Kuinka moni teistä on joskus tukistanut, läpsäissyt, antanut luunapin tms lapselleen?

Ei kenelläkään ole oikeutta tahallisesti sotkea kokonaisen perheen elämää! :( t. ap

Ei todellakaan! =/

Ja osaan kuvitella, että oli myös lapsille siinä mielessä traumaattinen kokemus, että teidän auktoriteettianne ja kasvatustanne vanhempina vieraat aikuiset siinä tilanteessa kyseenalaistavat. Pienikin lapsi voi aistia pelon siitä, että häntä ollaan mahdollisesti erottamassa vanhemmistaan. =( =(

Lähes kaikki lapset lähes kaikissa tapauksissa kyllä ensisijaisesti haluaisivat olla omien vanhempiensa kanssa - olivat nämä sitten (melkein) millaisia tahansa! Lapsenilta -keskusteluohjelmassa tämä teema tuli muutama vuosi sitten todella selvästi lapsena adoptoitujen / huostaanotettujen aikuisten puheenvuoroista esille.

Ja todellakin; mitäs luulette, että kuinka esimerkiksi ranskalaisessa (tai italialaisessa / espanjalaisessa jne. jne. jne.) perheessä toimitaan Suomessa lastenkasvatuksessa? Olen työtehtävissäni nähnyt USEITA kertoja, kuinka niiden kulttuurien piireissä kuritetaan lasta ja se on suora läppäisy kun ja jos muutaman kerran toistuvista kielloista ei ole apua. Kuinka ihmeessä tätä tosiseikkaa otetaan huomioon suomalaisessa yhteiskunnassa?? Miten toisilla voi olla eri säännöt kuin toisilla? Mihin perustuu esimerkiksi ranskalaisten nuorten erittäin hyvä käytös ja hyvin vähäiset (harvinaiset!) mielenterveysongelmat verrattaessa esimerkiksi suomalaisiin kärsiviin nuoriin.

Ap; toivotan todella sinulle ja perheellesi VOIMIA - ei tässä auta muukaan, kun pitää asiaa / epäkohtaa esillä ja toivoa, että lainsäädäntöä saadaan tältä osin järkevöitettyä. Onneksi teidän kohdaltanne tämä koettelemus on ohi, mutta osaan kuvitella, että loppuelämäksi traumat jäi - kaikille osapuolille.

t. 2

Käsittämätöntä että täällä mammat hymistelevät sitä yhteen ääneen kuinka on väärin että viranomaiset puuttuvat lasten pahoinpitelyyn ja kuinka he ovat kunnon välittäviä vanhempia. Huh huh.

Jos ei onnistu selvittämään tilannetta ilman että on pakko käydä käsiksi itseä kymmenen kertaa pienempään henkilöön, ei ole sopiva vanhemmaksi. Luulisi sen jo järjellä tajuavan.

Asiakkuus päättyi ja lastensuojeluilmo todettiin aiheettomaksi, mutta loppuiäksi jää kansiot sossuun lapsista, sekä selonteko haastatteluista yms. Tuntuu NIIN väärältä että ihmiset voivat tällä tavalla tehdä kiusaa ihan kenelle vain, ilman seuraamuksia! :(

Ja myös vääryydeltä. Minusta ylipäätään Suomessa ollaan menty tässä ruumiillinen kuritus -asiassa nyt siihen toiseen ääripäähän, missä vanhempia kytätään ja holhotaan, eikä uskota heidän kykyynsä olla vanhempia omille lapsilleen. Kaikki tälläinen luonnollinen on ulkoistettu valtion koneistolle, ja yhteiskunta pitää kuristusotteessaan jokaista. Minusta sinä et ole tehnyt mitään väärää, tuo puhuttelu ruumiillisesta kurittamisesta oli naurettava. Miksi suomalaiset sosiaalitädit eivät puutu paljon räikeämpiin lasten kurittamistapauksiin maahanmuuttajataustaisissa perheissä? Siellä moni on tullut maahan maasta, jossa lasten ruumiillinen kurittaminen on ihan hyväksyttävää, laillista ja jopa toivottavaa! Silti askarrellaan tavallisten suomalaisten, hyvien perheiden kanssa, jotka kyllä hoitavat lapsiaan rakkaudella ja hyvin samalla kuria ylläpitäen - ja ovat jo valmiiksi pelokkaita siitä, että tekevätkö oikein vai ei. SINÄ olet, ap, paras äiti ja vanhempi omalle lapsellesi! Sinä tiedät oman lapsesi ja osaat varmasti suhteuttaa kasvatusmetodisi siihen, mitä lapsi tarvitsee. Voi, kun saisit sen perusluottamuksen taas perhe-elämääsi takaisin tämän yhteiskunnan pahimman luokan henkisen raiskauksen jälkeen - sinulla on kaikki oikeus tuntea niin kuin nyt tunnet; vanhemmuuttasi ja äitiyttäsi on kyseenalaistettu! Syyttä. >=( Suomalaisessa systeemissä on jotain pahasti vialla, että tälläinen tapahtumaketju on ylipäätään mahdollista. t. Selväpäinen, koulutettu (tätäkin varmaan keksitte av:laiset kohta epäillä), ystävällinen ja kiltti 3 lapsen äiti, jota tämä(kin) tapaus toden teolla ärsyttää. Ap:n kokema vääryys siis.

tapaamatta ketään henkilökohtaisesti osaat aivan varmaksi sanoa että ap on kunnollinen perheenäiti jota on väärinkohdeltu, ja tämän lisäksi osaat satavarmasti kertoa kuinka kaikissa maahanmuuttajaperheissä kuritetaan lapsia. Kannattaisiko sinun lotota?

Niitä tehdään väärin perustein - todella monta. Vaikka ap olisi provokin (mitä en usko), silti tämä huoli on aivan validi ja keskustelu paikallaan käydä.

t. 2

Ei kenelläkään ole oikeutta tahallisesti sotkea kokonaisen perheen elämää! :( t. ap

Ei todellakaan! =/ Ja osaan kuvitella, että oli myös lapsille siinä mielessä traumaattinen kokemus, että teidän auktoriteettianne ja kasvatustanne vanhempina vieraat aikuiset siinä tilanteessa kyseenalaistavat. Pienikin lapsi voi aistia pelon siitä, että häntä ollaan mahdollisesti erottamassa vanhemmistaan. =( =( Lähes kaikki lapset lähes kaikissa tapauksissa kyllä ensisijaisesti haluaisivat olla omien vanhempiensa kanssa - olivat nämä sitten (melkein) millaisia tahansa! Lapsenilta -keskusteluohjelmassa tämä teema tuli muutama vuosi sitten todella selvästi lapsena adoptoitujen / huostaanotettujen aikuisten puheenvuoroista esille. Ja todellakin; mitäs luulette, että kuinka esimerkiksi ranskalaisessa (tai italialaisessa / espanjalaisessa jne. jne. jne.) perheessä toimitaan Suomessa lastenkasvatuksessa? Olen työtehtävissäni nähnyt USEITA kertoja, kuinka niiden kulttuurien piireissä kuritetaan lasta ja se on suora läppäisy kun ja jos muutaman kerran toistuvista kielloista ei ole apua. Kuinka ihmeessä tätä tosiseikkaa otetaan huomioon suomalaisessa yhteiskunnassa?? Miten toisilla voi olla eri säännöt kuin toisilla? Mihin perustuu esimerkiksi ranskalaisten nuorten erittäin hyvä käytös ja hyvin vähäiset (harvinaiset!) mielenterveysongelmat verrattaessa esimerkiksi suomalaisiin kärsiviin nuoriin. Ap; toivotan todella sinulle ja perheellesi VOIMIA - ei tässä auta muukaan, kun pitää asiaa / epäkohtaa esillä ja toivoa, että lainsäädäntöä saadaan tältä osin järkevöitettyä. Onneksi teidän kohdaltanne tämä koettelemus on ohi, mutta osaan kuvitella, että loppuelämäksi traumat jäi - kaikille osapuolille. t. 2

Lapsen satuttaminen ei ole missään tapauksessa oikein. Käsittämätöntä että täällä mammat hymistelevät sitä yhteen ääneen kuinka on väärin että viranomaiset puuttuvat lasten pahoinpitelyyn ja kuinka he ovat kunnon välittäviä vanhempia. Huh huh. Jos ei onnistu selvittämään tilannetta ilman että on pakko käydä käsiksi itseä kymmenen kertaa pienempään henkilöön, ei ole sopiva vanhemmaksi. Luulisi sen jo järjellä tajuavan.

Sitten joskus myöhäisessä teini-iässä joku lastenvalvoja joutuu fyysisesti estämään kuritonta teiniäsi poistumasta lastenkodin tiloista.

Ota huomioon nyt, että nuoria huostaanotetaan tänä päivänä monia myös liian lepsun kasvatuksen vuoksi ts. kun omat vanhemmat eivät enää saa mitään kuria lapseen. Eikä lapsi kunnioita vanhempiaan, tai näiden auktoriteettia, lainkaan.

t. 2

jotka eivät keksi muuta tapaa säilyttää oma auktoriteetti. Eli vanhemmat jotka käyttävät kuritusta puolustavat sitä, koska "ei ole muuta keinoa asettaa rajoja". Tutkimusten mukaan lapseen kohdituva kuritus LISÄÄ lapsen aggressiivisuutta. Eli siis ongelmat näillä ongelmalapsilla vain kasaantuvat.

enkä hyväksi sitä niin, että se olisi oikein. Sen sijaan hyväksyn sen, että teen virheitä. En usko että lapsille on pienestä tukistamisesta jäänyt mitään pysyvää haittaa, tuskin enää muistavatkaan.

Välillä kuulee kun esim kaupassa joku vanhempi haukkuu, herjaa, nalkuttaa lapselleen taukoamatta pitkän aikaa: " miten sä nyt noin ja jos et ole kunnolla niin sitten kyllä minä... ja sä olet ihan mahdoton, ja miksi et käytäydy."" jnejne Pidä tuollaista jatkuvaa rätkätystä henkisenä väkivaltana, ja monesti olen miettinyt, kuinka etelässä samoissa tilanteissa mamma sanoo kerran, ja jos ei totella, antaa luunapin tms, ja tilanne menee sillä ohi. Kumpi on pahempaa - pieni luunappi, vai kymmeniä minuutteja kestävä jäkätys ja mollaus?

Sitten joskus myöhäisessä teini-iässä joku lastenvalvoja joutuu fyysisesti estämään kuritonta teiniäsi poistumasta lastenkodin tiloista.

Ota huomioon nyt, että nuoria huostaanotetaan tänä päivänä monia myös liian lepsun kasvatuksen vuoksi ts. kun omat vanhemmat eivät enää saa mitään kuria lapseen. Eikä lapsi kunnioita vanhempiaan, tai näiden auktoriteettia, lainkaan.

t. 2

Auktoriteetti toimii paremmin jos toinen ei pelkää sinua.

Jos olet vaikka töissä johtotehtävissä, tee yksinkertainen testi. Vie alaisellesi tehtävä ja pyydä tekemään se määräaikaan. Tai vie alaisellesi tehtävä, lyö hänen päänsä pöytään ja huuda "Tee se tehtävä, saatanan huora". Kummassa tapauksessa katsot sinulla olevan enemmän auktoriteettia jos lopputulos on haluttu?

Valitettava tosiasia on että monet vanhemmat käyttävät lapsia tyydyttämään sadistisia valtapyrkimyksiään vain koska lapset ovat pienempiä. Minä väitän että lastenkotilapset ovat juuri niitä joita turhautunut äiti tai isä on lapsena läpsinyt kun ei jaksa olla johdonmukainen ja nähdä asioita lasten silmin. Kun kohotat kätesi lastasi vastaan, olet jo hävinnyt.

vielä näin aikuisiälläkin. En hyväksy kuristusta enkä usko lastenpsykiatri Jari Sinkkosen kehoittavan ketään fyysisesti rankaisemaan lapsiaan, niin kuin joku jo täällä vääristeli.

Auktoriteetti toimii paremmin jos toinen ei pelkää sinua.

Jos olet vaikka töissä johtotehtävissä, tee yksinkertainen testi. Vie alaisellesi tehtävä ja pyydä tekemään se määräaikaan. Tai vie alaisellesi tehtävä, lyö hänen päänsä pöytään ja huuda "Tee se tehtävä, saatanan huora". Kummassa tapauksessa katsot sinulla olevan enemmän auktoriteettia jos lopputulos on haluttu?

Valitettava tosiasia on että monet vanhemmat käyttävät lapsia tyydyttämään sadistisia valtapyrkimyksiään vain koska lapset ovat pienempiä. Minä väitän että lastenkotilapset ovat juuri niitä joita turhautunut äiti tai isä on lapsena läpsinyt kun ei jaksa olla johdonmukainen ja nähdä asioita lasten silmin. Kun kohotat kätesi lastasi vastaan, olet jo hävinnyt.

Juuri nämä käyttäytymisongelmaiset lapset, joiden kurittamista pidettiin viestiketjussa jopa suotavana, ovat todennäköisesti kokeneet epäjohdonmukaista fyysistä väkivaltaa koko elämänsä. Heiltä ei ehkä koskaan kysytä tai ei tule ilmi että kotona pahoinpidellään.

Olen läppäissyt ja tukistanut ja ravistellut. Näitä sattuu pari kertaa vuodessa. Enkä voi edes sanoa että on viimeinen keino, pitkäpinnainen äiti varmasti keksisi paremman keinon, mutta jossain vaiheessa multa on vain katkennut pinna. Tiedän silloin läppäisyäkin pelottavampaa olevan mun ilme sillä mun ilmeestä näkee varmasti kuinka raivoissani olen :(.

Minua on pienenä myös läppäisty useamman kerran. Muistan hyvin sen aiheuttaman tunteen. Toisaalta silloin myös ymmärsin että nyt on tosi kyseessä. Luulen että minua olisi hämmentänyt jos äitini (joka läppäisi) olisi tullut selittämän että hän teki väärin kun minähän se olin joka olin väärin tehnyt. Olen omilleni kuitenkin myös selittänyt samaa niin kuin kasvatusopuksissa kannustetaan.

Kun kohotat kätesi lastasi vastaan, olet jo hävinnyt

Italialaisille, ranskalaisille, amerikkalaisille, englantilaisille.. jne. muutamia mainitakseni.

http://en.wikipedia.org/wiki/Corporal_punishment

Corporal punishment is a form of physical punishment that involves the deliberate infliction of pain as retribution for an offence, or for the purpose of disciplining or reforming a wrongdoer, or to deter attitudes or behaviour deemed unacceptable. The term usually refers to methodically striking the offender with an implement, whether in judicial, domestic, or educational settings.

Corporal punishment may be divided into three main types:

Parental or domestic corporal punishment: within the family—typically, children punished by parents or guardians;

School corporal punishment: within schools, when students are punished by teachers or school administrators, or, in the past, apprentices by master craftsmen;

Judicial corporal punishment: as part of a criminal sentence ordered by a court of law. Closely related is prison corporal punishment, ordered either directly by the prison authorities or by a visiting court.

Corporal punishment of minors within domestic settings is lawful in all 50 of the United States and, according to a 2000 survey, is widely approved by parents.[1] It has been officially outlawed in 29 countries.[2]

Corporal punishment in school is still legal in some parts of the world, including 20 of the States of the USA, but has been outlawed in other places, including Canada, Kenya, Japan, South Africa, New Zealand, and nearly all of Europe except the Czech Republic[3] and France.[4]

ja vihasin itseäni sillä hetkellä jo, ikinä en unohda hänen ilmettä :((

itse olen ruumiillisesti kuritettu (lue kidutettu) lapsi.

En hyväksy kuristusta enkä usko lastenpsykiatri Jari Sinkkosen kehoittavan ketään fyysisesti rankaisemaan lapsiaan, niin kuin joku jo täällä vääristeli.

On olemassa.

Asun Suomessa, jossa se on rikos.



En ole lyönyt koskaan.



Lapsi 16 v.

Asun Suomessa, jossa se on rikos. En ole lyönyt koskaan. Lapsi 16 v.

Miksi te aina miellätte fyysisen kurittamisen silmittömänä pieksemisenä tai suoranaisena lyömisenä?! Millaisista taustoista te olette oikein tulleet?

Minä, hyvän kodin kasvatti, olen sitä mieltä, että kuri pitää lapsilla olla ja on vanhempien tehtävä katsoa, että lapsi tottelee ja ottaa kasvatuksen tosissaan.

Sellaisiakin lapsia liian usein näkee, jotka vaan sanovat vastaan vanhemmilleen ja ottavat kaiken vastaan huonolla asenteella. Mitäs siinä sitten tehdään, jos ei kännykän menetys tai arestituoli tunnu missään?

Hyväksyttekö tekonne, jos olette käyttäneet "pientä" ruumiillista kuritusta? Mietin asiaa kun itse vastustan väkivaltaa kaikissa muodoissaan, mutta silti joskus heikkona hetkenä olen menettänyt malttini ja ottanut lähinnä varoitukseksi lasta hiuksista kiinni tai luunapin antanut. Joka kerta olen katunut tekoani ja pyytänyt lapselta anteeksi ja selittänyt että äiti toimi nyt väärin yms. Jouduimme nimittäin aiheettoman lastensuojeluilmoituksen kohteeksi ihan muusta syystä ja tämä asia tuli siellä tietysti esille lasten kuulusteluissa. Lasten versio asiasta oli sama kuin omani ja me vanhemmat saimme puhuttelun ruumiillisesta kurituksesta, sekä merkinnän lasten tietoihin että tällainen asia on esille tullut. Asiakkuus päättyi ja lastensuojeluilmo todettiin aiheettomaksi, mutta loppuiäksi jää kansiot sossuun lapsista, sekä selonteko haastatteluista yms. Tuntuu NIIN väärältä että ihmiset voivat tällä tavalla tehdä kiusaa ihan kenelle vain, ilman seuraamuksia! :(

Asun Suomessa, jossa se on rikos. En ole lyönyt koskaan. Lapsi 16 v.

Miksi te aina miellätte fyysisen kurittamisen silmittömänä pieksemisenä tai suoranaisena lyömisenä?! Millaisista taustoista te olette oikein tulleet?

Minä, hyvän kodin kasvatti, olen sitä mieltä, että kuri pitää lapsilla olla ja on vanhempien tehtävä katsoa, että lapsi tottelee ja ottaa kasvatuksen tosissaan.

Sellaisiakin lapsia liian usein näkee, jotka vaan sanovat vastaan vanhemmilleen ja ottavat kaiken vastaan huonolla asenteella. Mitäs siinä sitten tehdään, jos ei kännykän menetys tai arestituoli tunnu missään?

Mitä sinä opetat sillä käyttäytymisellä lapsellesi, etä tukistat tai jollain muulla mielestäsi lievällä tavalla pahoinpitelet lastasi? Lapsi oppii tehokkaimmin mallista.

enkä usko sellaista tilannetta tulevankaan.



Rakastan, arvostan ja kunnioitan lastani yli kaiken, enemmän kuin mitään tässä maailmassa. En ikinä tuottaisi hänelle kipua vaikka hermot joskus menevätkin.



Enpä ole koskaan ajatellut satuttavani ketään muutakaan.

Se on huonoa keskustelukulttuuria.

Mitä sinä opetat sillä käyttäytymisellä lapsellesi, etä tukistat tai jollain muulla mielestäsi lievällä tavalla pahoinpitelet lastasi?

Minkä sinä miellät tukistamiseksi?

Olen muutaman kerran joutunut ottamaan hiuksista kiinni painottaakseni pointtiani - eli, että nyt kuunnellaa äitiä, äiti on aivan tosissaan asiansa kanssa - siinä vaiheessa, kun kaikki muut rangaistusmetodit ovat olleet käytössä. Eli siis perusteellinen keskustelu, kysely, lapsen omaantuntoon vetoaminen, arestituoli, lisäaika arestituolilla.

Minä käsitän tukistamisella repimisen hiuksista, minkä käsitän jo liialliseksi väkivallaksi, eikä meillä ainakaan ole koskaan tarvinnut siihen mennä.

En siis "pahoinpitele" koskaan lastani.

Mitäkö opetan lapselleni? Opetan sen, että minua tässä taloudessa kuunnellaan, ja että en puhu huvikseni, vaan lapsen tulee ottaa sanoistani oppia. Puhun myös paljon ja perustelen, että se, mitä äiti sanoo, on sinun omaksi parhaaksesi. Suurimmassa osassa tapauksista pelkkä puhe menee kyllä perille.

Mitäkö pelkään? Pelkään sitä, että suurimmassa osassa suomalaisperheitä vanhemmuuden ja kurin suhteen ollaan lasten kanssa tuuliajolla - olen nähnytkin tämän monta kertaa itsekin. Lapset eivät kunnioita lainkaan vanhempiaan, eikä vanhemmilla tunnu olevan mitään keinoja puuttua lapsen huonoon käytökseen - varotaan liikaa omaa lasta ja hänen kasvattamistaan. Jopa vanhemmuus on ulkoistettu vanhemmilta ja perheistä pois; siitä ei voi seurata mitään hyvää.

Lapsi oppii tehokkaimmin mallista

Tyypillinen klisee. Tässä tapauksessa on hyvä sinunkin ymmärtää, että kyse ei todellakaan ole pahoinpitelystä vaan normaalista kasvatusprosessista - antavathan toiset aikuiset lapsilleen mallin esimerkiksi tupakoimisestakin, lääkkeiden liiallisesta käytöstä, ylihygieenisyydestä kotona (mikä voi johtaa allergioihin ja lisää kodin toksisuuden määrää erilaisilla pinnoilla) tai altistavat lapsensa potentiaalisesti hengenvaarallisille lemmikkieläimille.

Mieti sinä sitä, ja opettele laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

tapaamatta ketään henkilökohtaisesti osaat aivan varmaksi sanoa että ap on kunnollinen perheenäiti jota on väärinkohdeltu, ja tämän lisäksi osaat satavarmasti kertoa kuinka kaikissa maahanmuuttajaperheissä kuritetaan lapsia. Kannattaisiko sinun lotota?

Ja yleisesti ottaen siellä työskentelee ihan koulutuksella, kokemuksella ja tietyillä säännöillä/ohjeilla toimivat ihmiset. Ilmoituksen voi taas tehdä kuka tahansa, syyksi voi sanoa mitä tahansa. Vaikka totuutta ei tiedä kuin ap, näistä vaihtoehdoista luottaisin enemmän ls:n arvioon.

Eikä varmasti kaikki ihmiset missään kulttuurissa kurita lapsiaan fyysisesti, aika lailla maailmanlaajuinen ilmiö se on. Ja siitä huolimatta lasten hyvinvoinnissa yleisestiottaen on eroja eri maiden ja kulttuurien välillä. Fyysinen kuritus tai sen puute ei siis yksiselitteisesti voi johtaa huonoon lopputulokseen kasvatuksessa, vaikken sitä henk.koht. kyllä kannatakaan - paljon isompi tekijä tuntuisi olevan läsnäolon, rakkauden ja tunteiden ilmaisulla.