Anteeksi jo etukäteen

tämähän varmasti on ihan totta

En ymmärrä...voiko tulevan lapsen syntymän stressaaminen vaikuttaa noin? Kuulostaa kyllä omituiselta, mutta yritän vain löytää jonkun järkevän selityksen tälle.

Johtuu varmasti tästä niin ainakin meillä, itse olen rv 38 menossa.

Ei siinä auta kuin rauhallisesti jutella ja saada mies puhumaan peloistaan, vaikka kaiken järjen mukaan itse tässä pitäisi saada sitä tukea.

Se että mies vihdoin kertoo mikä vaivaa auttaa häntä itseään ja sitä kautta tilanne lähtee helpottumaan. Mies ei vain nyt yksinkertaisesti näe tilannetta meidän puolelta, miltä meistä tuntuu vaan miehen omat pelot ylitää kaiken muun.

Huomaan kirjoituksestasi, että rakastat miestäsi todella niin kuin minäkin omaani ja haluat oikeasti selvittää tilanteen =) Siksi halusin kertoa omasta jutustani. Tiedän, että on vaikeaa ja itkut tuntuvat lohduttomilta, mutta tunnut olevan vahva ja saat selvitettyä asian, olen siitä varma.

Vika ei ole kuitenkaan sinun, miehesi on tunnustettava itselleen ettei kaikki ole hänellä nyt hyvin.

Voimia =)

Jos tämä on totta, niin sinulla oli kotona se 2v. todistamassa tuota isän riehumista ennen mummon tuloa. Mitenkähän mahtoi lapsi reagoida? Kuka siellä on siivonnut sen sotkun pois? Sinäkö, joka olet rasituskiellossa? Onko anoppi soitellut perään ja kysellyt kuulumiset? Kuinka poika jaksaa?

Sinun tilanteessasi olisin kyllä suunnannut sairaalasta anopille ja itkenyt siellä käpertyen pojan viereen nukkumaan.. tai kotona istuskelisin hiljaa mahaa silitellen. Mitä sinä täältä av.lta saat? Et ainakaan lepoa ja rauhaa, etkä vastauksia kysymyksiisi.

Mies aloitti riehumisensa kun äitinsä tuli ovesta sisään. Sitä ennen lähinnä tiuski minulle ja puhui ilkeästi.

Anoppi vei silloin samantien pojan toiseen huoneeseen pukemaan, toi sitten pojan syliini ja pisti miehen ulos. Poika oli lähinnä hämmentynyt.

Anoppi jäi siivoamaan kun minä menin ambulanssiin. Soitti kyllä ja laittoi parit viestitkin (poika on leikkinyt nätisti, nyt iltapalaa, nyt jäppinen nukkuu jne.)

En oikein tiedä, lähinnä varmaan haluan vain purkaa tämän kaiken ulos niin ettei koko yö mene asioita pyöritellessä. Pötköttelen tässä sängyllä ja avaudun...kai se on sitten minun tapani terapioida itseäni.

Johtuu varmasti tästä niin ainakin meillä, itse olen rv 38 menossa.

Ei siinä auta kuin rauhallisesti jutella ja saada mies puhumaan peloistaan, vaikka kaiken järjen mukaan itse tässä pitäisi saada sitä tukea.

Se että mies vihdoin kertoo mikä vaivaa auttaa häntä itseään ja sitä kautta tilanne lähtee helpottumaan. Mies ei vain nyt yksinkertaisesti näe tilannetta meidän puolelta, miltä meistä tuntuu vaan miehen omat pelot ylitää kaiken muun.

Huomaan kirjoituksestasi, että rakastat miestäsi todella niin kuin minäkin omaani ja haluat oikeasti selvittää tilanteen =) Siksi halusin kertoa omasta jutustani. Tiedän, että on vaikeaa ja itkut tuntuvat lohduttomilta, mutta tunnut olevan vahva ja saat selvitettyä asian, olen siitä varma.

Vika ei ole kuitenkaan sinun, miehesi on tunnustettava itselleen ettei kaikki ole hänellä nyt hyvin.

Voimia =)

Ei tänne pikku kaksioon mahdu piilopulloja. Minä täällä aina siivoilen kaapit jne eikä koskaan ole tullut mitään vastaan.

Sanoinkin, että luulen hänen nimenomaan nyt juoneen viinaa kun käytös on niin kummallista. Ei ole koskaan ennen toiminut vastaavalla tavalla...

Tässä tilanteessa outoa sanoa, mutta "mukava" kuulla että jollain muulla hiukan sama tilanne. Ehkä täytyy ottaa huomenna puheeksi tämä lapsen tulo ja kysyä ihan suoraan, miltä se nyt miehestä tuntuu, mikä pelottaa/jännittää jne. Elämä ei lopu siihen, että tulee uusi vauva, kyllä sitä kaljaa ehtii myöhemminkin juoda, eikä tarvitse nyt tissutella varastoon.

sitten.



Perustele avauksesi. Miksi pyytelet anteeksi ja keneltä? Meiltäkö? Mitä pyydät anteeksi?



Jo avauksesta saa kuvan alistuvasta kiltistä tytöstä, joka ei osaa pitää puoliaan, vaan myötäilee elämässä, jotta kaikilla on kivaa, eikä tulisi riitaa.

2litraa keskiolutta on kyllä päivässä liikaa, varsinkin jos menee siis useamman kerran viikossa....tuskin siitä määrästä vielä alkaa riehumaan, mutta riippuvuussuhde on selvä.

Anna miehen olla nyt ihan sivuhenkilönä teidän elämässä, sinä ja tuleva vauva olette nyt tärkeimmät, ja esikoinen tietenkin...yritä olla murehtimatta miestä, kun et voi hänen käytöstään ja juomistaan muuttaa kuitenkaan. Parempi luovuttaa hänen suhteensa ainakin toistaiseksi ja keskittyä olennaiseen. Hienoa jos hän ryhdistäytyy, mutta sitä ei kannata nyt pohtia liikaa.

Onko teidän paikkakunnalla jotain toimintaa lapsiperheille, asukaspuistoa, perhekerhoja jne? sitten kun vauva on syntynyt ja elämänne uuden perheenjäsenen kanssa tasaantunut, niin kannattaa lähteä ihmisten ilmoille. Vaikka mulla mieskin on, niin minusta on ihana päästä aina välillä lasten kanssa ihmisten pariin, ja esikoinenkin tykkää kerhoista ja leikikavereista... Ja on aina virkistävää jutella naispuolistenkin ihmisten kanssa kun olen tässä perheessä ainoa..!

sitten.

Perustele avauksesi. Miksi pyytelet anteeksi ja keneltä? Meiltäkö? Mitä pyydät anteeksi?

Jo avauksesta saa kuvan alistuvasta kiltistä tytöstä, joka ei osaa pitää puoliaan, vaan myötäilee elämässä, jotta kaikilla on kivaa, eikä tulisi riitaa.

Olen lukenut usein täältä ketjuja, joissa parisuhdeongelmastaan kertova kirjoittaja saa kamalan haukkuryöpyn ja "mitä sä täällä valitat/ärsyttää tollaset akat" -tyylisiä vastauksia, ja ajattelin että pahoittelemalla etukäteen, välttäisin vastaavat viestit ketjussa - näissä raskaushormonihuuruissa kun kissanpennutkin itkettää, en tahtoisi pillitellä ilkeilevien viestin takia. :)

.... Vaikutat sinä taas.





Ohis

Aika vittupäiseltä ja hyökkäävältä.... Vaikutat sinä taas.

Ohis

Ai. Ikävä kuulla.

Olet aika syvällä itsepetoksen syövereissä.



Ensinnäkin, sinäkö et edes huomannut miehen olevan tosi humalassa, mutta anoppi huomasi?? Toisekseen, kerroit, että usein joudut sanomaan miehellesi, että toi on sitten vika juoma, ja se on ollut teille molemmille ok?? Eikö aikuisen ihmisen pitäisi ihan itse ymmärtää missä rajat menevät? Kolmannekseen, päivittäinen alkoholin nauttiminen EI kuulu lapsiperheen elämään.



MITEN ET ITSE NÄE TÄTÄ TILANNETTA??!! Mies on alkoholisti ja piste. Kun toinenkin lapsi syntyy, et mitenkään pysty enää miehestäsi huolehtimaan lasten lisäksi. Silloin juominen viimeistään lähtee lopullisesti lapasesta, ellette molemmat tunnusta tilannetta nyt. Hän ainakaan ilmeisesti ei (etkä sinäkään), joten joudut valvomaan häntä kuin 2-vuotiastasi sitten lopun elämääsi. Have fun..

aina joku tuntee sellaisia joka niitä käyttää. Näin se vain on. Itse olen pikkukylästä ja heti pystyn sanomaan kaksi ihmistä joiden kautta aineita saisi.



Eli sinuna ajattelisin vakavasti tätäkin vaihtoehtoa. Varsinkin jos sitä viinaa ei saa minnekään jemmattua. Ne huumeet on paljon helpompi piilottaa.

Eikö se mies sitten hakenutkaan tavaroitaan?



Enemmän elämää nähneenä voin vakuuttaa aloittajalle, että elämäsi on monin verroin helpompaa, mukavampaa, viihtyisämpää, halvempaa ja kaikin puolin parempaa, jos pakkaat miehen tavarat valmiiksi, heität ne ulos ja vaihdat lukon.



Nyt sinä itkisit vain eroa kerran sen mitä itket. Tiedät itsekin, että jos tuohon tilanteeseen jäät, niitä itkuja tulee riittämään jatkuvasti vuosikymmeniä, ja ikävä kyllä, myös lapsillesi.



Jos olen niin itsekäs ja saamaton, että et itsesi vuoksi saa eroa aikaan, niin ajattele edes lastesi parasta!

Tämä viimeinen laise saa sinut luultavasti suorastaan suuttumaan, kun nettiämmä ei ymmärrä sinun lastesi parasta ajatteleva sillä, että onhan niillä sentään isä.

Mutta ei se 'oma isä' aina ole parasta. Tiedän, kun minä olen se lapsi, siis aikanani ollut.

Huomenta.



Mies ei ole aikaisemmin juonut noin paljoa. Välillä iltavuoron jälkeen saattanut juoda pullon, kaksi olutta tai sitten saunaoluen.



Kun sanoin, että olen ennen voinut siitä huomauttaa, tarkoitin, että aikaisemmin saatoin sanoa esim. baarissa että hidastapas tahtia tai että nyt olet juonut mun mielestä ihan tarpeeksi. Ja mies siis arvosti sitä että sanoin suoraan siinä kohtaa, enkä seuraavana päivänä alkanut motkottaa että "pitikö sun nyt niin monta juoda" jne. Yleensä lähinnä siksi että tietyn juomamäärän jälkeen miehelle tulee semmoinen krapula ettei jaksa pojan kanssa touhuta seuraavana päivänä.



Tämä käytös ei siis ole mieheltä normaalia, eikä sitä ole tapahtunut koskaan ennen koko seurusteluaikanamme. Huomasin kyllä että hän oli aivan tolkuttomassa humalassa, mutta anoppi ei siis osannut oikein muuta asiaan kommentoida kuin että mies oli humalassa ja käytös todella omituista. Toivon todella, ettei kyse olisi mistään huumeista, mieheni on aina ollut todella tuomitseva niiden suhteen.



Varmaan kuulostan juuri sellaiselta alistuvalta naiselta, mutta sitä en ole. Jos tälle ei löydy selitystä ja miehen kanssa keskusteltuani minulle jää yhtään tunne että tällainen voisi jopa jatkua, hän saa mennä menojaan. Tässä on nyt vaan niin paljon pelissä, että jos voimme tämän ratkoa, haluaisin sen tehdä. Suhteemme on voinut hyvin ja hän on mitä ihanin isä, olisi sääli heittää kaikki hukkaan jos tämä vaan johtuisikin siitä että on esim. kiukuspäissään erehtynbyt koskemaan viinaan.



En siis ole jäämässä huonoon suhteeseen tai altista lapsiani millekään. Olen vain hämmentynyt kahden viime päivän tapahtumista ja toivon, että niille löytyy järkevä selitys. Jos ei, on vaan purtava hampaat yhteen ja jatkettava yksin. Toivon, ettei näin tarvitse tapahtua.



Mies ei hakenut tavaroitaan, kihlasormuksen jätti pöydälle. Oli viime yönä laittanut viestiä että soittaa tänään. On kuulemma huolissaan voinnistani ja rakastaa, kysyi tiedänkö pikkumiehen kuulumisia ja pyysi anteeksi. Epäilen, että on ollut varmaan silti humalassa tuon lähettäessään, joten en laita ihan kamalasti painoarvoa viestille vaan odotan että pääsen keskustelemaan asioista hänen kanssaan kun hän on vesiselvä ja oma itsensä.

Tosi järkevästi olet ajatellut. Uskon kun mies tulee, niin asioita ratkeaa. Mitä nuita viestejä luin niin kyse ei ole huumeista, usko pois =).



Viinaa on saattanu ottaa ja menettäny normaali kontrollin, nyt aamulla tajuaa varmaan itsekkin.

Jos miestäsi jokin vaivaa käytös voi uusiutuakkin ja miehen pitäisi miettiä sitä. Asiat voi vaivata, mutta ei niitä alkoholilla kannata korjata, vaikka ehkä hetken helpotuksen nyt poikkeuksena saakin.



Toivottavasti asiat ratkeaa ja hyviä vointeja sinulle =)

ihania ja pyytää anteeksi. Ja sitten nää tyhmät mammat jää roikkumaan siihen. Välillä tulee turpiin ja sitten mies taas lirkuttaa.



Ihan miten haluat, mutta älä ainakaan valita loppuelämääsi, että kuinka kauhea miehesi on ja kuinka kamalaa elämäsi. Olen monesti miettinyt,mikä panee ämmät jäämään väkivaltaisiin suhteisiin. ja olen päätynyt siihene, että se saavat kicsejä siitä uhrin roolista ja siitä kun muut säälii heitä. Uhraavat lastensa elämän siihen, että saavat olla aina päivän kuningattarena kun saavat haukkua miestään ja muut sitten kauhistelee ja säälii.



Ainoa vain ap, että kovin montaa kertaa ei tuollaisen takia jaksa muut ymmärtää ja sinua säälitellä.

kyse ei tarvitse olla mistää kovista huumeista eikä edes pilven poltosta. Suurimmat raivokohtaukset aiheuttaa viina ja pillerit. Eli riittää jos on ottanut pari rauhoittavaa tms. ja siihen päälle alkoholia.



Noita lääkkeitähän saa ihan laillisesti lääkäriltäkin...

-Kun sanoin, että olen ennen voinut siitä huomauttaa, tarkoitin, että aikaisemmin saatoin sanoa esim. baarissa että hidastapas tahtia tai että nyt olet juonut mun mielestä ihan tarpeeksi. Ja mies siis arvosti sitä että sanoin suoraan siinä kohtaa, enkä seuraavana päivänä alkanut motkottaa että "pitikö sun nyt niin monta juoda" jne. Yleensä lähinnä siksi että tietyn juomamäärän jälkeen miehelle tulee semmoinen krapula ettei jaksa pojan kanssa touhuta seuraavana päivänä.-



Ihan oikeassa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa toisen ei tarvitse huomautella paljonko toinen juo. Jos toisen tekee mieli juoda enempi niin oma valinta.

Ei se sulle kuulu jos lasten hoito on järjestetty.



En tykkäsi jos mun mies huomauttelisi mun juomisista vaikka joskus juhliessa juonkin reippaasti (en loukkaa ketään tai itseäni kuitenkaan). En ole alkoholisti, hoidan työni erittäin hyvin ja silti joskus on aikoja jolloin menee alkoholia enempi (lasi-kaks punkkua illassa). Mutta sitten se taas unohtuu.



Mun mielestä kontrolloit miestä ja se ahdistaa häntä. Miksi kontrolloit? Pelottaako sinua, että jos narut eivät ole käsissäsi ja hän ei tee niin kuin sinä haluat, niin mies yht'äkkiä muuttuu alkoholistiksi?



Ok, olet raskaana ja se on ika jolloin hormoonit hyrrää naisella, mutta on se miehellekin raskasta. Miehellä keitti yli tuo holhoominen. Oli törkeätä käytöstä mieheltä. Mutta eiköhän nyt kannattaisi puhua ensin ja mennä vaikka parisuheterapiaan korjaamaan tuota suhdetta ennenkun eroaa?

Ei kaikki mene alkoholisti kaavaan. Ap:n miehen niin kuin omaniki kohdalla kyse on tavallisesta käytöksestä yhtäkkinen poikkeama. Eli jokin on hätänä, ei silloin lähdetä alkoholistiksi haukkumaan tai muutenkaan sääliä hakemaan yhtään keneltäkään vaan asia halutaan ratkaista rakastaman ihmisen kanssa. Täällä niistä on anonyyminä helppo kysyä, jos sattuisi jotain lohtua/neuvoja löytyvän hyvällä tuurilla, kun ei ole ketään muutakaan kelle asiasta voisi puhua.



Meillä asia on ainakin alkanut ratkeamaan sinnikkyydellä ja ymmärryksellä, vaikka miehen käytös onkin ollut välinpitämätöntä ja idioottimaista. Me kuitenkin rakastetaan ja tunnemme toisemme, tätä myöstä vastoinkäymisiä voi käydä läpi ilman, että heti heitetään kaikki romukoppaan. Kaikilla meillä on vaikeat kautemme ja yhdessä yrittämällä niistä selviää.

Ei kaikki mene alkoholisti kaavaan. Ap:n miehen niin kuin omaniki kohdalla kyse on tavallisesta käytöksestä yhtäkkinen poikkeama. Eli jokin on hätänä, ei silloin lähdetä alkoholistiksi haukkumaan tai muutenkaan sääliä hakemaan yhtään keneltäkään vaan asia halutaan ratkaista rakastaman ihmisen kanssa. Täällä niistä on anonyyminä helppo kysyä, jos sattuisi jotain lohtua/neuvoja löytyvän hyvällä tuurilla, kun ei ole ketään muutakaan kelle asiasta voisi puhua.

Meillä asia on ainakin alkanut ratkeamaan sinnikkyydellä ja ymmärryksellä, vaikka miehen käytös onkin ollut välinpitämätöntä ja idioottimaista. Me kuitenkin rakastetaan ja tunnemme toisemme, tätä myöstä vastoinkäymisiä voi käydä läpi ilman, että heti heitetään kaikki romukoppaan. Kaikilla meillä on vaikeat kautemme ja yhdessä yrittämällä niistä selviää.

Puhut asiaa!

terveisin 65

että tulin tänne parkumaan, mutta tällä hetkellä minulla ei ole ketään muuta kelle purkaa sydäntäni.

Olen raskaana viikolla 30 ja minulla on myös parivuotias poika.

Avomieheni alkoholinkäyttö lipsui pahasti kesäloman aikana (ei siis ollut välttämättä humalassa mutta joi joka arkipäivä n. 4 puolen litran tölkkiä olutta ja viikonloppuisin enemmän). Hän lupasi, että loman jälkeen ainakin arkena tapahtuva tissuttelu loppuu - muutosta ei kuitenkaan tapahtunut.

Eilen meidän piti mennä perheen kesken tivoliin, mutta kun mies tuli töistä kotiin, hänen mukanaan tuli yllätyksekseni myös eräs hänen ystävänsä joka on kuluneella viikolla viettänyt kaikki illat kotonamme (ja kyllä, olen huomauttanut miehelleni että haluaisin olla välillä iltaisin ihan kahdestaan kun poika on nukkumassa ja mies oli samaa mieltä) ja neljä pulloa olutta.

Suutuin ja sanoin meneväni pojan kanssa sitten kahdestaan. Mies suuttui minulle ja lähti kaverinsa kanssa.

Soitteli illalla humalassa ja haukkui minut, ilmoitti tänään tulevansa hakemaan tavaransa ja palauttamaan kihlasormuksensa. Ajattelin tämän olevan vain tuollaisia känniuhoja, mutta soittikin tänään puolenpäivän aikaan että tulee jossain vaiheessa hakemaan tavaroitaan.

Olen totaalisen hajalla, viime kuukausilla raskaana ja poika hoidettavana. En pysty lopettamaan itkemistä, vaikkakin yritän tehdä sen lapselta salassa.

En tiedä miksi tänne tätä kirjoittelen, oli vaan pakko saada tämä sydämeltä jonnekin.

Onko mitään mahdollisuutta, ap, että sinä ja miehesi voisitte vielä ihan rauhallisesti istua pöydän ääreen ja keskustella asiasta? Kertomasi perusteella miehesi alkoholinkäyttö on vielä kohtuuden rajoissa, ellei hänellä todella ole suoranaista alkoholiriippuvuutta. Riippuvuuden tunnistaa siitä, että alkoholia on pakko saada joka päivä ja että alkoholin saatavuus olennaisesti vaikuttaa arjesta selviytymiseen ja päivittäisiin rutiineihin. Päihdelinkin mukaan terveen aikuisen miehen kohtuuskäytön rajat ovat 0-24 annosta viikossa useammalle päivälle jaettuna ja kerrallaan vain muutama annos. Yksi annos on esim. pieni keskiolutpullo.

On todella epäkypsää mieheltäsi vain lähteä ilman keskusteluyritystä erityisesti, kun perheeseen kuuluu sinun ja hänen lisäkseen vielä lapsi ja syntymätön vauva. Olisi hyvä, jos saisitte puhuttua asiat halki. Sinä voisit kertoa, että olet aidosti huolissasi miehen alkoholinkäytöstä. Voisitte vaikka yhdessä sopia, että viikossa kahtena päivänä mies ei joisi lainkaan, vaan kavereiden ja kaljan sijasta tekisi toisena iltana jotain kivaa sinun kanssasi lapsen mentyä nukkumaan ja toisena iltana tekisitte jotain kivaa koko perhe yhdessä. Ei luulisi olevan liian suuri myönnytys.

Tsemppiä! Kaikki ei ole vielä menetetty!