Epäilen mieheni olevan ihastunut ystävääni
On aika ahdistunut olo, koska aiomme viettää illan ystäväpariksuntamme kanssa ja uskon mieheni olevan ihastunut pariskunnan naiseen, joka on minun pitempiaikainen ystäväni. Mitään ei tietääkseni ole tapahtunut noiden kahden välillä. Olen mustasukkainen ja tuntuu, että haluaisin repiä mieheltäni silmät päästä, jos hän puhuu/tekee jotain thmiä tänään.
Olen huomannut, että tuo ystävänikin tykkää miehestäni, koska heillä tuntuu juttua riittävän ja olevan hauskaa kun olemme yhdessä. Jos luottaisin mieheni vilpittömyyteen, niin sehän olisi vain hienoa, että viihtyvät yhdessä. Mies vaan tuntuu olevan liian kiinnostunut tästä naisesta.
Mies on jo pidempään puhunut naisesta aina silloin tällöin, kysellyt turhan usein onko ks. nainen tulossa jonnekin illanviettoon tai kysellyt ns. ohimennen, että mitähän "Jatalle" kuuluu. Ja joskus kehui, miten hyvin tämä ystäväni osaa keskustella ja kuinka kaunis hän on. Mies ikään kuin sanoi, että on se ihme, että joku niin kaunis voi olla vielä niin mukava ja hyvä keskustelemaan. Silloin kyllä suutahdin, koska itse kuulen mitään positiivista mieheltäni todella harvoin. Miksi minua ei voi kehua?? Ja mikä siitä "Jatasta" tekee niin erityisen? Tuntuu, että mieheni on kiinnostuneempi tästä ystävästäni kuin minusta, kun olemme yhdessä.
Voi olla, että kuvittelen ja että minulla on vain huono itseluottamus. Ja se on ihan totta, nimittäin vertaan itseäni ja ulkonäköäni jatkuvasti muihin naisiin ja koen alemmuutta. Ja tuntuu, että miestäni kiinnostaa esim. enemmän politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, joista taas itse en ole kiinnostunut. Mutta silti haluaisin olla hyvää keskusteluseuraa miehelleni. Ja haluaisin olla kaunis mieheni silmissä, mutta spontaanisti hän kehuu vain muita naisia, kuten nyt tätä ystävääni. Ystväväni kehuminen satuttaa erityisesti, koska hän on aivan erityylinen nainen kuin minä. Itse olen enemmänkin pieni ja söpö, sellainen pikkuinen keiju ja tyttömäinen. Nykyisin tosin aika pyöreä. Ja mieheni on aina tykännyt minusta. Tuo ystäväni on jotenkin aikuisemman naisen oloinen, pitkä ja sellainen seksipommi, vaikka onkin siis korkeakoulutettu ja urakiidossa. Minulle tulee sellainen harmaa hiirulaisolo tämän ystäväni seurassa - siis silloin, kun mieheni on läsnä. Koen, etten ole kovin mielenkiintoinen.
Miten voisin olla hyvällä tuulella tänään illalla ja miten minun kannattaa reagoida, jos huomaan mieheni kuolaavan tai omistautuvan kokonaan tälle ystävälleni? En halua vaikuttaa mustasukkaiselta tai epätoivoiselta. Ja en haluaisi ystäväni huomaavan, että mieheni ihastus ärsyttää minua..
Kommentit (75)
Mies suorastaan suuttui ja kielsi antaneensa ystävälleni mitenkään erityisemmin huomiota. Kun kkysyin, että miksi minä en herätö vastaavia kehumishaluja miehessäni, hän sanoi minua naurettavaksi ja että olen mustasukkainen. No myönsin olevani ja mieheni sanoi, ettei hän enää osaa nähdä minua samalla tavalla seksikkäänä kuin vähän vieraampia naisia, koska on jo niin tottunut minuun. Sanoi, ettei voi mitään asialle.
Ei olisi pitänyt puhua, koska nyt minulla on todella ikävä olo ja tunnen itseni rumemmaksi kuin koskaan. Kun aloin itkemään mieheni nähden, hän sanoi, että rakastaa minua kyllä, mutta ei vaan osaa innostua enää niin kuin ennen. Ja pahinta oli, kun hän vielä kysyi, että eikö se ystäväni minunkin mielestäni ole jotenkin erityisen kaunis. Joopa joo. MItähän tästä nyt enää tulee, en enää usko itseeni enkä siihen, että mieheni oikeasti enää minua naisena haluaa. Ja minullle haluaminen tarkoittaa myös sitä rakastamista.
Lapset tulevat tänään kotiin, joten parempi nyt unohtaa tämä ja jatkaa eteen päin. Surullinen olo jäi tästä viikonlopusta.
ap
Että miehesi sanoi noin sulle, vaikka olisi ajatellutkin noin, niin EI saa sanoa noin omalle vaimolle!! Ja vielä jatkoi tuota kauniiksi kehumista sulle, sen jälkeen kun olit sanonut kuinka pahoitit mielesti. Oikeesti..täydet sympatiat sinulle multa =(. Miehesi ei ansaitse sua!
siis minun asemassani? Olen niin järkyttynyt, että tuntuu vaikealta jatkaa miehen kanssa. Vai dramatisoinko nyt turhaan? Tunnen, etten pysty antamaan miehelleni sitä, mitä hän naiselta haluaa ja toisaalta en koe saavani sellaista ihailua, mitä haluaisin. Kai miehen tehtävä on myös tukea naisensa itseluottamusta ja sitä, että nainen kokee itsensä kauniiksi? Miksi minä en ansaitse sitä?
Hirveän epäoikeudenmukainen olo.
ap
lastensa äitiä rakastetaan ja perheenäitiä rakastetaan. Ikävä sanoa, mutta intohimoinen rakkaus ja myös kunnioitus sua kohtaan näyttää puuttuvan. Jos miehesi olisi yhtään ajatellut sun tunteita ei olisi sanonut noita asioita. Ikään kuin hän nautti sun loukkaamisestaan? Kyllähän jokaisessa liitossa varmaan on just sitä, että ei tunne kuin tottumusta puolisioa kohtaan, mutta tosiaan eri asia sanoa ne noin raakasti päin toisen kasvoja. Ja kyllä pitkässälin liitossa voi aina vain haluta toista!
Nyt ihan oikeasti tapaat "Jattaa" vain kahden kesken. Ette te miehiä tarvitse elämäänne sekoittamaan. Miehesi tavatkoon miespuolisia kavereitaan, kun on tuollainen törppö.
Varmaan hän rakastaa sinua vaimona ja perheenäitinä. Koita sulkea tuo Jatta miehesi elämästä niin, että he eivät enää tapaa - ei siksi, että olisit mustasukkainen vaan ihan vain rangaistukseksi typerälle miehellesi. Muista, että olet juuri saanut luvan alkaa katsella muita miehiä sillä silmällä ja kehua heitä miehellesi. Sehän ei teidän suhteessanne ole uskottomuutta.
Ja jos olette Jatan kanssa hyvät ystävät ja pystyt hänelle tästä kertomaan, tee se. Hvänä ystävänä hän varasti ymmärtää ja pitää itse omalta puolelta huolen, etteivät tapaa. Ja te sitten jatkatte Jatan kanssa kahden keskeisiä tapaamisia niin kuin ennenkin. Jos miehesi kysyy, mitä Jatalle kuuluu, vastaa vain ympäripyöreästi ja vaihda aihetta.
En usko, että miehesi ei sinua enää halua, hän vain on jollain tapaa tämän Jatan lumoissa. Kyllä se häviää ajan myötä kun yhteiset tapaamisetkin harvenevat. Voittehan te myös Jatan kanssa keskenään sopia, että yhteisinä iltoina puhuttekin tyttöjen juttuja. En tarkoita koko aikaa. Sovitte, että jos miehesi yrittää taas saada jatan kanssa syvälinen ja pitkä keskustelu aikaiseksi, Jatta kommentoi jotain ja kysyy sitten sinun mielipidettäsi tai aloittaa uuden aiheen sinun kanssasi. Näin olet myös keskustelussa mukana ja "samalla tasolla" kuin miehesi.
Sopikaa myös jatan kanssa miehen mahdollista kehumista varten lauseita tmv. Eli jos ja kun miehesi taas kehaisee jattaa kauniiksi, Jatta voisi vaikka kiittää ohimennen ja tokaista "no mutta onhan se tuo sinun vaimosikin kaunis, katso vaikka, ihanat silmät, tuollaiset kun saisi".
Mutta nämä oikeastaan onnistuu vain, jos ystäväsi ymmärtää ja suostut hänelle tästä aidosti kertomaan. :)
MInulla on niin ristiriitaiset tunteet. Minua hävettää mieheni typeryys ja lapsellinen ihastuminen. Tunnen siis miestäni kohtaan nyt lähinnä ällötystä ja häpeän häntä. Minusta tuntuisi nöyryyttävältä ja ikävältä puhua ystävälleni siitä, että mieheni on hneen ilmiselvän ihastunut. Uskoisin, että ystäväni olisi aika kiusaantunut, jos avautuisin hänelle tästä. Ystäväni on sellainen hienotunteinen ihminen ja selvästi aistin, että hän yritti jo eilen vältellä miestäni ja hänen kommenttejaan.
Blaah. Voisin oikeastaan nyt lopettaa puhumasta miehelleni kokonaan. Hän on loukannut minua ihan kunnolla, eikä edes tajua sitä. Minulla on aivan sellainen olo, että "parasta ennen" -päivämääräni olisi umpeutunut.
ap
Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Nyt ihan oikeasti tapaat "Jattaa" vain kahden kesken. Ette te miehiä tarvitse elämäänne sekoittamaan. Miehesi tavatkoon miespuolisia kavereitaan, kun on tuollainen törppö.
Ei sitä miestä voi eristää houkutuksista, saat olla tekemässä niin lopun elämääsi. Mies pettää jos on pettääkseen, enkä minä ainakaan haluaisi miestä joka on pettämättä ainoastaan sen takia ettei hänellä ole siihen mahdollisuutta.
Eihän vihainen, pureva koirakaan ole kiltti sen takia ettei pysty puremaan kun on aitauksessa. Vaan kiltti koira on sellainen joka ei pure vaikka kulkee erilaisten ihmisten ympäröimättä purematta.
Minusta ap:n miehellä on oikeus tuntea noin, mutta ap:lla on myöskin oikeus tuntea miten tuntee. Ongelma tässä on vain se, että ap:n ja miehen käyttäytymismallit jäävät suhteeseen ilman että niitä on oikeasti mitenkään yritetty ratkoa.
Ei miehen eristäminen "Jatasta" hyödytä mitään. Niitä Jattoja tulee ja menee, ja jos ei Jattoja, niin Juttia, Annikoita, Sirpoja ja Pipsoja..
Vaikea sanoa. Ymmärrän, ettet haluaisi vaikuttaa mustasukkaiselta.
Silti ehkä ehdottaisin rehellistä keskustelua miehesi kanssa.
Toisena vaihtoehtona etäisyyden pitäminen naisystävääsi voisi olla hyvä idea. Ja se, että et vastaisi sen uteluihin naisesta muuta kuin "mitä se sua kiinnostaa" tms. Ole omistava kuten mies saattaisi tuossa tilanteessa olla. :) Tunge miehen viereen jne. Miksei nainen saisi tehdä niin, jos mieskin?
Niin, että itsetuntosi kohenisi hiukan? Mites tämä naisen mies suhtautuu vaimonsa ja miehesi keskusteluihin? Onko hänkin harmaa hiirulainen?
Sinä voit olla rohkea ja reipas, siitä saat uutta hehkua itseesi myös. Yritä sinä päästä keskustelemaan ystävättäresi kanssa naisten juttuja ja kysy häneltä jotain vaikka kotitöistä.
Ap,olin ennen ihan samanlainen.Tuntui että kaikki muut naiset peittosi minut mennen tullen ja että mieheni oli vain kiinnostunut heidän kanssa keskustelemaan illanvietoissa kuin minun kanssani.Aloin sitten treenaamaan,käymään kampaajalla ja vaatevarastoni uusin kokonaan...en mieheni takia vaan itseni takia.Halusin olla hyvännäköinen nuori nainen ja pääsinkin siihen tavoitteeseen.Hommasin ns.uuden elämän jossa keskityin vain itseeni enkä mieheni kyyläilyyn ja mustasukkaisuuteen.Nyt osat on vaihtunut.Minä olen se joka saa positiivista huomiota ja miehet kehuu.Mies on mustasukkainen ja kyselee hölmöjä menemisistäni.Jos ollaan yhdessä iltaa viettämässä niin mieheni on kimpussani,kokoajan pitäisi pussailla ja tanssia yhdessä ja mulla menee siihen hermot kun tahtoisin jutella kavereitteni kanssa ja olla vaan.
Pääset ap helpommalla jos juttelet vaan ystäväsi kanssa ja yrität unohtaa ääliö miehesi pätemisen tarpeen.
Yritä sinä päästä keskustelemaan ystävättäresi kanssa naisten juttuja ja kysy häneltä jotain vaikka kotitöistä.
Ei sitä miestä voi eristää houkutuksista, saat olla tekemässä niin lopun elämääsi. Mies pettää jos on pettääkseen, enkä minä ainakaan haluaisi miestä joka on pettämättä ainoastaan sen takia ettei hänellä ole siihen mahdollisuutta.
Tosi hyvä elämänohje tämä parisuhteelle:) pitää pitää mielessä tälläiset ajatukset
ja olen mielestäni niin tavallisen näköinen verrattuna tähän ystävääni, joka on siis oikeasti sellainen glamöröösin näköinen vaikka olisi aivan yksikertaisesti pukeutunut ja meikannut. Tämä nainen on jotenkin "eri lajia", kuin itse olen. Kai olen itse sellainen pienenpyöreä ja aika tavis, ilman mitään erityistä tyyliä ja tuos ystäväni on sellainen naisellinen, rohkea ja juuri sellainen maailmannaisen oloinen. Itseluottamukseni ei riitä mihinkään "kilpailuun".
Siksikin nolottaa jotenkin "olla omistava" tai jotenkin pitää miehestäni kiinni, sillä ei tuo ystäväni varmasti ymmärrä, että mieheni on hänestä kiinnostunut, koska hänellä on oma miehensä mukana ja minä olen siinä. Ja hän on aina kaikille kohtelias ja ystävällinen (luulen, ettei mieheni tajua tätä). Minulle tulisi todella mustasukkaisen pirttihirmun olo siinä, jos yrittäisin jotenkin kääntää huomiota itseeni.
Ja kun en vaan osaa keskustella niin järkevästi kaikenlaisista isoista aiheista, etten koe voivani "johtaa" keskustelua, jossa osallisina miehet ja ystäväni ja minä. Ei miehiä niin kiinnosta minun juttuni, ja ystäväni kanssa juttelemme näsitä "naisten jutuista" yleensä kahden kesken, kun miehet eivät ole läsnä. Olisi outoa olla naiset ja miehet erikseen, kun ei sellaista ole ollut ennenkään tapana.
Miehelleni on jotenkin ikävä sanoa tästä, kun en muutenkaan nyt ole erityisen itsevarma, niin pelkään vaikuttavani vielä tylsemmältä ja rumemmalta, jos alan kyselemään mieheltä tunteista ystävääni kohtaan. En tiedä, huomaako ystäväni mies, että oma mieheni on kiinnostunut ystävästäni. Toivottavasti ei.
Pitäisi alkaa hiljalleen laittautua iltaan. Ei ole edes mitään uutta päälle..mitenkähän saisi mielen nousemaan?
ap
että olosi on tänään jostain syystä hieman alakuloinen ja tarvitsisit häneltä tavallista enemmän huomiointia illan aikana? Et siis viittaisi millään tapaa tähän ystävääsi.
Älä aliarvioi itseäsi. Ehkä et ole vain parhaimmillasi isoissa joukoissa uusien ihmisten kanssa?
Yritä sinä päästä keskustelemaan ystävättäresi kanssa naisten juttuja ja kysy häneltä jotain vaikka kotitöistä.
kommentoija kertoo ajatuksensa: Tuli mieleen, että usein upeat uranaiset eivät välttämättä kotitöistä perusta. Ap taas vaikuttaa ihmiseltä jolta ne hoituu, ajattelin hänen voivan päteä tällä alalla.
Monet miehet loppujen lopuksi arvostavat vaimojaan, jotka tekevät kodista kodin... Laittavat heille ruokaa, pesevät pyykit. Tällainen ajatus, ja toisena ajatelmana oli se, että jos naiset keskustelivat asioista jotka eivät kiinnosta miehiä ei ystävätär pääsisi vokottelemaan ap:n miestä tai toisinpäin.
Mies suorastaan suuttui ja kielsi antaneensa ystävälleni mitenkään erityisemmin huomiota. Kun kkysyin, että miksi minä en herätö vastaavia kehumishaluja miehessäni, hän sanoi minua naurettavaksi ja että olen mustasukkainen. No myönsin olevani ja mieheni sanoi, ettei hän enää osaa nähdä minua samalla tavalla seksikkäänä kuin vähän vieraampia naisia, koska on jo niin tottunut minuun. Sanoi, ettei voi mitään asialle.
Ei olisi pitänyt puhua, koska nyt minulla on todella ikävä olo ja tunnen itseni rumemmaksi kuin koskaan. Kun aloin itkemään mieheni nähden, hän sanoi, että rakastaa minua kyllä, mutta ei vaan osaa innostua enää niin kuin ennen. Ja pahinta oli, kun hän vielä kysyi, että eikö se ystäväni minunkin mielestäni ole jotenkin erityisen kaunis. Joopa joo. MItähän tästä nyt enää tulee, en enää usko itseeni enkä siihen, että mieheni oikeasti enää minua naisena haluaa. Ja minullle haluaminen tarkoittaa myös sitä rakastamista.
Lapset tulevat tänään kotiin, joten parempi nyt unohtaa tämä ja jatkaa eteen päin. Surullinen olo jäi tästä viikonlopusta.
ap