Lue keskustelun säännöt.
Kestääkö pettämisestä alkaneet suhteet?
04.09.2011 |
Aina sanotaan, että suurin osa suhteista jotka ovat alkaneet toisen osapuolen avioliiton aikana, eivät kestäisi. Mutta kun lukee juttuja täällä AV-palstalla tuntuu siltä, että kaikkien petettyjen ja jätettyjen exät ovat edelleen suhteessa "rikoskumppaniinsa" ja oikein onnellisia.
Mikä mahtaa olla totuus? Onko ruoho oikeasti vihreämpää aidan toisella puolella?
Kommentit (85)
Jaa'a.. tuosta prosenttiluvusta tuskin tässä ketjussa tulee selvyyttä. Helpommin olisi laskettavissa se prosenttiluku, miten iso osa AV mammoista on valmiita arvostelemaan toisia ja kaikkitietävinä osaavat kertoa minkalaisia ihmisiä ne muut on jonkin yksittäisen teon perusteella.. ikäänkuin tietäisivät edes kuin sen pienen osan koko tarinasta. Hauskaahan on se (mitä ei tosin täällä ääneen saa sanoa), että NAISET, ne saa tehdä mitä vaan, käyttäytyä, alistaa ja latistaa miten vaan, kunhan eivät petä. Jos MIES pettää, hän on pohjasakkaa. Tässä taas nähdään, miten tekoja arvotetaan. Henkinen väkivaltakaan ei ole pettämisen rinnalla mitään.
En kyllä ole ikinä huomannut, että naisten pettämisiä jotenkin ymmärrettäisiin paremmin. Toki molemmissa sukupuolissa on päästään vinksahtaneita, mutta meidän "normaalien" joukoissa pettäminen in ihan yhtä kiellettyä molemmilta sukupuolilta.
Tuosta tekojen arvottamisesta on muuten pakko kommentoida... On täysin eri asia tehdä jotain toiselle suoraan (=henkinen väkivalta, huono käytös, latistaminen jne.), sillä siitä toiminnasta molemmat ovat tietoisia ja kummallakin on mahdollisuus päättää, tahtooko sellaista suhdetta jatkaa. Pettämisessä taas toiselle uskotellaan suhteesta ihan muuta kuin mitä se todellisuudessa on ja hänen koko elämänsä ja tulevaisuutensa perustetaan valheille ja petokselle eikä hänellä ole itsellään mahdollisuutta päättää, tahtooko tuollaisessa suhteessa olla. Aika eri asia minusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on mennyt nuorena naimisiin, pettänyt tätä, eronnut ja mennyt lennosta yhteen toisen naisen kanssa, ollut tämän kanssa nyt noin 7-8 vuotta ja tällä hetkellä suhteessa kanssani. Mies on noin 45-vuotias ja vihjailee, että voisi lähteä nykyisestä suhteestaan, jos meidän suhteestamme tulisi vakava.
No, ei tule. Mutta mies siis harrastaa pitkiä parisuhteita, pettää ja vaihtaa lennosta. Tyypillinen taudinkuva :-)
Kyseessä hyvännäköinen mies, saa helposti naisia.
miten pettäjät handlaavat syyllisyytensä uudessa suhteessa? Eli jokainen omantunnon omaava ihminen tuntee syyllisyyttä vähintääna alitajunnassaan, että on pettänyt. Koko uuden suhteen ajan hän tulee näkemään uuden puoliskonsa syyllisyyden silmälasien läpi. Eikö se ole kamala taakka? Vain siinä tapauksessa ei tunneta syyllisyyttä, että avioliitto on ollut läpeensä kiero puolin ja toisin. Mutta takuulla, jos ei nyt psykopaatti ole, kantaa ihminen syyllisyyttä lopun elämänsä.
Uskottelevat itselleen, että heillä oli oikeus pettää, kun vaimo on hullu, lihava, pihtari,jne. mitä vain. Eli kuvittelevat olevansa oikealla asialla ja tunkevat sen omatunnon äänen jonnekin piiloon. Ja sen takia ne pettämissuhteet myös kaatuvat, koska ongelmia ei ole käsitelty.
Eli vaimolla on oikeus pettää kun mies on hullu, lihava, pihtari, juoppo tms? Täältähän saa monta kertaa viikossa lukea kuinka on ihan oikein hakea miesseuraa jos oma mies ei jaksa nussia jne.
miten pettäjät handlaavat syyllisyytensä uudessa suhteessa? Eli jokainen omantunnon omaava ihminen tuntee syyllisyyttä vähintääna alitajunnassaan, että on pettänyt. Koko uuden suhteen ajan hän tulee näkemään uuden puoliskonsa syyllisyyden silmälasien läpi. Eikö se ole kamala taakka? Vain siinä tapauksessa ei tunneta syyllisyyttä, että avioliitto on ollut läpeensä kiero puolin ja toisin. Mutta takuulla, jos ei nyt psykopaatti ole, kantaa ihminen syyllisyyttä lopun elämänsä.
Uskottelevat itselleen, että heillä oli oikeus pettää, kun vaimo on hullu, lihava, pihtari,jne. mitä vain. Eli kuvittelevat olevansa oikealla asialla ja tunkevat sen omatunnon äänen jonnekin piiloon. Ja sen takia ne pettämissuhteet myös kaatuvat, koska ongelmia ei ole käsitelty.
Eli vaimolla on oikeus pettää kun mies on hullu, lihava, pihtari, juoppo tms? Täältähän saa monta kertaa viikossa lukea kuinka on ihan oikein hakea miesseuraa jos oma mies ei jaksa nussia jne.
miten pettäjät handlaavat syyllisyytensä uudessa suhteessa? Eli jokainen omantunnon omaava ihminen tuntee syyllisyyttä vähintääna alitajunnassaan, että on pettänyt. Koko uuden suhteen ajan hän tulee näkemään uuden puoliskonsa syyllisyyden silmälasien läpi. Eikö se ole kamala taakka? Vain siinä tapauksessa ei tunneta syyllisyyttä, että avioliitto on ollut läpeensä kiero puolin ja toisin. Mutta takuulla, jos ei nyt psykopaatti ole, kantaa ihminen syyllisyyttä lopun elämänsä.
Uskottelevat itselleen, että heillä oli oikeus pettää, kun vaimo on hullu, lihava, pihtari,jne. mitä vain. Eli kuvittelevat olevansa oikealla asialla ja tunkevat sen omatunnon äänen jonnekin piiloon. Ja sen takia ne pettämissuhteet myös kaatuvat, koska ongelmia ei ole käsitelty.
Eli vaimolla on oikeus pettää kun mies on hullu, lihava, pihtari, juoppo tms? Täältähän saa monta kertaa viikossa lukea kuinka on ihan oikein hakea miesseuraa jos oma mies ei jaksa nussia jne.
täällä kuitenkin palstailevat oletusarvoisesti enemmistönä naiset, turha itsestään selvästä asiasta on alkaa vääntää asiaa. Petturi on petturi, ihan sama kumpaa sukupuolta se on.
Jaa'a.. tuosta prosenttiluvusta tuskin tässä ketjussa tulee selvyyttä. Helpommin olisi laskettavissa se prosenttiluku, miten iso osa AV mammoista on valmiita arvostelemaan toisia ja kaikkitietävinä osaavat kertoa minkalaisia ihmisiä ne muut on jonkin yksittäisen teon perusteella.. ikäänkuin tietäisivät edes kuin sen pienen osan koko tarinasta. Hauskaahan on se (mitä ei tosin täällä ääneen saa sanoa), että NAISET, ne saa tehdä mitä vaan, käyttäytyä, alistaa ja latistaa miten vaan, kunhan eivät petä. Jos MIES pettää, hän on pohjasakkaa. Tässä taas nähdään, miten tekoja arvotetaan. Henkinen väkivaltakaan ei ole pettämisen rinnalla mitään.
oikeastaan henkinen pahoinpitely
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin tavatessani nykyisen mieheni. Myös hän seurusteli tahollaan.
Oli alusta asti, heti ensitapaamisesta lähtien täysin selvää että lopetamme suhteet tahoillamme ja jatkamme yhdessä.
Olemme olleet yhdessä nyt 8 vuotta, ja kyllä pidän tätä suhdetta onnistuneena. Yksi ihana lapsikin on hankittu ja naimisiin asti ehditty 6 vuotta sitten.
JOS (harvoin näin on) kyseessä on ns. pystyyn kuollut liitto ja MOLEMMAT sen tietävät sekä ovat hyväksyneet, niin se pettäminen voi olla vain se viimeinen syy erota, jopa helpottava sellainen.
Mutta suurin osa ei ymmärrä sitä, että sen alkuperäisen suhteen voisi vielä korjata/parantaa jos näkisi sen vaivan siihen eikä uuteen suhteeseen. Nämä kliseet: mies alkoi laihduttaa, kävi parturissa, osti uusia vaatteita jne. miksei tuota vaivaa voi nähdä sen vaimon eteen? Kun ihminen rakastuu, hän on hurmaava, huomioiva, leikittelevät jne. Valitettavan usein nuo katoavat pitkän suhteen myötä.
Olisi fiksua katsoa peiliin, että miksi minä tässä laitan hiuksia nätiksi ja pitsisiä alusvaatteita päälle rajastaa varten, kotona ollen kauhtuneissa slogeissa hiukset takussa, ja ihmettelen miksei miestä enää seksi kiinnosta!Pitkässä parisuhteessa on suvantokausia, mutta mikään ei ole hienompaa kun rakastua uudelleen siihen samaan ihmiseen vuosien jälkeen. Ja se on mahdollista, jos haluaa PANOSTAA SUHTEESEEN. Ja aina suhteeseen pitää panostaa, on sitten ihmisen oma valinta panostaako jo olemassa olevaan suhteeseen vai siihen uuteen...
Mitäs sitten kun valittu vääränlainen kumppani? Ei mitään seksuaalista vetovoimaa enään eikä toinen halua mitenkään kohentaa tilannetta omalta osaltaan. Toinen osapuoli yrittää pitää itsensä kunnossa. Ja yrittää olla mieliksi toiselle. Sitten tämä mieliksi tekevä ajautuu pettämään toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on mennyt nuorena naimisiin, pettänyt tätä, eronnut ja mennyt lennosta yhteen toisen naisen kanssa, ollut tämän kanssa nyt noin 7-8 vuotta ja tällä hetkellä suhteessa kanssani. Mies on noin 45-vuotias ja vihjailee, että voisi lähteä nykyisestä suhteestaan, jos meidän suhteestamme tulisi vakava.
No, ei tule. Mutta mies siis harrastaa pitkiä parisuhteita, pettää ja vaihtaa lennosta. Tyypillinen taudinkuva :-)
Kyseessä hyvännäköinen mies, saa helposti naisia.
Avioliiton aikana petti mua neljän naisen kanssa - siis eri aikaan :). Osa selvisi vasta eron jälkeen. Sen viimeisimmän kanssa, joka sai minut viimein eroamaan, hänen kanssaa exällä meni välit poikki kai heti sen meidän eron jälkeen. Muutama nainen sillä on (ainakin) ollut viimeisten parin vuoden aikana.
On yrittänyt vonkua mua takaisin, kun tajusi rakastavansa ainoastaan mua. Kuulemma voisi jättää heti sen nykyisensä, jos suostuisin yrittämään vielä...
Jotain on siis jo kuollut kun niin tapahtuu...
vaan ainoastaan pettäjästä. Joku toinen on uskollinen parisuhdekriisissäkin, joku toinen voi pettää ilman, että toinen on huomannut suhteessa mitään muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten minä otin mieheni takaisin, eli petti sitä naista minun kanssani. Sain lopulta miehen itselleni täysin, olen hänen elämänsä rakkaus, se lopullinen, yksi ja ainoa, ja jätin hänet kun olin saanut täysin itselleni. Luulen, että yksi motiivini suhteelle oli se kilpailunhalu, ja kun sain miehen, en enää halunnutkaan sitä, ja toiseksi, meidän historiallamme en voi KOSKAAN luottaa mieheen täysin kun tiedän mihin se pystyy. Mies tulisi takaisin koska vain, mutta olkoon yksin, ei se saa koskaan mitään oikeasti anteeksi multa. Siihen ei elinikä riitä.
Nimim. onnellinen sinkku, joka sai käsiteltyä loppuun suhteen.
joka menee sieltä, mistä aita on matalin. Ja pettäjän mukaan lähtevä on hölmö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin naimisissa, kun tavattiin miehen kanssa. Nyt takana 8 vuotta ja ihan hyvin menee. En ole katsellut muita koko aikana, kuten eksän kanssa tein alusta asti, vaikka yhdessä oltiinkin 6 vuotta ja naimisiin ehdittiin.
Siskoni miehen äiti ja isä jättivät suurella skandaalilla 70-luvulla puolisonsa ja vetivät hynttyyt yhteen pienen kylän kauhuksi. Saivat yhden yhteisen eli siskoni miehen. Se kesti 31 vuotta, kunnes mies kuoli. Oli kai hyvä suhde.
5v, 10v vai lopun elämääkö? Mulla ja miehelläni alkoi suhde pettämisellä. Olimme molemmat parisuhteessa tahoillamme. Nyt olemme olleet yhdessä n. 5 vuotta, eikä ainakaan toistaiseksi loppua näy. Jos kestämme 10vuotta, niin voiko sanoa, että kuulumme tuohon 5%. Kyllähän kuitenkin kaikista muistakin kuin pettämisestä alkaneista suhteista hyvin moni loppuu aikanaan. Kuten oma avioliittoni, joka ei alkanut mistään pettämisestä.
Ei tuossa oleellista ole vuodet vaan se, että päättyykö suhde eroon vai toisen kuolemaan. Suhdeluku menee suurinpiirtein näin:
50% aviopareista eroaa
70% toiseen kertaan naimisissa olevista eroaa
95% pettämisestä aloittaneista suhteista eroaa
Aina on niitä, jotka kuuluvat tuohon 50%, 30%:iin ja jopa tuohon 5%:iin, mutta itsestäänselvää on, että tuohon 5%:iin kuuluu vain se joka kahdeskymmenes pari ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te keksitte näitä prosentteja? 95 %:a, ihan huuhaata, eihän tuollaista edes voi tutkia kun ei ole missään kirjoissa ja kansissa. Iso osa avioliitoista alkaa pettämisen seurauksena, mutta siten, että toinen osapuoli ei tiedä tulleensa koskaan petetyksi, erotaan vaan hyvässä hengessä jne. Ystäväni petti, mutta kukaan sitä ei tiennyt. Erosi sitten vuoden päästä miehestään ja onki aika nopeasti tämän miehen itselleen, jonka kanssa oli kerran pettänyt.
mun lähipiirissä tällaisia tapauksia useampikin, tosin vain avoliitoista lähtemisiä. Eli mieheni asui vielä exänsä kanssa kun tapasimme-olemme olleet yhdessä nyt 10v. Paras ystaväni petti avopuolisoaan useamman vuoden, nyt ollut tuon kolmannen pyörän kanssa 11v yhdessä. Miehen veli tutustui nykyiseen vaimoonsa ollessaan kihloissa toisen kanssa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nyt 12 vuotta yhdessä eikä loppua näy.
koska mieheni ei ollut naimisissa, eikä hänellä ollut lapsia, kun tapasimme. Mieheni toki petti ex:äänsä, mutta jätti tämän saman tien, meillä ei siis ollut salasuhdetta. Olemme olleet naimisissa 6 vuotta. En ole tyytyväinen että suhteemme alkoi miten alkoi, en tietenkään tiennyt että mies oli avoliitossa. Toisaalta mies ei aiemmin koskaan halunnut naimisiin ex:nsä kanssa, vaikka tämä olisi halunnut, minua kosi melko pian.
Seitsemäs vuosi on nyt menossa, loppua ei ole näköpiirissä. Voin tulla sitten kertomaan miten kävi kun toinen meistä kuolee tai tulee ero.
ja en ikinä voisi pettää nykyistä miestäni, tätä miestä kunnioitan niin paljon että en todellakaan voisi loukata sillä tavalla.
tosin meillä on yhteinen lapsi ja mieheni on valloittava isä.
Jaa'a.. tuosta prosenttiluvusta tuskin tässä ketjussa tulee selvyyttä. Helpommin olisi laskettavissa se prosenttiluku, miten iso osa AV mammoista on valmiita arvostelemaan toisia ja kaikkitietävinä osaavat kertoa minkalaisia ihmisiä ne muut on jonkin yksittäisen teon perusteella.. ikäänkuin tietäisivät edes kuin sen pienen osan koko tarinasta. Hauskaahan on se (mitä ei tosin täällä ääneen saa sanoa), että NAISET, ne saa tehdä mitä vaan, käyttäytyä, alistaa ja latistaa miten vaan, kunhan eivät petä. Jos MIES pettää, hän on pohjasakkaa. Tässä taas nähdään, miten tekoja arvotetaan. Henkinen väkivaltakaan ei ole pettämisen rinnalla mitään.