Kysymys kirkosta eronneille. (rakentavassa hengessä..)

uskomme mieheni kanssa molemmat Jumalaan ja Jeesukseen, mutta koin kirkon järjestelmän nykyisellään epäreiluksi. Kyllä juuri näin.



Meidän kunnassa on todella korkea kirkollisvero, joten maksoimme sitä yhteensä sievoisen summan vuodessa. Silti esimerkiksi lapsemme rippikoulu oli melkoisen hintava; huomattavasti hintavampi kuin naapurikunnissa.

Työni puolesta tiedän että alkoholistit saavat melko helpostikin ruokakortteja srk:lta. Ihan hyvä että autetaan, mutta voitaisiinko olla kohtuullisia myös niille isoa kirkollisveroa maksaville jäsenille juurikin esim. rippikoulun hinnassa?

Aion erota 2,5 vuoden päästä, ellei siihen mennessä kirkko ole alkanut kohdella kaikkia samanarvoisesti (seksuaalivähemistöt). Lisäksi häiritsee pienempien "lahkojen" toiminta kirkon sisällä jota kirkko rahoittaa. Eron jälkeen olen sitten heti valmis liittymään takaisin, kun kohtelukin on tasa-arvoista.

En koe kirkkoa omakseni. Arvojeni pohjaksi tai niiden tueksi en kirkkoa ole tarvinnut. Olen hömelö, joka kuului kirkkoon hyvin pienen hetken aivan vääristä syistä (ripari, johon lähdin mukaan kavereiden pitkällisen vakuuttelun ja pyytelyn jälkeen, vaikka hakuajatkin olivat jo aikaa sitten menneet).



En kuitenkaan usko, en ole uskonut, enkä varmasti koskaan uskokaan yliluonnolliseen. Olen ateisti. Näen asian näin, ettei kirkolla ole mitään tarjota minulle. Ymmärrän kirkon suuren merkityksen yhteiskunnallisella tasolla, etenkin jos mietitään niitä toimia, joilla parannetaan elämien laatua, arkea, autetaan ja toimitaan ihmisten hyväksi sosiaalisella, psyykkisellä ja fyysisellä tasolla... Mutta se ei ole syy sille, että minä ikinä liityn kirkkoon. Vaadin kuntaa takaamaan niitä samoja palveluita.

Enkä kyllä ole kovin mielissäni ollut siitä ahtaasta ilmapiiristä, joka homokeskustelun aikana on vallinnut. Koen koko puheen "vääristä tavoista" ja "vääristä taipuksista", joista voi pidättäytyä erittäin loukkaavina. Se viimeistään oli jotain, joka pitää minut kirkosta poissa.

Joskus alankin uskoa niin voin sen varmasti tehdä hyvin myös ilman että kuulun kirkkoon? Mielestäni kirkko ei määritä kenenkään uskomista.

Mielestäni ei olisi ollut oikein sitoa vastasyntyneitä tyttäriäni vähintään 15 vuodeksi uskonnolliseen yhteisöön, johon he eivät välttämättä haluaisi kuulua. En vain voi ymmärtää, miksi evankelis-luterilainen kirkko pitää niin sinnikkäästi kiinni lapsikasteesta.

Erosin kirkosta, koska en usko jumalaan, en Jeesukseen enkä taivaaseen enkä helvettiin. Nämä lienevät niin pysyviä ja oleellisia elementtejä kirkossa, että muutosta omanlaiseeni suuntan tuskin on tulossa :)

Jos kirkko eroaisi valtiosta jo pikkuhiljaa ja alkaisi elämään esim. raamatun tulkintojen mukaan, niin saattaisin palata.



Nyt evlut kirkko on antanut maalliselle yhteiskunnalle vallan omissa asioissaan. Montako vuotta menee, kun evlut kirkon käytävää kävelee käsikädessä kaksi henkisesti sairasta eli homoa?



Lisäksi en kehtaa kuulua kirkkoon, jota verrataan usein iilimatoon, kun se elää muiden uskontojen ja ateistien tilipussilla. Tuttavapiiriini kuuluu 12 yrittäjää/yritystä ja vain yksi näistä kuuluu evlut kirkkoon vaikka kaikilta menee veroa kirkollekkin.

Kummallista että niin moni on kritisoinut sitä, että heidät on lapsena liitetty kirkkoon lapsikasteessa.

Kyseessähän on vanhempien näkymys siitä, mikä on parasta heidän lapselleen. Vanhemmilla on aikamoinen päätösvalta nyky-yhteiskunnassa siihen, että mitä omille lapsilleen opettavat / tekevät, kunnes he tulevat täysi-ikäisiksi (ja joissain asioissa 15v).

Lapsihan ei itse pysty päättämään, kasvatatetaanko hänet kristityksi, muslimiksi, vihaamaan toisia, hyväksymään tummaihoiset jne. Kyseessä on siis vanhempien päätös, jonka he ovat katsoneet lapsen parhaaksi. Samanlainen päätös on vaikkapa kasvattaa lapsi kasvissyöjäksi. Ei siinäkään asiassa kysytä lapsen lupaa. Ei lapsi osaa harkita tälläisiä asioita. Ja se on aika mahdotonta odottaa siihen asti, että lapsi itse osaa päättää. Jos lapselle pienestä pitäen syöttää vain kasvisruokaa, niin silloinhan on jo päätös tehty. Tai jos syöttää myös liharuokia niin silloinkin on jo päätetty. Jotenkin lapsi täytyy kasvattaa ja silloin on pakko tehdä päätöksiä.

Ja jos ajattelee asiaa vanhemman näkökulmasta, niin uskovana (kristittynä) vanhempana ei voi jättää lastaan kastamatta. Jeesus itse on antanut ohjeen kastaa ihmisiä Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Ja joku Raamatusta etsi lapsikasteen pohjaa, niin siellä kyllä puhutaan, että kokonaisia perhekuntia (myös lapsia) olisi kastettu alkuseurakunnissa.

Koko asialla ei ole mitään tekemistä sen suhteen miten vanhemmat kasvattavat lapsensa. kasvissyöjät r.y:llä kun ei ole verotusoikeutta ja jäsenmaksuvelvolliseksikaan ei alaikäistä voi liittää...

Kristillinen kasvatus ja kirkkoon kastaminen on ok, mutta luterilaisella kirkolla on verotusoikeus joka tekee asiasta väärän, koska lapsi saattaa maksaa epähuomiossa paljonkin kun alkaa palkasta kirkollisveroa mennä ja ei tajua erota.

luterilaisen kirkon toiminta onkin hiukan kyseenalaista siinä määrin, että raha on tärkein arvo kirkolle. Verotetaan 18v lapsena liitettyjä automaattisesti, saadaan valtiolta rahaa suoraan, ollaan muiden valtion verotukea saavien yläpuolella (kts. kirkon osuuden nosto yhteisöverosta kun lama alkoi) jne. jne.

halua maksaa kirkollisveroa, se taisi olla ensimmäinen syy erota kirkosta. Sen jälkeen olen miettinyt asiaa ja keksinyt paljonkin syitä olla kuulumatta kirkkoon. En halua kuulua mihinkään uskontoon, sillä minkä muun asian takia maailmassa on niin paljon sodittu ja tapettu ihmisiä kuin uskonnon? En pysty ymmärtämään, miten joku voi sanoa että on Jumalan tahto kun joku kuolee liian nuorena, joku ei saa lapsia vaikka kuinka haluaisi ja joku toinen juoppo saa lapsia vaikka ei haluaisi ja sitten kohtelee niitä kaltoin yms. Niin paljon on kaikkea pahaa maailmassa etten todellakaan voi ymmärtää miten Jumala voi sellaista sallia??? Siksi en usko että Jumalaa on olemassakaan!

Erosin koska minut oli siihen lapsena kasteessa liitetty vaikken koskaan kirkon opetuksiin ole uskonut. Oikea kysymyshän pitäisi olla miksi liittyä kirkkoon.

Yhden huomion olisin tässä vaiheessa halunnut nostaa esille. Moni on täällä kritisoinut kirkollisveroa ja sen maksamista. Olisin kysynyt, että tiedättekö kuinka paljon kaikkea toimintaa ja apua näillä varoilla toteutetaan? Perheneuvonta, kerhot, leirit, retket, kurssit, kehitysapu, diakoniatyön monet monet avun muodot... Tässä vain muutamia mainitakseni. Ja kaikki nämä ovat avoimia riippumatta siitä, kuuluuko ihminen kirkkoon vai ei.

Kehottaisinkin niitä, jotka kirkollisveroa kritisoivat, avoimesti tutustumaan siihen kaikkeen mitä seurakunnat ja kirkko tekevät ja tarjoavat, ja miettimään, että miten se kaikki hyvä muuten toteutettaisiin.

Joskushan voi asiaa ajatella omaakin nenää pidemmälle, eli että vaikka itse en kirkon palveluja käyttäisi (joka sekin on oma valinta), voi joku muu kuitenkin niistä saada suuren avun.

päätoimi on uskonnollinen työ, maallinen auttaminen on vain pieni osa kokonaisuutta. Mitä kirkko laskee lapsi- ja nuorisotyöksi sisältää esim. pyhäkoulun pitämistä päiväkodeissa ja uskonnolliset aamunavaukset peruskouluissa, mitä en hyväksy lainkaan.

Hei.

Olisi hienoa jos vastaisitte edes muutamalla sanalla seuraaviin mieltäni pohdituttaviin kysymyksiin:

Minkä olisi kirkossa/sen toiminnassa/arvomaailmassa pitänyt olla toisin, että ET olisi eronnut?

Voisitko liittyä takaisin kirkkoon, jos jokin kirkossa muuttuisi? Mikä? Onko se se sama asia, jonka takia erosit, vai onko fokukseksi noussutkin joku muu?

Kiittäen vastauksista,

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat.

1. hbtl-vähemmistön syntileiman poistaminen olisi ollut ensiarvoisen tärkeää, kirkko tekee paljon hyvää, mutta tässä asiassa pitäisi todellakin tarkistaa kantoja. Jos olisin kuulunut Kallion seurakuntaan, olisin osoittanut kunniaa tälle pyhälle yhteisölle, enkä olisi eronnut kirkosta. Koska seurakunta määräytyy asuinpaikan mukaan, en nähnyt muita vaihtoehtoja.

2. Voisin liittyä ja todennäköisesti liittyisinkin, mikäli homojensyntileimasta ja siten ihmisoikeuksien ja ihmisen psykososiaalisen identiteetin polkeminen kirkossa loppuisi. Olisin toivonut voivani jäädä kirkon jäseneksi, mutta en voi sitoutua ihmisten oman minuuden kieltämiseen. Eettisesti minulla ei ollut mitään vaihtoehtoja.

Yhden huomion olisin tässä vaiheessa halunnut nostaa esille. Moni on täällä kritisoinut kirkollisveroa ja sen maksamista. Olisin kysynyt, että tiedättekö kuinka paljon kaikkea toimintaa ja apua näillä varoilla toteutetaan? Perheneuvonta, kerhot, leirit, retket, kurssit, kehitysapu, diakoniatyön monet monet avun muodot... Tässä vain muutamia mainitakseni. Ja kaikki nämä ovat avoimia riippumatta siitä, kuuluuko ihminen kirkkoon vai ei.

Kehottaisinkin niitä, jotka kirkollisveroa kritisoivat, avoimesti tutustumaan siihen kaikkeen mitä seurakunnat ja kirkko tekevät ja tarjoavat, ja miettimään, että miten se kaikki hyvä muuten toteutettaisiin.

Joskushan voi asiaa ajatella omaakin nenää pidemmälle, eli että vaikka itse en kirkon palveluja käyttäisi (joka sekin on oma valinta), voi joku muu kuitenkin niistä saada suuren avun.

Yhden huomion olisin tässä vaiheessa halunnut nostaa esille. Moni on täällä kritisoinut kirkollisveroa ja sen maksamista. Olisin kysynyt, että tiedättekö kuinka paljon kaikkea toimintaa ja apua näillä varoilla toteutetaan? Perheneuvonta, kerhot, leirit, retket, kurssit, kehitysapu, diakoniatyön monet monet avun muodot... Tässä vain muutamia mainitakseni. Ja kaikki nämä ovat avoimia riippumatta siitä, kuuluuko ihminen kirkkoon vai ei.

Kehottaisinkin niitä, jotka kirkollisveroa kritisoivat, avoimesti tutustumaan siihen kaikkeen mitä seurakunnat ja kirkko tekevät ja tarjoavat, ja miettimään, että miten se kaikki hyvä muuten toteutettaisiin.

Joskushan voi asiaa ajatella omaakin nenää pidemmälle, eli että vaikka itse en kirkon palveluja käyttäisi (joka sekin on oma valinta), voi joku muu kuitenkin niistä saada suuren avun.

Paljonkohan tuostakin on pyytetöntä? Aika hemmetin vähän. mm. lasten uskonnontuputus (pyhäkoulut)(ipkerhot) lasketaan tuohon nuorisotyöhön.

Jos jotain todella itsekästä organisaatiota pitäisi miettiä, niin kirkko seurakuntineen ensimmäisenä mieleen. Kirkolla on kaksi tärkeää asiaa, jotka tuntuu menevän kaiken edelle. a) raha ja b)jäsenhankinta eli markkinointi. Kaikki muu tulee sen jälkeen.

Meidän oikeasti pyyteettömällä ja riippumattomalla järjestöllä oli nuorisokahvila ja hiukan rahoitusongelmia. Paikallinen seurakunta tarjoutui auttamaan (työvoimaa lähinnä) ja otimme avun vastaan ja mitä saimmekaan. Käännytystyötä tekeviä itsekkäitä jeesuskauppiaita. Varsinkin selvästi ongelmaiset ja arat nuoret kokivat hyviksu uhreiksi, lopetimme yhteistyön kun meni niin karmeaksi se touhu.

Yhden pojan äiti kuoli, niin iskivät kuin sika limppuun satuineen :( nykyään poika on jo ihan pihalla arjesta, juoksee raamattupiiristä toiseen ja on täysin aivopesty. Pojan isä syyttää meitä, kun aivopesu alkoi meidän kahvilassa :(

Kirkkoa oksettavampaa järjestöä on vaikea keksiä.

...kristillinen maailmanselitys luomiskertomuksineen on mielestäni taikauskoa. Minulla on tieteellinen maailmankuva, ja erosin kirkosta ollakseni rehellinen sekä suoraselkäinen - en mitenkään protestina tai kannanottona.



Pääsääntöisesti arvostan kirkon roolia ja yhteiskunnallisia ulostuloja. En tietenkään hyväksy naisten ja seksuaalivähemmistöjen epätasa-arvoista kohtelua, mutta ei se viime kädessä ollut syy eroamiseeni.

Valitettavaa, että sinulla on noin huonoja kokemuksia seurakunnan kanssa tehtävästä yhteistyöstä!



Kyselet, kuinka paljon tuosta työstä on pyyteetöntä. En tiedä millä mittarilla tähän voisi vastata, mutta jos mietitään esim. diakoniatyötä, niin ei siellä keneltäkään kysellä mihin uskot vai uskotko ollenkaan: ihmistä autetaan kun hän apua tarvitsee. Ja vastinetta ei todellakaan odoteta.



Itse vierastan todella paljon tuota mitä kutsut tuputtamiseksi, ja haluaisin muistuttaa, että myös tuo huono kokemuksesi on todella valitettavaa, mutta sinua lainatakseni, "aika hemmetin vähän", kun miettii kaikkea toimintaa. Monessa seurakunnassa toimii nuorisokahviloita, jotka toki ovat seurakunnan tiloissa, mutta minkäänlainen "tuputtaminen" ei kuulu ohjelmaan.



Ja heitänpä teille kaikille haasteen: ottakaa selvää mitä kaikkea esim. paikallisseurakuntanne diakoniatyöntekijöiden työnkuvaan kuuluu, ja millä periaatteille he työtänsä tekevät. Jos ette tällaista auttamista halua tukea, kuulisin todella mielelläni siihen perusteluita!



Kaikkea hyvää kevään odotteluun!

en uskonut enää rippikoulussakaan, mutta kavereiden mukana kävin sen kuitenkin. Jo silloin uskontunnustuksen lukeminen alkoi tuntua valehtelulta.

Joten en liity takaisin kirkkoon, koska jos usko Jumalaan poistuu sieltä, niin eihän se enää olisi kirkko. Mutta jos lapseni jostakin syystä kiinnostuisivat uskonnosta, niin mielummin näkisin heidän liittyvä evlut-seurakuntaan kuin muihin, siellä on kuitenkin aika paljon vapauksia ajatella asioista eri tavoin, ja toivottavasti jatkossa vielä enemmän. Pienin paha siis.

Mikä tarkoitus kirkolla on, jos se ei opeta niinkuin Raamattu opettaa? Kirkon linjattomuus ja ihmisten mielistely eivät vakuuta.



Raamatustani ei löydy esim. lapsikastetta ja kummijärjestelmää, joilla ihmisiä johdetaan harhaan pelastusasiassa. Opetetaanko siellä mitään parannuksenteosta ja uudestisyntymisestä? Oikea seurakunta koostuu uskovista, Jeesukselle erottautuneista ihmisistä. Tosin, tämä tyhjä uskonnollisuus voi totetuta ihan missä tahansa srk:ssa ja kenen tahansa kohdalla. Ja toisaalta, toki kikossakin on elävässä uskossa olevia.. Mutta en hyväksy kirkon Raamatun vastaisia opetuksia ja käsityksiä.



Miksi esim. eronneita siunataan uudestaan ja uudestaan? Tämä ei ainakaan perustu Jeesuksen sanoihin.



Homokysymys on vaikea, mutta siunaaminenakaan ei ole raamatullista.



Toki kirkko tekee hyvääkin käytännön työtä, jota arvostan, mutta tuskin liittyisin kirkkoon takaisin.

Erosin kirkosta koska en usko Jumalaan. Eli toisin sanoen kirkko ei olisi voinut tehdä mitään toisin.