Anteeksi jo etukäteen

viikossa kavereiden kanssa.

Onneksi olen sen verran hyvännäköinen ja mielenkiintoinen persoona, ettei tarvinnut epätoivoissaan tyytyä tuollaisiin luusereihin vaan oli varaa valita, millaisen isän haluaa lapsilleen.

Kovin on rankkaa seinäruusuilla kun pitää kaikenmaailman jätökset huolia, että edes jonkun saa. Kunnon lähoömeininkiä ja sitä aihevapaan WT. tyyliä.

että tulin tänne parkumaan, mutta tällä hetkellä minulla ei ole ketään muuta kelle purkaa sydäntäni.

Olen raskaana viikolla 30 ja minulla on myös parivuotias poika.

Avomieheni alkoholinkäyttö lipsui pahasti kesäloman aikana (ei siis ollut välttämättä humalassa mutta joi joka arkipäivä n. 4 puolen litran tölkkiä olutta ja viikonloppuisin enemmän). Hän lupasi, että loman jälkeen ainakin arkena tapahtuva tissuttelu loppuu - muutosta ei kuitenkaan tapahtunut.

Eilen meidän piti mennä perheen kesken tivoliin, mutta kun mies tuli töistä kotiin, hänen mukanaan tuli yllätyksekseni myös eräs hänen ystävänsä joka on kuluneella viikolla viettänyt kaikki illat kotonamme (ja kyllä, olen huomauttanut miehelleni että haluaisin olla välillä iltaisin ihan kahdestaan kun poika on nukkumassa ja mies oli samaa mieltä) ja neljä pulloa olutta.

Suutuin ja sanoin meneväni pojan kanssa sitten kahdestaan. Mies suuttui minulle ja lähti kaverinsa kanssa.

Soitteli illalla humalassa ja haukkui minut, ilmoitti tänään tulevansa hakemaan tavaransa ja palauttamaan kihlasormuksensa. Ajattelin tämän olevan vain tuollaisia känniuhoja, mutta soittikin tänään puolenpäivän aikaan että tulee jossain vaiheessa hakemaan tavaroitaan.

Olen totaalisen hajalla, viime kuukausilla raskaana ja poika hoidettavana. En pysty lopettamaan itkemistä, vaikkakin yritän tehdä sen lapselta salassa.

En tiedä miksi tänne tätä kirjoittelen, oli vaan pakko saada tämä sydämeltä jonnekin.

Onko mitään mahdollisuutta, ap, että sinä ja miehesi voisitte vielä ihan rauhallisesti istua pöydän ääreen ja keskustella asiasta? Kertomasi perusteella miehesi alkoholinkäyttö on vielä kohtuuden rajoissa, ellei hänellä todella ole suoranaista alkoholiriippuvuutta. Riippuvuuden tunnistaa siitä, että alkoholia on pakko saada joka päivä ja että alkoholin saatavuus olennaisesti vaikuttaa arjesta selviytymiseen ja päivittäisiin rutiineihin. Päihdelinkin mukaan terveen aikuisen miehen kohtuuskäytön rajat ovat 0-24 annosta viikossa useammalle päivälle jaettuna ja kerrallaan vain muutama annos. Yksi annos on esim. pieni keskiolutpullo.

On todella epäkypsää mieheltäsi vain lähteä ilman keskusteluyritystä erityisesti, kun perheeseen kuuluu sinun ja hänen lisäkseen vielä lapsi ja syntymätön vauva. Olisi hyvä, jos saisitte puhuttua asiat halki. Sinä voisit kertoa, että olet aidosti huolissasi miehen alkoholinkäytöstä. Voisitte vaikka yhdessä sopia, että viikossa kahtena päivänä mies ei joisi lainkaan, vaan kavereiden ja kaljan sijasta tekisi toisena iltana jotain kivaa sinun kanssasi lapsen mentyä nukkumaan ja toisena iltana tekisitte jotain kivaa koko perhe yhdessä. Ei luulisi olevan liian suuri myönnytys.

Tsemppiä! Kaikki ei ole vielä menetetty!

että tulin tänne parkumaan, mutta tällä hetkellä minulla ei ole ketään muuta kelle purkaa sydäntäni.

Olen raskaana viikolla 30 ja minulla on myös parivuotias poika.

Avomieheni alkoholinkäyttö lipsui pahasti kesäloman aikana (ei siis ollut välttämättä humalassa mutta joi joka arkipäivä n. 4 puolen litran tölkkiä olutta ja viikonloppuisin enemmän). Hän lupasi, että loman jälkeen ainakin arkena tapahtuva tissuttelu loppuu - muutosta ei kuitenkaan tapahtunut.

Eilen meidän piti mennä perheen kesken tivoliin, mutta kun mies tuli töistä kotiin, hänen mukanaan tuli yllätyksekseni myös eräs hänen ystävänsä joka on kuluneella viikolla viettänyt kaikki illat kotonamme (ja kyllä, olen huomauttanut miehelleni että haluaisin olla välillä iltaisin ihan kahdestaan kun poika on nukkumassa ja mies oli samaa mieltä) ja neljä pulloa olutta.

Suutuin ja sanoin meneväni pojan kanssa sitten kahdestaan. Mies suuttui minulle ja lähti kaverinsa kanssa.

Soitteli illalla humalassa ja haukkui minut, ilmoitti tänään tulevansa hakemaan tavaransa ja palauttamaan kihlasormuksensa. Ajattelin tämän olevan vain tuollaisia känniuhoja, mutta soittikin tänään puolenpäivän aikaan että tulee jossain vaiheessa hakemaan tavaroitaan.

Olen totaalisen hajalla, viime kuukausilla raskaana ja poika hoidettavana. En pysty lopettamaan itkemistä, vaikkakin yritän tehdä sen lapselta salassa.

En tiedä miksi tänne tätä kirjoittelen, oli vaan pakko saada tämä sydämeltä jonnekin.

Onko mitään mahdollisuutta, ap, että sinä ja miehesi voisitte vielä ihan rauhallisesti istua pöydän ääreen ja keskustella asiasta? Kertomasi perusteella miehesi alkoholinkäyttö on vielä kohtuuden rajoissa, ellei hänellä todella ole suoranaista alkoholiriippuvuutta. Riippuvuuden tunnistaa siitä, että alkoholia on pakko saada joka päivä ja että alkoholin saatavuus olennaisesti vaikuttaa arjesta selviytymiseen ja päivittäisiin rutiineihin. Päihdelinkin mukaan terveen aikuisen miehen kohtuuskäytön rajat ovat 0-24 annosta viikossa useammalle päivälle jaettuna ja kerrallaan vain muutama annos. Yksi annos on esim. pieni keskiolutpullo.

On todella epäkypsää mieheltäsi vain lähteä ilman keskusteluyritystä erityisesti, kun perheeseen kuuluu sinun ja hänen lisäkseen vielä lapsi ja syntymätön vauva. Olisi hyvä, jos saisitte puhuttua asiat halki. Sinä voisit kertoa, että olet aidosti huolissasi miehen alkoholinkäytöstä. Voisitte vaikka yhdessä sopia, että viikossa kahtena päivänä mies ei joisi lainkaan, vaan kavereiden ja kaljan sijasta tekisi toisena iltana jotain kivaa sinun kanssasi lapsen mentyä nukkumaan ja toisena iltana tekisitte jotain kivaa koko perhe yhdessä. Ei luulisi olevan liian suuri myönnytys.

Tsemppiä! Kaikki ei ole vielä menetetty!

Tuo neljä puolen litran olutta on liikaa, jos seitsemänä päivänä viikossa juo kyseisen määrän. Ei ole enää kohtuukäyttöä!

http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/224-miten-alkoholia-kannattaa-kay…

Jos mies ei pysty itse lopettamaan, tarvitsee hän vieroitusta.

viikossa kavereiden kanssa.

Onneksi olen sen verran hyvännäköinen ja mielenkiintoinen persoona, ettei tarvinnut epätoivoissaan tyytyä tuollaisiin luusereihin vaan oli varaa valita, millaisen isän haluaa lapsilleen.

Kovin on rankkaa seinäruusuilla kun pitää kaikenmaailman jätökset huolia, että edes jonkun saa. Kunnon lähoömeininkiä ja sitä aihevapaan WT. tyyliä.

että tulin tänne parkumaan, mutta tällä hetkellä minulla ei ole ketään muuta kelle purkaa sydäntäni.

Olen raskaana viikolla 30 ja minulla on myös parivuotias poika.

Avomieheni alkoholinkäyttö lipsui pahasti kesäloman aikana (ei siis ollut välttämättä humalassa mutta joi joka arkipäivä n. 4 puolen litran tölkkiä olutta ja viikonloppuisin enemmän). Hän lupasi, että loman jälkeen ainakin arkena tapahtuva tissuttelu loppuu - muutosta ei kuitenkaan tapahtunut.

Eilen meidän piti mennä perheen kesken tivoliin, mutta kun mies tuli töistä kotiin, hänen mukanaan tuli yllätyksekseni myös eräs hänen ystävänsä joka on kuluneella viikolla viettänyt kaikki illat kotonamme (ja kyllä, olen huomauttanut miehelleni että haluaisin olla välillä iltaisin ihan kahdestaan kun poika on nukkumassa ja mies oli samaa mieltä) ja neljä pulloa olutta.

Suutuin ja sanoin meneväni pojan kanssa sitten kahdestaan. Mies suuttui minulle ja lähti kaverinsa kanssa.

Soitteli illalla humalassa ja haukkui minut, ilmoitti tänään tulevansa hakemaan tavaransa ja palauttamaan kihlasormuksensa. Ajattelin tämän olevan vain tuollaisia känniuhoja, mutta soittikin tänään puolenpäivän aikaan että tulee jossain vaiheessa hakemaan tavaroitaan.

Olen totaalisen hajalla, viime kuukausilla raskaana ja poika hoidettavana. En pysty lopettamaan itkemistä, vaikkakin yritän tehdä sen lapselta salassa.

En tiedä miksi tänne tätä kirjoittelen, oli vaan pakko saada tämä sydämeltä jonnekin.

Onko mitään mahdollisuutta, ap, että sinä ja miehesi voisitte vielä ihan rauhallisesti istua pöydän ääreen ja keskustella asiasta? Kertomasi perusteella miehesi alkoholinkäyttö on vielä kohtuuden rajoissa, ellei hänellä todella ole suoranaista alkoholiriippuvuutta. Riippuvuuden tunnistaa siitä, että alkoholia on pakko saada joka päivä ja että alkoholin saatavuus olennaisesti vaikuttaa arjesta selviytymiseen ja päivittäisiin rutiineihin. Päihdelinkin mukaan terveen aikuisen miehen kohtuuskäytön rajat ovat 0-24 annosta viikossa useammalle päivälle jaettuna ja kerrallaan vain muutama annos. Yksi annos on esim. pieni keskiolutpullo.

On todella epäkypsää mieheltäsi vain lähteä ilman keskusteluyritystä erityisesti, kun perheeseen kuuluu sinun ja hänen lisäkseen vielä lapsi ja syntymätön vauva. Olisi hyvä, jos saisitte puhuttua asiat halki. Sinä voisit kertoa, että olet aidosti huolissasi miehen alkoholinkäytöstä. Voisitte vaikka yhdessä sopia, että viikossa kahtena päivänä mies ei joisi lainkaan, vaan kavereiden ja kaljan sijasta tekisi toisena iltana jotain kivaa sinun kanssasi lapsen mentyä nukkumaan ja toisena iltana tekisitte jotain kivaa koko perhe yhdessä. Ei luulisi olevan liian suuri myönnytys.

Tsemppiä! Kaikki ei ole vielä menetetty!

Siis minä olen se, joka tuon kaksi päivää viikossa -ehdotuksen kirjoitin. Ajoin sillä takaa lähinnä sitä, että kun tilanne selvästi on räjähdysaltis, ei välttämättä kannata heti vaatia täysraittiutta. Jos mies sen sijaan ei pysty olemaan ilman alkoholia edes kahtena päivänä viikossa, viittaisi tämä jo alkoholismiin. Silloin ei mitään muuta mahdollisuutta ole kuin yritys päästä täysin kuiville.

Viestissäni en tarkoittanut sitäkään, että niinä viitenä päivänä saisi juoda itsensä känniin tai tarvitsisi niitä kavereita aina kotiin raahata muusta perheestä välittämättä. Koska ap kuitenkin kertoi, ettei mies ole aina ollut tuollainen, on tilanne ehkä mahdollista ratkaista. Jos taustalla on rakastava parisuhde, ei ole kyse heikkoudesta tai jämiin tyytymisestä, jos haluaa auttaa alkoholin liikakulutuksesta kärsivän miehensä kuiville.

Ja mitä white trash -viittauksiisi tulee, en katso kuuluvani kyseiseen ryhmään. Viestisi sävy ei ollut asiallinen.

Edelleen, tsemppiä ap:lle!

Pisti vain kämpän sileäksi ja minä sitten katselin sitä viikonloppuisin. Haukkui äitiä ja huusi ja raivosi, mutta ei lyönyt.

Ja äiti aina sanoi, että jättää jos hakkaa. Ei hakannut ja äiti oli onnellinen ja sanoi, ettei se rakkaus näin pikku vastoinkäymisiin kuole.

Juu, äiti sai rakkautensa ja marttyyrin kruunun päälaelleen kun itki kaikille, kuinka isä on kauhea. Minä meinasin tuhoutua siinä sivussa.

Isäni haudalla käyn sylkemässä ja äitiäni en käy katsomassa, sillä niin katkera olen sille siitä, että niiiiin rakasti ja halusi ymmärtää ja olla joka ilta yhden kusipään patjana pamputettavana.

Että hyvää jatkoa vaan. Lapsesi tulevat vihaamaan isäänsa ja sinua aikuisina ja joutuvat tekemään todella kovan työn, että pääsevät lapsuudentraumoistaan.

Mutta kun se on niin ihku ja mää sitä niin rakastan...

Lueppa uudestaan ap:n tekstit.

Kiitos, otan ehdotuksenne esille kunhan pääsen puhumaan miehen kanssa.



Mies ei siis ole raahannut kavereitaan tänne, tämä yksi kaveri on viimeisen viikon ajan joka päivä soittanut tulevansa kahville ja jäänytkin sitten melkein siihen asti kun menemme nukkumaan. Mies ei vaan ole sanonut kaverilleen että nyt ei käy.



Eivät juo kännejä, katselevat telkkaria, juttelevat ja ottavat sen pari tölkkiä olutta. Koska tätä on nyt jatkunut koko viikon ja sama homma oli näemmä tapahtumassa kun olimme oikeasti sopineet menevämme perheen kesken ja järjestävämme pojalle kivan päivän, suutuin. En siis suutu siitä että välillä kavereita käy kylässä tai satunnaisesti juodaan muutama - mielestäni tilanne rupesi vaan luisumaan väärään suuntaan.



Kontrolloinnista sen verran, että en ole siis koskaan kieltänyt miestä näissä tilanteissa, muistuttanut vain että nyt alkais olemaan sitten hyvä aika hidastaa tahtia jne. Mies kun itsekin sitten seuraavana päivänä kiroaa ja harmittelee että otti juuri sen muutaman liikaa niin että on tosi paha olo eikä jaksa hoidosta kotiutuvan pojan kanssa mitään.



Anoppi laittoi viestiä, että tuo pojan yhden aikaan kotiin ja kertoi että mies oli tullut heille yhdeksän jälkeen aamulla. Leikki kuulemma juuri pojan kanssa autoilla. En tiedä tuleeko mies samaa matkaa tänne, mutta luulen että pian koittaa keskustelun aika. Toivottavasti saan vihdoin asioihin jonkun selvyyden!

..kun roikkuu teillä koko ajan..?

Mikä on lopputulos?

Mikä on lopputulos?

Emme ole puhuneet. Mies soitti, ettei tule ainakaan tänään kotiin. Häntä kuulemma hävettää niin paljon ettei pysty olemaan täällä. Mielestäni ihan hyvä, saakin miettiä hieman tekosiaan.

Hän kävi tässä hakemassa vähän vaatteita töihin ja kysyi vointiani. Oli erittäin vaivaantuneen oloinen, huomasin että silmätkin olivat vetiset.

Hän meni veljensä luokse (heillä on sama työpaikka) ja sanoi soittavansa huomenna. Hän yritti moneen otteeseen huudella ovelta heipat mutten kyennyt vastaamaan - ihan kuin olisin kivettynyt.

Anopin kanssa juttelin, hän oli eilen soittanut miehen veljelle tilanteesta ja kertoi että ensimmäistä kertaa ikinä velipoika oli sanonut että "Sitä äijää pitäis kyllä lyödä turpaan". Yleensä on aina veljensä puolella kaikessa. He ovat todella läheisiä, joten veli olisi kyllä tuossa tilanteessa kertonut jos esim. huumeista olisi kyse. Oli itsekin kuulemma anopille veikannut, että nyt on mennyt kaljan lisäksi muutama paukku tai vastaavaa.

Haluan selvittää tämän asian mahdollisimman pian, mutta tekee ehkä ihan hyvää ottaa nyt hiukan etäisyyttä että mies saisi perspektiiviä touhuihinsa. Tajuaisi, että perhe ei ole mikään itsestäänselvyys. Itken, vaikkei enää edes itketä. Kai tämäkin on näitä raskausajan mielialanheittoja.

Poika on ainakin kotona, ja se piristi enemmän kuin mikään muu! :)

..kun roikkuu teillä koko ajan..?

Siitä en tiedä, ainakaan kiinnostusta ei tältä puolelta ole. Ja kuulostaa aika hassulta, että kaveri nyt pitkän ajan jälkeen ihastuisi kun olen viimeisilläni raskaana?

Tuu kertomaan missä mennään. Saitko järkevän selityksen miehes käytökselle?

Ap, olen niin pahoillani puolestasi! Älä ota näitä juttuja itseesi. Se on helppo huudella kun ei ole itse samoissa kengissä. Olen myös rakastunut alkoholistiin.



Ei ole juonut nyt kahteen vuoteen, mutta raivokohtaukset jäivät. Se turhautuminen minkä ennen hukutti kaljaan, purkautuu nyt sanoina. Ei ole väkivaltainen, mutta tosi paha suustaan minua kohtaan. Sydämeni särkyy, mutta jos asiaan ei tule muutosta, joudun lähtemään, koska meillä on vauva. En halua hänen kasvavan sellaisessa ympäristössä.



Kyllä kaljallakin deliriumin saa päälle. Ja ps, ei sitä aina huomaa jos toinen on kovassa kännissä, jos on pidemmän aikaa katellut miestä pienessä pierussa. Siitä seitinohuesta tilasta tulee toisen normaalitila.



Se on raskas tie rakastua alkoholistiin. Voimia sinulle.

MYönnä ap. provoilleesi!

50

Pidä pintasi, ei alkoholi kuulu lapsiperheen päivittäiseen arkeen. Sinulla on lapsesi, mutta ei sinun miestäsi huuruineen tarvitse ylimääräisenä lapsena kantaa taakkana. Jos kuningas alkoholi on vahvana, tee selväksi miehelle, että siitä kuninkaasta on kyse, ei hänestä itsestään. Et voi olla lastesi kanssa kolmantena pyöränä hänen ja alkoholin kanssa.

En ole provonnut. Jos provoaisin, kai keksisin jonkun hieman lennokkaamman ja mielipiteitäkirvoittavamman jutun.



Kiitokset vastauksista. Nyt voi mennä nukkumaan paremmin mielin kun on saanut vähän pääkoppaa purettua tänne.

Omakohtaisesti voin todeta että on kyllä väliä juoko olutta/siideriä vai viinaa. Oman miehen persoonallisuus muuttuu kun juo väkeviä. Sinun miehesi kohdallakin saattaa olla sama, tai olisiko voinut eksyä vetämään jotain muuta.. Väkivaltaisuus olis kyllä ainakin mulle niin suuri muutos että ovea varmasti näyttäisin. Minkälaisia kavereita miehellä, sinkkuja, eronneita... yrittäisivätkö puhua ympäri lähtemään? Onko poika yhteinen? Hirveästi voimia sulle.

Uhraavat lapsensa sen takia, että eivät uskalla jättää tuollaista miestä, koska se on muka niin ihana aina kun on selvin päin.



Näitä lapsia sitten joudutaan hoitamaan kalliisti yhteiskunnan rahoilla eri laitoksissa kun he sairastuvat psyykkisesti nähdessään jo ihan taaperoina kun isi riehuu ja hajottaa paikkoja.



Anteeksi vain, mutta tunnen suunnatonta vihaa tällaisia naisia kohtaan. He tekevät tietoisen ratkaisun, että menevät miehen puolelle ja hylkäävät lapsensa. Ihan vain omaa raukkamaisuuttaan. Ja vielä puolustelevat sillä, että ottavat turpiin siksi kun lapsi tarvitsee rakastavan isän.



Lapsi elää elämänsä syyllisyydentunteessa, että hänen vuokseen äiti joutuu kärsimään. Sitten ihmetellään Suomen isoja itsemurhalukuja. Lapsi yrittää lopulta tappaa itsensä, ettei rakkaan äidin tarvitse uhrautua vaan jos lapsi kuolee, pääsee äiti vapaaksi.



Ap.n kaltaiset naiset ovat läheisriippuvaisia. Lapset heiltä pois jos he haluavat katsoa kun mies ryyppää ja riehuu. Katsokoot itse ja eläkööt itse siinä ja ymmärtäkööt loppuelämänsä, miksi mies niin tekee. Mutta kun joku pelastaisi lapset siitä perheestä. Lapsen ei tarvitse katsoa ja ymmärtää, miksi mies pistää komeronovia sileäksi ja yuoleja tuusannuuskaksi,



Voi että, minä vihaan juuri tuollaisia äitejä. Ei tipu ymmärrystä yhtään. Pelkkiä omaan napaan tuijottavia, jotka ei ajattele lapsensa parasta,



Tässäkin perheessä on kasvamassa sitten 2 lasta, jotka tulevat kärsimään elämänsä siitä virtahevosta olohuoneessa.