Kestääkö pettämisestä alkaneet suhteet?

Heidän suhteensa kesti noin vuoden. Exä vinkui takaisin, mutta en ottanut. Siis ja petti siis tätä uutta minun kanssani, mutta en silti ottanut häntä takaisin. Kärähti vain sille uudelle, että olikin ollut sängyssä minun kanssani muistelemassa vanhoja.

Mutta mehän olimme silloin vielä virallisesti naimisissa, eli mies ja vaimo, vaikka mies toisen naisen kanssa asuikin. Eli en ajattele, että mies petti toista naista, vaan me harrastimme avioseksiä.

Toinen nainen ei vaan tätä ymmärtänyt...

Asia ei ole ollenkaan näin yksinkertainen. Muutosta ei välttämättä haluta, muttei ole lähdetty ratkaisemaan ongelmaa. Pettäminen on helppo tie pois tilanteesta, jos ei asiaa haluta hoitaa. Kyllä sieltä parisuhteesta kuitenkin löytyy ne ihmiset, jotka joskus ovat rakastuneet toisiinsa. Rakastaminen sitten onkin ihan eriasia, kuin rakastuminen

Jos ihmiset ovat hyvin erilaisia, kasvaneet eri suuntiin ja vain toinen haluaa muutosta, on kaksi vaihtoehtoa: lusia kakkua, ja sietämisen mahdollistaa avioliiton ulkopuoliset suhteet tai ero.

Minusta on uskomatonta, että hyvin energinen ja aikaansaava uraihminen ja helposti stressaantuva, laiska, muutosvastarintainen R-kiskan täti ovat kestäneet yhdessä sen 20 vuotta! Minä nostan hattua sille, vaikka sen mahdollistaminen onkin vaatinut avioliiton ulkopuolista jännitystä.

ovat olleet viime kädessä puolisonsa kanssa vain ja ainoastaan lasten takia. He ovat luopuneet parisuhteestaan mutta elävät siinä, koska se on helpompaa kuin tehdä muutos. Tällaisessa tilanteessa kun ei ole enää oikeaa ja aitoa tunnesidettä, on helppoa rakastua, pettää ja sitten erota. Juuri tämän vuoksi pitäisi muistaa, että lasten takia kannattaa ja pitää erota; lapset eivät saa joutua siihen tilanteeseen, että he ovat aikuisten välinen ainoa side.

Asia ei ole ollenkaan näin yksinkertainen. Muutosta ei välttämättä haluta, muttei ole lähdetty ratkaisemaan ongelmaa. Pettäminen on helppo tie pois tilanteesta, jos ei asiaa haluta hoitaa. Kyllä sieltä parisuhteesta kuitenkin löytyy ne ihmiset, jotka joskus ovat rakastuneet toisiinsa. Rakastaminen sitten onkin ihan eriasia, kuin rakastuminen

Ei lapset oo yleensä se ainoa side.

pettämään lähtevä on naivi omaan napaan tuijotteleva.

On paljon ihmisiä jotka eivät ole luonteeltaan pettäjiä, mutta siihen saattavat jossain elämäntilanteessa sortua.



Toki se kertoo, että parisuhteessa tai itsessä on silloin vikaa. Että on tehnyt virheitä jo aikaisemmin, kun asiat on siihen pisteeseen päästänyt. Mutta monet ovat esim. vain lasten takia yhdessä ja vaikka asioita olisi yrittänyt korjata ei siitä ole mitään apua, jos kumpikin osapuoli ei ole siihen valmis. Silloin helposti jäädään suhteeseen ilman oikeaa sitoutumista ja kynnys pettämiselle alenee jos oikea ihminen tulee vastaan. Aina kaikkea ei kuitenkaan tiedosta etukäteen. Siinä vaiheessa tosin pitää osata lähteä siitä vanhasta suhteesta eikä vain jatkaa kaksoiselämää.

On paljon ihmisiä jotka eivät ole luonteeltaan pettäjiä, mutta siihen saattavat jossain elämäntilanteessa sortua.

Toki se kertoo, että parisuhteessa tai itsessä on silloin vikaa. Että on tehnyt virheitä jo aikaisemmin, kun asiat on siihen pisteeseen päästänyt. Mutta monet ovat esim. vain lasten takia yhdessä ja vaikka asioita olisi yrittänyt korjata ei siitä ole mitään apua, jos kumpikin osapuoli ei ole siihen valmis. Silloin helposti jäädään suhteeseen ilman oikeaa sitoutumista ja kynnys pettämiselle alenee jos oikea ihminen tulee vastaan. Aina kaikkea ei kuitenkaan tiedosta etukäteen. Siinä vaiheessa tosin pitää osata lähteä siitä vanhasta suhteesta eikä vain jatkaa kaksoiselämää.

Mäkään en ole luonteeltani pankkiryöstäjä, mutta vaikea olisi silti kuvitella tilannetta, jossa siihen ryhtyisin. Kyse on moraalista ja valinnoista.

5v, 10v vai lopun elämääkö? Mulla ja miehelläni alkoi suhde pettämisellä. Olimme molemmat parisuhteessa tahoillamme. Nyt olemme olleet yhdessä n. 5 vuotta, eikä ainakaan toistaiseksi loppua näy. Jos kestämme 10vuotta, niin voiko sanoa, että kuulumme tuohon 5%. Kyllähän kuitenkin kaikista muistakin kuin pettämisestä alkaneista suhteista hyvin moni loppuu aikanaan. Kuten oma avioliittoni, joka ei alkanut mistään pettämisestä.

Ei tuossa oleellista ole vuodet vaan se, että päättyykö suhde eroon vai toisen kuolemaan. Suhdeluku menee suurinpiirtein näin: 50% aviopareista eroaa 70% toiseen kertaan naimisissa olevista eroaa 95% pettämisestä aloittaneista suhteista eroaa Aina on niitä, jotka kuuluvat tuohon 50%, 30%:iin ja jopa tuohon 5%:iin, mutta itsestäänselvää on, että tuohon 5%:iin kuuluu vain se joka kahdeskymmenes pari ;-)

Syy siihen, miksi 70 % toiseen kertaan naimisissa olevista eroavat on se, että enää ei siedä mitä tahansa. Kynnys erota on matalampi. Ekaa eroa pitkittää varmasti mahdollisimman pitkälle.

kun joku lähtee pettään on vika hänessä ja siinä, jonka kanssa lähtee pettään.

Ihmiset ovat monimutkaisia tapauksia ja loppupeleissä yksittäiset virheet eivät määrittele ihmistä. Taustalla voi aina olla niin monenlaisia syitä ja tapahtumia. Tietysti silloin on itsetutkiskelun paikka, jos toistaa samoja virheitä kerrasta toiseen eikä opi mitään.

On paljon ihmisiä jotka eivät ole luonteeltaan pettäjiä, mutta siihen saattavat jossain elämäntilanteessa sortua. Toki se kertoo, että parisuhteessa tai itsessä on silloin vikaa. Että on tehnyt virheitä jo aikaisemmin, kun asiat on siihen pisteeseen päästänyt. Mutta monet ovat esim. vain lasten takia yhdessä ja vaikka asioita olisi yrittänyt korjata ei siitä ole mitään apua, jos kumpikin osapuoli ei ole siihen valmis. Silloin helposti jäädään suhteeseen ilman oikeaa sitoutumista ja kynnys pettämiselle alenee jos oikea ihminen tulee vastaan. Aina kaikkea ei kuitenkaan tiedosta etukäteen. Siinä vaiheessa tosin pitää osata lähteä siitä vanhasta suhteesta eikä vain jatkaa kaksoiselämää.

Mäkään en ole luonteeltani pankkiryöstäjä, mutta vaikea olisi silti kuvitella tilannetta, jossa siihen ryhtyisin. Kyse on moraalista ja valinnoista.

Jos hälytyskellot ei itseä saa lähtemästä mukaan, on turha selitellä. Pettäminen on pettämistä, siihen ei ole mitään oikeutta. Vain itsensäkin pettämistä, jos tälläiseen haluaa uskoa. Tekoa se ei muuta.

Ihmiset ovat monimutkaisia tapauksia ja loppupeleissä yksittäiset virheet eivät määrittele ihmistä. Taustalla voi aina olla niin monenlaisia syitä ja tapahtumia. Tietysti silloin on itsetutkiskelun paikka, jos toistaa samoja virheitä kerrasta toiseen eikä opi mitään.

Jos pettämisestä rangaistaisiin rikosoikeudellisesti, kakku tulisi. Teko on tehty siinä vaiheessa. Ihminen on tehnyt virheen ja saa kantaa sen seurakset. Joutuuhan niitä viattomatkin kantamaan, ne, joita pettäminen satutti.

Ystäväni mies, joka lähti toisen naisen matkaan, on eronnut uudesta naisestaan. Tosin ystävänikin oli aikanaan se toinen nainen, kuten myös hänen edeltäjänsä... Joten mies ilmeisesti toistaa aina samaa kaavaa puheistaan huolimatta. Yksikään liitto ei ole kestänyt.



Toinen ystäväni roikkui vuosia suhteessa varatun naisen kanssa, joka lupasi hänelle maat ja taivaat, kunhan hän ensin jättäisi oman avopuolisonsa. Mies teki näin ja elelee tänä päivänä sinkkuna, sillä mitkään naisen antamat lupaukset eivät toteutuneet eikä nainen koskaan jättänyt miestään.



Serkkuni mies jätti lopulta perheensä uuden upean naisen takia. Heille syntyi yhteinen lapsi jo ennen kuin ero serkustani oli selvä. Pariskunnan elämän on nykyisin kuulemma "erittäin haastavaa", sillä kahden aikuisen hurvitteluliitto on muuttunut uusioperheen arjeksi, jossa lapsia pyörii jaloissa koko ajan 1-4.



Henkilökohtaista kokemusta minulla ei ole, mutta sivusta seuranneena väittäisin, että helppoa ei tule olemaan, varsinkin jos on lapsia, sydämiä särkyy ja herkimpien mielenterveys voi jopa pettää.

JOS (harvoin näin on) kyseessä on ns. pystyyn kuollut liitto ja MOLEMMAT sen tietävät sekä ovat hyväksyneet, niin se pettäminen voi olla vain se viimeinen syy erota, jopa helpottava sellainen.



Mutta suurin osa ei ymmärrä sitä, että sen alkuperäisen suhteen voisi vielä korjata/parantaa jos näkisi sen vaivan siihen eikä uuteen suhteeseen. Nämä kliseet: mies alkoi laihduttaa, kävi parturissa, osti uusia vaatteita jne. miksei tuota vaivaa voi nähdä sen vaimon eteen? Kun ihminen rakastuu, hän on hurmaava, huomioiva, leikittelevät jne. Valitettavan usein nuo katoavat pitkän suhteen myötä.

Olisi fiksua katsoa peiliin, että miksi minä tässä laitan hiuksia nätiksi ja pitsisiä alusvaatteita päälle rajastaa varten, kotona ollen kauhtuneissa slogeissa hiukset takussa, ja ihmettelen miksei miestä enää seksi kiinnosta!



Pitkässä parisuhteessa on suvantokausia, mutta mikään ei ole hienompaa kun rakastua uudelleen siihen samaan ihmiseen vuosien jälkeen. Ja se on mahdollista, jos haluaa PANOSTAA SUHTEESEEN. Ja aina suhteeseen pitää panostaa, on sitten ihmisen oma valinta panostaako jo olemassa olevaan suhteeseen vai siihen uuteen...

miten pettäjät handlaavat syyllisyytensä uudessa suhteessa? Eli jokainen omantunnon omaava ihminen tuntee syyllisyyttä vähintääna alitajunnassaan, että on pettänyt. Koko uuden suhteen ajan hän tulee näkemään uuden puoliskonsa syyllisyyden silmälasien läpi. Eikö se ole kamala taakka? Vain siinä tapauksessa ei tunneta syyllisyyttä, että avioliitto on ollut läpeensä kiero puolin ja toisin. Mutta takuulla, jos ei nyt psykopaatti ole, kantaa ihminen syyllisyyttä lopun elämänsä.

miten pettäjät handlaavat syyllisyytensä uudessa suhteessa? Eli jokainen omantunnon omaava ihminen tuntee syyllisyyttä vähintääna alitajunnassaan, että on pettänyt. Koko uuden suhteen ajan hän tulee näkemään uuden puoliskonsa syyllisyyden silmälasien läpi. Eikö se ole kamala taakka? Vain siinä tapauksessa ei tunneta syyllisyyttä, että avioliitto on ollut läpeensä kiero puolin ja toisin. Mutta takuulla, jos ei nyt psykopaatti ole, kantaa ihminen syyllisyyttä lopun elämänsä.

Uskottelevat itselleen, että heillä oli oikeus pettää, kun vaimo on hullu, lihava, pihtari,jne. mitä vain. Eli kuvittelevat olevansa oikealla asialla ja tunkevat sen omatunnon äänen jonnekin piiloon. Ja sen takia ne pettämissuhteet myös kaatuvat, koska ongelmia ei ole käsitelty.

miten pettäjät handlaavat syyllisyytensä uudessa suhteessa? Eli jokainen omantunnon omaava ihminen tuntee syyllisyyttä vähintääna alitajunnassaan, että on pettänyt. Koko uuden suhteen ajan hän tulee näkemään uuden puoliskonsa syyllisyyden silmälasien läpi. Eikö se ole kamala taakka? Vain siinä tapauksessa ei tunneta syyllisyyttä, että avioliitto on ollut läpeensä kiero puolin ja toisin. Mutta takuulla, jos ei nyt psykopaatti ole, kantaa ihminen syyllisyyttä lopun elämänsä.

Uskottelevat itselleen, että heillä oli oikeus pettää, kun vaimo on hullu, lihava, pihtari,jne. mitä vain. Eli kuvittelevat olevansa oikealla asialla ja tunkevat sen omatunnon äänen jonnekin piiloon. Ja sen takia ne pettämissuhteet myös kaatuvat, koska ongelmia ei ole käsitelty.

Ihminen on mestari valehtelemaan myös itselleen.

Ja tarkoitan nyt ihan kaikilla elämänalueilla, aina sitä tuntee syyllisyyttä jostain, vaikka siitä ettei ehdi mummoa näkemään tarpeeksi usein, tai kuinka on liian vähän aikaa lapsille, tai vaikka siitä kuinka osti liian kalliit kengät.



Jos sitä syyllisyyttä alitajuntaisesti ajattelee ja siinä oikein rypee, niin ei kai kenenkään pääs sitä kestä. Toisaalta voi myös keskittyä siihen elämiseen ja ottaa päivä kerrallaan.



Käänteisesti jos ajattelee: ohje niille joita on petetty ja jotka ovat anteeksi antaneet on aina se että unohda asia. Harva kai sitä pystyy oikeasti unohtamaan, mutta jos koko ajan tiitojen yhteydessä ym. asiasta muistuttaa ja sen nostaa esiin, niin suhde ei koskaan voi toipua sidettäväksi. Pitää antaa anteeksi ja unohtaa asia.



On kuitenkin jokaisen oma valinta jatkaako suhteessa (oli se sitten pettämisestä alkanut / kumppani jäänyt pettämisestä kiinni) ja jos päättää jatkaa niin asennoidutaan sitten niin. Tarkoitan, että jos suhteessa on mitä tahansa luurankoja kaapissa, niin joko ne haudataan sinne kaappiin lopullisesti, tai sitten erotaan. Siitä ei tule mitään, että säännöllisesti myöhitään sellaisia asioita jotka vain huonontavat sitä suhdetta. Jokainen mokaa jne. jossain, on aika kamalaa jos koko ajan toinen jankuttaa siitä "silloinkin ajoit sen kolarin, olet ihan paska kuski" jne. niin kai sitä jossain vaiheessa tekee mieli tahallaan ajaa auto jorpakkoon kun alkaa tarpeeksi ketuttamaan toisen jankutus vanhasta jutusta.

Oma suhteeni oli miehen kanssa jo kuollut. Yhdessä silti oltiin, kun sitä viimeistä askelta en osannut ottaa. Usean vuoden "kämppisvaiheen" jälkeen päädyin toisen miehen kanssa sänkyyn ja siihenhän se meidän juttumme sitten lopullisesti päättyi. Mies olisi halunnut vielä jatkaa, mutta itse en voinut kun tiesin etten ole enää suhteessa mukana niinkuin pitäisi.



Minua kadutti ja tulee kaduttamaan aina. En kadu suhteemme kariutumista, siitä ei vain tullut mitään vaikka kauan yritimme, mutta kadun sitä miten se päättyi. Minun olisi pitänyt lähteä ennen kuin takki oli täysin tyhjä. Inhottaa, että halvensin suhteemme niin. 13 vuotta olin uskollinen ja siihen se olisi pitänyt päättää.

5v, 10v vai lopun elämääkö? Mulla ja miehelläni alkoi suhde pettämisellä. Olimme molemmat parisuhteessa tahoillamme. Nyt olemme olleet yhdessä n. 5 vuotta, eikä ainakaan toistaiseksi loppua näy. Jos kestämme 10vuotta, niin voiko sanoa, että kuulumme tuohon 5%. Kyllähän kuitenkin kaikista muistakin kuin pettämisestä alkaneista suhteista hyvin moni loppuu aikanaan. Kuten oma avioliittoni, joka ei alkanut mistään pettämisestä.

Mihin te panitte ne vanhat lapset? Tapoitteko ne pois tieltä, vai..?

Miehen vaimo petti ensin, sitten mieskin häntä. Myös tuo vaimo on siinä samassa suhteessa mihin aiemmin sortui. Kummallakin meillä pareilla on uusi avioliitto ja uusia lapsia.

Mitähän sä nyt kommentillasi yrität saivarrella. Todettiin vain, että molemmat ovat salarakkaittensa kanssa naimisissa ja on tullut uusiaKIN lapsia. Sen enempää ei alettu ruotimaan asumisjärjestelyjä.