Kysymys kirkosta eronneille. (rakentavassa hengessä..)

En liity kirkkoon. Epäuskoni on niin vahva.

Lapsistamme 2/5:sta kuuluu kirkkoon. Tämä on ollut lapsen/ varhaisnuoren oma päätös

Minkä olisi kirkossa/sen toiminnassa/arvomaailmassa pitänyt olla toisin, että ET olisi eronnut?

Voisitko liittyä takaisin kirkkoon, jos jokin kirkossa muuttuisi? Mikä? Onko se se sama asia, jonka takia erosit, vai onko fokukseksi noussutkin joku muu?

Kysymyksen pitää olla, että miksi kuuluisin kirkkoon. Tärkein syy sille, että en kuulu on se, että en ole kristitty, enkä edes uskovainen. Alun peri kuuluin vain siksi, että syntyessäni 70-luvulla liittäminen oli tapana.

Jos olisin kristitty, sitten liittymiseen vaikuttaisi nuo mainitsemasi asiat.Tärkein olisi tietysti se oppi, mitä kirkko edustaa (kristinuskossakin on eri sunntia) ja miten sen kokisin itselleni oikeaksi. Sitten nuo muut arvot ja toiminnan eettisyys yms.

Minusta aika harva on eronnut siksi, että kirkko jotenkin ei toimi oman arvomaailman mukaan. Se voi olla kamelin selän katkaiseva korsi, mutta taustalla on yleensä henkilön oman uskon epämääräisyys ja silloin minusta ei ole mitään mieltä kulua johonkin tiettyyn kirkkoon tai uskonnolliseen yhteisöön.

uskon puuttuminen. En usko tuonpuoleiseen. Olin vuosikaudet kirkon jäsen vain tavan vuoksi ja siksi, etten halunnut järkyttää vanhempiani. Vihdoin ymmärsin, että päätöksen kuulumisesta tai eroamisesta kuuluu minulle itselleni. Lisäksi kirkossa ärsytti sen suhtautuminen vähemmistöihin ja se, miten naispappeutta vastustavien annettiin ja annetaan yhä jatkaa vakaumuksensa toteuttamista.



Vaikka nämä asiat muuttuisivatkin, en palaa enää kirkon jäseneksi. Ajattelen liiaksi järjellä asioita. Yritän elää tämän ainoan elämäni niin hyvin kuin kykenen ja autan hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta mm. kehitysmaiden tyttöjen koulunkäyntiä.

* Seksuaalivähemmistöille samanlainen oikeus kirkkohäihin aivan kuten heteroillekin

* Naispappeja syrjivät työntekijät ulos

* Seurakuntien työilmapiirin olisi parannuttava. En todellakaan rahoita toimintaa, jossa työolosuhteet ovat välillä erittäin ahdistavat ja tähän ei puututa (minulla on useita diakoniatyöntekijöitä ystävänäni ja olen kuullut heiltä, miten vaikeaa on olla kirkolla töissä).

* Suurempi osa kirkon verotuloista ihan suoraan diakoniatyöhön.

Mukavaa huomata, että jollain on tismalleen samanlaiset ajatukset! Itse kylläkin kuulun kirkkoon.

eikä minua varsinaisesti harmita osallistua kirkon tarjoamiin rituaaleihin. Ne ovat osa meidän kulttuuriperintöä ja siinä mielessä tärkeitä. Samaa mieltä olen kuin tuo yksi kirjoittaja yllä että miksi sen kaiken pitää olla niin mahdottoman synkkää!



Jos vanhempiani ei olisi, saattaisin erota kirkosta koska en usko että Jumala, jos sellainen on, on Raamatun jumalan kaltainen sääntöjen kyttääjä. Toisaalta ajattelen niin, että jos haluan yrittää olla yhteydessä Jumaluuteen, meidänkin kirkon tavat kävisivät siihen aivan hyvin jollei olisi tuota homokysymystä. Se ahdistaa minua todella. Se muistuuttaa aina ihmisessä sisäänrakennettuna olevasta julmuudesta, joka tuntuu liittyvän erityisesti uskonnon hajoittamiseen. Toisin sanoen uskonnollisilla väittämillä pystytään yliajamaan kaikki järki ja empatia, niin että esim. Päivi Räsänen pystyy hymyilemään mairena kun joku puhuu homonuorten _itsemurhista_. Siis kuolemista! Joku nuori ihminen _kuolee_ ja aiheuttaa lähimmäisilleen ikuisen haavan vain siksi, että hänellä on täysin harmiton ominaisuus josta ei olisi mitään haittaa hänelle itselleen tai hänen lähimmäisilleen ilman Raamatun masinoimaa syrjintää. Se oikeasti tuntuu todella pahalta ja on täysin järjetöntä.

Minut on aikoinaan kastettu tavan ja perinteen mukaan huolimatta mikä oma tahtoni aikanaan olisi.

Kristinusko ja kirkko ovat minulla aivan yhdentekevä juttu. Uskon Joulupukkiin Tarzaniin ja Hämähäkkimieheen yhtä paljon kuin Jumalaan. Miksi kristittyjen jumala olisi todellisempi kuin hindujen, muslimien ym. Kristiuskon (myös muiden uskontojen) suurimpana virheenä pidän sitä että ne ovat pyrkineet levittäytymään kuten syöpäsolut, hävittäen kaiken altaan. Mikä oikeus on ollut tappaa alkuasukaskansojen alkuperäisuskonnot ja myrkyttää kansa kristinuskolla. Luonnon riistämisen, eäinrääkkäyksen ym. suurena syynä pidän lausetta: "Ihminen on luomakunnan herra". Täyttä sontaa - mikä antaa ihmiselle oikeutuksen riistää luontoa. Ihminen ei oikesti ole arvoltaan ylempänä muuta luontoa, vain kehittynyt pitemmälle.

Näiden kanssa olisin kirkollisveron kanssa pystynyt elämään.

Mutta...

Miksi kirkko hyysää suojassaan kaiken maailman hihhuleita. Kaikille Lutherilaisille ym. jyrkästi kalossinkuva perseeseen. Papin tärkein elin tuntuu olevan jalkojen välissä. Mitä perkelettä sen on väliä onko pappi mies vai nainen. Mitä pöntössä puhuva pappi tekee sukupuolielimillä? On kaksi ammattia joissa sukuelimillä on väliä - pappi ja huora. Miksi kirkolla ei ole selkärankaa laittaa piirissään olevia tekopyhiä hihhuleita ojennukseen? Erottakaa ne omaksi porukakseen. Tuollaisia älyttömyyksiä en rahoita verorahoillani.

ja kun tulin täysi-ikäiseksi erosin, ettei tarvitse maksaa. En näe mitään järkeä kuulua kirkkoon, kun oma elämänkatsomukseni ja uskoni on aivan ristiriidassa kristinuskon kanssa.



Ja minusta on loukkaavaa sanoa, että meidän ei-uskovien elämänkatsomus on vain osa uskoon kuuluvaa epäilyä. Sama asia, kun sanoisin sinulle, diakoni vai mikä olitkaan, että sinun uskosi jumalaan on vain osa sitä epäilyä, mikä kuuluu vaikka hindulaisuuteen, ja sinun pitää nyt luopua siitä ja ryhtyä tällaisen uskontokunnan kirjoihin. Se ettei usko jumalaan, ei tarkoita, ettei uskoisi johonki muuhun ihan yhtä paljon, ellei jopa enemmän (kun ei ole noita epäilyjäkään) kun sinä uskot jumalaan.

koska kirkolla ei mielestäni ole oikeutta määrätä tai sanoa, kuka huolitaan kirkon jäseneksi. Esim. homot/lesbot. Jeesus sanoo: "antakaa kaikkien lasten tulla luokseni". Kirkko on alkanut mielivaltaisesti valita ihmisiä, jotka "kelpaisivat" jumalalle. Siksi erosin.

Jeesus oli aikansa radikaali, joka vietti aikaansa paheksuttujen henkilöiden kanssa, oli heidän puolestapuhujansa. Ei näillä samoilla ihmisryhmillä ole tilaa nykykirkossakaan.

Muutenkin Jeesus paheksui aikansa uskonnollisia liikkeitä niiden ahdasmielisyydestä. Ihan samasta asiasta, joka kukoistaa nykykirkossamme.

Kiitos Kirkkosiskolle hyvästä keskustelunavauksesta.



Mielestäni pelkkä hengellisyys ei riitä perusteeksi liittyä juuri luterilaiseen kirkkoon. Vaikka jonkinlaiseen johdatukseen uskonkin, tarinat Jeesuksesta ja opetuslapsista ovat minulle juurikin tarinoita. Mielenkiintoisia, mutta epäuskottavia.



Eroamiseeni ei asia vaikuta, mutta jaan ärsytyksen suvaitsemattomuuteen.



Alunperin liityin kirkkoon/minut kastettiin vasta teininä (kun halusin rippileirille...), mutta siitä ei koskaan tullut minulle läheinen. Enemmän kuin armoa, tuntui ahdistusta. Nyt kolmekymppisenä ei minkäänlainen ilmapiirin muutos enää auttaisi. Ehkäpä kuoleman lähetessä tulee tarve uskoa johonkin konkreettisemmin. Mutta yleisesti ottaen sitä pidetään nuorten aikuisten joukossa heikkoutena (ainakin niissä piireissä, joissa liikun -jokseenkin akateemiset, myös taiteelliset). Osa läheisistä (kirkkoon kuuluvista) harmitteleekin, että uskonnollisuudesta on tullut epätrendikästä ja vähän hävettävääkin. Tämä on tietysti tylsää, jokainen uskokoon mihin ja miten haluaa.

Pääsyy eroamiseen oli kirkollisverot, ja ateistipuoliso, jonka nurinaa en jaksanut kuunnella, eikä ollut silloin lapsiakaan, eikä kirkko tarjonnut mitään toimintaa eli vastinetta rahoille.

Nyt minulla on uusi kumppani, joka on uskovaisempaa laatua, ja totesin että uuden asuinpaikan lähi-srk järjestää ihan kivaa toimintaa lapsille sekä itselleni, jotain puuhaa olisi joka arki-illaksi ja viikonlopuksikin, jos vaan jaksaisi käydä kaikissa. (ruokakursseja, askartelua, jumppaa, perhekirkkoja, pyhäkoulua, laulua, retkiä, jne) Haluan ihan erityisesti kirkkohäät ja en näe pahaksi asiaksi tukea hyvää asiaa veroilla. Uskoa en ole menettänyt ja aina olen kirkon puolesta puhunut, minusta luterilainen kirkko on suvaitsevainen, joitain yksityishenkilöitä lukuunottamatta, mutta eivät he edusta koko kirkkoa. On niitä huonompiakin uskontokuntia. Luterilainen kirkko on kuitenkin hyvin suvaitsevainen, ja antaa minun uskoa ja elää vapaammin kuin moni muu jota olen myös harkinnut tilalle. Jos maassani olisi toinen pääuskonto, todennäköisesti kuuluisin siihen, jos se olisi monoteistinen uskonto. Mutta hyvä näin.

Eikä se hautapaikkakaan huono asia ole, vaikka siihen toivottavasti onkin aikaa.

En olisi varmaan edes eronnut painostuksesta huolimatta, jos lähisrk olisi tuolloin tarjonnut jotain järkevää toimintaa itselleni (profiilini oli opiskelija, lapseton, nuori 20-30v). Nyt näyttää tosiaan tilanne olevan parempi omalta osaltani.

koska kirkolla ei mielestäni ole oikeutta määrätä tai sanoa, kuka huolitaan kirkon jäseneksi. Esim. homot/lesbot. Jeesus sanoo: "antakaa kaikkien lasten tulla luokseni". Kirkko on alkanut mielivaltaisesti valita ihmisiä, jotka "kelpaisivat" jumalalle. Siksi erosin.

suren syvästi, jos olet saanut käsityksen, etteivät homot mahdu kirkkoon. Olen itse täysin eri mieltä. Minusta kirkkoon saa kuulua jokainen, joka haluaa. Ja Jumalalle kelpaamme me ihan jokainen, emme oman erinomaisuutemme takia, vaan koska Jumala on luonut meidät kuvakseen.

Vaan "kirkko" ei jaa sinun näkemyksiäsi. Kysyit nimenomaan miksi joku eroaa kirkosta. Siihen eivät vaikuta sinun mielipiteesi.

Vaikka instituution sisällä on hyviä ihmisiä ja hyvää tarkoittavaa henkeä, niin instituutiona "kirkko" on ahdasmielinen ja suvaitsematon kankea laitos, joka näkyy mm. jäsenkadossa.

Kirkkoon voisin liittyä ja liittyisinkin takaisin, jos sieltä kynittäisiin pois kaikki ne ahdasmieliset ja suvaitsemattomat ihmiset. Valitettavasti se ei tule tapahtumaan, vai mitä mieltä olet?

Erosin kirkosta odottaessani esikoistani. Aloin pohtia kummikysymystä ja ahdistuin ajatuksesta, että joutuisin vaivaamaan ulkopuolisia ihmisiä pyytämällä kummiksi. Kysymyshän tarkoittaa käytännössä "haluatko ryhtyä lapseni lahja-automaatiksi". Sellaista kysymystä en kehdannut esittää kenellekään.



En löytänyt muuta ulospääsyä kuin kirkosta eroamisen. Myös mieheni erosi.



Voisin liittyä takaisin, jos kummipakko ja koulun pakkouskonto poistettaisiin. Lapset ovat jo 14v, 13v ja 11v ja opiskelleet koko kouluajan et:tä.



Missä kohtaa Raamattua määrätään kummit? Tähän en ole saanut vastausta vaikka olen kysynyt sitä ev.lut.sivustojen kautta.

Toiset ovat alkaneet uskoa vahvemmin, ihan akateemiset järkevät ihmiset, nyt 30v, ja sitten näitä toisia ateisteja, joiden mielestä se on heikkoutta.

Mutta jostain syystä mun ympärilleni on kertynyt näitä ystäviä, jotka uskoo vahvemmin ja näkee nykymaailman menossa uskon tuovan jotain konkreettista parannusta elämään itselle sekä toisille.

koska kirkolla ei mielestäni ole oikeutta määrätä tai sanoa, kuka huolitaan kirkon jäseneksi. Esim. homot/lesbot. Jeesus sanoo: "antakaa kaikkien lasten tulla luokseni". Kirkko on alkanut mielivaltaisesti valita ihmisiä, jotka "kelpaisivat" jumalalle. Siksi erosin.

suren syvästi, jos olet saanut käsityksen, etteivät homot mahdu kirkkoon. Olen itse täysin eri mieltä. Minusta kirkkoon saa kuulua jokainen, joka haluaa. Ja Jumalalle kelpaamme me ihan jokainen, emme oman erinomaisuutemme takia, vaan koska Jumala on luonut meidät kuvakseen.

Vaan "kirkko" ei jaa sinun näkemyksiäsi. Kysyit nimenomaan miksi joku eroaa kirkosta. Siihen eivät vaikuta sinun mielipiteesi.

Vaikka instituution sisällä on hyviä ihmisiä ja hyvää tarkoittavaa henkeä, niin instituutiona "kirkko" on ahdasmielinen ja suvaitsematon kankea laitos, joka näkyy mm. jäsenkadossa.

Kirkkoon voisin liittyä ja liittyisinkin takaisin, jos sieltä kynittäisiin pois kaikki ne ahdasmieliset ja suvaitsemattomat ihmiset. Valitettavasti se ei tule tapahtumaan, vai mitä mieltä olet?

vastaan kahdella aspektilla

1) Arkkipiispamme Kari Mäkinen on itse muun muassa mtv3 haastattelussaan sanonut, ettei homoseksuaalisuus ole synti ja ettei siitä siis tarvitse parantuakaan. Mutta syksyn ns homokeskustelut ovat tietenkin osoittaneet, että kirkonkin sisällä asiasta ollaan monta mieltä, KUTEN muuallakin yhteiskunnassa. Homoja "vastustavia" löytyy siis ihan varmasti myös vaikkapa ateisteista tai muuten kirkon ulkopuolelta. Mutta asiasta ollaan jo mediassa niin paljon puhuttu, etten osaa tyhjentävästi tässä varmaan ilmaista itseäni. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä on kaikkien kulttuurien, uskontojen ja aikakausien tiimellyksessä ollut vaikea asia, sillä se sisältää niin syviä tunteita ja seksuaalisuus on jokaisessa hyvin oleellinen asia. Etsitääessä seksuaalisuuden kantavaa etiikkaa on varmaan kuljettu äärilaidasta toiseen. Mutta nykyään on käsitykset seksuaalisuudesta laajentuneet, ja ymmärretään mm että homoseksuaalisuus on normaali elämän variaatio

2) en oikein hyväksy sitäkään, että ahdasmieliset ja suvaitsemattomat pitää siivota tieltään. Kirkko , kuten yhteiskuntakin, elää moniäänisyydestä. Totuutta elämästä ei voi kahmia kukaan itselleen, mutta jokainen osaa sanoa elämästä jotain.

Voimme oppia paljon toisiltamme, keskenään erilaisilta ihmisiltä, jos suostumme avoimeen ja kunnioittavaan dialogiin.

Syy miksi en ole eronnut on kouluikäiset lapseni. Ovat käyneet kerhoja, ja pian on rippikouluikä edessä. Esikoisella piankin, ja on sanonut riparille haluavansa. Täällä tuo leiri on nuorille tärkeä yhteinen kokemus. Eli en kehtaa olla maksamatta veroja jos perheeni kerran käyttää palveluja.

Syitä eroamiseen olisi monia. En usko jumalaan enkä kuolemanjälkeiseeen elämään. Nuorena olen traumatisoitunut uskonnon takia, hihhulit olivat kimpussani ja äitini salli sen. Tuosta syystä en myöskään itse halunnut käydä rippikoulua.

Oman seurakuntamme touhu on ällöttävää. Vanhoilliset jäsenet ja uudet uudistusmieliset, sensaatiohakuiset työntekijät ovat rajusti riidoissa. Jatkuvaa panettelua, haukkuvaa lehtikirjoittelua, ihmisten poissavustamista, oikeusjuttuja ja ties mitä muuta. Itse en ole kenenkään "puolella", enhän usko, mutta näiden työntekijöiden persoonat ovat tosi ärsyttäviä. Inhottaa olla tällaisen "jäsen".

Mutta, kun nyt en ole parempaakaan ratkaisua keksinyt, nielen kiukkuni jotta lapseni saavat toimia oman valitansa mukaan.

koska kirkolla ei mielestäni ole oikeutta määrätä tai sanoa, kuka huolitaan kirkon jäseneksi. Esim. homot/lesbot. Jeesus sanoo: "antakaa kaikkien lasten tulla luokseni". Kirkko on alkanut mielivaltaisesti valita ihmisiä, jotka "kelpaisivat" jumalalle. Siksi erosin.

suren syvästi, jos olet saanut käsityksen, etteivät homot mahdu kirkkoon. Olen itse täysin eri mieltä. Minusta kirkkoon saa kuulua jokainen, joka haluaa. Ja Jumalalle kelpaamme me ihan jokainen, emme oman erinomaisuutemme takia, vaan koska Jumala on luonut meidät kuvakseen.

Vaan "kirkko" ei jaa sinun näkemyksiäsi. Kysyit nimenomaan miksi joku eroaa kirkosta. Siihen eivät vaikuta sinun mielipiteesi. Vaikka instituution sisällä on hyviä ihmisiä ja hyvää tarkoittavaa henkeä, niin instituutiona "kirkko" on ahdasmielinen ja suvaitsematon kankea laitos, joka näkyy mm. jäsenkadossa. Kirkkoon voisin liittyä ja liittyisinkin takaisin, jos sieltä kynittäisiin pois kaikki ne ahdasmieliset ja suvaitsemattomat ihmiset. Valitettavasti se ei tule tapahtumaan, vai mitä mieltä olet?

vastaan kahdella aspektilla 1) Arkkipiispamme Kari Mäkinen on itse muun muassa mtv3 haastattelussaan sanonut, ettei homoseksuaalisuus ole synti ja ettei siitä siis tarvitse parantuakaan. Mutta syksyn ns homokeskustelut ovat tietenkin osoittaneet, että kirkonkin sisällä asiasta ollaan monta mieltä, KUTEN muuallakin yhteiskunnassa. Homoja "vastustavia" löytyy siis ihan varmasti myös vaikkapa ateisteista tai muuten kirkon ulkopuolelta. Mutta asiasta ollaan jo mediassa niin paljon puhuttu, etten osaa tyhjentävästi tässä varmaan ilmaista itseäni. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä on kaikkien kulttuurien, uskontojen ja aikakausien tiimellyksessä ollut vaikea asia, sillä se sisältää niin syviä tunteita ja seksuaalisuus on jokaisessa hyvin oleellinen asia. Etsitääessä seksuaalisuuden kantavaa etiikkaa on varmaan kuljettu äärilaidasta toiseen. Mutta nykyään on käsitykset seksuaalisuudesta laajentuneet, ja ymmärretään mm että homoseksuaalisuus on normaali elämän variaatio 2) en oikein hyväksy sitäkään, että ahdasmieliset ja suvaitsemattomat pitää siivota tieltään. Kirkko , kuten yhteiskuntakin, elää moniäänisyydestä. Totuutta elämästä ei voi kahmia kukaan itselleen, mutta jokainen osaa sanoa elämästä jotain. Voimme oppia paljon toisiltamme, keskenään erilaisilta ihmisiltä, jos suostumme avoimeen ja kunnioittavaan dialogiin.

Kauniita ajatuksia paperilla. Se on myös kirkon tilanne. Vaikka kuinka ylempi taho kertoo julkisesti että kirkko "hyvksyy" esimerkiksi homot, niin totuus on käytännössä toinen. Yksittäiset papit syrjuvät ihmisiä ja ovat tuomitsevia, mutta eipä heitä kuitenkaan eroteta toimestaan. Homojen liiton siunaus, on mielestäni loukkaus. Siinä ei ole mitään tasa-arvoista. Ja monet papit kieltäytyvät jopa tästä siunauksesta, joska johto antoi siihen kieltäytymiseenkin mahdollisuuden. Ironista, eikö?

En usko kolmiyhteiseen Jumalaan (tai muihinkaan jumaliin). En liity mihinkään puolueeseenkaan tai järjestöön, jos en voi jakaa puolueen tai järjestön ideologiaa. Yhtä vaikealta tuntuisi liittyä niin demareihin kuin kirkkoonkin.



Kirkolta toivoisin kunnioitusta. Uskontoa ei pitäisi tuputtaa pienille lapsille päiväkodissa tai koulussa. Uskovilla on oikeus uskontoonsa, mutta vanhempien uskonnon/uskonnottomuuden perusteella ei pidä syrjiä LAPSIA (jakaa lapsia eri ryhmiin) päiväkodissa tai koulussa. Uskonnon harjoittamisen (rukoilun, virsien jne.) opettaminen ei kuulu päiväkoteihin ja kouluihin.

Erosin, koska en usko mihinkään kirkon dogmeihin (jumala, jeesus, taivas jne). Mielestäni lapsikaste suurten kannatuslukujen toivossa on hölmö asia, eihän 2 kuukauden ikäinen vauva voi vielä olla uskovainen sen enempää kuin ateistikaan. Eikös raamatussakin kastettu täysvaltaisia, uskoontulleita aikuisia?



Toki kirkon toiminnassa näin sivusta katsottuna ärsyttää esimerkiksi patriarkaalisuus, heteronormatiivisuus, lähetystyö yms. yms, joihin toivoisin muutosta, mutta sehän on aivan kirkon sisäinen asia, eikä siis muuta omaa suhdettani kirkkoon.

en kuulu kirkkoon, koska en usko Jumalaan eikä kirkolla ole mulle mitään annettavaa.