Muita äitejä, jotka eivät ole joutuneet lasten takia valvomaan juuri ollenkaan?

meillä on puoli toista kuukautta herätty 2,5 tunnin tai 3 tunnin välein. Eikä välillä nukkumisesta heräämisen jälkeeen tietoakaan. Olen myös ihmetellyt näitä koko yön nukkuvia lapsosia, ihan vihreänä kateudesta!

lasten vuoksi ollenkaan. Molemmat nukkuivat täydet yöt heti sytymästä ja ovat olleet niin terveitä molemmat ettei ole tarvinnut sairauksien vuoksikaan valvoa. Eli helpolla olemme päässeet. Ikää lapsilla 10 ja 4 vuotta.

lapsi alkoi nukkua heti laitokselta ktoiin tultua niin, että pisin unipätkä oli 5 h, ja kuukauden iässä pisin unipätkä oli 7 h. Ei ole ollut koliikkia, enkä ole lapsen sairauden takia valvonut _koskaan_ (lapsi nyt 6,5 v), satunnaisesti on tullut jotain kun on herännyt painajaiseen tms. mutta silloinkaan en ole joutunut olemaan kuin ehkä 10-15 min hereillä ja näitä oli siinä 3-vuotiaana ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa.



Päiväunet oli sitten eri juttu :) Mutta öisin en tosiaan ole joutunut valvomaan.

Ottivat kyllä rintaa öisin aika isoksi saakka (8kk?), mutta kun nukkuivat vieressä, en oikeastaan edes herännyt kunnolla. Sittemmin eivät ole herätelleet, paitsi kipeänä ollessaan.

ole tarttunut ton yhen idiootin lausahdukseen "se on ihan mihin ne totuttaa"??

vanhin 15 ja nuorin 5..ja en ole öitäni valvonut...ovat aina nukkuneet.

Meillä eka heräsi öisin 45min välein 10kk ajan, sen jälkeenkin tunnin, parin välein. Nyt 3-vuotiaana herää 6 kertaa yössä. Talossa on nyt toinenkin herättelijä, vauva joka isoveljeensä verrattuna on hyväuninen, mutta silti heräilee 5-6 kertaa yössä. En halua enää enempää lapsia, koska en kerta kaikkiaan jaksa valvoa.

ole tarttunut ton yhen idiootin lausahdukseen "se on ihan mihin ne totuttaa"??

Minä tartun, koska mun lapseni eivät ole mitään supernukkujia. Kuopus on ihan ok, on eläissään herännyt vain 1-2 kertaa yössä ja päästänyt helpolla meidät vanhemmat takaisin nukkumaankin. En tiedä, miten minä tämän lapsen tähän totutin, jos se kerran siitä on kiinni. Hän heräilee edelleen, mutta yleensä aamuyöstä, jolloin usein hiippailee meidän vanhempien viereen jatkamaan unia herättämättä meitä sen kummemmin. Jos jompikumpi sattuu heräämään, hänet kannetaan takaisin sänkyyn, ja sillä selvä.

Mutta siten on se esikoinen. Kuuteen vuoteen en ole yhtään ainutta yötä nukkunut kokonaan, ja viimeisen kolmen kuukauden vain yhdellä tai kahdella herätyksellä hänenkin kohdallaan on todellista luksusta verrattuna vielä vuoden takaiseen tilanteeseen, jossa herätyksiä oli 3-10 yössä. Kaksi vuotta sitten tilanne oli vielä se, että hän heräsi 10-20 kertaa yössä, tai sitten valvotti pitkiä pätkiä kerrallaan. Ensin neljä vuotta kuuntelin, miten "jotkut lapset vaan on tällaisia", kun yritin etsiä lapselle apua, ja todettiin, että joskus pikkulapset kärsivät unihäiriöistä (unissakävely, -puhuminen, unihumalakohtaukset, kauhukohtaukset yms., näitä kaikkia esiintyy meillä), jotka sitten lapsen kasvaessa jäävät vähitellen pois. Sitten yllättäen meille pamahti aistiyliherkkyysdiagnoosi, ja todettiin, että itse asiassa unihäiriöt ovat aika usein sidoksissa tämän tyyppisiin neurologisiin häiriöihin, jolloin ne eivät sittenkään välttämättä jää pois lapsen kasvaessa, vaan seuraavat mukana myös aikuisikään. Kasvavan lapsen aivojen kehitykselle kausittain esiintyvät unihäiriöt ovat normaaleja, aikuisen ihmisen unihäiriöt viestivät neurologisista häiriöistä. Toimintaterapeutin ohjeet ja kotona toteutettu hoito vähensi yöherätykset siihen 3-10 yössä. Nuorempi lapsi oli tässä vaiheessa jo syntynyt, ja häntä ruvettiin siirtämään imetyksestä tavalliseen maitoon, ja yllättäen hänen painonsa teki kamikaze-laskun miinuskäyrille, josta seurasi verikokeita ja tutkimuksia ja selvisi, ettei hän siedä lehmänmaitoa ollenkaan. Minä rupesin siis opettelemaan maidon korvaamista ruokavaliossamme, ja vajaa kaksi viikkoa siitä, kun maito jäi perheen ruokavaliosta pois, esikoisen yöherätykset romahtivat siihen yhteen tai kahteen yössä. Nekin ovat unihäiriöihin pohjautuvia, lapsi ei siis sinänsä ole järin tietoisessa tilassa, mutta herättää silti minut/meidät. Se, onko kyse unissapuhumisesta vai -kävelystä vai unihumalakohtauksesta riippuu aina päivästä: jos kuluneesta päivästä jotakin on jäänyt mielen päälle erityisesti, se kuuluu yöllä unissapuhumisena, ja jos jotakin on lapsen mielestä jäänyt tekemättä, hän lähtee sitä touhuamaan unissaan. Jos mitään tällaista ei ole, tulee unihumalakohtaus. Kauhukohtaukset jäivät pois maidon poistuttua ruokavaliosta.

Kyllä, erittäin tietoisena valintana totutin lapseni aistiyliherkäksi ja unihäiriöiseksi, koska tottakai musta on huippukivaa joutua heräämään joka helvetin yö.

Kyllä, erittäin tietoisena valintana totutin lapseni aistiyliherkäksi ja unihäiriöiseksi, koska tottakai musta on huippukivaa joutua heräämään joka helvetin yö.

Mä niin komppaan sua. On niin vitun kivaa herätä joka yö vähintään 2 kertaa (lapset 3v ja 6v). En ikinä vaihtaisi tätä mihinkään, en etenkään hyvin nukuttuihin öihin..

Kele, että keittää jotku älyvapaat: "mihin sitä lapsensa opettaa..."

Kyllä, erittäin tietoisena valintana totutin lapseni aistiyliherkäksi ja unihäiriöiseksi, koska tottakai musta on huippukivaa joutua heräämään joka helvetin yö.

Mä niin komppaan sua. On niin vitun kivaa herätä joka yö vähintään 2 kertaa (lapset 3v ja 6v). En ikinä vaihtaisi tätä mihinkään, en etenkään hyvin nukuttuihin öihin..

Kele, että keittää jotku älyvapaat: "mihin sitä lapsensa opettaa..."

Että meilläkin on äärimmäisen luksusta herätä "vain" 2 kertaa yössä, pahimmillaan meillä on herätty 33 kertaa yön aikana (kyllä laskettu on vetämällä viiva paperiin joka kerta kun lapsi alkoi itkemään). TAvallista on ollut sen 10 kertaa heräilyä ja pahimmillaan on kävelty ympäri kämppää parikin tuntia putkeen lapsi olkapäällä että edes vauva saisi nukuttua.

eka lapsi on nyt 6v ja yhden käden sormista saa laskea monenako yönä hän on valvottanut. Vauvana söi öisin mutta nukahti heti syötyään uudelleen. Eikä muuten ikinä herättänyt minua itkullaan vaan heräili iloisena tuhisemalla syömään! Toinen lapsi 3.5v ei ole myöskään montaa yötä valvottanut. Pienenä tovin oli huono nukahtamaan mutta kun simahti niin sujui hyvin. Tämä kuopus onkin sitten jo aivan uskomaton! Sairaalassa valvotti (luonnollisesti...) mutta kotona nukkui jo nätisti yönsä, kerran pari syöden. Kunnes 1kk ikäisenä yösyönnit jäi kokonaan ja hän alkoi nukkua 10-12h putkeen heräämättä. Nyt poika on kohta 8kk ja hän on yhtenä yönä vähän valvottanut kun oli räkäinen, siinä kaikki. Joten minä en tiedä mitään vauva-ajan väsymyksestä! Tai kyllä joskus väsyttää mtta se on ihan itse aiheutettua...

Yösyötöt jäivät pois kolmen kuukauden ikäisenä, ja söi siis 1-2 kertaa yössä (n. 12 h aikana). Kolmikuisena siis meni ysiltä nukkumaan, söi 5-6 maissa ja jatkoi uniaan ysiin asti. Kuusikuisena jäi tuo varhaisaamun syöttökin pois. Heräilee vain sairaana, eipä muuten.

Tyttö nukkunut 2kk ikäisestä 12t yöunet ja sitä ennen söi kerran yöllä ja jatko uniaa. Nyt ikää jo 8v ja hyvin nukkuu. Sairaana muutaman kerran ja silloin on ehkä himpun valvottanut.

Tyttö aloitti nukkumisen 2,5kk iässä ja nukkuu joka yö 10-12h.

Millälailla aistiyliherkkyys teillä ilmenee? Olen tuo edell vastaaja (nro 24) ja olen pohtinut, onko meidän heräilijäesikoisella aistiyliherkkyys. Hän ei halua kuunnella musiikkia eikä katsoa telkkaria kuin ihan lyhyitä aikoja ja tosi hiljaisella äänellä. Konserteissa ja etenkin kirkossa, jos urkuja soitetaan, vetää ihan hysteeriset kilarit ja tilanne ei rauhoitu kuin pois kantamalla. Pelkää yleensäkin kovia ääniä ja sanoo ettei tykkää niistä. Muskarissa käynti ei ole ikinä onnistunut ja päiväkodissakin aamuhetki on vaikea, kun siellä soitetaan pianoa, josta lähtee kohtalaisen kova ääni. Muuta kuin ääniin reagoimista en ole huomannut, onko teidän lapsella muitakin oireita? Ja mitä aistiyliherkkyydelle voisi tehdä, pitäisikö minunkin yrittää saada jotain toimintaterapiaa lapselle?



24

ja yöllisiä kauhukohtauksia. Vastatkaa muutkin jos tiedätte jotain tästä, olisi kiva saada vähän neuvoja :)



24

meillä aistiyliherkkyys liittyy ensisijaisesti tuntoaistiin tietyissä kehonosissa, mutta jonkin verran myös kuuloaistiin erityisesti korkeiden äänien kohdalla. Mutta äistiyliherkkyystapauksia on suurin piirtein yhtä monta erilaista kuin tapauksiakin, ja kuuloon liittyvä yliherkkyys on käsittääkseni suurin piirtein yleisin muoto. Kannattaa ottaa asia esille neuvolassa, ja olla yhteydessä lapsipsykologiin. Hän pystyy tekemään arvioinnin ja ohjaamaan eteenpäin.

todettiin aistiyliherkkyys. Hänellä on kuuloyliherkkyyden lisäksi tuntoyliherkkyys. Esim. jos katsoo telkkarista lastenohjelmia ja ohjelmien välissä tulee mainoksia, lapsi alkaa riehumaan koska mainosten musiikki soi kovempaa kuin ohjelmissa puheääni. Suurissa ryhmissä vaikea keskittyä kun lapsi kuulee kaikki pienet rapinat ja kolinat erittäin selvästi. Ajatelkaapa sitä kun joskus kouluaikoina kokeessa alkoi kuuntelemaan miten viereisessä pulpetissa lyijykynä rapisi paperilla, tai toisella puolella teroitettiin lyikkäriä tai tuoli raapi lattiaa vasten. Kuuloyliherkkä ihminen kuulee tämän kaiken vaikka ei jäisi kuuntelemaan, kun me muut pystytään suodattamaan se ajatuksista pois. Kuuloyliherkkä kuulee sen kaiken, vaikkei haluaisi. Ja kaikki nuo äänet voi tuntua ihan kipuna korvissa.



Toinen yliherkkyys hänellä on tuntoyliherkkyys. Esim. hellä sively tuntuu kipuna. Koskettaa täytyy joko oikein lujasti rutistaen tai ei ollenkaan.



Ystävä oli käyttänyt lasta psykologilla, joka oli ohjannut toimintaterapeutille. Tämä oli antanut ohjeita miten toimia tilanteissa ja sen muuten huomaa että heidän elämänsä on helpottunut paljon, ennen se oli semmosta jatkuvaa mekkalaa ja riehumista. Mietipä itse kun olet jossain meluisassa paikassa päivän, illalla tuntuu että on kuoleman väsynyt. Lapsilla se väsyneisyys ilmenee riehumisena. Mitään lääkitystä ei siis ole, vaan semmosia että tähän ongelmaan teette näin, jos se ei auta niin teettekin näin. Yliherkkyyksissä on se hyvä puoli että lapsen kasvaessa tämä yleensä oppii sietämään meteliä yms. Mutta kannattaa kuitenkin ottaa asia esille, ettei koulunkäynti mene pipariksi.

Onneksi esikoinen oli sen verran vaativa, etten käynyt ylpeäksi ja ottanut kunniaa hyvin hodetusta lapsesta itseleni.

kerran yksissä juhlissa, että minun ei ole tarvinnut koskaan valvoa ja kuinka lapset nukkui hyvin ja kuinka kaikki oli helppoa.

Mieheni tokaisi vain vieressä, että aika kultaa muistot.....

Meillä on tosin vasta yksi 4,5-vuotias lapsi, mutta hämmästyttää ja ilahduttaa, että itselläni valvomista lapsen takia on tullut vain 2 kk syntymän jälkeen. Sen jälkeen lapsi on nukkunut yöt heräämättä. Ainoastaan sairaana tm. poikkeustapauksessa on herännyt yöllä. Tällaisia öitä on siis ollut yhteensä muutama.

Omalla äidlläni on viisi lasta (joista minä siis yksi) ja hän ei ole valvonut juuri sen enempää: Minä ja sisarukseni aloimme nukkua täysiä yöunia jo noin kolmen viikon iässä.

Ja oma äitini sisaruksineen on myös ollut superhyviä nukkujia eli mummoni on myös valvonut lasten takia (joita hänellä oli vielä enemmän kuin äidilläni) hyvin vähän.

Muita tässä suhteessa yhtä onnekkaita?