kouluttautuneiden ihmisten arvottaminen ja akateemisuus

ihminen jaksaa aina irvailla niille "humanistihöpöhöpöakateemisille", joilla on huono työllisyystilanne. En ole muuten kuullut (hyvin työllistynyttäkään) humanistia irvailevan esim. sille, että jollain duunarilla ei ole töitä. Se kertoo juuri siitä sivistyksen tasosta. Vain henkisesti köyhä irvailee kenenkään työttömyydelle.

Ylipäätänsä yksisilmäinen ryhmän (tässä tapauksessa) akateemisten leimaaminen on kyllä huomattavasti yleisempää alhaisesti koulutettujen piireissä kuin akateemisten. En ole koskaan (korostan en koskaan) ole kuullut akateemisten piireissä puhuttavan halveksivasti alemmin koulutetuista. Duunarien porukoissa perinteistä "herravihaa" sitten sitäkin enemmän. Kai se on keino pönkittää sitä omaa huonoa itsetuntoa haukkumalla sitten vaikka näitä "turhanpäiväisiä maistereita". Itse arvostan sivistystä, vaikkei se maallista mammonaa toisikaan.

Itse olen YTM ja alallani on tosi tiukka työtilanne. Hyvin todennäköisesti alan kohta katselemaan jotain "duunarihommia", mutta siitä huolimatta koen ettei koulutukseni ole mennyt hukkaan. Se on antanut minulle laajan ymmärryksen yhteiskunnasta ja sen erilaisista liikehdinnöistä. Lisäksi akateeminen koulutus tarjoaa välineet analyyttiseen ajatteluun ja monimutkaisten syy-seuraus-suhteiden johtamiseen.

Mutta tosiaan, en ole koskaan kuullut kenekään tuttuni halveksivan duunareita. Enemmän meidän piireissä on sellainen asenne, että kaikki työ on arvokasta. Sitten taas "alemmin koulutetut" usein vittuilevat näistä työttömistä maistereista. En tiedä miksi?

aikuiskoulutuksessa ja musta yliopistossa vietetyt vuodet ovat ehdottomasti elämäni parasta aikaa. Käyn välillä fiilistelemässä yliopistolla vain siksi, että rakastan jo sitä rakennusta.



Olen hyvin tietoinen siitä, että alemmallakin koulutuksella (itse asiassa minulta sellainenkin löytyy) olisi voinut päästä paremmille palkoille, mutta silti pidän yhäkin lasteni syntymien jälkeen elämäni parhaimpana käännekohtana sitä, että pääsin yliopistoon ja parhaimpana ratkaisuna sitä, että sinne päätin itseni sisään lukea). Sen anti on ollut niin valtavan suuri. Toki se on ikävä juttu, ettei esim. kaikille humanisteille ja yhteiskuntatieteilijöille löydy töitä (tunnen itsekin useamman), mutta harva katunee opiskelujaan ja kyllä minä ainakin arvostan koulutusta ja sivistystä korkealle, vaikkei se rahaa toisikaan.



Mielestäni monen alemmin koulutetun näkemys siitä, että opiskelu on täysin turhaa, jos se ei automaattisesti näy palkassa, on jotenkin vastenmielinen ja oman arvomaailmani vastainen. Ja en muuten ole törmännyt akateemisissa piireissä alemmin koulutettujen halveksuntaan. Alemmin koulutettujen piirissä sitten olen paljonkin törmännyt esim. opettajan työn halveksuntaan. Ei jostain syystä pystytä näkemään työn monipuolisuutta, vaan on ihmeellinen käsitys, että opettajan työ on opinto-oppaan mukaan opettamista, lyhyitä työpäiviä ja pitkiä lomia:)

Surullista, kuinka joillakin nousee kusi päähän sen myötä, että ovat suorittaneet jonkin tietyn koulutustason. Kuitenkin pitäisi muistaa, että yleensä, oli koulutus mikä tahansa, sen myötä saa vain hyvin suppeasti tietoa. Ei ole yleispätevää koulutusta, jolla nouset muiden ylle. Toki koulutus aina sivistää, mutta on monia lähtötasoja ja riippuu aina itsestä, miten asioita sisäistää ja paljonko koulutuksesta saa irti.

Hurjaa yleistystä myös koulutustason ja poliittisten kantojen välillä. T. ammattikoulun keskiluokkainen ei persu.

että ne, jotka siitä "akateemisuudesta" ovat olevinaan ylpeitä, eivät tajua kyllä yhtään mistään mitään.





t. kaksi maisterintutkintoa kasassa