Kotiäidit, joilla ei ole pientä vauvaa, rohkenen kysyä teiltä nyt suoraan:

niin naurattaa nää mammat jotka vaahtoo että "ei mies minua elätä, rahat on yhteisiä" yms.. Olkoon kuinka yhteisiä vaan, niin te ette tienaa, mies tienaa ja näin ollen ELÄTTÄÄ teidät, maksaa laskut, tuo ruuan pöytään, pitää teidät vaatteissa ja katon pään päällä. Minusta on hienoa että uskalletaan, voidaan ja halutaan jäädä kotiin, mutta turhaa alkaa mitenkään puolustelemaan että ei mies teitä elätä, kun näin kuitenkin on. Korostan etten edeleekään väheksy kotiäidin panosta, ei kodin- ja lastenhoitaminen ole mitenkään huonompaa kuin palkkatyö, vaan lasten kannalta mahtava juttu, mutta sillä ei sitä perhettä elätetä!

ja kyllä mun mies elättää meidät kaikki. Tosin hyvin niukasti mut elättää kuitenkin ja on ylpeä siitä, että elättää.

saan vielä kotihoidotukea, mutta teen lisäksi töitä välillä iltaisin, ihan siksi etten ole ihan pelkässä leikkipuistopiirissä pyörimässä.

Mies kyllä voisi elättää perheen, raha ei ole ongelma meillä, mutta kotirouvan arki ei vain houkuttele minua.

Aika monet kotiäidit tekevät keikkatöitä tai ovat ehtineet olla jo niin pitkään työelämässä, että on säästöjä kasassa ja perheen elintaso ei olennaisesti laske, vaikka äiti olisi muutaman vuoden kotona.

eikös kotiäitiys tarkoita sitä, että ollaan kotona, kunnes lapset teinejä/aikuisa? ja lapset saadaan yleensä reilu parikymppisinä. En mä ainakaan ole ehtinyt olla töissä yhtään ja olen ollut nyt 12 vuotta kotona. ja aion jatkaa näin vuosia vielä.

(ja tekee myös paljon töitä). Ajatellen lastemme ja koko perheemme hyvinvointia kotiäitiyteni kannattaa. En saa edää kodinhoidontukea tai ole ilmoittautunut työkkäriin. Mies elättää minut täysin. Meidän kodin hoito ja lasten kasvatus on minun työni.

t. Nuorinkin jo yli 3-v.

Mulla on 3 alle kouluikäistä ja heidän kaikkien hoitoon laittaminen maksaisi n.700e. Itselläni on aika pienipalkkainen työ ja jos lasken paljon hoitomaksujen ja kotihoidontuen erotus palkkaan olisi niin eipä sen muutaman satasen takia viitsi stressata kun mies yrittäjä ja tekee pitkää päivää ja reissaa vielä ulkomaita myöten.



Ehtii sitä myöhemminkin (siis parin vuoden päästä kun nuorin reilu 3v)

pärjätään kyllä

5-vuotiaan pojan onnellinen kotiäiti.



elämämme on todella helppoa, jos niin voi sanoa. nautin kotiäitiydestä, kiireettömyydestä, puhtaasta ja siististä kodista. teen minulle mieluisia asioita, kuten kunnostan vanhoja huonekaluja, kiertelen kirpputoreja ym. raha ei ole tiukassa, miehelläni on hyväpalkkainen työ ja lisäksi omistamme metsää. asumme juuri remontoidussa isossa talossa, lapsi viihtyy paljon jo omissa leikeissään ja käy kerhossa pari kertaa viikossa. toinen lapsi on suunnitelmissa vaikkakin sitten elämä ei ihan niin leppoisaa ja helppoa olekaan kuin nyt..

3 alle kouluikäisen kokopäivähoito on meillä 340e. siinä isommat ovat eskarissa ja nuorin normaalihinta. Ei maksa 700e missään eikä millään sillä maksukattokin on!!!

helppoa yhden lapsen kanssa....

Anoppini ei ymmärrä omaa väsymystäni sitten millään yhden pojan äitinä / kotiäinä..



t. 3 pienen äiti joka pakenee töihin

helppoa yhden lapsen kanssa.... Anoppini ei ymmärrä omaa väsymystäni sitten millään yhden pojan äitinä / kotiäinä.. t. 3 pienen äiti joka pakenee töihin

mäkin luulin, että kahden pienen kanssa oli rankkaa, kunnes tuli kolmas;) Kotiäitiys on todella rankkaa, vaikkei välttämättä rahallisesti. Töissä on helpompaa, vaikka teenkin vaativaa asiantutijatyötä. Joten kannattaa miettiä siltä kantilta myös, kaikki eivät ole kotiäitityyppeejä, eikä tarvikaan olla (vaikka AV:llä voikin saada sen käsityksen).

Ja lapsetkin arvostavat enemmän sitä että on varaa lomailla, ostaa vaatteita ja nauttia elämästä jatkuvan pihistämisen sijaan.

(ja tekee myös paljon töitä). Ajatellen lastemme ja koko perheemme hyvinvointia kotiäitiyteni kannattaa. En saa edää kodinhoidontukea tai ole ilmoittautunut työkkäriin. Mies elättää minut täysin. Meidän kodin hoito ja lasten kasvatus on minun työni.

t. Nuorinkin jo yli 3-v.

mitä sä siellä kotona teet?? jos nuorinkin on yli 3v.

Itse en ole kotiäiti, menin juuri töihin koska perhe pitää elättää ja siihen ei mies pysty. Lisäksi kaipasin työympäristöä, omaa rahaa ja erityisesti sen hallintaa sekä olin huolissani eläkekertymästäni.

Äitini oli kotona 13v minun ja sisareni kanssa. Sitten töissä 3v ja taas kotona veljeni kanssa noin 7v. Hänen ei pienen palkkansa kanssa olisi kannattanut mennä töihin, koska nykyistä kunnallista päivähoitojärjestelmää ei tuolloin ollut (vain tosi köyhät sai hoitopaikan).

Äitini on siis koko ajan joutunut olemaan isäni tulojen varassa, nyt eläkkeellä ollessaan myös, koska eläkettähän ei ole kertynyt.

Mitäs jos vanhempani eroaisivat. Äidilläni ei olisi mitään. Aika hurjaa.

.

Ja lapsetkin arvostavat enemmän sitä että on varaa lomailla, ostaa vaatteita ja nauttia elämästä jatkuvan pihistämisen sijaan.

Lapsista on ihanaa olla oman perheen kanssa. Ne ei todellakaan arvosta kamalasti sita etta on uutta vaatetta kaapissa tai tietyn merkkinen haalari. Ne tayttaa vanhempien tarpeita, ei lasten.

Oma poikani olis mieluiten joka paiva samassa t-paidassa. Parasta kesalomassa oli kuulemma etta sai olla rauhassa kotona ja leikkia. Ja kylla, me matkustettiin kesalla kauas ja vietettiin "hieno" loma. Lapsista oli silti kaikkein parasta olla kotona. Teineilla on varmaan sitten eri asia.

Alkaa nyt hyvat naiset ainakaan siks menko toihin etta lapsillanne olis fiinimpia rytkyja paalla tai voisitte leveilla eksoottisilla lomilla...

terveisin kotiaiti, jonka perheella on varaa lomailla ja joka tykkaa shoppailla ja joka tajuaa etta se on lahinna aikuisten tarpeisiin vastaamista.

Millä te elätätte itsenne ja perhettänne? Vai tienaako se mies niin paljon, että kotiäitiys kannattaa...? Nimim. Asiaa vakavasti harkitseva

aika outo kysymys. ei kai kotiäitiys taloudellisesti koskaan kannata. lasetn tekeminen on taloudelline itsemurha. lapset kuluttavat ajan ja rahat. mitään eivät tienaa.

mutta mutta. se on se biologia. tarve saada lapsia. tarve hoitaa ne kun ne on tehty.

Taa on kylla suurin vitsi!!

.

Ja lapsetkin arvostavat enemmän sitä että on varaa lomailla, ostaa vaatteita ja nauttia elämästä jatkuvan pihistämisen sijaan.

Lapsista on ihanaa olla oman perheen kanssa. Ne ei todellakaan arvosta kamalasti sita etta on uutta vaatetta kaapissa tai tietyn merkkinen haalari. Ne tayttaa vanhempien tarpeita, ei lasten.

Oma poikani olis mieluiten joka paiva samassa t-paidassa. Parasta kesalomassa oli kuulemma etta sai olla rauhassa kotona ja leikkia. Ja kylla, me matkustettiin kesalla kauas ja vietettiin "hieno" loma. Lapsista oli silti kaikkein parasta olla kotona. Teineilla on varmaan sitten eri asia.

Alkaa nyt hyvat naiset ainakaan siks menko toihin etta lapsillanne olis fiinimpia rytkyja paalla tai voisitte leveilla eksoottisilla lomilla...

terveisin kotiaiti, jonka perheella on varaa lomailla ja joka tykkaa shoppailla ja joka tajuaa etta se on lahinna aikuisten tarpeisiin vastaamista.

...lapset eivät pysy taaperoina koko ikäänsä vaan kasvavat, kavereiden merkitys lisääntyy ja tulee mm. harrastuksista johtuvia varuste- ja kulkemistarpeita. Ne eivät ole ilmaisia.Kun murkkuikä alkaa, pojalle ei riitä enää sama hieltä haiseva teeppari yhdeksi viikoksi.

Perheitä koskevissa tutkimuksissa on todettu, että yksi isoimmista riidan aiheista on raha, sen puute ja sen käyttö. Kun perheellä ei ole taloudellisia huolia, sillä on yksi iso huolenaihe vähemmän. Näin se vain on eikä se kieltämällä muuksi muutu.

alakoulussa. Aijon olla ja pysyä kotona pitkään, vaikka olen akateemisesti koulutettu ja töitä löytyisi.



Miehen palkka on hyvä, lisäksi tienaan itse noin 90 000 euroa vuodessa nettona osinko- ja pääomatulona (sijoitusasuntoja ja pörssiosakkeita). Mikäpä tässä ollessa!

Minä itse olen huolehtija ja olen hermoillut elämässäni ja laskenut ja miettinyt, mikä on järkevintä yms. Olen kulkenut töissä ikäni ja miettinyt eläkkeeni ja lasten hoidot ja muut silloin kun ne olivat pieniä.

Olennyt 49v ja olen hätkähtänyt huomaamaan, että mitä hyötyä oli huolehtimisesta. Ei mitään. Ihan samalla tavalla olisin voinut elää huolehtimattakin. Paljon keveämmin vielä. Elämä kantaa matkassaan ilman, että koko ajan huolehtii.

Vaikka olen laskenut ja ollut töissä ja pihistänyt ja huolehtinut, silti eläkkeeni karkaa koko ajan pienemmäksi ja kauemmaksi kun sitä olen laskettanut. Ja ne yllättävät menotkin? Mitä hyötyä siitä on, että niitä huolehtii etukäteen. Miettii sitten kun on kohdalla.

Elämä olisi ollut paljon mielekkäämpää kun ei olisi huolehtinut. Olisi vain elänyt.

millä kaikki pienituloiset suhtautuvat kotiäitiyteen. Ei todellakaan kanneta mitään huolta huomisesta, saati ylihuomisesta. Ei stressata sillä, että saattaa tulla suunnittelemattomia yllättäviä menoja, ei sillä että ammattitaitoa tai eläkettä ei kerry. Se on taito tuokin. Minä en osaisi enkä pystyisi elämään noin.

Meillä lapset ovat jo isoja ja olen joskus kysynyt heiltä, olisko heistä ollut kivempi että olisin ollut kotona. Vaikka heistä on kuulemma ollut kiva olla vauvalomilla kotona, hoitajan kanssa ja päiväkodissa oli kuulemma tosi mukavaa, heistä on ollut mukava elää ilman taloudellisia huolia ja loppukaneettina "sitä paitsi ethän sä ole mitään kotiäitityyppiä". Eikä ole kavereidenkaan äidit, lähes kaikki ovat täällä päin töissä.

Minä itse olen huolehtija ja olen hermoillut elämässäni ja laskenut ja miettinyt, mikä on järkevintä yms. Olen kulkenut töissä ikäni ja miettinyt eläkkeeni ja lasten hoidot ja muut silloin kun ne olivat pieniä.

Olennyt 49v ja olen hätkähtänyt huomaamaan, että mitä hyötyä oli huolehtimisesta. Ei mitään. Ihan samalla tavalla olisin voinut elää huolehtimattakin. Paljon keveämmin vielä. Elämä kantaa matkassaan ilman, että koko ajan huolehtii.

Vaikka olen laskenut ja ollut töissä ja pihistänyt ja huolehtinut, silti eläkkeeni karkaa koko ajan pienemmäksi ja kauemmaksi kun sitä olen laskettanut. Ja ne yllättävät menotkin? Mitä hyötyä siitä on, että niitä huolehtii etukäteen. Miettii sitten kun on kohdalla.

Elämä olisi ollut paljon mielekkäämpää kun ei olisi huolehtinut. Olisi vain elänyt.

millä kaikki pienituloiset suhtautuvat kotiäitiyteen. Ei todellakaan kanneta mitään huolta huomisesta, saati ylihuomisesta. Ei stressata sillä, että saattaa tulla suunnittelemattomia yllättäviä menoja, ei sillä että ammattitaitoa tai eläkettä ei kerry. Se on taito tuokin. Minä en osaisi enkä pystyisi elämään noin.

Meillä lapset ovat jo isoja ja olen joskus kysynyt heiltä, olisko heistä ollut kivempi että olisin ollut kotona. Vaikka heistä on kuulemma ollut kiva olla vauvalomilla kotona, hoitajan kanssa ja päiväkodissa oli kuulemma tosi mukavaa, heistä on ollut mukava elää ilman taloudellisia huolia ja loppukaneettina "sitä paitsi ethän sä ole mitään kotiäitityyppiä". Eikä ole kavereidenkaan äidit, lähes kaikki ovat täällä päin töissä.

silti minä vastaan yksin perheen taloudesta (=maksan laskun, käyn kaupassa, teen hankinnat, mies ei shoppaa ilman mua) ja mies tai minä emme kumpikaan tee mitään talouteen liittyviä päätöksiä omin päin vaan kaikki yhdessä, yhteisten linjausten mukaan.



Meillä raha ei merkitse valtaa. Se on joku muu juttu mikä on vallan paikan kautta maailman sivu määrittänyt ;)

Todella monessa vastauksessa on peruspohjana: "Mies tienaa paljon ja tekee pitkää päivää. Meillä on yhteiset rahat ja minun työtäni on huolehtia yhteisten lastemme hyvinvoinnista kotona."



Ällöttää. Onko todella niin, että äiti on niin hiivatin ihana, että isän kanssa vietetyksi ajaksi riittää muutama tunti "laatuaikaa" silloin tällöin?