Onko ok sanoa lapsille, ettei tykkää isin uudesta?

Eihän tuo nainen ole heille mitään pahaa tehnyt. Miten sun mielestä tilannetta olisi parantanut se, että lapsille olisi tehty selväksi mitä kaikkea ennen eroa tapahtui? Heille on sanottu, ettei äiti ja isä enää vaan rakastaneet toisiaan tarpeeksi, ja siis sehän on ihan totta. Jos exäni olisi minua rakastanut, hän ei olisi lähtenyt toisen matkaan.

Lasten ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea aikuisten välisistä asioista. Ei, vaikka oma katkeruus olisi miten suurta tahansa. Lapsilla on oikeus normaaliin ja tasapainoiseen lapsuuteen, eikä sellainen synny kaatamalla heidän niskaansa kaikki aikuistenväliset asiat.

Ovat luottaneet ihmiseen, joka ei ollut sen arvoinen.

Suosittelen rehellisyyttä peliin alusta alkaen.

Manipulointia olisi näytellä että toinen olisi syytön asiaan.

Taas näitä katkeria exiä, vanhempana sun pitäisi oikeasti ottaa itseäsi niskasta kiinni ja olla kuten aikuinen. Ei noita lasten niskaan kaadeta. Mitä enemmän parjaat exääsi (tai hänen uutta puolisoaan siinä sivussa), sitä enemmän lapset puolustavat exääsi ja tuntevat syyllisyyttä siitä, että viihtyvät exäsi luona tämän uuden puolison kanssa.

Onko ihme, että puolisosi otti ja jätti, jos olet oikeasti tällainen?

Eikä mies ole lähtenyt toisen naisen matkaan.

Mutta lapsilla on oikeus tietää totuus, sen voi kertoa asiafaktoina ja jättää omat mielipiteensä kertomatta.

Samalla periaatteella siis kertoisit varmasti lapsillesi myos kuinka isa on ihan yhta syyllinen, kuin uusi puolisokin, etka yhtaan tykkaa isastakaan enaa. Vai mita?

avioreolapsena vihasin sitä vanhempaa joka toista aina moitti eli isääni vaikka hän siinä pettikin. en kärsinyt ollenkaan siitä että äitini ei haukkunut isääni ja antoi inun tutustua häneen. myöhemmin petyin isääni mutta äitiäni arvostin enemmänkin. lapselle jää sellainen tunne että haluaa miellyttää molempia vanhempia ja siinä välissä murehtii molempia. kamala taakka jos toiselle ei uskalla sanoa mitään toisesta vanhemmasta kun taas alkaa haukkuminen ja mustamaalaus. ei lapselle ole eroa pienenä kuka teki mitä vaan se että siitä pidetään huolta ja rakastetaan. mitä rauhallisempi lähivanhempi sitä parempi

Eihän tuo nainen ole heille mitään pahaa tehnyt.

jonka seurauksena lastesi perhe rikkoutui. Eli siinä mielessä on tehnyt pahaa lapsillesi.

Eihän tuo nainen ole heille mitään pahaa tehnyt. Miten sun mielestä tilannetta olisi parantanut se, että lapsille olisi tehty selväksi mitä kaikkea ennen eroa tapahtui? Heille on sanottu, ettei äiti ja isä enää vaan rakastaneet toisiaan tarpeeksi, ja siis sehän on ihan totta. Jos exäni olisi minua rakastanut, hän ei olisi lähtenyt toisen matkaan.

Lasten ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea aikuisten välisistä asioista. Ei, vaikka oma katkeruus olisi miten suurta tahansa. Lapsilla on oikeus normaaliin ja tasapainoiseen lapsuuteen, eikä sellainen synny kaatamalla heidän niskaansa kaikki aikuistenväliset asiat.

Ovat luottaneet ihmiseen, joka ei ollut sen arvoinen.

Suosittelen rehellisyyttä peliin alusta alkaen.

Osallistui perheen hajottamiseen, joissakin maissa tuosta kivitettäisiin hengiltä. Suomessa vaan hymistellään, ettei toinen nainen ole tehnyt mitään pahaa...

Samalla periaatteella siis kertoisit varmasti lapsillesi myos kuinka isa on ihan yhta syyllinen, kuin uusi puolisokin, etka yhtaan tykkaa isastakaan enaa. Vai mita?

Mutta tottakai isän osallisuus tapahtumiin olisi myös kerrottava.

faktat faktoina, lapset saavat sitten itse muodostaa mielipiteensä.

Samalla periaatteella siis kertoisit varmasti lapsillesi myos kuinka isa on ihan yhta syyllinen, kuin uusi puolisokin, etka yhtaan tykkaa isastakaan enaa. Vai mita?

kuin joku perheen ulkopuolinen naikkonen. Isä on ja pysyy loppuelämän, mutta se isin heila voi vaihtua vielä moneen kertaan.

Kun ketään ei voi pakottaa rakastamaan toista ihmistä. Exäni varmaankin tykkäsi ja rakasti mua silloin joskus, mutta se tunne kuoli jonnekin. Mä en ollut se oikea, toisin kuin tuo toinen nainen koska ovat yhdessä edelleen ja ilmeisen onnellisina.

Kyllä mä uskon että mun lapsilleni on kaikkein parasta kaksi onnellista rakkauden täyteistä kotia, kuin että olisi ollut yksi onneton jossa rakkautta ei olisi ollut ollenkaan.

Pahuutta on tehty, syyllisiäkin on, mutta tarvitseeko lasten siitä tietää?

Osallistui perheen hajottamiseen, joissakin maissa tuosta kivitettäisiin hengiltä. Suomessa vaan hymistellään, ettei toinen nainen ole tehnyt mitään pahaa...

Ei tietenkään kannata aiheuttaa lapsille kurjaa oloa puhumalla ikävästi. Tulevat kuitenkin viettämään aikaa myös uuden kanssa, joten turha enää tehdä heidän taakkaansa raskaammaksi sillä, etä tuntevat syyllisyyttä tai tarvetta valita puolia tms. Voithan puhua miehesi uudesta vaan minimaalisesti tai et ollenkaan. Varmasti rankkaa.

joten ei ole ihan sama miten isästä kuin sen puoleen äitipuolestakaan puhutaan.



mä sanon vaan, että kyllä on tosi monella peruskäytöstavat aivan ´hukassa! ettekö te tajua millaista hallaa teette lapsillenne kun heidän pitää miettiä kenelle on ok sanoa ja mitä!?

joten ei ole ihan sama miten isästä kuin sen puoleen äitipuolestakaan puhutaan.

mä sanon vaan, että kyllä on tosi monella peruskäytöstavat aivan ´hukassa! ettekö te tajua millaista hallaa teette lapsillenne kun heidän pitää miettiä kenelle on ok sanoa ja mitä!?

Mutta ei totuutta tarvitse salailla. Miten tämä muuten liittyy käytöstapoihin?

samalla kun kerrot "faktan" että toinen nainen vei isin lapsilta, voit kertoa myös esim. sen, että isi joutui jättämään lapset koska SINÄ olit sängyssä kylmä lahna. Etkä tykännyt enää isistä.



Koeta ymmärtää että nää jutut on VAIN AIKUISTEN tappelua. Voit vapaasti vihata nyxää, mutta se EI ole sun lasten tehtävä. Ei sun tarvitse kai sitä ämmää mitenkään lapsillesi kommentoida, siksihän oot miehestäsi eronnut??

samalla kun kerrot "faktan" että toinen nainen vei isin lapsilta, voit kertoa myös esim. sen, että isi joutui jättämään lapset koska SINÄ olit sängyssä kylmä lahna. Etkä tykännyt enää isistä.

Koeta ymmärtää että nää jutut on VAIN AIKUISTEN tappelua. Voit vapaasti vihata nyxää, mutta se EI ole sun lasten tehtävä. Ei sun tarvitse kai sitä ämmää mitenkään lapsillesi kommentoida, siksihän oot miehestäsi eronnut??

Mutta ei siitä sen enempää. Älä tukehdu katkeruuteesi.

En olisi halunnut kuunnella lapsena mitä mieltä vanhempani ovat toistensa elämästä eron jälkeen.



En olisi halunnut pelätä, että äiti pahoittaa mielensä jos tykkään isän uudesta.



Oli rasittavaa yrittää seuloa asioita joita voi kertoa isälle ja joita voi kertoa äidille. Eihän lapsi halua että vanhempi pahoittaa mielensä.



Lapsi jättää vaistomaisesti kertomatta asioita, jotka kokee 'vääriksi'. Äiti ei tykkää isän uudesta, joten en saa kertoa että meillä oli hauskaa. jne



Ei tarvi kertoa. Ihan samalla lailla kun lapselle ei tulisi kertoa esim sitä, että ei tykkää lapsen opettajasta. Lapsen pitää itse saada muodostaa oma mielipiteensä, ilman että pitää huomioida vanhempien ajatukset - mikäli henkilö ei ole lapselle vahingollinen

Kerro vaan, niin teki miehenikin ex. He erosivat vuonna -98 ja tapasin mieheni vuonna 2000, eli vatipäisinkin palstamamma osaa päätellä, etten vienyt varattua miestä. Siitä huolimatta ex kertoi lapsilleen, että olen huora ja hullu ämmä ja vaarallinen ja ties mitä. Lapset uskoivat niin kauan kun olivat pieniä. Teini-ikäisinä muuttivat meille omasta tahdostaan, kun eivät kestäneet enää äitiä ja sitä "onnea" heidän kotonaan. Lapset eivät enää ole missään tekemisissä äitinsä kanssa. Ja ei, emme ole manipuloineet teinejä olemaan olematta tekemisissä. Valinta on heidän. Että mukavia tulevia yksinäisiä äitienpäiviä sinullekin vaan, muistathan avautua tarpeeksi usein siitä, että se isin uusi on ihan huora.

Kun kaksi ihmistä ovat menneet naimisiin, he ovat luvanneet rakastaa toisiaan elämän myötä-ja vastoinkäymisissä. Aina ei kuitenkaan se onnistu. Kun on naimisissa toisen kanssa, niin silloin ei olla muiden naisten/miesten kanssa, eikä muut naiset tai miehet saisi olla naimisissa olevien kanssa. Tämäkään ei aina onnistu. Isä teki väärin, kun ei ensin eronnut ja sitten aloittanut uutta suhdetta. Uusi nainen teki väärin, kun aloitti suhteen naimisissa olevan miehen kanssa. Mutta ihmiset ovat erehtyväisiä.



Tässä faktoja ilman mustamaalausta, ja lapset saavat tietää mitä tapahtui oikeasti.



Ilman totuutta lapset alkavat helposti syytellä itseään tyyliin, jos olisin ollut kiltimpi niin isä ja äiti eivät olisi eronneet jne.



Lapsillekin kuuluu totuus!

Pahempaa minusta on tukahduttaa tunteensa ja esittää, että kaikki on OK kun kerran ei ole. Kyllä minusta lapsille tulee olla rehellinen ja kertoa omasta mielipahastaan, surustaan jne. Saahan kuolluttakin puolisoa surra, miksi ei siis sitä, joka lähti?



Jos eron jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut, saa lapsi sen kuvan, että ihmissuhteisiin ja eroon ei liity ikäviä tunteita. Ja kun lapsi ekan seurustelusuhteen päättyessä itkee ja on allapäin, luulee hän, että hänessä on jotain väärin, koska hän tuntee ikävää. Äitihän antoi mallin, että erossa ei surua ole.

varmasti lapset tajuavat ettei äiti pidä isän uudesta. Omatkin lapseni ovat huomanneet ettei ex pidä uudesta miehestäni vaikkei ole kertonut mistä johtuu. Ehkä vanhempina saavat tietää joko minulta tai ex:ltä mutta tällä hetkellä turha kaataa aikuisten asioita lasten niskaan.

...mulle kävi samalla tavalla 1,5 vuotta sitten. En ole asiasta mitään maininnut, mutta lapset eivät enää halua käydä isänsä luona. Lapset ovat fiksuja...sanovat vaan, etteivät tykkää isistä ja uudesta naisesta, koska isä tykkää enemmän siitä kuin heistä. Ja heitä ei kuunnella, heidän kanssaan ei tehdä mitään ja siellä on ankeaa.

Toistaiseksi olen pitänyt kiinni tapaamisista, mutta ajan mittaan ne varmasti vähenevät ja lopulta jäävät pois (kun lapset kasvavat, en voi pakottaa heitä sinne). Nyt etsin rauhassa uutta miestä, joka antaa miehen mallin...mutta 2-luokan miehet, jotka ovat jättäneet perheensä eivät kelpaa.