Kuinka moni teistä on joskus tukistanut, läpsäissyt, antanut luunapin tms lapselleen?

Mä aikanaan annoin luunappeja esikoiselle hänen ollessaan alle 1v. Aika pian tajusin mokani (onneksi) ja tajusin lopettaa sen.



Meillä on kolme lasta ja tosiaan vain esikoinen koki fyysistä väkivaltaa silloin max. vuoden ikäisenä. Silloin lopetin sen pian, kun tajusin, ettei väkivalta auta tilannetta yhtään. Muut lapset eivät ole joutuneet samaa kokemaan.



Lapset ovat 5-12 vuotiaita nyt ja ilman väkivaltaa on pärjätty hienosti.

on laitonta! Itse en voisi kuvitellakkaan satuttavani lapsiani. Tutkitusti ei ole edes mitenkään tehokas rankaisumuoto.

Itseasiassa pahoinpitelyähän ei perheessämme ole tapahtunut, vaan korkeintaan sillä uhkaamista. Sekin on väärin, tiedän sen ja olen katunut tekoani ne kerrat kun olen varoitukseksi hiuksista kiinni ottanut.

Samoin minä tiedän että on väärin sanoa rumasti puolisolle, lapselle tms. Kyseessä on äkkiä kunnianloukkaus. Silti minä saatan siihen joskus sortua ja kadun sitäkin pyytäen myöhemmin anteeksi.

Lapsemme tietävät että on väärin lyödä toista, sanoa rumasti tms, mutta hekin saattavat siihen joskus syyllistyä. Silloin asiasta keskustellaan ja he pyytävät anteeksi, oli sitten kyseessä sisarus, naapurin lapsi, koulukaveri tms.

Samoin lastemme kaverit toimivat joskus väärin ja kiusaavat meidän lapsiamme jne. Silloin asiasta keskustellaan lasten kesken ja tarvittaessa myös aikuisten ja asiat sovitaan pyytäen anteeksi.



Meillä lapsille opetetaan ettei kukaan ole erehtymätön, ei edes äiti ja isi, mutta virheistään oppii ja asiat voi onneksi sopia jos ylilyöntejä tulee. Se ei kuitenkaan oikeuta toimimaan väärin.



Sossun tädit totesivat loppuraporteissaan lapsista, joista jokaiselle on oma nivaska papereita, että voimavaroina on välittävät vanhemmat ja lasten perushuolenpito on kunnossa, lapset ovat iloisia ja vuorovaikutus äidin kanssa on kiinteä ja luontevaa(eivät isää nähneet lasten kanssa kun oli töissä). Koti oli siisti ja viihtyisä.

Lisäksi on kirjattu lasten kertomia asioita kavereista, harrastuksista yms.

Vanhin lapsistamme on varhaismurkku.



Loppuraportissa lukee myös, että asiakkuuden jatkumiselle ei ole tarvetta. Perheestä ei ole herännyt lastensuojelullista huolta.

t. ap

Tai sitten se johtui siitä etten tukistanut sitä enkä mitenkään muutenkaan fyysisesti kurittanut. Usein oli tilanteita jolloin sain hävetä, esim. kun 3 veenä lapsi puri yhtäkkiä riitatilanteessa julkisella paikalla. Pienempänä kielsin ja vein pois tilanteesta, vanhempana istuttiin jäähyilä se ei sit todella ollut sitä että laitoin lapsen jäähylle ja siinä se. Sain kantaa sen potkivana ja purevana takaisin jäähypenkille kerta toisensa jälkeen ja vähemmänkin raivostuessaan varmaan 50 kertaa per jäähy. Kaveri käytti lapseensa tukistamista ja katkaisihan se ne tilanteet sitten aika nopeasti.



Joskus viiden vuoden tienoilla rupes asiat kääntymään. Tapasin eniten tukistamista harrastanutta kaveriani pitkästä aikaa ja hän valitti miten kovapäinen ja hankala "JImi" on ja miten sen kanssa on välillä rasittavaa. Sillon tajusin että meillä oli uhmaaminen ja jäähyillä istuminen loppunut kokonaan. Lapsi sai sukujuhlissa kehuja käytöksestään. Just pari päivää sitten se sanoi mulle että äiti, kaikki mun luokkalaiset pitää musta paitsi x. Ja kun tehdään ryhmätöitä, kaikki haluaa olla mun parina.



Että näinkin päin voi mennä. Ei tarvi tulla mummonpotkija vaikkei käytäkään fyysistä väkivaltaa.

Meillä tukistaminen ei kuulu normaaliin kurinpitoon, vaan niin kuin lapsikin oli kertonut, sitä on tapatunut joskus harvoin ja lähinnä viimeisenä pelotteena käytetty kun hermot ja järki on ollut loppu.

Kurinpitokeinoina myös meillä käytetään jäähyjä/arestia, itku-potkuraivareissa kiinni pitämistä sylissä ja taaperolle kieltämistä ja tilanteesta pois kantamista yms.



Meidänkin lapset ovat saaneet kiitosta eskarista, koulusta, neuvolasta yms.

Ovat iloisia ja välittömiä, eivät väkivaltaisia. Uskaltavat myös kertoa mielipiteensä, jota eskarin opekin on kovasti ihaillut. Eivät ole missään vaiheessa olleet agressiivisia, vaikka vanhin on jo murkkuiän alkuvaiheessa.



On eri asia lapsella joutua OIKEASTI fyysisen väkivallan kohteeksi, kuin se että joskus vanhemman pinna on palanut ja on tullut ylilyönti. Minä en hyväksy tukistamista kurinpitokeinona.

Olen itse saanut lapsena ihan piiskaa yms, enkä ikinä sallisi sellaista lapsilleni!!

t. ap

itse olen syntynyt v80 ja lapsuuteen kuului luunapit, piiska, tukkapöllyt ja tiukat otteet.

esikoiselleni 10v sitten käytin viimeisenä keinona lieviä tukkapöllyjä. ei siis mitään hiuksista kiskomista tms, vaan sellanen pikku ote, että nipisti ja nyt äiti on tosissaan katse/ääni.



liiallisuuksiin on lain puitteissa menty siinä, että kuritus on rangaistavaa. jos aikuinen, joka osaa hallita suuttumuksensa ja käytöksensä pystyy esim. pienellä tukkapöllyllä saamaan kerralla tai muutamalla lapsen päähän tärkeän asian, vaikka että sähkörasioihin ei kosketa, se on oikein.



se ei ole oikein, että aikuinen purkaa suuttumustaan lapseen kurittamalla liikaa ja ampumalla yli omien voimavarojensa sietokyvyn.



koska periaatteessa ei voida tehdä eroa sille, mikä kuritus on ollut lievää ja "ohjeistavaa" lapsen kannalta ja mikä suoranaista väkivaltaa, on kaikki kuritus kielletty. se oikeasti näkyy nykynuorten käyttäytymisessä, välinpitämättömyydessä ja itsekeskeisyydessä. eletään kuin ellun kanat ja tiedetään, että niin pystytään olemaan.



jokaisella vanhemmalla on pelko siitä, että menettää lapsensa. joillakin on epätoivo siitä, miten pystyy kasvattamaan lapsensa. jos vanhempi, eikä opettaja tai kukaan mukaan voi asettaa vaikka sillä tukkapöllyllä lapselle tai nuorelle rajoja,mitä he kunnioittavat enää muuta kuin itseään. itsekunnioitus on hyvä juttu, mutta jos se menee muiden ihmisten yli, ei se sitä enää ole.

käyttänyt fyysistä väkivaltaa, eikä ole ollut tarvettakaan. Pidän fyysisen väkivallan käyttäjiä yksinkertaisina. Normaalijärkisen aikuisen ei todellakaan tarvitse turvautua väkivaltaan kun vastassa on lapsi.

Siis en ollut uskoa silmiäni kun luin näitä kirjoituksia! En todellakaan ymmärrä lievän väkivallan käyttöä lasten kasvatuksessa. Se ei mielestäni opeta muuta lapselle kuin sen että äitiä tai isää pitää pelätä, he ovat epätasapainoisia eivätkä pysty itse hallitsemaan omia tunteitaan. Joten miten lapsikaan voi oppia hillitsemään itseä jos edes sikuinen ei voi. Ymmärrän kyllä kahden lapsen äitinä että joskus tulee heikkoja hetkiä ja ärsyttää mutta emmehän voi työpaikallakaan mennä vetäisemään työkaverille luunappia otsaan tai antaa tukkapöllyä jos ärsyttää. Miettikää miltä itsestänne tuntuisi jos teitä noin metrin pidempi kaveri ja monta kymmentä kiloa painavampi ojentaisi sinua kyseisillä keinoilla. Mitä oppisit tilanteesta? Uskaltaisitko enää tehdä virheitä tai ylipäänsä mitään muutakaan kyseisen kaverin lähellä? Miten paljon oikeasti kunnioittaisit ihmistä joka kurittaa pienempää? Onko asetelma reilu? Minun mielestäni ei.

3 lapsen äiti kirjoitti:

Siis en ollut uskoa silmiäni kun luin näitä kirjoituksia! En todellakaan ymmärrä lievän väkivallan käyttöä lasten kasvatuksessa. Se ei mielestäni opeta muuta lapselle kuin sen että äitiä tai isää pitää pelätä, he ovat epätasapainoisia eivätkä pysty itse hallitsemaan omia tunteitaan. Joten miten lapsikaan voi oppia hillitsemään itseä jos edes sikuinen ei voi. Ymmärrän kyllä kahden lapsen äitinä että joskus tulee heikkoja hetkiä ja ärsyttää mutta emmehän voi työpaikallakaan mennä vetäisemään työkaverille luunappia otsaan tai antaa tukkapöllyä jos ärsyttää. Miettikää miltä itsestänne tuntuisi jos teitä noin metrin pidempi kaveri ja monta kymmentä kiloa painavampi ojentaisi sinua kyseisillä keinoilla. Mitä oppisit tilanteesta? Uskaltaisitko enää tehdä virheitä tai ylipäänsä mitään muutakaan kyseisen kaverin lähellä? Miten paljon oikeasti kunnioittaisit ihmistä joka kurittaa pienempää? Onko asetelma reilu? Minun mielestäni ei.

Täysin samaa mieltä! Kolmen lapsen (joista kaksi todella temperamenttista) äitinä en ikimaailmassa satuttaisi heitä koska

A) rakastan heitä

B) he oppivat esimerkistä miten käyttäytyä kun ei saa tahtoa läpi

Lapset jotka pelkoaan tottelevat, eivät todellakaan KUNNIOITA vanhempiaan vaan PELKÄÄVÄT heitä. Kunnioitus syntyy luottamuksesta ja johdonmukaisuudesta. Johdonmukaisuus on miljoona kertaa vaativampi homma kuin fyysinen kuritus. Se on vanhemmuutta. Fyysinen puuttuminen on taantumista.

Olen antanut lapselleni tukkapöllyjä (tukistanut) ja pari kertaa saanut luunapin. Nämä vain "pakollisissa" tilanteissa, kuten juoksentelee toistuvasti kielloista huolimatta tulikuuman takan lähellä, juoksentelee parkkipaikalla/autotiellä jne. Näissä tilanteissa asia on ymmärrettävää. Lapseni on hyväkäytöksinen ja tottelevainen. IKINÄ ei saa kiukkukohtauksia kaupassa tms, mutta muualla saattaa saattaa saada ja silloin saa kiukutella. Ja haluaisin tässä tuoda esille näiden (etenkin pienten 3v ja siihen suuntaan) lasten tapaturmaisten kuolemien lisääntymisen, koska ne ovat valitettavasti lisääntyneet. Osa syy tähän on mielestäni se ettei lapset enää "pelkää ja kunnioita" vanhempiaan ja tästä syystä eivät usko kun sanotaan jottei jotain saa tehdä. Pienen mielessä asia kääntyy niin että mitäpä siitä jos minä näin teen, korkeintaan joudun johonkin istumaan jäähylle ja saan puhuttelun. Luuletko että aikuiset oppisivat olemaan ja elämään lakien mukaan jos rangaistus olisi puhuttelu ja muutaman minuutin istuminen maijan takapenkillä??

Käyttäjä3614 kirjoitti:

Olen antanut lapselleni tukkapöllyjä (tukistanut) ja pari kertaa saanut luunapin. Nämä vain "pakollisissa" tilanteissa, kuten juoksentelee toistuvasti kielloista huolimatta tulikuuman takan lähellä, juoksentelee parkkipaikalla/autotiellä jne. Näissä tilanteissa asia on ymmärrettävää. Lapseni on hyväkäytöksinen ja tottelevainen. IKINÄ ei saa kiukkukohtauksia kaupassa tms, mutta muualla saattaa saattaa saada ja silloin saa kiukutella. Ja haluaisin tässä tuoda esille näiden (etenkin pienten 3v ja siihen suuntaan) lasten tapaturmaisten kuolemien lisääntymisen, koska ne ovat valitettavasti lisääntyneet. Osa syy tähän on mielestäni se ettei lapset enää "pelkää ja kunnioita" vanhempiaan ja tästä syystä eivät usko kun sanotaan jottei jotain saa tehdä. Pienen mielessä asia kääntyy niin että mitäpä siitä jos minä näin teen, korkeintaan joudun johonkin istumaan jäähylle ja saan puhuttelun. Luuletko että aikuiset oppisivat olemaan ja elämään lakien mukaan jos rangaistus olisi puhuttelu ja muutaman minuutin istuminen maijan takapenkillä??

Olisiko sulla linkkiä sanomasi tueksi? Ainakin 0–14-vuotiaiden lasten tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet radikaalisti:

vuonna 1969: yht. 340

vuonna 2013: yht. 20

http://yle.fi/uutiset/3-8023563

Kun mikään puhe, jäähyt tms.lempeät keinot eivät tehoa ja lapsi käyttäyttyy räikeästi sopimattomasti, niin en miellä pientä tukkapöllyä (tukkapöllyllä tarkoitan napakkaa otetta hiuksista ja todella pientä nopeaa nykäisyä, en niiden kovaa repimistä) väkivallaksi.

Ja kyllä, jos aikuinenkin esim. mieheni käyttäytyisi yhtä huonosti ja holtittomasti niin antaisin tukkapöllyn, muttei siihen ole tarvetta koska mieheni on saanut jämptin kasvatuksen ja osaa siis aikuisenakin käyttäytyä yhteiskuntakelpoisesti. En todellakaan kannata lasten pahoipitelyä, enkä muutakaan väkivaltaa, mutta pieni tukistus tai kevyt luunappi painavasta aiheesta ja viimeisenä keinona, eivät mielestäni täytä väkivallan keiteerejä. Täytyyhän lapselle osoittaa rajat ja auktoriteetti, ja jos ei mikään muu auta niin sitten. Enemmän lapselle tekee hallaa jollei saa asetettua rajoja.