Kokemuksia psykoterapiasta?

Kävin tätsällä, joka oli erikoistunut lapsuuden aikaiseen hyväksikäyttöön.

Alkuun oli kognitiivista, mutta en osaa sanoa mitä tämä suurin osa oli...se oli ajoittain kiusallista. Täti sanoi suunnilleen päivää ja minun piti puhua. Mitä mulle kuuluu ja siitä sitten läpistä mitä mieleen juolahti. Käytännössä terapeutti ei sanonut montaa sanaa istunnon aikana, tuijottti ja kuunteli.



Sen sanon, että jos ei tunne saavansa yhteyttä terapeuttiin, "se jokin" puuttuu, vaihda toiseen terapeuttiin. Henkilökemia on tärkeää.

löytyy aika yllättävistäkin paikoista. Siitä kannattaa kysellä terapeutilta ja lääkäriltä joka kirjoittaa lähetteen. Riippuu myös millä paikkakunnalla asut, sillä rahoitusta on käsittääkseni paremmin saatavilla paikkakunnilla, joissa koulutetaan terapeutteja. Itse kävin pitkän terapian köyhänä opiskelijana ja aina se raha jostain löytyi.

Alkuun saa avustusta, mutta terapian loppuvaiheessa sitä täytyy maksaa itse. Kela kustantaa pari ensimmäistä vuotta, mutta siinäkin taitaa nykyään olla aika iso omavastuu osuus. Parin vuoden jälkeen voi mm. kokeilla Kelalta hakea vammaistukea.

Opiskelijana maksoin terapiaa opintolainalla ja jos sekään ei vielä riitä, rahaa voi kysellä mm. sossunluukulta. Paras tapa maksaa terapiaa on työssä käyminen ja se, että aina tilaisuuden tullen laittaa säästöön rahaa. Terapia aikana täytyi tyytyä halpoihin asuntoihin - opiskelu aikana soluasuntoihin ja halpoihin huonekaluihin ja harrastuksiin. Ulkomaan matkoja ei tuona aikana tehty, koska vapaa-aika meni loppuvaiheessa aina työssäkäyntiin.

Kävin läpi pitkän analyyttisen psykoterapian (kesto yli 6 vuotta) ja täytyy sanoa, että se on ollut yksi parhaimpia päätöksiä mitä olen koskaan tehnyt! Analyyttinen terapia sopi minulle, sillä olen kasvanut ympäristössä, jossa asioita ei paljoa pohdiskeltu ja olin sen vuoksi aina vaikeuksissa ihmissuhteissa. Täytyy kuitenkin mainita, että terapiassa täytyy sietää kritiikkiä, jos haluaa itse muuttua ihmisenä - kuka meistä niin täydellinen olisi, ettei koskaan tekisi virheitä? Itse koin koko terapian ajan, että se oli hyvin motivoivaa ja mielenkiintoista, mutta myös todella kovaa työtä, sillä työstin terapiassa todella voimakkaita tunteita ja ajatuksia. Joten terapeutin kanssa synkkaamisella tarkoitetaan lähinnä, että molemmat ymmärtävät toistensa sanomiset oikein. "Pään silittely" voi toisinaan jäädä lähipiirille. Terapeutin suorasanaisuutta ei siis kannata säikähtää. Itse sain monta kertaa huomata, että ne kovalta kuulostavien puheiden on tarkoitus vaikuttaa alitajuntaan ja kuuluu osaltaan työhön. Ihminen on kokonaisuus ja terapiassa voi puhua myös mukavista asioista. Tarkoituksena ei ole pelkästään ratkoa ongelmia vaan tutustua erilaisiin puoliin itsessä. Toivotan antoisia terapia istuntoja :)!

Mulla on Huonoja kokemuksia epämääräisestä terapeutista.



Kannattaa pyytää kaikki kirjallisena: mitä maksaa, milloin pitää maksaa, kuinka kauan hoito kestää, mikä on hoitosuunnitelma, kauanko hoidon on tarkoitus kestää ja miten terapian voi lopettaa halutessaan.



Kos et saa vastauksia kysymyksiin tai tulee epämääräinen olo, ota jalat allesi.



Pitkä litania koulutuksia ei ole ikävä kyllä vielä tae siitä että saat hyvää hoitoa.



Ole myös tarkkana mihin annat luvan luovuttaa tai tallentaa tietojasi. Kun kerran ryhdyt potilaaksi ja avuntarvitsijaksi olet sitä aina.

hyvin on kantanut. Suosittelen lämpimästi.



Terapiassa rakennetaan uusia ihmisiä. Itse joutuu tekemään paljon töitä, mutta se kannattaa ehdottomasti.

Ja onko se täysin ite kustannettava?

käsittääkseni psykoterapeutti, mutta mä kävin siellä vaan kerran miehen kans ja kaks kertaa yksinäni. Mä puhuin ja se kertoili jotain juttuja ja sit se piirsi pallukoita, ne oli kai superminää ja jotain sellasia, minuuden kolme tasoa 'aikuisuus, vanhemmuus ja lapsi'.



Mut ei ole kokemusta muusta terapiasta joten en voi sanoa oliko se jotenki erityistä tai erilaista.. kovasti kyseli kyllä mun lapsuudenperheestä ja siitä olinko rakastettu.

sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen kyllä itsekin vasta alussa mutta tuntuu todella hyvältä. Aluksi on kartoitettu pitkään ja se jatkuu tavallaan vieläkin. Alkaa muodostua se "kartasto" mistä ahdistukseni johtuu. En vielä tiedä mitä kaikkea on tulossa. Luulen että tämä ottaa aikaa ainakin pari vuotta. Terapeutti tuntuu hyvältä ystävältä mutta kuitenkin siinä on se vissi ero, että hän on kuitenkin ammattilainen, antaa ammattiapua, ei ystävyyttä. Hän on luvannut kestää kaiken mitä pystyn kaatamaan terapiassa hänen eteensä. Sellaistahan ei voi kaverilta odottaa.



Koen ensimmäistä kertaa todella tulevani kuulluksi ja olen ottanut hataria askelia oman tilan ottamisessa ja itsenäistymisessä, siinä että tunnistan tunteitani sen pahaolomössön sisältä. Terapeutti oikaisee harhakäsityksiäni itsestäni, varovasti ja kunnioittavasti kylläkin. Hän on myös opettanut minua kunnioittamaan omia tunteitani, koska ne kertovat jostain. Lapsuuden kokemukseni, vaikka en voi satavarmasti tietää mitä todella tapahtui, ovat tosia kokemuksia minulle ja minulla on lupa surra ja käsitellä muitakin tunteita.



Terapia on varmasti parhaita asioita mitä elämässä on tapahtunut. Onnittelut terapiaan pääsemisestä : )

Juuri tuota halusinkin kuulla. ap

Nosto

Itse mietin myös lapselleni psykoterapiaa. Hänellä on ollut rankkoja kokemuksia ja sanoi että tuntuu että hän ei meiltä saa oikeanlaista tukea. Lapsi on vasta 10 vuotias mutta on kokenut niin paljon asioita jotka hän on itse tehnyt ja katuu kovasti. (emme ole vihaisia mutta emme kykene ymmärtämään häntä täysin) osaamme vain lohduttaa.

Liityn ketjuun. Jos elämässäsi on sellaisia tekijöitä joihin et voi itse mitenkään vaikuttaa kuten sairaalloista kiusaamista niin terapia ei auta. Jos joku kondyloomaa sairastava kaverisi alkaa levittää sinusta sakeita juttuja ja luo ihmissuhteita sinun juorujesi avulla niin terapia ei auta. Sellaiset ihmiset eivät kykene luomaan ihmissuhteita muulla tavoin.

Sairaalloista kiusaamista harrastavat ihmiset tekeytyvät uhreiksi.

Yks kaks heistä tuleekin uhreja itse. Uhriutuvat ja valittavat.

Psykoterapia on pelkkää rahastusta. Ainakin silloin jos ongelmat ovat arkisia, äkillisiä,

eikä hoidettavalla ole ns. vaikeaa menneisyyttä.

Tosi hyvä kokenut, elämää ymmärtävä, vanhempi ihminen on parempi psykologi, kuin vasta vasta valmistunut nuori tyttönen, jolla ei ole mitään kokemusta elämästä, vaan vain yliopistossa luettua ja tentityt asiat psykologiasta. Ehkä psykoteraupeltia vaaditaan kokemusta enemmän...?

Kannattaa valita se psykoterapeutit ja psykologi tarkkaan, jonka kanssa alkaa työstää ongelmiaan!

Mulla oli surkea kelan terapeutti. Ihmettelen että siellä käy nuoria ihmisiä.

Eivätkö he huomaa kuinka huono se on?

En jaksa enää kertoa esimerkkejä, olen kertonut jo siitä av:lla.

Kanna kuormasi yksin. Niin mahtavia ihmisiä kiusaajani ovat.

Joskus erehdyin sanomaan jotain ja kas kummaa, lääkäri alkoi epäillä mielenterveyttäni. Kiitos ihan helvetisti.

Kaikissa ammateissa on huonoja työntekijöitä. Myös lääkäreissä ja psykoterapeutissa on ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista ammattiylpeyttä.

Ollaan vaan kyllästyneinä päivä töissä, ja toivotaan seuraavasta päivästä yhtä helppoa kuin edellinen päivä.

Mutta ei kannata lannistua, on myös olemassa työstään kiinnnostuneita lääkäreitä, psykologeja ja psykoterapeuttsja, joille on suurenmoista nähdä, että potilas/asiakas paranee ja palaa työelämään.

Meitä on moneksi. Toivon että kaikki sairaat pääsevät näille, työstään kiinnostuiden

lääkäreiden, psykologien ja psykoterapeuttien hoidettaviksi.

Ei kuule terapeuteillekaan voi mistä tahansa puhua. Ketään ei kiusata. Koskaan. Piste.