Onko ok sanoa lapsille, ettei tykkää isin uudesta?

eivätkä lapsesi ole niitä!

ei aikuisten väliset kahnaukset kuulu lapsille, eikä todellakaan pidä sanoa!!



Lapset joutuvat tosi raastavaan välikäteen jos joutuvat miettimään kenen puolella milloinkin ovat, uskaltaako tykätä isän kumppanista, voiko äidille kertoa että ovat tehneet jotain kivaa...käsittele itse oma katkeruutesi, armahda lapsesi.

Kyseessä henkilö, joka aloitti suhteen exäni kanssa meidän ollessa vielä naimisissa. Pitääkö nyt teeskennellä, että kaikki on kivaa vai saako olla rehellinen?

Mitäs sitä kaunistelemaan, nainenhan alkoi suhteeseen varatun miehen kanssa jolla on lapsia. Ei siis mikään "kiva" ihminen ja omalla osuudellaan osallistui perheen hajoamiseen.

pitää tuossa tapauksessa varmaan myös miettiä, millä haukkumasanoilla aikoo puhua lasten ISÄSTÄ. pettämiseen tarvitaan aina kaksi!

omasta suhtautumisesta lapsesi isän nykyiseen lapsille?



Haluatko vain aiheuttaa lapsille pahaa mieltä ja kysymyksiä siitä, miten lasten pitäisi suhtautua isänsä nykyiseen puolisoon? Lapsethan joutuvat todennäköisesti useastikin oleskelemaan perheenä isänsä luona, joten turha heille on asiaa mitenkään esille tuoda.



Sinun kuuluisi olla nyt aikuinen.

Kyseessä henkilö, joka aloitti suhteen exäni kanssa meidän ollessa vielä naimisissa. Pitääkö nyt teeskennellä, että kaikki on kivaa vai saako olla rehellinen?

Sanamuodoista oletan, että lapset ovat melko pieniä, joten mielestäni sinulla ei ole oikeutta manipuloida heitä - sitä omien vahvojen mielipiteiden kertominen pienille lapsille on.

Ja jotta totuus ei unohtuisi, tuskin tuonainen yksipuolisesti aloitti suhdetta miehesi kanssa. Uskon miehesi olleen asiassa varsin vahvasti ja vapaaehtoisesti mukana.

Manipulointia olisi näytellä että toinen olisi syytön asiaan.

Kyseessä henkilö, joka aloitti suhteen exäni kanssa meidän ollessa vielä naimisissa. Pitääkö nyt teeskennellä, että kaikki on kivaa vai saako olla rehellinen?

Mitäs sitä kaunistelemaan, nainenhan alkoi suhteeseen varatun miehen kanssa jolla on lapsia. Ei siis mikään "kiva" ihminen ja omalla osuudellaan osallistui perheen hajoamiseen.

pitää tuossa tapauksessa varmaan myös miettiä, millä haukkumasanoilla aikoo puhua lasten ISÄSTÄ. pettämiseen tarvitaan aina kaksi!

Oli siis puhetta attä toinen nainen osallistui OMALLA OSUUDELLAAN perheen hajoamiseen.

Sun lapset joutuu elämään sen uuden ihmisen kanssa. Älä turhaan tee tilannetta heille vaikeammaksi kertomalla ettet tykkää jne. Lapset kun ovat aina lojaaleja omille vanhemmilleen, niin arvaa millaiseen välikäteen he sitten joutuvat tuossa tilanteessa kun isi selkeesti tykkää uudesta tädistä mutta äiti ei?



Ikävä tilanne, olen siinä itsekin ollut, mutta missään nimessä sä et saa sekoittaa lapsia aikuisten asioihin.



Mä itse erosin lasteni isästä samasta syystä kuin tiedänkin eronne tapahtui, eivätkä lapseni vieläkään (yli 10v erostamme) tiedä oikeaa syytä eroomme. Että isillä siis oli sivusuhde nykyisen äitipuolen kanssa jo kauan ennenkuin erottiin. Saavat sitten joskus aikuisina tietää jos sattuvat kysymään.

Kyseessä henkilö, joka aloitti suhteen exäni kanssa meidän ollessa vielä naimisissa. Pitääkö nyt teeskennellä, että kaikki on kivaa vai saako olla rehellinen?

Mitäs sitä kaunistelemaan, nainenhan alkoi suhteeseen varatun miehen kanssa jolla on lapsia. Ei siis mikään "kiva" ihminen ja omalla osuudellaan osallistui perheen hajoamiseen.

pitää tuossa tapauksessa varmaan myös miettiä, millä haukkumasanoilla aikoo puhua lasten ISÄSTÄ. pettämiseen tarvitaan aina kaksi!

mustamaalaamisesta. Vaan siitä onko minulla avoimesti oikeus olla pitämättä ko. henkilöstä!

Mieheni on tottakai se, joka petti ja lähti ja syyllisyys on hänen. Mutta en silti pidä myöskään tästä kolmannesta osapuolista. Kysymys siis oli, pitääkö minun lasten edessä teeskennellä, että kiva kun isillä on uusi vai saanko edes jollain tasolla tehdä selväksi, että tämä ko. henkilö ei ole mikään äidin suosikki.

Pitääkö lapsille oikeasti valehdella?

t. ap

lapselleni, etten tykkää anopistani (hän on ollut minulle todella ilkeä). Lapseni tosin kysyi minulta enkä halunnut valehdella. Sanoin myös lapselleni, että hän voi mummosta tykätä ja se on minulle ihan ok. En aio kertoa että mummo ei ollut iloinen hänen syntymästä.

Pitää siis miettiä miten kerrot ja kuinka paljon kerrot.

Sun lapset joutuu elämään sen uuden ihmisen kanssa. Älä turhaan tee tilannetta heille vaikeammaksi kertomalla ettet tykkää jne. Lapset kun ovat aina lojaaleja omille vanhemmilleen, niin arvaa millaiseen välikäteen he sitten joutuvat tuossa tilanteessa kun isi selkeesti tykkää uudesta tädistä mutta äiti ei?

Ikävä tilanne, olen siinä itsekin ollut, mutta missään nimessä sä et saa sekoittaa lapsia aikuisten asioihin.

Mä itse erosin lasteni isästä samasta syystä kuin tiedänkin eronne tapahtui, eivätkä lapseni vieläkään (yli 10v erostamme) tiedä oikeaa syytä eroomme. Että isillä siis oli sivusuhde nykyisen äitipuolen kanssa jo kauan ennenkuin erottiin. Saavat sitten joskus aikuisina tietää jos sattuvat kysymään.

Ovat luottaneet ihmiseen, joka ei ollut sen arvoinen.

Suosittelen rehellisyyttä peliin alusta alkaen.

Yritä tosiaan pitää mölyt mahassasi. Olisi kauheaa jos lapset ei pitäisi yhtään exän nyxästä ja heidän olisi siellä pakko kuitenkin olla. Ja jos kysyvät onko se sinusta mukava niin sanot, ettei sinulla ole siitä mielipidettä sillä et tunne häntä ja voit ehkä sanoa että hän on isän ystävä ja sinulla on taas omat ystävät.

sun pitäisi sitä sanoa? lapset näkevät sen sun käytöksestä kuitenkin. lapsille tulee vaan syyllisyyttä jos vaikka tulisivatkin toimeen tämän iskän uuden kanssa.

jos teidän suhde on ohi niin keskity käsittelemään tunteesi aikuisten kesken ja turvaamaan lasten mielenrauha ja tulevaisuus.

Manipulointia olisi näytellä että toinen olisi syytön asiaan.

Taas näitä katkeria exiä, vanhempana sun pitäisi oikeasti ottaa itseäsi niskasta kiinni ja olla kuten aikuinen. Ei noita lasten niskaan kaadeta. Mitä enemmän parjaat exääsi (tai hänen uutta puolisoaan siinä sivussa), sitä enemmän lapset puolustavat exääsi ja tuntevat syyllisyyttä siitä, että viihtyvät exäsi luona tämän uuden puolison kanssa.

Onko ihme, että puolisosi otti ja jätti, jos olet oikeasti tällainen?

Kyseessä henkilö, joka aloitti suhteen exäni kanssa meidän ollessa vielä naimisissa. Pitääkö nyt teeskennellä, että kaikki on kivaa vai saako olla rehellinen?

Mitäs sitä kaunistelemaan, nainenhan alkoi suhteeseen varatun miehen kanssa jolla on lapsia. Ei siis mikään "kiva" ihminen ja omalla osuudellaan osallistui perheen hajoamiseen.

pitää tuossa tapauksessa varmaan myös miettiä, millä haukkumasanoilla aikoo puhua lasten ISÄSTÄ. pettämiseen tarvitaan aina kaksi!

mustamaalaamisesta. Vaan siitä onko minulla avoimesti oikeus olla pitämättä ko. henkilöstä! Mieheni on tottakai se, joka petti ja lähti ja syyllisyys on hänen. Mutta en silti pidä myöskään tästä kolmannesta osapuolista. Kysymys siis oli, pitääkö minun lasten edessä teeskennellä, että kiva kun isillä on uusi vai saanko edes jollain tasolla tehdä selväksi, että tämä ko. henkilö ei ole mikään äidin suosikki. Pitääkö lapsille oikeasti valehdella? t. ap

mutta jos tilanne on tämä,niin miksipä sitä pitäisi ehdoin tahdoin naama irvessa yrittää hymyillä. pidä viileät ja asialliset välit, mutta mitään ylimääräisiä kohteliaisuuksia en lausuisi.

lapsille en valehtelisi, mutta en kyllä suostuisi olemaan se hirveä, manipuloiva, petetty exkään!

mutta miksi ihmeessä et voi käyttäytyä neutraalisti tuon ihmisen suhteen, miksi sun pitää kertoa lapsille tunteistas sitä ihmistä kohtaan?



Mäkin vihaan ja inhoan lasteni isää, joka eronkin jälkeen on tehnyt kiusaa lasten kautta. Siltikään en ole tätä lapsilleni näyttänyt. Joissakin tilanteissa joissa ovat itkeneet isänsä tekosia, olen vain koettanut sanoa että kaikki aikuiset eivain ole kivoja tai pysty pitämään lupauksiaan jne. Mutta nekin asiat olen sanonut ilman isänsä haukkumista (vaikka aiheellista olisikin ollut sanoa monet kerrat että sori murut, teissä ei ole vikaa mutta isänne on maailman suurin kusipää).

mutta jostain kumman syystä lapselle ei saa kertoa, että ei pidä isin nyxästä. Tämä on taas tätä vauvapalstan tekopyhyyttä eli äiti saa raivostua jostain pikkujutusta ja komentaa lapsen ilman iltaruokaa nukkumaan, se on tunteiden ilmaisemista. Mutta äiti ei saa sanoa, että ei pidä jostain henkilöstä, koska se on manipulointia.



Ilman muuta lapselle saa kertoa, että ei pidä jostakin ihmisestä. Lapselle saa myös perustella sanomisensa. Lapselle saa esim. sanoa, että lapsi ei saa kuunnella tietyn henkilön musiikkia, koska siinä on rumat sanat. Lapselle saa sanoa, että ei pidä isin uudesta naisesta, koska tämä nainen ei halua isin enää asuvan meidän kanssamme.



On kokonaan isin tehtävänä selittää lapselle, miksi tämä pitää nykyisestä naisestaan.

Mu lapsen isä petti mua raskausaikana ja vauva-aikana muutti yhteen tämän naisen kanssa ja jätti mut täysin yksin vauvan kanssa, vasta lapsen ollessa liki 3-vuotias alkoi tapaamiset kiinnostaa. Siinä ajassa olin jo ehtinyt aika hyvin käsitellä oman katkeruuteni eikä ole tullut tarvetta mollata isää tai tämän nykyistä lapselle. Vaikka nykyäänkin (lapsi 5v)on vielä tunteita, ettei isä ansaitse lasta jne, pystyn pitämään ne ominani ja puhumaan isästä ihan positiiviseen sävyyn, samoin hänen naisestaan. Jos lapsesi ei suoraan kysy, en näe aihetta että sun pitäis korostaa ettet naisesta pidä. Käyttäydy neutraalisti ja asiallisesti.Voimia!

On ok sanoa (varsinkin jos sitä ei kuitenkaan voi pitää salaisuutena eli näkyy käyttäytymisessä) että "on vaikea tulla toimeen Hertan kanssa, joidenkin ihmisten kanssa ei vain tule toimeen" tai "minulla on paha mieli siitä että isän ja minun liitto ei onnistunut ja siksi tuntuu joskus kurjalta ajatella isän uutta liittoa".



Mutta ei ole ok sanoa, että "Hertta on ikävä luonne" tms. Eikä varsinkaan, ei VARSINKAAN, että "Hertta varasti isän minulta". Ei peitellenkään.

vai ajattelitko ihan kysymättä ton kertoa?



Mitä jos vaan jättäisit kertomatta.

Jos kysyvät, sano ettet tunne niin hyvin, että voisit tietää tykkäätkö vai et.

Riippuen tietysti lasten iästä ja kypsyystasosta. Eri asia jos aiot kutsua naista "tyhmäksi eukoksi".

Ja sinun pitää antaa lapsille lupa muodostaa oma mielipiteensä naisesta.

Mutta ei tarvi näytellä naisen seurassa vain lasten mieliksi, kyllä he sen ennen pitkää huomaisivat ja satutat vain itseäsi, eiköhän se toinen nainen ole satuttanut sinua jo tarpeeksi.