Lue keskustelun säännöt.
Miksi keski-ikäiset miehet jättävät perheensä toisen naisen takia?
14.09.2011 |
Tämä on niin klisee, mutta silti tuttavapiirissä jo pari kertaa nähty. Vanhempi mies ihastuu yleensä huomattavasti nuorempaan naiseen, yleensä työkaveriin. Ryhtyy pettämään, innostuu ja jättää lopulta perheensä ja muuttaa saman tien uuden luo. Yleensä tuho perheessä on valtava ja lapset kärsivät eniten.
Kysymys kuuluukin, että jos mies oli onneton nykyisessä liitossaan, miksi hän mm.
a) ei tehnyt mitään avioliiton pelastamiseksi
b) ei vain eronnut ja muuttanut pois
c) ei tiedostanut käyvänsä läpi keski-iän kriisiä ja mennyt vaikka itse terapiaan
jne jne.
Miksi jotkut miehet päätyvät siihen tuhoisimpaan vaihtoehtoon? Yleensä nuorempi nainen tarkoittaa myös sitä, että edessä on perhe no. 2 perustaminen ja koko show uudestaan.
Kommentit (128)
mies luopui meistä. Ensin oli suurta rakkautta ja sitten ei mitään.
Lapsia on ainakin toistakseksi kiva tavata se joka toinen viikonloppu, mutta minulle se ei ainakaan riittäisi.
No, sen uuden nuoren naisen kanssa voi/pitää sitten aloittaa kaikki alusta ja tehdä uusi setti lapsia.
Kyllä jotkut miehet ovat sitten tyhmiä/julmia/tunnevammaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllästyy pikku kotirouvaansa? En tiedä.
Toiset rakastuu ihan oikeasti, toiset vain kaipaavat seikkailuja ja jännitystä.
Jos avioliitto on onneton, niin ymmärrän hyvin, jos erotaan. Elämme vain kerran, enkä minä aio ainakaan surien ja turhautuen elää omaani. Pettämistä en ymmärrä, en sitten millään tapaa.
Keski-ikäisillä, siis yli 50-vuotiailla, miehillä ei enää ole alaikäisiä lapsia. Heidän hellimänsä prinsessat ovat juuri hiljattain aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa. Isä tuntee silloin olevansa täysin tarpeeton, ikivanha ja hautaan valmis. Hänellä on valtava ikävä nuoren naisen seuraa, sitä energiaa, optimistisuutta ja ennen kaikkea ihailevaa rakkautta, jota omalta tyttäreltä voi saada.
Sen takia keski-ikäiset miehet viihtyvät itseään 20 vuotta nuorempien naisten seurassa.
Harva heistä tajuaa (ennen kuin on liian myöhäistä), ettei se nuori tyttö pysty korvaamaan kokenutta kumppania, omaa vaimoa, vaan on tyttären korvike. Ja siinä vaihessa vaimo ei enää ota takaisin.
Parempi ratkaisu kuin uusi vaimo olisi miehelle esimerkiksi ryhtyminen mentoriksi jollekin nuorelle naiselle.
Terveisin nimimerkki kokemusta on - mutta meillä tämä asia huomattiin pariterapeutin avustuksella ennen kuin oli liian myöhäistä.
Keski-ikäisillä, siis yli 50-vuotiailla, miehillä ei enää ole alaikäisiä lapsia. Heidän hellimänsä prinsessat ovat juuri hiljattain aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa. Isä tuntee silloin olevansa täysin tarpeeton, ikivanha ja hautaan valmis. Hänellä on valtava ikävä nuoren naisen seuraa, sitä energiaa, optimistisuutta ja ennen kaikkea ihailevaa rakkautta, jota omalta tyttäreltä voi saada.
Sen takia keski-ikäiset miehet viihtyvät itseään 20 vuotta nuorempien naisten seurassa.
Harva heistä tajuaa (ennen kuin on liian myöhäistä), ettei se nuori tyttö pysty korvaamaan kokenutta kumppania, omaa vaimoa, vaan on tyttären korvike. Ja siinä vaihessa vaimo ei enää ota takaisin.
Parempi ratkaisu kuin uusi vaimo olisi miehelle esimerkiksi ryhtyminen mentoriksi jollekin nuorelle naiselle.
Terveisin nimimerkki kokemusta on - mutta meillä tämä asia huomattiin pariterapeutin avustuksella ennen kuin oli liian myöhäistä.
Häh??? Entäs kun ei ole tyttäriä ollenkaan? Pojistakos se pettäjämies silloin haaveilee? Ihan paskapuhetta tommonen tytärjuttu.
Keski-ikäinen tuntee elävänsä täydemmin, kun hänellä on lähistöllä nuorta seuraa. Sukupuolesta riippumatta. Nuoret voivat antaa aikuiselle paljon. Kun niitä nuoria sitten ei enää ole kotona, niitä etsitään kodin ulkopuolelta. Ei yleensä kuitenkaan tietoisesti. Ja siinä etsitään siis niitä OMINAISUUKSIA mitä nuorilla on, ja se ei ole sukupuolesta kiinni. Itselläni vain on kokemusta siitä, että kun oma tytär muuttaa pois, isä ikävissään on altis ihastumaan nuoreen naiseen. Olemme käsitelleet asiaa ammattilaisen kanssa eikä tämä hänen mukaansa ole mitenkään poikkeuksellista.
Kaikki ei ole paskapuhetta, mitä et ole itse kokenut etkä aiemmin tullut ajatelleeksi. Ihminen toimii paljon tiedostamatta syitään.
Korvikkeet eivät tietenkään voi korvata lapsen rakkautta eikä se pois muuttanut lapsi ole kokonaan poistunut vanehmpiensa elämästä, mutta kyllä ikävä voi olla niin kova, että se johtaa elämänmuutokseen "väärästä syystä". Rakkaus lapseen on hyvin vahvaa, ja pois muuttava lapsi usein etääntyy joksikin aikaa niin täysin, että vanhemmasta tuntuu hylätyltä. Hylätty ihminen etsii sitten rakkautta muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö lukeneet artikkelia siitä, mitä ihmiset katuu eniten kuolinvuoteellaan??? Se oli sitä, ettei uskaltanut elää ja olla onnellinen. TE sen sijaan ajatte edelleen sitä ajatusmallia, jossa pitää tyytyä siihen, mitä on ja luopua omasta onnestaan.
Minusta keski-ikä on hyvää aikaa erota, jos siltä tuntuu. Lapset on isoja ja mitään syytä ei ole enää kitkuttaa, jos siltä tuntuu. En minä haluaisi, että mun vanhemmat olisi meidän aikuisten lasten takia enää yhdessä vaan toivottavasti osaisivat hakea onnensa, jos siltä tuntuu.
Miksi ihmeessä esimerkiksi miehen pitäisi uhrata oma onnensa, jotta nainen saa olla onnellinen?
Kyllä. On kauheaa uhrata onnensa, jotta joku muu saisi olla onnellinen. Miksi siis nämä naiset haluaisivat takaisin ne katuvat miehet, kun he sitten haahuilunsa ja mielenhäiriönsä jälkeen tajuavat, että olivat onnellisia alkuperäisen vaimonsa luona? Nämä vaimot kun tuon haahuilun jälkeen enää harvoin voivat luottaa/rakastaa ex:äänsä niin, että voisivat olla hänen kanssaan onnellisia.
Ja jos haluaa erota (vaikka keski-iässä), niin sanoisivat sen kunnolla ääneen, eroaisivat, eivätkä yrittäisi ryömiä takaisin. Ja ennenkaikkea lopettaisivat ääliömäisen arpomisen. Käyttäytyisivät kuin aikuiset, joita itsekin mielestään ovat.
Ja olen nähnyt aika monen miehen katuvan sitä, että lähti nuoremman matkaan ja jätti perheensä.
Mutta se on tosi, että sen jätetyn vaimon ei kannata uhrata omaa onnellisuuttaan ja ottaa sitä miestä takaisin. Niin makaa kuin petaa.
Ettekö lukeneet artikkelia siitä, mitä ihmiset katuu eniten kuolinvuoteellaan??? Se oli sitä, ettei uskaltanut elää ja olla onnellinen. TE sen sijaan ajatte edelleen sitä ajatusmallia, jossa pitää tyytyä siihen, mitä on ja luopua omasta onnestaan.
Minusta keski-ikä on hyvää aikaa erota, jos siltä tuntuu. Lapset on isoja ja mitään syytä ei ole enää kitkuttaa, jos siltä tuntuu. En minä haluaisi, että mun vanhemmat olisi meidän aikuisten lasten takia enää yhdessä vaan toivottavasti osaisivat hakea onnensa, jos siltä tuntuu.
Miksi ihmeessä esimerkiksi miehen pitäisi uhrata oma onnensa, jotta nainen saa olla onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kohta 40 v ja lapset on kouluikäisiä ja tarkoitus on vaihtaa juurikin nuorempaan, pirteämpään, urheilulliseen, kauniiseen, seuralliseen ja iloiseen naiseen. Oma vaimo kun on nykyään kaikkea muuta, pirun kiukkuinen, ei tee mitään, ei kotona eikä missään muuallakaan, kiukuttelee, inisee, valittaa, laiskottelee, vittuilee, huutaa jne.
Miksi uhraisin enää yhtään tälle liitolle, kun olen mielestäni uhrannut jo 20 vuotta. Viimeiset 10 vuotta ovat tuntuneet todellakin uhraukselta.
Hehheh... toosi kypsän ihmisen tekstiä...
Oletko tullut miettineeksi, että vaimosi on sinulle juuri niin mukava, kuin olet hänestä muokannut näiden vuosien ajan asettamalla liikoja odotuksia ja jättämällä hänet (henkisesti) yksin arjesta selviämään. Katso peiliin, sieltä löytyy iso syy siihen miltä puolisosi tuntuu.
Keski-ikä on sinulle selvästi pukkaamassa päälle. Joko on auto/mopo/vene tms hommattuna, vai haaveiletko vasta? Oletko vielä itse pirteä, komea, urheilullinen, seurallinen jne? entä älykäs? Eipä mitään, mukavaa jos noin on, mutta muista, että kun sinun nuoruuden haaveilut ovat menneet ohi, elämä ilman vaimoa ei ollutkaan niin ruusuista kuin kuvittelit ja haluaisit palata sen "kiukkuisen" vaimosi luokse, niin jätä hänet silloin silti rauhaan. Kun hän on sinusta kerran yli päässyt, tuskin takaisin huolii, niin älä sinäkään sitten kiusaa häntä vinkumisella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keski-ikäisellä vaimolla estrogeeni vähenee ja seksihalut pienenee. Miehellä taas niin ei tapahdu. Mies on odottanut monta vuotta, että lapset kasvaa ja vaimolla olisi aikaa hänelle ja seksiä olisi enemmän.
Mutta vaimo panee villasukat jalkaan ja ottaa käteensä kirjan "näin löydän keski-iässä sisäisen lapseni ja itsenäistyn". Seksiä ei tipu enää sitäkään vertaa kun vaimo kaivelee lapsuuden traumojaan ja etsii lasta sisimmästään.
Mies toteaa, että se oli sitten siinä. Naisia on muitakin ja hänellä vain yksi elämä. Seksiä saa muualtakin.
outoa että mies vaihtaa vanhan vaimonsa nuoreen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...vaikka minä olin koko avioliiton ajan se, joka halusi enemmän seksiä. Miestä kiinnosti enemmän nettipelit ja suklaa.
Eli ei se ainakaan siitä ollut kiinni eikä siitä, ettenkö olisi kuuma pakkaus (nyt on kova vienti).
Olen käsitellyt jo itse asian, eikä se tunnu niin pahalta, että mies vaihtoi nuorempaan. Juttu oli se, että mies kävi läpi lapsuuden traumojaan ja kun murrosikä oli vielä käymättä, käy sitä minun kanssani. Tai siis purki ahdistuksensa jättämällä läheisimmän ihmisen. En tiedä, mikä on tarinan loppu hänen kannaltaan, mutta kyllä siitä nainen selviää ja tässä vaiheessa huomaa, että olipa hyvä, kun erottiin, kun tuon uuden kanssa sujuu paremmin, eikä tarvitse vongata seksiä.
Keski-ikäinen tuntee elävänsä täydemmin, kun hänellä on lähistöllä nuorta seuraa. Sukupuolesta riippumatta. Nuoret voivat antaa aikuiselle paljon. Kun niitä nuoria sitten ei enää ole kotona, niitä etsitään kodin ulkopuolelta. Ei yleensä kuitenkaan tietoisesti. Ja siinä etsitään siis niitä OMINAISUUKSIA mitä nuorilla on, ja se ei ole sukupuolesta kiinni. Itselläni vain on kokemusta siitä, että kun oma tytär muuttaa pois, isä ikävissään on altis ihastumaan nuoreen naiseen. Olemme käsitelleet asiaa ammattilaisen kanssa eikä tämä hänen mukaansa ole mitenkään poikkeuksellista.
Kaikki ei ole paskapuhetta, mitä et ole itse kokenut etkä aiemmin tullut ajatelleeksi. Ihminen toimii paljon tiedostamatta syitään.
Korvikkeet eivät tietenkään voi korvata lapsen rakkautta eikä se pois muuttanut lapsi ole kokonaan poistunut vanehmpiensa elämästä, mutta kyllä ikävä voi olla niin kova, että se johtaa elämänmuutokseen "väärästä syystä". Rakkaus lapseen on hyvin vahvaa, ja pois muuttava lapsi usein etääntyy joksikin aikaa niin täysin, että vanhemmasta tuntuu hylätyltä. Hylätty ihminen etsii sitten rakkautta muualta.
en ole tuo, joka sinua kommentoi, vaan alkupäässä ketjua kirjoitin (29).
Voi olla, että siinä ihminen kaipaa omaa nuoruuttaan. Mutta hei: vaimon hylkäämisessä ja nuoren naisen kanssa pariutumisessa on kumminkin seksillä olennainen rooli. Ei se oma tytär ja hänen poismuuttonsa TOIVON MUKAAN siihen seksipuoleen liity...
Moraalinen ihminen ja sellainen, joka kunnioittaa ja rakastaa puolisoaan osaa kyllä järjestää sitä nuorta seuraa muullakin tavoin. Vaikkapan harrastusten kautta, jos ei muuten.
Sen sijaan uskon kyllä, että siinä noin viisissäkymmenissä alkaa kaivata OMAA nuoruuttaan ja elinvoimaansa. Iän myötä moni asia - eikä vähiten fysiikka - rappeutuu ja heikentyy. Henkisestikin alkaa junnata vanhoja uria. Haluaa kokeilla, miltä tuntuikaan, kun elämässä oli jännitystä ja muutoksia ja haasteita.
Once more, pal!
-29-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a) ottaa puolisonsa itsestäänselvyytenä, eikä huomaa miten suhde ajautuu tylsäksi. Ei tajua, että se puoliso mieluummin haluaisi seks...lla ja käydä miehensä kanssa kokemassa maailmaa, vaan tekee töitä ja jämähtää tylsästi paikoilleen. Ei ne vaimotkaan jaksa loputtomiin yrittää herätellä väsähtänyttä ukkoa, helpompi jatkaa arkea, niin että se toinen vain "roikkuu" mukana.
b)Ei jaksa, on saamaton käsittelemään ongelmia ja lähtee vasta kun asiat ovat jo niin huonosti, ettei paluuta entiseen ole, taikka vaimo heittää pihalle toisen naisen takia.
c) Kriisissä elävä harvoimmin ymmärtää sen. Miehelle varsinkin muille kertominen on merkki heikkoudesta ja ylpeinä haluavat kantaa ristinsä "miehuuden harteilla". Hölmöjä pellejä kun eivät ota apuja vastaan, kostautuu yleensä myöhemmin.
Keski-ikäinen ilmeisesti taantuu takaisin murrosikäisen tasolle. Ihme, ettei tästä puhuta enempää mediassa ja varoitella vanhenevia (miehiä). Johan lehdet ovat jo täynnä murrosikäisten kasvatusohjeita ja miten ongelmiin voi varautua. Kertoisivat tämän noille kriisipelleillekin, että voisivat itsekin varautua ja tunnistaa ongelmaiän, ennenkuin peruuttamattomia vauriota syntyy...
vaikka kuinka selittelette. Miksi ette voi ottaa sitä tuhlaajapoikaa takaisin? Se olisi sangen kristillinen teko. Miehennekin ottaisi teidät takaisin. Eihän pettäminen nyt niin vakavaa ole. Rakkaus voittaa aina. T: 11cm mies
Noinko teidän perheessänne veivataan?
a) ei tehnyt mitään avioliiton pelastamiseksi
Olisko yksi syy ettei naisten kannata aloittaa seurustelua alapään kautta! Jää se yläpää tuntemattomaksi ja kun arki koittaa ei ole keinoja ongelmista selviytymiseen!!
Toisaalta kun naiset eivät osaa tutkailla miehiä tekevät huonoja ratkaisuja. Halu perustaa perhe menee kaiken edelle ja uskotaan kaiken kääntyvän parhain päin kun on se perhe!
Ja sitten varsinainen vastaus: Koko yhteiskunta on suosiollinen miehen uralle ja siitä onkin tullut se tärkein kriteeri. Vai tiedättekö yhtään aviomieskurssia, jossa nuoria miehiä opetetaan olemaan isä tai aviomies???? Onko niitä??? Opettavatko äidit/isät poikiaan olemaan isä tai aviomies???
Eikö vanhastaan ole niin, että mies vaihtaa autoa kun huvittaa ja tässä vapaassa seksissä nainen on samalla viivalla nykyään! Helppoa!
jos vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Niin kävi omalla kohdallani. Kun nelikymppinen mies ihastui parikymppiseen työtoveriin ja oli jo tämän kanssa hankkimassa yhteistä asuntoakin, niin pakko silloin oli mennä lakimiehen puheille.
Minusta on outoa, että aikuinen mies voi mennä niin sekaisin, että tuhoaa hyvän perhe-elämän ja antaa mielensä heittää pahasti. Miksi miehistä ei ole korkeampaan ajatteluun, varsinkaan kun järjellä tietävät,ettei mikään ole elämässä huonosti, ettei ruoho ole aidan toisella puolella vihreämpää ja että vaimot oavt yleensä juuri niin hyviä ja rakastettavia kuin miehet heistä aikaansaavat... Mikä on vialla miesten mielessä?
Samaa ihmettelen. Mieheni jätti, lähti uusperheellisen sihteerinsä matkaan. Meillä 4 lasta. Varmasti on paljon syytä minussakin. Mieheni mielestä hänellä ei ollut kriisiä, hän vain ei pitänyt minusta ! Hmm... pienin lapsemme oli vasta vauva kun kaikki selvisi minulle ja hän oli aina sanonut haaveilevansa suurperheestä ! Ja tämä nainen oli siis naimisissa miehen kanssa, jolla oli jo perhe aiemmasta liitosta... ja tämäkin suhde oli alkanut sihteeri-esimies asetelmasta. Ihan kuin omalta mieheltä olisi järki kadonnut. Mutta vaikka kuinka koen nyt olevani kukoistava ja elämäni menee suhteellisen hyvin, jään ihmettelemään loppuelämäkseni, miten ihmeessä joku lähtee... jättää perheensä... asuakseen jonkun naisen ja tämän lasten kanssa ? Minulle on omat lapset niin tärkeitä, etten pystyisi moiseen. Ja nyt sitten hankkivat kotia, perustaakseen uusuusuusperheen. Ovat vain jättäneet huomiotta, että vaikka kuinka ovat yrittäneet esitellä toisiaan toistensa lapsille, ei ainakaan meidän lapset ole lämmenneet idealle. Ja tämän naisenhan pitäisi se tietää, onhan hän jo kerran epäonnistunut uusperheen äitinä. Niin, ja tietenkin entinen mies toimii rahoittajana tässä uudessa suhteessa :) Itselläni ei ole kiire mihinkään... ja voipi olla, että tästä itsenäisestä elämästä ei halua enää luopuakaan :) Ensin päämäärät omassa ja lasten elämässä kuntoon, sitten voi harkita onko sijaa muulle :)
Minullekin jää ikiajoiksi mysteeriksi, miksi mies vaihtoi minut sihteeriinsä. Mitään ihmeongelmia meillä ei ollut. Mies julisti löytäneensä elämänsä rakkauden, ja "sinä et vain sitä voi käsittää". Juu, hän oli oikeassa: en voi käsittää, että hän vaihtaa minut toiseen ja on tällä hetkellä niin stressaantunut elämässään, ettei ole tosikaan.
Minäkin olen tyytyväinen elämääni, enkä ikipäivänä lähtisi itse uusperhekuvioihin.
Samaa ihmettelen. Mieheni jätti, lähti uusperheellisen sihteerinsä matkaan. Meillä 4 lasta. Varmasti on paljon syytä minussakin. Mieheni mielestä hänellä ei ollut kriisiä, hän vain ei pitänyt minusta ! Hmm... pienin lapsemme oli vasta vauva kun kaikki selvisi minulle ja hän oli aina sanonut haaveilevansa suurperheestä ! Ja tämä nainen oli siis naimisissa miehen kanssa, jolla oli jo perhe aiemmasta liitosta... ja tämäkin suhde oli alkanut sihteeri-esimies asetelmasta. Ihan kuin omalta mieheltä olisi järki kadonnut.
Mutta vaikka kuinka koen nyt olevani kukoistava ja elämäni menee suhteellisen hyvin, jään ihmettelemään loppuelämäkseni, miten ihmeessä joku lähtee... jättää perheensä... asuakseen jonkun naisen ja tämän lasten kanssa ? Minulle on omat lapset niin tärkeitä, etten pystyisi moiseen. Ja nyt sitten hankkivat kotia, perustaakseen uusuusuusperheen. Ovat vain jättäneet huomiotta, että vaikka kuinka ovat yrittäneet esitellä toisiaan toistensa lapsille, ei ainakaan meidän lapset ole lämmenneet idealle. Ja tämän naisenhan pitäisi se tietää, onhan hän jo kerran epäonnistunut uusperheen äitinä.
Niin, ja tietenkin entinen mies toimii rahoittajana tässä uudessa suhteessa :)
Itselläni ei ole kiire mihinkään... ja voipi olla, että tästä itsenäisestä elämästä ei halua enää luopuakaan :) Ensin päämäärät omassa ja lasten elämässä kuntoon, sitten voi harkita onko sijaa muulle :)