Kysymys kirkosta eronneille. (rakentavassa hengessä..)

vastausten rehellisyydestä ja asiallisuudesta. En ole kokenut yhdenkään vastaajan tahallisesti loukkaavan tai solvaavan ketään.

Vaan on kerrottu, mitä kukin itse kokee.



Mutta olen hyvin, sanomattoman surullinen, että joku kokee kirkon olevan ahdistava tai "lajitteleva" ihmiset kahteen kasaan.

Semmoisessa kirkossa en katso olevani itse työssä.

Minä olen työssä kirkossa, joka tuo toivoa lohduttomuuteen, muistuttaa ihmisarvosta siinä missä sitä poljetaan, iloitsee toipumisesta kärsineiden kohdalla ja mahdollistaa hiljentymisen pyhän äärelle.



Mä vilpittömästi itse arvostan omaa työtäni.

On selvää, että missä ihmisiä on, tulee ristiriitoja, loukkauksia, väärinkäytöksiä (Matti J. Kuronen on todennutkin että riidatonta läheisyyttä löytyy vain hautausmaalta)

Mutta mä näen myös (työssäni) että on myös toinen toisensa tukemista, vilpittömyyttä, auttamishalua, rehellisyyttä.



Mä hyväksyn sen, ettei kaikki kuulu kirkkoon, jos ovat sen mielessään niin pohtineet. Mutta soisin sydämestäni, ettei kukaan tarvi lähteä kirkosta siksi, että on pahoittanut mielensä siihen mitä moni kirjoitti; ahdaskatseisuuteen tms.



En mä tiedä, mitä te tästä ajattelette, mutta mä nyt kuitenkin toivotan siunausta teille kaikille. Tuskin se turmelee teitä





diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Kerroit että sinullakin on epäuskon hetkiä. Oletko miettinyt minkälaisissa tilanteissa tai mitkä asiat tuovat itsellesi epäuskon hetkiä?



Mitä ajattelet siitä, että raamatussa kerrotaan totena paljon sellaisia asioita, jotka nykykäsityksen mukaan ovat täysin mahdottomia asioita. Esimerkiksi Jeesuksen neitseestä syntyminen, vetten päällä kävely, veden viiniksi muuttaminen jne. Itselleni rationaalisesti ajattelevana usko sellaiseen, joka tosiasiassa ei voi olla mitenkään olla totta, tuntuu varsin etäiseltä asialta.



Heikentävätkö tällaiset rationaalisen ajattelun ja raamatun väliset ristiriitaisuudet uskoasi vai onko uskosi sellaista, jota kyseiset ristiriitaisuudet heivät horjuta?

"Minkä olisi kirkossa/sen toiminnassa/arvomaailmassa pitänyt olla toisin, että ET olisi eronnut?"



Ymmärsin, että Jumalan seurakunta ja kirkko ovat eri asioita. Jumalan seurakuntaan kuuluu vain uskossa olevia, kirkkoon voi liittyä kuka haluaa, uskoi tai ei. Kirkon pitäisi koostua vain uskovista ihmisistä. Kirkon pitäisi kunnioittaa Raamatun sanaa. Nykyisin kirkko poimii Raamatusta kohtia, jotka ovat sille mieleisiä, ja hylkää ne kohdat, jotka ovat vastakkain sen omien etujen kanssa. Kirkko ei opeta Jumalan sanaa riittävästi. Vaikka kävin rippikoulun ja kävin usein jumalanpalveluksissa ja kirkon leireillä, minulle ei kerrottu, että Jeesus tulee takaisin. Jos jotain näin oleellista sivutetaan, niin mitä muuta?



"Voisitko liittyä takaisin kirkkoon, jos jokin kirkossa muuttuisi?"



En voisi. Raamattu ei tunne kirkkoa. On vain Jumalan seurakunta. Siihen kuuluu, kun uskoo Vapahtajaan.

ei olisi tarvinnut olla mitään toisin, minulle hyödytön yhteisö, en usko mihinkään yliluonnolliseen tai satuihin. En tarvitse tukea "jumalalta".



Ei ole mitään syytä miksi liittyisin, en näe koko hömpötyksessä mitään järkeä enkä käsitä kuinka heikkoja ihmiset ovat että pitää kuulua tämänlaiseen yhteisöön.



Toivottavasti näistäkin vastauksista oli sinulle hyötyä.

"Missä kohtaa Raamattua määrätään kummit? Tähän en ole saanut vastausta vaikka olen kysynyt sitä ev.lut.sivustojen kautta."



Voisikohan tuo vastaamattomuus johtua siitä, että Raamattu ei tunne kummeja? Raamattu ei itseasiassa tunne kirkkoakaan. Raamattu tuntee vain Jumalan seurakunnan, joka koostuu vain uskovista.



Epäuskon hetkiä voi olla, epäilyksiä voi olla, mutta ihminen kuitenkin uskoo/tai ainakin haluaa uskoa. Mutta ev.lut. kirkkoon voi kuulua vaikka ei usko eikä edes halua uskoa. Toisten uskoa voi pilkata ja sille nauraa avoimesti, ja silti kuulua kirkkoon "kun en oo vain jaksanut erota". Tällaista kirkkoa Raamattu ei tunne. Jos joku ei edes halua uskoa, niin ei voi Jumalan seurakuntaan kuulua.



Kirkon rehellisyyteen liittyen: miksi kirkko ei sano mitä Raamatussa lukee, jos sitä kysytään?

Erosin juuri siksi, että en usko näihin niin miksi maksan veroina kirkolle apua. Annan muuta kautta hyväntekeväisyyteen rahaa.

mutta uskon ihmisten omiin sisäisiin voimavaroihin. Kun joku kokee ihmeparantumisen herätysjuhlilla, ei Jumala sitä ihmistä parantanut, vaan ihminen paransi itse itsensä. Tai kun uskova rukoilee ja kokee saavansa Jumalalta apua, hän antoi omalle alitajunnalleen käskyn selvittää asia. En koe, että tätä varten pitäisi kirkkoja rakentaa ja ylistää herraa.

"Ei ole mitään syytä miksi liittyisin, en näe koko hömpötyksessä mitään järkeä enkä käsitä kuinka heikkoja ihmiset ovat että pitää kuulua tämänlaiseen yhteisöön"



Ei siinä välttämättä heikkoudesta ole kyse. Kyse voi olla vaikkapa vallankäytöstä. Kirkossa voi olla arvostetussa asemassa, vaikka ei usko. Voi saada luottamustehtäviä, päästä kirkkovaltuustoon, ja saada käyttää taloudellista ja poliittista valtaa. Kirkko on aktiivisesti mukana politiikasssa, ja kirkon kannanottoja kuunnellaan. Kirkolta jopa odotetaan kannanottoja moneen maalliseen asiaan.



Miksi kuulua kirkkoon? Miksi kuulua johonkin harrastusporukkaan? Miksi kuulua poliittiseen puolueeseen/järjestöön?

Kerroit että sinullakin on epäuskon hetkiä. Oletko miettinyt minkälaisissa tilanteissa tai mitkä asiat tuovat itsellesi epäuskon hetkiä?

Mitä ajattelet siitä, että raamatussa kerrotaan totena paljon sellaisia asioita, jotka nykykäsityksen mukaan ovat täysin mahdottomia asioita. Esimerkiksi Jeesuksen neitseestä syntyminen, vetten päällä kävely, veden viiniksi muuttaminen jne. Itselleni rationaalisesti ajattelevana usko sellaiseen, joka tosiasiassa ei voi olla mitenkään olla totta, tuntuu varsin etäiseltä asialta.

Heikentävätkö tällaiset rationaalisen ajattelun ja raamatun väliset ristiriitaisuudet uskoasi vai onko uskosi sellaista, jota kyseiset ristiriitaisuudet heivät horjuta?

kysymyksesi on tosi hyvä ja aito ja oleellinen, mutta vaikea vastata. Niin kai hyvät kysymykset ovat.

Epärationaalisuudet, joita mainitsit, eivät uskoani horjuta, koska usko ei ole minulle järki-fakta-tosiasiaa, vaan uskomista siihen perusideaan.

Raamattu on syntynyt eri vuosisatojen aikana eri muistiinmerkitsijöiden kirjoittamana. Siksi siinä on kulttuurisia ja muita painotuksia.

Pohjaidea on kuitenkin se, että Uudessa testamentissa Jumala otti ihmisen osan poistaakseen ja tuli tuomaan armon sanoman.

Jeesus julisti erilaista sanomaa kuin muut profeetat. Jeesus oli hylkiöiden ja pienten ystävä. Tämä on se, miksi jaksan uskoa.

Minusta usko horjuu inhimillisistä syistä. Kun kaikki tökkii, tekee mieli luovuttaa jne. Kyselihän piispa Eero Huovinenkin joskus, nukkuuko Jumala, kun niin paljon pahaa tapahtuu.

Mutta uskon, että se vihoviimeinen ja perimmäinen sana on KYllä, eikä (kuten Maija Vilkkumaan laulussa, viimeinen sana on Ei). Tämä on minusta kristinuskon ydin. Että "pahan valta" ei viime kädessä jää voitolle sittenkään, niin vaikea kuin siihen onkaan uskoa, kun vaikka lukee päivän Ilta-Sanomia.

Se sana "KYLLÄ" sisältää, että kyllä kannattaa luottaa. Kannattaa rakastaa. Kannattaa pitää toisten, heikömpien puolta. Vääränlainen itsekkyys ei kannata. Kannattaa elää ihmisiksi toisten luotujen kanssa, myös siis luonnon! Kannattaa muistaa, että elämä on pyhä, arvokas ja ihminen ei voi sitä koskaan viime kädessä hallita. Pyhän kaipaus on ihmisen sydämessä ja joskus saamme siitä pienen hipaisun.

Jotain tämmöistä tästä mietin.

Vastaus ei varmaan ole tyhjentävä, mutta voidaan palata tähän aiheeseen.

Lomailen ja lepäilen nyt viikon verran. Palaan palstalle taas sitten! Jutellaan lisää!

Voimia ja iloa kaikille!

t diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

se, että kirkko vaatii (tai ainakin silloin vaati) lapselle väh. 2 kummia. Kummiksi en kuitenkaan halua ihan ketä vaan ja kaikki ketä siihen olisi haluttu ei enää kuulunutkaan kirkkoon ja toiseksi meistä ei kukaan usko. Mies liittyi takaisin kirkkoon 10 vuotta sitten, kun halusimme kirkko häät mutta nyt sit erottiin kaikki.

Omaan vahvan, vuosien saatosssa hioutuneen elämänkatsomuksen, jota minulla ei ole tarvetta perustella kenellekään. Oma suhde yläkertaan on parempi kuin jonkun ihmisyhteisön sopimusteitse määrittelemät rituaalit. Kirkko instituutiona on aina ollut yksittäisten ihmisryhmien rakennelma ja sen säännöt jäsentensä rukkaamia. Mitä siitä on vuosisatojen saatossa syntynyt? Kuinka paljon on kuollut? Kirkon tiet hyvään ja paratiisiin ovat monesti olleet päällystettyinä helevetin kivillä. Mietitkö koskaan, millainen olisi vaikkapa Euroopan historia ilman kristinuskoa? Mitä tykkäät vaikka alkuperäiskansojen kulttuurin hävityksestä ja juuriltaan repimisestä? En keksi mitään syytä, miksi kuuluisin kirkkoon? Keksitkö sinä?

Ne, joille kirkon rituaalit ja uskomukset tuovat lohtua, pitäkööt kirkon minun puolestani mielihyvin kainalosauvanaan. Kirkko nimittäin mielestäni nimenomaan vertautuu kainalosauvaan, joka saattaa auttaa ja lohduttaa henkilöitä, jotka eivät muutoin apua ja lohdutusta kykene löytämään maailmantuskaansa ja elämäänsä.

Vahva ihminen kykenee löytämään hengellisyyden ja totetuttamaan elämässään kaikki "kristillisyyden elementit" armon, pyrkimyksen hyvään, empatian etc. aivan ilman kristillisyyttäkin! Leonard Cohenin laulun sanoin: Hallelujah!

sivu 2?

Minun kirkosta eroamiseni tapahtui vuonna 2006 tai 2007. Eroni taustalla on kaksi syytä:

a) mielestäni valtiollinen kirkko tai kansankirkko ei ole sopiva instituutio modernissa yhteiskunnassa, enkä halua olla omilla rahoillani tukemassa tällaista toimintaa.

b) sukupuolineutraali avioliitto. Jo silloin mielestäni (ja nykyään entistä pahemmin) kirkko haluaa rajoittaa ihmisten välistä tasa-arvoa sekä puuttuu liiaksi lainsäädäntötyöhön. Mielestäni on sivumennen sanoen järkyttävää, että ainakin paikallisessa seurakunnassa papit juoksentelevat siunaamassa kaiken maailman lypsykoneita, mutta kahden toisiaan rakastavan aikuisen liittoa ei voida siunata. Lisäksi avioliitto on mielestäni ennen kaikkea oikeudellinen sopimus, ei moraalikysymys.

Mutta noin muuten: uskon Jeesukeen ja kunnioitan kirkon työtä köyhien eteen, mutta em. syistä en voinut enää kuulua kirkkoon.

Hei. Olisi hienoa jos vastaisitte edes muutamalla sanalla seuraaviin mieltäni pohdituttaviin kysymyksiin: Minkä olisi kirkossa/sen toiminnassa/arvomaailmassa pitänyt olla toisin, että ET olisi eronnut? Voisitko liittyä takaisin kirkkoon, jos jokin kirkossa muuttuisi? Mikä? Onko se se sama asia, jonka takia erosit, vai onko fokukseksi noussutkin joku muu? Kiittäen vastauksista, diakoni Meiju Tikkurilan seurakunta Vantaan seurakunnat.

ja aloin ymmärtää että ev.lut kirkko ei vastannut tarpeisiini.julkisyntiset demarit päättivät rukousilloista,papit puhuivat mitä sattui,lapsikastetta en ole vieläkään löytänyt raamatustani...liityin helluntaisrk ja voin olla varma että meillä esim.pastori on uskossa.kirkko on niin revitty,koska siitä on tullut niin moninainen,uskovaiset papit ajetaan pois...kirkkoherrat ei tiedä o nko ne miehiä vai naisia...ja toisaalta lestadiolaiset voi vääntää omia oppejaan ,naisten terveyden uhallakin.todella surullista,mielestäni luterilainen kirkko on tulossa tiensä päähän!Siunausta sinulle=)teet arvokasta työtä!

taloudellisista syistä.Nekin eurot tarvitaan elämiseen.Myöskin ajattelen näin, että en tarvitse kirkkoa uskomiseen.

En myöskään usko että ihminen on luomakunnan kruunu. Minusta homot ja lesbot ovat ihan yhtä oikeutettuja menemään naimisiin kuin heterotkin. En pidä hyvänä sitä että lapsia kastetaan johonkin uskontoon heiltä kysymättä.



Miksi haluaisin kuulua yhteisöön jossa (ainakin periaatteessa) uskotaan Jumalaan ja Jeesukseen, jonka pyhässä kirjassa ihminen on muun luonnon yläpuolella, joka ei halua vihkiä homopareja tai jossa lapsikaste on ennemmin sääntö kuin poikkeus?

Koska en usko enkä tule liittymään minkäänlaiseen seurakuntaan. Edusti se sitten mitä näkemystä tahansa. Ei auta vaikka koko raamattu kirjoitettaisiin uusiksi. En liittynyt kirkkoon aikoinaan omasta tahdostani, joten siitä on luonnollista erota.

En ole vielä eronnut kirkosta, mutta riittävä syy tehdä se olisi kun kirkko sabotoi mediamummojen karkotuksia. En tunne oikeaksi että olen mukana rahoittamassa sellaista toimintaa joka pyrkii haittaamaan lain toteutumista ja riskeeraa koko sosiaaliturvajärjestelmän.

Jäin jotenkin miettimään tuota itse uskoa, jonka moni otti esille.. Että kun uskoon aina kuuluu myös epäusko. En usko, seurakuntalainenkaan on välttynyt epäilyksen ja luottamuksen hetkistä. Mutta että siitä huolimatta, miltä itsestä tuntuu milloinkin, voisi uskoa, että kirkossa on jotain, johon haluaa siltikin kuulua. Luulen, että moni ajattelee näin. Että ei ehkä koe itseään varsinaisesti uskovaksi, mutta silti ajattelee, että kirkko puolustaa niitä arvoja joiden takana haluaa itsekin olla. -- uskoon kuuluu myös ei-uskon hetket ja varmaan puolestaan ei-uskovakin edes joskus häivähdyksenomaisesti miettii, uskoako sittenkin.

Hei,

Vastaan ensin alkuperäiseen kysymykseen:

En kuulu kirkkoon, sillä en ole uskossa eikä kirkolla ole mitään annettavaa minulle.

Sitten lainaukseen kommenttia:

Olen erittäin voimakkaasti eri mieltä. En ole ollut uskossa laisinkaan koko elämäni aikana, enkä ole koskaan kokenut kaipausta tyyliin "voi kun uskoisin/haluaisin uskoa".

Olen lapsena kuulunut kirkkoon vanhempieni päätöksen vuoksi, olen käynyt rippikoulun (en sanonut "tahdon" konfirmaatiossa!) ja tunnen raamatun yms. tarkemmin kuin muut ikäiseni, sillä tätä on minulle syötetty pienestä pitäen.

Olen ollut myös mukana kirkon toiminnassa isosena, kerhonohjaajana, vanhustyössä, jne. Syy tähän oli vain se, etten saanut harrastaa mitään muuta. Uskonnollisuus ahdisti minua alusta alkaen, mutta koetin vain tulla toimeen sen kanssa.

Tunnen ja tiedän siis kirkon toimintaa ja arvoja ohjaavat asiat, siitä ei siis ole kyse, vaan puhtaasta uskosta, jota minulla ei siis ole koskaan ollut.

Väite siitä, että kaikilla on noita ei-uskon kausia, tuntuu aivan käsittämättömältä. Ihan kuin joku väittäisi, että kaikki koiraihmiset ovat oikeasti salaa kissaihmisiä, mutta eivät kuitenkaan myönnä sitä muille.

T: Ateisti

Minusta se on ihan OK, jos joku eroaa kirkosta sen takia, että ei kerta kaikkiaan usko, eikä tarvitse/halua kirkon palveluja. Sitä minun on vaikea ymmärtää, että kirkosta eroamiseen käytetään yhtäkkiä jotain tekosyytä, kuten "suvaitsemattomuutta". Kuinkahan moni näin väittävä on oikeasti edes perillä kirkon toiminnasta ja näkökulmista?



KAIKKI saavat kuulua kirkkoon. Ei siitä tehdä mitään homo/hetero- kyselyä ensin. KAIKKI saavat ottaa osaa jumalanpalveluksiin. KAIKKI ovat seurakuntiin tervetulleita.



Nyt sitten: Useimmat varmasti tietävät, että kirkko ei ole mikään kerho, vaan se perustuu Raamatun sanaan. Evankelisluterilainen kirkko erityisesti perustuu Lutherin näkemykseen Raamatusta. Evankelisluterilaisessa kirkossa uskotaan esimerkiksi, että avioliitto on naisen ja miehen välinen, että Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi, ja Jumalan siunaamassa liitossa näistä kahdesta tulee yksi. MIKSI siis yhtäkkiä huudetaan naama punaisena suvaitsemattomuudesta, miksi yhteisö, joss uskotaan näin, pitäisi pakottaa toimimaankin aatteidensa vastaisesti..? Tosi suvaitsevaista.



Raamatun mukaan me olemme kaikki syntisiä. Jumala rakastaa meitä jokaista joka tapauksessa. Monet asiat ovat mainittu synneiksi, joista ihmisen tulisi yrittää pidättäytyä. HomoUS on myös lueteltu synniksi, joten miten sille voitaisiin pyytää siunausta..?



Eihän kirkkoon mennä kuulemaan hyväksyntää omille synneille, vaikka mukavaahan se tietysti olisi rauhoittaa omaa omaatuntoa. Kirkkoon mennään kantamaan ne omat synnit Jeesuksen eteen, ja armoa ja anteeksiantoa ja apua pyytämään, kuten myös apua kantaa arjen ja elämän tuomaa kuormaa.