Onko ok sanoa lapsille, ettei tykkää isin uudesta?

Pahempaa minusta on tukahduttaa tunteensa ja esittää, että kaikki on OK kun kerran ei ole. Kyllä minusta lapsille tulee olla rehellinen ja kertoa omasta mielipahastaan, surustaan jne. Saahan kuolluttakin puolisoa surra, miksi ei siis sitä, joka lähti?

Jos eron jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut, saa lapsi sen kuvan, että ihmissuhteisiin ja eroon ei liity ikäviä tunteita. Ja kun lapsi ekan seurustelusuhteen päättyessä itkee ja on allapäin, luulee hän, että hänessä on jotain väärin, koska hän tuntee ikävää. Äitihän antoi mallin, että erossa ei surua ole.

Tämä ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa. Tunteiden näyttäminen ja niistä kertominen ovat tärkeitä asioita, mutta silti EHDOTTOMASTI on asioita, jotka eivät kuulu lapsille.

Minusta vanhemmilla ei ole oikeutta kaataa vanhempien parisuhteen ongelmia edes aikuisten lastensa niskaan. Vanhempien keskinäiset riidat eivät saa vaikuttaa lasten ja vanhempien väleihin.

en alkais pienille tommosia puhumaan saati aikuisten sänkyhommia selittelemään



Eikä se uus välttämättä mikään paska tyyppi olekaan,kunhan unohdetaan se että miehesi petti hänen kanssaan - ainako se seksi on kaiken määräävin tekijä elämässä. Millainen liitto muuten oli?

en alkais pienille tommosia puhumaan saati aikuisten sänkyhommia selittelemään

Eikä se uus välttämättä mikään paska tyyppi olekaan,kunhan unohdetaan se että miehesi petti hänen kanssaan - ainako se seksi on kaiken määräävin tekijä elämässä. Millainen liitto muuten oli?

tuollaista henkilöä, jonka arvomaailma on aika heikolla pohjalla. Voihan se olla kiva ja nasta tyyppi noin kaverina, mutta lasten kasvatukseen (jos aikoisi mieheni kanssa olla) sillä ei tuolla arvopohjalla ja moraalilla olisi asiaa. Kuten ei myöskään miehelläni, jos tuollaiseen ratkaisuun päätyisi.

Pahempaa minusta on tukahduttaa tunteensa ja esittää, että kaikki on OK kun kerran ei ole. Kyllä minusta lapsille tulee olla rehellinen ja kertoa omasta mielipahastaan, surustaan jne. Saahan kuolluttakin puolisoa surra, miksi ei siis sitä, joka lähti? Jos eron jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut, saa lapsi sen kuvan, että ihmissuhteisiin ja eroon ei liity ikäviä tunteita. Ja kun lapsi ekan seurustelusuhteen päättyessä itkee ja on allapäin, luulee hän, että hänessä on jotain väärin, koska hän tuntee ikävää. Äitihän antoi mallin, että erossa ei surua ole.

Tämä ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa. Tunteiden näyttäminen ja niistä kertominen ovat tärkeitä asioita, mutta silti EHDOTTOMASTI on asioita, jotka eivät kuulu lapsille. Minusta vanhemmilla ei ole oikeutta kaataa vanhempien parisuhteen ongelmia edes aikuisten lastensa niskaan. Vanhempien keskinäiset riidat eivät saa vaikuttaa lasten ja vanhempien väleihin.

Kyllä lapset sen vaistoavat, että äiti on surullinen, mutta äidin pitää VALEHDELLA lapsille, että kaikki on OK, jotta isin ja tämän uuden välit lapseen eivät vahingoittuisi?

Kannattaisiko tämä sama ulottaa myös isin uuteen naiseen? Nämä kun saavat rauhassa moittia sekä lasta että lapsen äitiä.

Kyllä sille lapselle voi sanoa, että myös äitiä harmittaa ja itkettää, kun isi ei enää halua asu meidän kanssamme vaan valitsi mieluummin Minnan.

entistä miestäni tässä asiassa sillä hän ei ole kaatanut lasten niskaan katkeruuttaan ja muita tunteitaan tekojeni vuoksi.