Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni teistä on joskus tukistanut, läpsäissyt, antanut luunapin tms lapselleen?
16.09.2011 |
Hyväksyttekö tekonne, jos olette käyttäneet "pientä" ruumiillista kuritusta?
Mietin asiaa kun itse vastustan väkivaltaa kaikissa muodoissaan, mutta silti joskus heikkona hetkenä olen menettänyt malttini ja ottanut lähinnä varoitukseksi lasta hiuksista kiinni tai luunapin antanut.
Joka kerta olen katunut tekoani ja pyytänyt lapselta anteeksi ja selittänyt että äiti toimi nyt väärin yms.
Jouduimme nimittäin aiheettoman lastensuojeluilmoituksen kohteeksi ihan muusta syystä ja tämä asia tuli siellä tietysti esille lasten kuulusteluissa. Lasten versio asiasta oli sama kuin omani ja me vanhemmat saimme puhuttelun ruumiillisesta kurituksesta, sekä merkinnän lasten tietoihin että tällainen asia on esille tullut.
Asiakkuus päättyi ja lastensuojeluilmo todettiin aiheettomaksi, mutta loppuiäksi jää kansiot sossuun lapsista, sekä selonteko haastatteluista yms.
Tuntuu NIIN väärältä että ihmiset voivat tällä tavalla tehdä kiusaa ihan kenelle vain, ilman seuraamuksia! :(
Kommentit (72)
itse olen syntynyt v80 ja lapsuuteen kuului luunapit, piiska, tukkapöllyt ja tiukat otteet. esikoiselleni 10v sitten käytin viimeisenä keinona lieviä tukkapöllyjä. ei siis mitään hiuksista kiskomista tms, vaan sellanen pikku ote, että nipisti ja nyt äiti on tosissaan katse/ääni.
liiallisuuksiin on lain puitteissa menty siinä, että kuritus on rangaistavaa. jos aikuinen, joka osaa hallita suuttumuksensa ja käytöksensä pystyy esim. pienellä tukkapöllyllä saamaan kerralla tai muutamalla lapsen päähän tärkeän asian, vaikka että sähkörasioihin ei kosketa, se on oikein.
se ei ole oikein, että aikuinen purkaa suuttumustaan lapseen kurittamalla liikaa ja ampumalla yli omien voimavarojensa sietokyvyn.
koska periaatteessa ei voida tehdä eroa sille, mikä kuritus on ollut lievää ja "ohjeistavaa" lapsen kannalta ja mikä suoranaista väkivaltaa, on kaikki kuritus kielletty.
se oikeasti näkyy nykynuorten käyttäytymisessä, välinpitämättömyydessä ja itsekeskeisyydessä. eletään kuin ellun kanat ja tiedetään, että niin pystytään olemaan.
jokaisella vanhemmalla on pelko siitä, että menettää lapsensa. joillakin on epätoivo siitä, miten pystyy kasvattamaan lapsensa. jos vanhempi, eikä opettaja tai kukaan mukaan voi asettaa vaikka sillä tukkapöllyllä lapselle tai nuorelle rajoja,mitä he kunnioittavat enää muuta kuin itseään. itsekunnioitus on hyvä juttu, mutta jos se menee muiden ihmisten yli, ei se sitä enää ole.
Ihanasti maalaisjärjellä kirjoitettu, ja nykyajan ongelmat hyvin huomioitu. Sinunlaisiasi fiksuja ihmisiä saisi olla enemmän.
t. 2, linjoilla jälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttänyt fyysistä väkivaltaa, eikä ole ollut tarvettakaan. Pidän fyysisen väkivallan käyttäjiä yksinkertaisina. Normaalijärkisen aikuisen ei todellakaan tarvitse turvautua väkivaltaan kun vastassa on lapsi.
Jotain on todella pahasti pielessä, jos auktoriteetti on niin pahoin hukassa ettei pientä lasta saa tottelemaan ilman fyysistä väkivaltaa.
käyttänyt fyysistä väkivaltaa, eikä ole ollut tarvettakaan. Pidän fyysisen väkivallan käyttäjiä yksinkertaisina. Normaalijärkisen aikuisen ei todellakaan tarvitse turvautua väkivaltaan kun vastassa on lapsi.
Jotain on todella pahasti pielessä, jos auktoriteetti on niin pahoin hukassa ettei pientä lasta saa tottelemaan ilman fyysistä väkivaltaa.
Tällaiset kirjoittajat käyvät sääliksi! He ovat todella kapeakatseisia omaan napaansa tuijottajia!! Voi lapsiparka joka tuollaisen vanhemman kaitsettavaksi joutuu!
Meillä tukistaminen ei kuulu normaaliin kurinpitoon, vaan niin kuin lapsikin oli kertonut, sitä on tapatunut joskus harvoin ja lähinnä viimeisenä pelotteena käytetty kun hermot ja järki on ollut loppu.
Kurinpitokeinoina myös meillä käytetään jäähyjä/arestia, itku-potkuraivareissa kiinni pitämistä sylissä ja taaperolle kieltämistä ja tilanteesta pois kantamista yms.Meidänkin lapset ovat saaneet kiitosta eskarista, koulusta, neuvolasta yms.
Ovat iloisia ja välittömiä, eivät väkivaltaisia. Uskaltavat myös kertoa mielipiteensä, jota eskarin opekin on kovasti ihaillut. Eivät ole missään vaiheessa olleet agressiivisia, vaikka vanhin on jo murkkuiän alkuvaiheessa.On eri asia lapsella joutua OIKEASTI fyysisen väkivallan kohteeksi, kuin se että joskus vanhemman pinna on palanut ja on tullut ylilyönti. Minä en hyväksy tukistamista kurinpitokeinona.
Olen itse saanut lapsena ihan piiskaa yms, enkä ikinä sallisi sellaista lapsilleni!!
t. ap
On olemassa myös lapsia, jotka eivät ihan loppuun asti kokeile rajojaan tai eivät esim koskaan saa kunnon itku-potkuraivareita. Sellainen lapsi on helppoa kasvattaa ilman että vanhemman pinna palaa.
On olemassa myös lapsia, jotka ovat luonteeltaan uhmakkaita, kokeilevat rajansa joka suhteessa ja saavat raivareita, joissa ovat vaaraksi itselleen ja muille. Jos tällaista lasta yrittää kasvattaa curling-vanhempi tai vanhempi joka ei osoita rajoja selkeästi ja vaikkapa sitten pienen tukistamisen muodossa, jos siitä tuntuu apua olevan, on lopputulos mummonpotkija ja kouluhäirikkö yms. Näitä esimerkkejä on valitettavasti nähtävissä yhteiskunnassamme aivan liikaa!
Minäkään en kannata fyysistä VÄKIVALTAA kasvatuksessa, mutta mielestäni pieni tukistaminen, luunappi tms ei edes sitä ole. On eri asia retuuttaa ja puistella hiuksista, kuin ottaa pikkuisen varoitukseksi kiinni ja samalla käyttää ääntä ja katsekontaktia "nyt äiti on tosissaan". Se tehoaa osaan lapsista huomattavasti paremmin kuin pitkä jäähy tai kotiaresti ja uskon että on tuollaiselle lapselle "kivuttomampikin" keino.
Näitä erilaisia lapsia temperamentiltaan ja käyttäytymiseltään esim rajojen suhteen voi löytyä laidasta laitaan jopa samasta perheestä, joten siitä on turha syyllistää vanhempia. Me olemme vain erilaisia jo syntymästä lähtien.
Tuohon lastensuojeluilmoitusten tekoon olisi todellakin oltava jokin sanktio, jos selkeästi todetaan että ilmoitus on keksitty ja tahallinen. Onhan kyse kuitenkin kokonaisesta perheestä!
On käsittämätöntä että aiheettomasta hätäpuhelusta saa rangaistuksen, mutta ei aiheettomasta ls-ilmoituksesta!! Ls-ilmoituksen tekeminen kiusallaan syö huomattavasti enemmän yhteiskunnan varoja kuin aiheeton hätäpuhelu ja jättää perheeseen luultavasti jonkinlaisen trauman loppuelämäksi! :(
käyttänyt fyysistä väkivaltaa, eikä ole ollut tarvettakaan. Pidän fyysisen väkivallan käyttäjiä yksinkertaisina. Normaalijärkisen aikuisen ei todellakaan tarvitse turvautua väkivaltaan kun vastassa on lapsi.
Jotain on todella pahasti pielessä, jos auktoriteetti on niin pahoin hukassa ettei pientä lasta saa tottelemaan ilman fyysistä väkivaltaa.
Tällaiset kirjoittajat käyvät sääliksi! He ovat todella kapeakatseisia omaan napaansa tuijottajia!! Voi lapsiparka joka tuollaisen vanhemman kaitsettavaksi joutuu!
Itse en todellakaan "kasvattaisi" lapsiani pahoinpitelemällä fyysisesti. Esikoisen kohdalla tuli useamman kerran ajatus häntä tukistaa tai ravistaa, mutta ajattelin sen johtuvan omasta "kotikasvatuksestani". Me olemme onnistuneet kasvattamaan lapsemme mielestäni todella hyvin, en jaksa uskoa tutkimuksista huolimatta, että enemmistö suomalaisista kannattaisi fyysistä kuritusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitys- ja kasvatusalaan erikoistunut. Kotonamme ei fyysistä kuritusta harrasteta. Poikamme on itsepäistä ja eloisaa sorttia. Kerran olen jalalla lattiaan polkaissut kun pinna meni. Poika pelästyi ja alkoi itkemään. Sitten poika isin turvalliseen syliin.
Meillä tukistaminen ei kuulu normaaliin kurinpitoon, vaan niin kuin lapsikin oli kertonut, sitä on tapatunut joskus harvoin ja lähinnä viimeisenä pelotteena käytetty kun hermot ja järki on ollut loppu. Kurinpitokeinoina myös meillä käytetään jäähyjä/arestia, itku-potkuraivareissa kiinni pitämistä sylissä ja taaperolle kieltämistä ja tilanteesta pois kantamista yms. Meidänkin lapset ovat saaneet kiitosta eskarista, koulusta, neuvolasta yms. Ovat iloisia ja välittömiä, eivät väkivaltaisia. Uskaltavat myös kertoa mielipiteensä, jota eskarin opekin on kovasti ihaillut. Eivät ole missään vaiheessa olleet agressiivisia, vaikka vanhin on jo murkkuiän alkuvaiheessa. On eri asia lapsella joutua OIKEASTI fyysisen väkivallan kohteeksi, kuin se että joskus vanhemman pinna on palanut ja on tullut ylilyönti. Minä en hyväksy tukistamista kurinpitokeinona. Olen itse saanut lapsena ihan piiskaa yms, enkä ikinä sallisi sellaista lapsilleni!! t. ap
On olemassa myös lapsia, jotka eivät ihan loppuun asti kokeile rajojaan tai eivät esim koskaan saa kunnon itku-potkuraivareita. Sellainen lapsi on helppoa kasvattaa ilman että vanhemman pinna palaa. On olemassa myös lapsia, jotka ovat luonteeltaan uhmakkaita, kokeilevat rajansa joka suhteessa ja saavat raivareita, joissa ovat vaaraksi itselleen ja muille. Jos tällaista lasta yrittää kasvattaa curling-vanhempi tai vanhempi joka ei osoita rajoja selkeästi ja vaikkapa sitten pienen tukistamisen muodossa, jos siitä tuntuu apua olevan, on lopputulos mummonpotkija ja kouluhäirikkö yms. Näitä esimerkkejä on valitettavasti nähtävissä yhteiskunnassamme aivan liikaa! Minäkään en kannata fyysistä VÄKIVALTAA kasvatuksessa, mutta mielestäni pieni tukistaminen, luunappi tms ei edes sitä ole. On eri asia retuuttaa ja puistella hiuksista, kuin ottaa pikkuisen varoitukseksi kiinni ja samalla käyttää ääntä ja katsekontaktia "nyt äiti on tosissaan". Se tehoaa osaan lapsista huomattavasti paremmin kuin pitkä jäähy tai kotiaresti ja uskon että on tuollaiselle lapselle "kivuttomampikin" keino. Näitä erilaisia lapsia temperamentiltaan ja käyttäytymiseltään esim rajojen suhteen voi löytyä laidasta laitaan jopa samasta perheestä, joten siitä on turha syyllistää vanhempia. Me olemme vain erilaisia jo syntymästä lähtien. Tuohon lastensuojeluilmoitusten tekoon olisi todellakin oltava jokin sanktio, jos selkeästi todetaan että ilmoitus on keksitty ja tahallinen. Onhan kyse kuitenkin kokonaisesta perheestä! On käsittämätöntä että aiheettomasta hätäpuhelusta saa rangaistuksen, mutta ei aiheettomasta ls-ilmoituksesta!! Ls-ilmoituksen tekeminen kiusallaan syö huomattavasti enemmän yhteiskunnan varoja kuin aiheeton hätäpuhelu ja jättää perheeseen luultavasti jonkinlaisen trauman loppuelämäksi! :(
Kyllä ne rajat voi laittaa tukistamattakin! Jos vanhemman pinna palaa, niin se on huono syy tukistaa! Mun esikoinen oli "ihan hirveä", raivosi ja rikkoi, mutta emme koskaan edes tukistaneet. Kyllä siihen auttoivat ihan oikeat kasvatukselliset keinot (kysy apuja vaikka neuvolasta, jos et itse tajua). Esikoinen on nykyään empaattinen ja reilu koululainen, jonka kanssa kaikki haluavat leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska oikeasti aikuinen ihminen ei pura turhautumistaan pienempään. Sen käden nostamisen ja "läppäisemisen" välissä kerkeät hyvin miettiä kannattaako ko. toiminta ja vetäistä sen kätes takaisin. Kuinka luulet, että lapsi koskaan ymmärtää miksi häntä kielletään lyömästä jos on sallittua kohdistaa väkivaltaa häneen ja vielä äidin taholta? Ihmiset tuntuvat olevan melko lailla sadisteja ja väkivalta osataan perustella aina oli kohteena sitten eläin, lapsi, puoliso...
mulla ei siis ole koskaan edes ollut mitään läheltä piti -tilannetta lapsen kanssa, ei siis ole yksinkertaisesti ole koskaan ollut kiusausta tukistaa, läpsiä tms. ei ole tullut mieleenkään. Vaikka en todellakaan ole mitenkään hyvähermoinen ihminen tai mikään "täydellinen äiti" (olen esim. uupuneena huutanut taaperolle yöllä kun ei ole nukkunut että "miksi et nuku!"). Nyt 3-vuotiaalla on ollut uhmaa ja todella kovia raivareita. Vielä 6kk sitten löi ja potki meitä vanhempia. Estimme aina sen fyysisesti ja kerroimme että vaikka on vihainen, lyödä ei saa...1000 kertaa. Nyt lapsi suuttuu, huutaa olevansa kiukkuinen, saattaa nostaa kätensä, mutta pysäyttää sen ilmaan - eli on oppinut jossain määrin hallitsemaan omaa käyttäytymistään. Tämä on tietysti vain 1 tapaus, mutta hyvä näitäkin kertoa noiden "nykyajan meiningin" kritisoimisen vastapainoksi.
Tai sitten se johtui siitä etten tukistanut sitä enkä mitenkään muutenkaan fyysisesti kurittanut. Usein oli tilanteita jolloin sain hävetä, esim. kun 3 veenä lapsi puri yhtäkkiä riitatilanteessa julkisella paikalla. Pienempänä kielsin ja vein pois tilanteesta, vanhempana istuttiin jäähyilä se ei sit todella ollut sitä että laitoin lapsen jäähylle ja siinä se. Sain kantaa sen potkivana ja purevana takaisin jäähypenkille kerta toisensa jälkeen ja vähemmänkin raivostuessaan varmaan 50 kertaa per jäähy. Kaveri käytti lapseensa tukistamista ja katkaisihan se ne tilanteet sitten aika nopeasti.
Joskus viiden vuoden tienoilla rupes asiat kääntymään. Tapasin eniten tukistamista harrastanutta kaveriani pitkästä aikaa ja hän valitti miten kovapäinen ja hankala "JImi" on ja miten sen kanssa on välillä rasittavaa. Sillon tajusin että meillä oli uhmaaminen ja jäähyillä istuminen loppunut kokonaan. Lapsi sai sukujuhlissa kehuja käytöksestään. Just pari päivää sitten se sanoi mulle että äiti, kaikki mun luokkalaiset pitää musta paitsi x. Ja kun tehdään ryhmätöitä, kaikki haluaa olla mun parina.
Että näinkin päin voi mennä. Ei tarvi tulla mummonpotkija vaikkei käytäkään fyysistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiakkuus päättyi ja lastensuojeluilmo todettiin aiheettomaksi, mutta loppuiäksi jää kansiot sossuun lapsista, sekä selonteko haastatteluista yms. Tuntuu NIIN väärältä että ihmiset voivat tällä tavalla tehdä kiusaa ihan kenelle vain, ilman seuraamuksia! :(
Ja myös vääryydeltä.
Minusta ylipäätään Suomessa ollaan menty tässä ruumiillinen kuritus -asiassa nyt siihen toiseen ääripäähän, missä vanhempia kytätään ja holhotaan, eikä uskota heidän kykyynsä olla vanhempia omille lapsilleen. Kaikki tälläinen luonnollinen on ulkoistettu valtion koneistolle, ja yhteiskunta pitää kuristusotteessaan jokaista.
Minusta sinä et ole tehnyt mitään väärää, tuo puhuttelu ruumiillisesta kurittamisesta oli naurettava. Miksi suomalaiset sosiaalitädit eivät puutu paljon räikeämpiin lasten kurittamistapauksiin maahanmuuttajataustaisissa perheissä? Siellä moni on tullut maahan maasta, jossa lasten ruumiillinen kurittaminen on ihan hyväksyttävää, laillista ja jopa toivottavaa! Silti askarrellaan tavallisten suomalaisten, hyvien perheiden kanssa, jotka kyllä hoitavat lapsiaan rakkaudella ja hyvin samalla kuria ylläpitäen - ja ovat jo valmiiksi pelokkaita siitä, että tekevätkö oikein vai ei.
SINÄ olet, ap, paras äiti ja vanhempi omalle lapsellesi! Sinä tiedät oman lapsesi ja osaat varmasti suhteuttaa kasvatusmetodisi siihen, mitä lapsi tarvitsee. Voi, kun saisit sen perusluottamuksen taas perhe-elämääsi takaisin tämän yhteiskunnan pahimman luokan henkisen raiskauksen jälkeen - sinulla on kaikki oikeus tuntea niin kuin nyt tunnet; vanhemmuuttasi ja äitiyttäsi on kyseenalaistettu! Syyttä. >=(
Suomalaisessa systeemissä on jotain pahasti vialla, että tälläinen tapahtumaketju on ylipäätään mahdollista.
t. Selväpäinen, koulutettu (tätäkin varmaan keksitte av:laiset kohta epäillä), ystävällinen ja kiltti 3 lapsen äiti, jota tämä(kin) tapaus toden teolla ärsyttää. Ap:n kokema vääryys siis.
Mutta sitä ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää sanoa täällä ääneen, ja lainsäädäntökin on tältä osin tällä hetkellä puutteellinen.
t. 2 vielä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan uskomatonta. Kaikki vain istuvat hiljaa ja pelaavat jotain sosiaalipornoa Auerista tms., kun senkin ajan voisi käyttää hyödyllisesti.
Minä olen läpsäissyt molempia lapsiani joskus. Olen myös pyytänyt anteeksi sitten. Ja kadun tekojani, en hyväksy ruumiillista kuritusta. Tuntuu kamalalta löytää itsensä tekemästä sellaista mitä ei missään nimessä hyväksy muiltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ei uskalla puhua, sillä jo yhdestä luunapista voi joutua syytteeseen, saada lastensuojeluilmoituksen jne.
Olen antanut muutaman kerran pienen luunapin, joskus vähän tukistanut (en siis roikottanut tai mitään sellaista) tukasta ja ohjannut toisinaan kovakouraisesti uhmakkaan lapsen jäähypenkille.
Kuulostaa pahalta näin kirjoitettuna, mutta kyse ei ole kuitenkaan mistään mielivaltaisesta tai aggressiivisesta kurittamisesta. Esikoisen kanssa on vain joutunut joskus noihin koviin tilanteisiin, onneksi kuopus on "helpompi".
En kyllä hyväksyisi mitään noista kuritusmuodoista.
Asiakkuus päättyi ja lastensuojeluilmo todettiin aiheettomaksi, mutta loppuiäksi jää kansiot sossuun lapsista, sekä selonteko haastatteluista yms. Tuntuu NIIN väärältä että ihmiset voivat tällä tavalla tehdä kiusaa ihan kenelle vain, ilman seuraamuksia! :(
Ja myös vääryydeltä.
Minusta ylipäätään Suomessa ollaan menty tässä ruumiillinen kuritus -asiassa nyt siihen toiseen ääripäähän, missä vanhempia kytätään ja holhotaan, eikä uskota heidän kykyynsä olla vanhempia omille lapsilleen. Kaikki tälläinen luonnollinen on ulkoistettu valtion koneistolle, ja yhteiskunta pitää kuristusotteessaan jokaista.
Minusta sinä et ole tehnyt mitään väärää, tuo puhuttelu ruumiillisesta kurittamisesta oli naurettava. Miksi suomalaiset sosiaalitädit eivät puutu paljon räikeämpiin lasten kurittamistapauksiin maahanmuuttajataustaisissa perheissä? Siellä moni on tullut maahan maasta, jossa lasten ruumiillinen kurittaminen on ihan hyväksyttävää, laillista ja jopa toivottavaa! Silti askarrellaan tavallisten suomalaisten, hyvien perheiden kanssa, jotka kyllä hoitavat lapsiaan rakkaudella ja hyvin samalla kuria ylläpitäen - ja ovat jo valmiiksi pelokkaita siitä, että tekevätkö oikein vai ei.
SINÄ olet, ap, paras äiti ja vanhempi omalle lapsellesi! Sinä tiedät oman lapsesi ja osaat varmasti suhteuttaa kasvatusmetodisi siihen, mitä lapsi tarvitsee. Voi, kun saisit sen perusluottamuksen taas perhe-elämääsi takaisin tämän yhteiskunnan pahimman luokan henkisen raiskauksen jälkeen - sinulla on kaikki oikeus tuntea niin kuin nyt tunnet; vanhemmuuttasi ja äitiyttäsi on kyseenalaistettu! Syyttä. >=(
Suomalaisessa systeemissä on jotain pahasti vialla, että tälläinen tapahtumaketju on ylipäätään mahdollista.
t. Selväpäinen, koulutettu (tätäkin varmaan keksitte av:laiset kohta epäillä), ystävällinen ja kiltti 3 lapsen äiti, jota tämä(kin) tapaus toden teolla ärsyttää. Ap:n kokema vääryys siis.
Ymmärrän ahdistuksesi äitinä, mutta jäin miettimään, miten tuoa asia on voinut tulla kuulusteluissa esille? Haastattelijahan ei saa laittaa lasten suuhun mitään sanoja eli ihan spontaanisti lapsesi ovat tuon asian esille tuoneet esim. kun ovat kuvailleet esim. riitatilannetta kotona. Ilmeisesti se on asia, joka on kuitenkin vaivannut lapsiasi? Tämä on sinulle/vanhemmille oppimisen paikka ja siinä mielessä ihan hyvä, että saitte siitä huomautuksen.
raivokohtauksen aikana.
Asiasta on neuvolassa juteltu, kun mietittiin mitä näille raivareille voisi tehdä. Tukistamista ei siis ole missään nimessä käytetty raivareiden aikana, eikä suositeltu neuvolassa.
Meidän kuusivuotias saa välillä raivokohtauksia, joiden aikana näkee jo katseesta, että lapsi on aivan muissa maailmoissa. Raivareissa ei ole minkäänlaista tolkkua ja lapsi yrittää vahingoittaa itseään, sisruksiaan, repii kirjoja, heittelee astioita jne.
Ainoa konsti on ottaa tiukka syliote, mutta siinäkin lapsi yrittää parhaansa mukaan purra. Kerran tyttö roikkui kädessäni hampaillaan niin, että veri tursusi hampaiden välistä, enkä enää keksinyt muutakaan konstia irrottaa purukalustoa kuin ottaa toisella kädellä tukasta kiinni.
En usko fyysiseen kuritukseen kasvatuskeinona, mutta kokemuksesta tiedän, että tietyissä tilanteissa se on melkein pakko, jos vaihtoehtoina on itsensä tai muiden vahingoittaminen.
Ihanasti maalaisjärjellä kirjoitettu, ja nykyajan ongelmat hyvin huomioitu. Sinunlaisiasi fiksuja ihmisiä saisi olla enemmän.
t. 2, linjoilla jälleen.