Sukulainen lykkää meille lastensa vanhoja vaatteita joista

minulle äiti sanoi aina, että lahjahevosen suuhun ei kannata katsoa.



Olisin tosi kiitollinen jos joku antaisi minulle lastenvaatteita. Ehkäpä kaikkia niistä ei tulisi käytettyä, mutta jos jotkut ovat hyviä ja käyttökelpoisia, en viitsisi valittaa.



Mistäpä sukulaisnainen voisi tietää, onko jollekin teillä käyttöä vai ei. Onko sinusta tosiaan niin suuri vaiva lajitella ilmaiseksi saamasi lahjavaatteet ja hankkiutua eroon niistä jotka eivät sovi?

Mistäpä sukulaisnainen voisi tietää, onko jollekin teillä käyttöä vai ei.

Onko sulla itselläsi tapana viedä roskikamat muille hävitettäväksi?

ohis

Älä kuvittele ja tulkitse niin kamalasti. Ehkä sukulaisesi on vaan lykännyt vaatteet kaapista kassiin sen kummemmin niitä lajittelematta ja ajattelee, että koska te saatte ilmaiseksi käyttövaatetta, voitte nähdä sen pienen vaivan, että ITSE katsotte, mille on käyttöä ja mille ei.



Kuulostat kamalalta ihmiseltä, anteeksi nyt vaan. Kaikesta näet jotakin aliarvioimista tai ylenkatsontaa, lahjastakin.

Minä sanoisin, että kiitos tarjouksesta mutta tällä kertaa emme vaatteita tarvitse.



Mikä kumma aikuisia ihmisiä vaivaa, kun eivät saa suutansa auki?

että niitä likaisia ja rikkinäisiä voi käyttää "rymypaikoissa" ulkona ja askarrellessa, niin eivät sitten pilaannu ne puhtaat ja ehjät.

Ai että lahjoittajan pitäisi osata lukea sun ajatuksiasi ja tietää, mitä vaatetta sä käytät ja mitä et. Toivottavasti lahjoittaa tästä eteenpäin vaatteet jollekulle muulle.

ja jotkut tahrat lähtevät oikein käsiteltyinä pois.



Jos vaatteella ei olisi minun perheessäni käyttäjää, en ehkä alkaisi sitä itse ommella mutta antaisin kyllä ilmaiseksi jollekin, joka esim. ompelee muutaman piston ratkenneeseen saumaan ja kas - vaate on taas täysin käyttökelpoinen.



Riippuu tietenkin siitä, miten huonokuntoisesta tai tahraisesta vaatteesta on kyse. Nykyajan ihmiset ovat kai ihan älyttömän rikkaita, kun on varaa sylkeä lahjaksi saatujen vaatteiden päälle.

olen kyllä sanonutkin, että en niitä katso mitenkään, että hävittää itse mitä ei tarvi. Ja hyvin hänelle on sopinu. Joka kerta kysyn, että vienkö pelastusarmeijalle vai haluaako hän. aina on kelvannut.

ihmisillä on erilainen käsitys hyväkuntoisesta vaatteesta ja erilainen maku vaatteiden suhteen. Varmasti sukulaisesi tarkoittaa hyvää, antaa sellaiset jotka itselleen kelpuuttaisi. Voithan laittaa kierrätykseen ne jotka katsot huonoiksi. Minäkin saan sukulaiselta pieneksi jääneet tytön vaatteet, osa oikein kivoja, osa mielestäni rumia tai epäkäytännöllisiä, osa pilalle pestyjä (harmaatuneita, pinttyneitä tahroja). Heillä tällaisia kuitenkin käytetään. Kiitän kauniisti ja kÄyn läpi ja laitan kiertoon/räsyiksi ne mitä ei meillä pidetä. Kyllä niissä aina on myös oikein käyttökelpoisia vaatteita. Ja sellaiset joissa esim jotain pientä pinttynyttä tahraa menevät ihan hyvin esim mökkivaatteina jolloin ei tarvi varoa vaan lapset voi rauhassa siellä remuta.

antaa edes rikkinäisiä ja likaisia vaatteita.Kyllä se antaja olisi voinut seuloa vaatteet,eikä sulloa vaan kassiin silmät kiinni.Tosin olen huomannut ettei kaikkia vanhempia kiinnosta vaatteen kunto,kunhan pysyy päällä.Eikä siinä kai pahaa ole,näinä päivinä pitää vaan olla varovaisempi,ettei kukaan tee ls-ilmoa likaisen vaatteen takia,sellaisiakin aikuisia on.

aloin itse jopa miettiä, oletkohan minun sukulaiseni... Annan aina ilmaiseksi kalliit reimatecit ja gore-kengät hänen pari vuotta nuoremmille lapsilleen, ja samaan kassiin työnnän kaikki muutkin pieneksi jääneet kamat sen kummemmin lajittelematta. Olen aina ajatellut että hän kyllä itse arvioi, mille on käyttöä, ja työntää loput UFF:n laatikosta sisään.



Mutta jos kerran lahjani voidaan tulkita tuolla tavoin, taidankin työntää itse koko säkin jatkossa uffikseen. Eipähän tarvitse täällä valittaa meidän ei-toivotusta lahjoituksestamme.

Jos et pahastu , että katson itse mitä tulee meille käyttöön vaikka korjattuna . Ja mitkä ei meille passaa laitan kirpparille myyntiin, pestynä ja korjatyuna. Jos joku on oikeasti niin nuhrunen niin mies ottaa autoratiksi.

vaatteet hävittää, eikä kuvitella että koska tässä lahjoittelen nyt epäitsekkäästi sulle vaatetta niin saatpa sitten hävittää mun roskat siinä sivussa.

Jos vaatteessa on joku pieni vika niin sen voi vielä laittaa mukaan, mutta selkeästi rikkinäiset tai likaiset vaatteet roskiin, ei muille riesaksi.

Outo ajattelutapa, että kuvitellaan että itsellä on oikeus antaa ihan mitä paskaa tahansa ja saajan pitää vaan olla kiitollinen.

aloin itse jopa miettiä, oletkohan minun sukulaiseni... Annan aina ilmaiseksi kalliit reimatecit ja gore-kengät hänen pari vuotta nuoremmille lapsilleen, ja samaan kassiin työnnän kaikki muutkin pieneksi jääneet kamat sen kummemmin lajittelematta. Olen aina ajatellut että hän kyllä itse arvioi, mille on käyttöä, ja työntää loput UFF:n laatikosta sisään.

Mutta jos kerran lahjani voidaan tulkita tuolla tavoin, taidankin työntää itse koko säkin jatkossa uffikseen. Eipähän tarvitse täällä valittaa meidän ei-toivotusta lahjoituksestamme.

kun rupeaa lahjasta valittamaan ja miettimään, miten häntä taas sorretaan ja aliarvioidaan. Haloo!

Luulisin, että joillakin vaatteilla saattaa olla antajille tunnearvoa, joka tekee heidät sokeiksi sille, miltä vaate näyttää ulkopuolisen silmin. He ajattelevat, että joku pikku tahra on lähes huomaamaton tai että vähän risa vaate on kuitenkin hyvä mökkivaate, kun se on muuten niin ihana. Saajalla kun vaatteeseen ei liity mitään merkitystä, niin hän sitten ihmettelee, miksi sellaisia vaatteita lahjoitetaana eteenpäin.

muuta kuin täysin ehjät ja tahrattomat vaatteet. MUTTA itse saan yhdeltä sukulaiselta välillä pussin tai pari lastenvaatteita ja ei se kyllä musta ole kauhean kova riesa itse viskoa pois ne tahraiset / likaiset / kamalat ja pitää vain ne jotka meille kelpaa.

vaatteet hävittää, eikä kuvitella että koska tässä lahjoittelen nyt epäitsekkäästi sulle vaatetta niin saatpa sitten hävittää mun roskat siinä sivussa.

Jos vaatteessa on joku pieni vika niin sen voi vielä laittaa mukaan, mutta selkeästi rikkinäiset tai likaiset vaatteet roskiin, ei muille riesaksi.

Outo ajattelutapa, että kuvitellaan että itsellä on oikeus antaa ihan mitä paskaa tahansa ja saajan pitää vaan olla kiitollinen.

Eiköhän siinä ole kyse siitä, että ei ehditä tai viitsitä lajitella - kai se lahjan saaja nyt SEN VERRAN voi viitsiä, että lajittelee, kun kerran ilmaiseksi saa myös hyväkuntoisiakin vaatteita.

Jos minulla olisi aikaa lajitella ja pestä joka vaate, veisin ne saman tien kirppikselle ja myisin. Mutta koska olen kiireinen vuorotyöläinen, kippaan kaapista syksyllä kesävaatteet suoraan sen kummemmin lajittelematta jätesäkkiin ja annan naapurille, jolla on 2 v. nuorempi lapsi. Lajitelkoot hän, kun ilman saa. Ja kuten tässä on moneen kertaan todistettu, nuhruisille ja pikkureikäisillekin voi olla hyvin käyttöä (jos niitä nyt edes on, koska en omilla lapsillani silmin nähden likaisia tai reikäisiä vaatteita käytä, vaan panen ne räteiksi).

ja harrastusvälineet, ja siksi olen aivan järkyttynyt ap:n kommenteista.



En tosiaan pahastu, jos kaikkia lahjoittamiani vaatteita ei oteta käyttöön. Miksi pahastuisin - eihän meillä ole niille enää tarvetta!



Mutta siitä pahastun, jos joku kehtaa moittia minua siitä, että annan _ilmaiseksi_ vaatteita, jotka eivät syystä tai toisesta täytäkään vastaanottajan laatukriteerejä. Varsinkin kun samassa satsissa voi olla hyvinkin uudenveroisia ja uutena todella kalliita vaatteita/kenkiä mukana.



Oi aikoja, oi tapoja. Nyt on pilattu jopa antamisen ilo. Mitäpä siitä että maapallo hukkuu roskaan. Edes lastenvaatteita ei voi pitää kuin yhden perheen lapsilla ja sitten roskiin vaan!

EI ole kierrätys, vaan ROSKIS.

Jos minulla olisi aikaa kunnostaa, silittää ja käydä läpi joka ikinen pieneksi jäänyt kampe, hinnoittelisin ne samalla vaivalla ja veisin kirpputorille. Tähän saakka olen laittanut kaikki kassiin ja antanut ilmaiseksi sukulaiselle. En odota kiitollisuutta vaan ajattelen, että parempi uusiokäytössä kuin roskiksessa. Joskus sukulaiseni on kysynyt, sopiiko minulle että hän antaa poikamaisimmat tamineet eteenpäin ystävälleen, ja olen sanonut että tee niillä ihan mitä tykkäät, sinullehan minä ne annoin.



Ja jos jostain syystä tämä sukulaisnaiseni kokisi että jotkut vaatteista ovat liian huonoja hänen lapsilleen, kyllä hän voisi ne takaisinkin antaa ja huolehdin niiden loppusijoituksesta sitten itse. Ei minulla ole tarvetta lykätä "roskia" kenenkään harteille. Tuossa sadan metrin päässä on uffin laatikko ja roskis kyllä vetää loput.