Fb:n naurettava ketjuviesti: "kotiäitiys on työ.."

Ensin teen 2 h töitä kotona kun hoidan lapset aamulla kouluun ja päiväkotiin ym. aamuaskareet. Sitten teen 8 h töitä kodin ulkopuolella. Tämän jälkeen vielä 6 h työskentelyä kotona lasten ja kotitöiden parissa. Jos lasketaan yö mukaan (usein lapset vaativat huomiota silloinkin = työtä epäinhimilliseen aikaan) niin tämän ilta/yövuoron pituudeksi tulee jopa 14 tuntia.

Onhan se totta, mutta samalla logiikalla kotiäidilläkin on kaksi työtä, yhtä kauan hänkin tekee töitä...

lastenhoitajankin työ. Tilannehan on joko se, että äiti tai isä hoitaa omat lapset ja huushollin päiväsaikaan, tai se, että äiti ja isä menevät työhön muualle ja joku toinen menee töihin hoitamaan heidän lapsensa ja yhteiskunta maksaa vieläpä satoja euroja tuosta järjestelystä. Että ei tämä niin kovin syvällistä pohdintaa vaadi pitäisikö sitä arvostaa vai ei. Pitäähän sitä, ja kyllä suomessa tietysti hieman siitä maksetaankin mutta todella vähän.

Olen ollut 6 vuotta kotiäitinä. Pidän huolta lapsesta ja kodin hoidosta. Hoidan myös kaikki kodin asiat kuten laskut, kaupassakäynnit ja ruuanlaiton monta kertaa päivässä. Kotitöitä en ala luettelemaan koska kaikki varmasti tietää mitä ne ovat. Lasta vien eri harrastuksiin ja olen mukana erilaisissa toimikunnissa. Hoidan perheemme lemmikit. Shoppailen uusia vaatteita tarpeen mukaan ja olen tarkka siitä mitä ostan joten se vaatii vertailuja. Mahdollistan sen että mieheni käy VAIN töissä. Hänen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla työssä se 8-16 ja minä hoidan kaiken muun, sen että ruoka on valmiina, olen tehnyt eväät hänelle töihin, aina on puhtaita tai uusia vaatteita kaapissa,laskut maksettu, auto huollettu, lapsen asioista hänen ei tarvitse huolehtia. Minä muista lääkärit ja harrastukset joihin mies tosin osallistuu tulemalla paikalle. Joka päivä koti on siisti miehen tullessa töistä. Joku sanoo etten minä tee töitä... kyllä tämä kaikki ihan työstä käy :) Onneksi mies osaa arvostaa työtäni!

oikeasti kyllä arvostan kotiäitiyttäkin. Mutta täytyyhän heidänkin myöntää että työsskäkäyvät äidit ovat myös kovilla ja joutuvat painimaan lisäksi monenlaisten vaatimusten ja valintojen kanssa.

Laiska töitään laskee :D

hyvätuloisen kanssa naimisissa oleva. Älä viitsi. Tarkoitin juuri hyvätuloisten puolisoita, en nyt pelkästään miljonääriäitejä.

Se on äitiyttä!

Työaika vie 12 tuntia päivässä ja palkka alle 1700.

itsepähän niin tyhmä olit ettet kouluttanut itseäsi. nyt saat tehdä paskaduuniasi paskapalkalla.

Nimenomaan. Ei voi olla kovin vaativa työ, jos kokee, että kotonaolo on sitä rankempaa. Mutta usein kotiäideillä ei olekaan työpaikkaa odottamassa tai ei ole ylipäänsä mitään koulutustakaan mihinkään. Sen takia ne ovat kotona, kun eivät muutakaan osaa.

Minun työni on ns vaativaa. Pidän siitä ihan kybällä, käytän siihen paljon aikaa jne.

Mutta kas: saan siitä N kertaa enemmän kiitosta kuin kotona ollessani sain. Pomo kehuu, työkaverit kehuvat, itsekin saan tyydytyksen tunteita hyvin tehdystä työstä. Kotona ei kukaan tsempannut, että well done, excellent, wonderful jne. Eikä kätten jälkiä saanut kauaa ihailla :-).

Lapsukaisiani (nyt jo isoja) ihailen toki edelleen, hienoja tuli. Mutta välitöntä palautetta ei ihan hirveästi saanut kotiäitinä ollessa.

Tämän tiedostin jo kotona ollessani, kun mietin, miksi koin suuria riittämättömyyden tunteita. Ei ollut kehityskeskusteluja, ei muutakaan palaveerausta, ei suoraa palautetta. Ellei nyt sitten palleroisia käsiä halaamassa lasketa siksi. (Laskin)

On erittäin halveksivaa antaa ymmärtää, että "kotiäideillä ei ole työpaikkaa odottamassa" ja antaa ymmärtää, että itsellä on katsos niin tärkeä ja "vaativa" työ, eikä siksi pidä kotona oloa minään.

Minä pidän, kotona oloa siis. Samoin arvostan kuin töissä oloa. Rankkaa eri tavalla.

Jos vaikka oltais tässä nyt sisarellisia? Good job, every one - olitte sitten kotona tai töissä! Loistavasti

hoidettu, olette mahtavia ja hyvin tehty tänäänkin. Katso peiliin ja kiitä itseäsi :-)

...Minusta on kamalaa ja surullista asettaa vastakkain kotiäitiys ja työssäkäyvän äitiys. Miksei jokaisen äidin panostusta perheeseensä voisi arvostaa? Miksi aina etsitään negatiivisuuksia, mistä haukkua tai mihin nojaten puhutaan alentavasti?

Kummassakin tapauksessa on hyviä ja helppoja hetkiä siinä missä on myös huonoja ja rankkoja. Äitinä oleminen ei ole aina ruusuilla tanssimista, oli sitten ko

.tona tai palkkatyössä. Minulla ei ole tarvetta halventaa toisia äitiä, vaikka he olisivat valinneet eritavoin kuin minä. Olemme kaikki yksilöitä, erilaisia vaihtelevine voimavaroinemme. Jos kotiäiti haluaa arvostusta tai yhteiskunnan tuen, että voisi lapsensa hoitaa kotona, ei se mielestäni ole väärin, päinvastoin.

Eiköhän anneta kaikkien kukkien kukkia, myös niiden, jotka eivät ole samanlaisia kuin me itse.

-Kotiäiti nyt, ennen palkkatyöläinen äiti-

Teen osa-aikaisena töitä ja työni luokitellaan "vaativaksi", joten väitän, että minulla on kokemusta kummastakin.

Tottakai kotipäivissä on oma rytminsä, eikä tarvitse huolehtia esim. aamukiireistä, ruuhkasta jne. Mutta kun olen kotona lasten kanssa, todellakin olen heidän kanssaan ja sotkua syntyy sen mukaan. Lapseni ovat vielä aika pieniä, joten eivät leiki keskenään pitkiä pätkiä ja tarvitsevat aikuisen läheisyyttä ja ohjausta.

Kun olen töissä, käytän aivojani eri tavalla, mutta toisaalta voin myös sulkea työhuoneen oven kun pitää keskittyä, käyn lounaalla aikuisten kanssa ja joskus jopa pidän kahvitauon. Palkkatyöni väsyttää, mutta eri tavalla. Toisaalta se, että olen hyvä työssäni ja tiedän mitä teen tekee siitä joskus helpompaa, kun taas huomaan lastenkasvatuksen olevan aina yhtä uutta ja arvaamatonta, enkä aina automaattisesti tiedä, miten toimia tietyissä tilanteissa kun lapset kasvavat ja muuttuvat.

Minun mielestä voitaisiin jo lopettaa tämä palkkatyö vs kotihommat vastakkainasettelu. Kummassakin on puolensa, kaikki ansaitsevat arvostusta yhtälailla. Uskon, että suurin osa meistä tekee parhaansa perheensä hyväksi, oli sitten töissä kodin ulkopuolella tai ei.

Minun mielestä voitaisiin jo lopettaa tämä palkkatyö vs kotihommat vastakkainasettelu. Kummassakin on puolensa, kaikki ansaitsevat arvostusta yhtälailla. Uskon, että suurin osa meistä tekee parhaansa perheensä hyväksi, oli sitten töissä kodin ulkopuolella tai ei.

pitää pehmoilla??, kyse on nyt siitä määritelläänkö kotona oleminen ja OMIEN lasten kasvattaminen työksi, jopa PALKKATYÖKSI josta pitäisi oikein maksaa?

Ainakaan minä en ole päässyt mitenkään helpolla kun olen ollut kotona. Helpommalla pääsin silloin tavallaan kun kävin töissä. Töissä oli ihan eri kuviot eikä kukaan vaatinut tauotonta huomiotani koko ajan ja vessassakin pääsi käymään rauhassa.

Fb viestin kirjoittaja, on ehkä väsynyt, eikä saa arvostusta, mutta muistaa olla onnellinen lapsistaan. Totta on, että kotiäitiyden ja lasten hoitamisen arvostus on suomessa huono. Puhun yleisestä ilmapiiristä, en rahasta. Kyse on kaikkien läheisten hoitamisesta. Suomen yhteisöllisyys on murentunut. Arvostan sekä lasten, vammaisten, vanhusten jne. hoitoa kotona. Järjestelmä on kuin vanhempi, joka tarjoaa rahaa, mutta ei aikaa ja ymmärrystä. Viisaimmat ymmärtävät pointin.



Fb viestiä avostelemaan ryhtynyt henkilö (ketjun aloittaja) on outo. Miksi alkaa julkisesti haukkumaan toisen kokemusta omasta elämästään. On kyllä osunut johonkin hermopisteeseen hänen elämässään. Ymmärrän keskustelun yleisellä tasolla, mutta julkisesti vihan kohdistaminen yhteen henkilöön, on aika moukkamaista.

asiallista vasta silloin kun yhteiskunta lakkaa pilkkahintaan hoitamasta toisten lapsia. Nyt yhteiskunta rakentaa päiväkodit, jotka se pitää myös kunnossa kesäisin ja talvisin. Palkkaa henkilökunnan keittäjästä johtajaan. Hankkii kaiken ruuan ja askartelumateriaalin.



Mitä yhteiskunta tekee kotiäidin puolesta? Miten kummassa työäidillä voi olla kotiäidintyöt iltaisin?? Mitä se henkilökunta oikein tekee päiväkodeissa? Makoileeko se niinkuin kotiäiti?

olen ollut pitkään kotiäitinä ja oikeastaan ajattelen, ettei tämän pitäisi palkallista työtä ollakaan. Jotkin sosiaalietuudet (kuten kotihoidontuki) ovat aivan paikallaan ja niiden määriä voisi hyvinkin tarkistaa, mutta että oikein suurempaa palkkaa omien lasten ja omien kotitöiden hoitamisesta... se ei mahdu minun päähäni. Koska samalla logiikalla ihan jokainen saisi palkkaa omista tiskeistään.



Ongelmana on, että Suomi pyrkii niin järjestelmälliseesti ajattelumalliin, jossa puolisot ovat täysin erillisiä yksilöitä. Ajatus, jossa mies työllään voisi elättää kotiäitiä ja lapsiaan, nähdään melkeinpä perverssinä, vaikka se oikeastaan on ihan luonnollinen, eikä sen tarvitse sisältää halveksuntaa puoleen tai toiseen. Tietysti miesten palkat eivät aina riitä, ja sosiaalietuuksilla on paikkansa, mutta itse ihmettelen sitä, että "miehen siivellä eläminen" nähdään niin puistattavana asiana, vaikka se sopisi kaikille osapuolille. Kyllä ne lapset ovat myös isän, ja jos äiti hoitaa lapsia ja isä elättää, niin ei se minusta hullummalta kuulosta. (Toki myös äiti voi elättää ja isä hoitaa, mutta ajatuksena oli, että puolisot voivat tehdä ERI asioita ja olla SAMANarvoisia.)



Luulen, että kotiäitiyden rankkuuden hokeminen juontaa paljolti siitä, että yhteiskunnassamme arvostus hankitaan ansiotyöllä ja lisäksi sen vaativuudella. Jos kotiäiti ei saa palkkaa, voi lisäarvostusta yrittää hankkia kertomalla työn kaikenpuolisesta rankkuudesta juuri tyyliin "laiska töitään luettelee". Ihmisarvon pitäisi tulla ihan itsestään, ei sitä tarvitse ansaita juoksemalla kulloistenkin yhteiskunnan odotusten mukaan.

eilen sanoin miehelle, että hirvittää ajatus hoitovapaalle jäämisestä. Luulen, että olen raskaana ja on jo viisi alle kouluikäistä lasta. Ja oman kokemukseni mukaan pääsen vähemmällä töissä käydessäni, eli todellakin arvostan niitä vanhempia, jotka jaksavat jäädä kotiin hoitamaan lapsia, varsinkin, jos se karsii aikuiskontakteja.. Oon käyny kaikki äitiyslomien välit töissä siksi, että oon päässy hetkeksi pois tästä pyörityksestä, jossa pahimmillaan kesken kahvikupillisen saa käydä pyyhkimässä kaksi pyllyä, nostamassa yhden pois työtasolta, laittamassa vessan hanan kiinni ja vaihtamassa vaatteet kahdelle "lotraajalle".. töissä sen kahvikupillisen saa juoda rauhassa, eikä vessan oven takana oo koko ajan joku paukuttamssa ja kiljumassa.



Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etten olis jokaista lasta halunnut ja rakastaisi ja haluaisi heitä hoitaa..



Mutta oon saanu paljon ihailevia kommentteja siitä, että pienten lasten äitinä oon käyny palkkatöissä. Ja oon kuitenkin tehny sen ihan rehellisesti laiskuuttani.

Enkä edes ole niitä, jotka vaativat palkkaa. Vaikkakin jonkinlainen tuki olisi hyvä, koska yhteiskunta avittaa työäitien lastenhoitoa niin paljon.

No kyllä se kotiäitiys työstäkin käy ja kotihoidon tuki voisi olla vähän isompi, samoin ekojen lasten lapsilisä. Valitettavasti kotiäitiyttä pystyy harrastamaan vain jos on rikkaissa naimisissa, itse pelannut taloudellisesti nappiin tai sit yhteiskunnan elättinä. Tavallisilla työssä käyvillä äideillä ei moiseen ole varaa :(

Kyllä koti(äitiys)työ hyväksytään yhteiskunnankin taholta työksi, kotihoidontuki sekä eläke-etuus. Olen edelläkävijä, 4 lasta kotihoidossa ennen tukien keksimistä. Kohta kotona 40v. Tosin nyt 10v työttömänä. Työhönpaluu yleensä vaikeaa, koska kotiäitejä pidetään laiskoina! Tuleva eläke - pieni, minimi, sama kuin muilla(kin) luusereilla.?!

No kyllä se kotiäitiys työstäkin käy ja kotihoidon tuki voisi olla vähän isompi, samoin ekojen lasten lapsilisä. Valitettavasti kotiäitiyttä pystyy harrastamaan vain jos on rikkaissa naimisissa, itse pelannut taloudellisesti nappiin tai sit yhteiskunnan elättinä. Tavallisilla työssä käyvillä äideillä ei moiseen ole varaa :(

No kaipa se on tälläkin palstalla moneen kertaan nähty, että kohtuullinen elintaso tarkoittaa eri ihmisille aivan eri asiaa. Olen kotiäiti enkä tosiaan missään oikein rikkaissa naimisissa. Mieheni on ihan hyvätuloinen (tarvii vain muistaa progressiivinen verotus, jossa ei perheen kokoa huomioida), mutta pärjäisimme pienemmilläkin tuloilla.

Pitääkö kaikki ottaa niin vakavasti? Toihan on vaan tommonen kiertoviesti ja se siitä.Eikö teiltä löydä pätkääkään huumoria? xD