Lue keskustelun säännöt.
Paluumuutto Suomeen / lasten sopeutuminen
02.09.2011 |
Löytyisiköhän täällä ketään, jolla olisi kokemusta lasten sopeutumisesta Suomeen ulkomaanvuosien jälkeen? Lähinnä olisi kiva kuulla minkä ikäisinä teidän lapset palasivat, oliko se mielestänne hyvä vai vaikea ikä? Mitkä asiat paluussa olivat vaikeita?
Itse harkitsemme siis palaamista Suomeen, vaihtoehtoisia aikoja on kaksi ja koitamme pohtia kumpi ikävaihe lapsille olisi helpompi palaamisen kannalta. Kokemuksi?
Kommentit (81)
tosi isoja ongelmia kun palaamme Suomeen. Lapseni on silloin 14 vuotias. Osaa kylla Suomea talla hetkella hyvin. Kavi ekan luokan Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsille (jo vähän vanhempia) oli Suomeen muutto suuri kulttuurishokki. Juurikin tämän lasten "vapauden" vuoksi. Tähän päälle samanikäisten pussikaljottelut, haistattelut, täydellinen kunnioituksen puute ja kiusaaminen.
Meidän ratkasu oli koko perheen yhteinen ja muutettiin uudelleen maailmalle. Suomi ei ikävä kyllä ollut enää meitä varten. Toivottavasti kukaan ei kauheasti pahastu, mutta kun tulee kulttuurista jossa käyttäytyminen on yhteisöllistä ja sosiaalista ja hyvät tavat opitaan vauvasta, niin Suomi on siitä näkökulmasta aikamoinen barbaarien maa.
Meillä ainakin lapset ovat sopeutuneet aika hyvin. Koti-ikävä tuohon toiseen maahan on kyllä kova. Yläkouluikäisinä palattiin. Shokkina molemmille (tyttö sekä poika) tuli suomalaisten lasten käytöstapojen puute sekä kunnioituksen puute vanhempia ihmisiä kohtaan. Eivät vieläkään ole sopeutuneet tähän.
Pitävät koulua myös liian lepsuna sekä työskentelytavoilta että muilta osin. Rajat, säännöt ja yleensäkin kuri puuttuvat täysin. Kävivät ihan yleistä koulua toisessa maassa, eivät siis mitään kallista yksityiskoulua. Kulttuurit vain ovat niin totaalisen erilaiset.
Molemmat pitävät kuitenkin Suomesta, onhan se heidän toinen kotimaansa. Haluavat kuitenkin muuttaa pois täältä mahdollisimman pian.
Serkun esikoinen oli "ekassa" muutossa n. puoli vuotias ja perhe muutti takaisin Suomeen vuoden päästä ja n. puolen vuoden päästä oli uusi muutto Britteihin.
Ja onhan siinä vähän eroa, onko lapsi käynyt normi koulun vaiko jonkun yksityiskoulun. Eli kuinka hyvin sopeutuu ja kuinka hyvin ymmärtää/puhuu suomea.
Esikoisesta on myös todella outoa se, että pääsee nyt itsenäisesti menemään kavereilla ja harkkoihin jne. jne. myös bussilla. Kun Briteissä äidin tai isän piti koko ajan kuskata, varsinkin kun koulu ja ne koulukaverit eivät asuneet samassa naapurustossa.
Ja sitäkin lapsi ihmetteli, kun ei tarvi enää pitää sitä ahdistavaa koulupukua (siitä oli kuulemma käyty monet aamut kunnon keskustelut, että laitetaanko se kutittava ja ärsyttävä puku päälle vaiko ei..). Lapsi oli ihan into piukeena, kun sai kuulla, että täällä kouluun saa mennä farkuissa tai verkkareissa jne.
Suosittelen laittamaan lapset enkun kieliseen kouluun, jos vaan mahdollista. Mataloittaa vähän muuttoa.
Serkun lapsi on enkun kielisessä koulussa ainakin tämän vuoden, vaikka lapsi itse haluaisia tavis kouluun.
Meillä siis myös muutto takaisin ulkomaille edessä jo ensi vuonna!
Saavat barbaarit jäädä taistelemaan keskenään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä siis myös muutto takaisin ulkomaille edessä jo ensi vuonna!
Saavat barbaarit jäädä taistelemaan keskenään...
suurin syy. Se näkyy sitten ihan kaikessa. Samoin toinen lapsista urheilee kilpaa ja hänen oli vaikea sopeutua siihen, ettei ole sellaista reilua urheiluhenkeä. Ressukka ekoissa kisoissa toivotteli toisille onnea suorituksiin ja kättelikin. Suorituksen jälkeen onnitteli voittajaa ja tieysti odotti myös, että häntä olisi vastavuoroisesti onniteltu. Myöskin muiden kilpailijoiden vanhempien kyräily tuntui raskaalta. Lapsi oli tottunut siihen, että vanhemmatkin taputtavat selkään ja kannustavat ja kehuvat toisten lapsia.
Olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Suomessa käydään yleensä kesällä, mutta sekin tarve on pienentynyt.
Ollaan asuttu ulkomailla nyt n. 18 v ja valitettavasti ei se tunnu hyvältä ratkaisulta.
Ehkä Suomessa on paljon hyvää, mutta suomalaiset tavat eivät ole niitä, joita haluan lapsilleni opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni on syntynyt Briteissä ja aloitti siellä myös koulun, kun se alkaa siellä niin varhain. Jo siellä havaittiin että ongelmia oli, nyt hänellä on diagnoosina oppimisvaikeuksia. He eivät halunneet auttaa, vaan olisivat jättäneet vaan luokalle. Muutimme Suomeen hänen ollessa 4, melkein 5v. Täällä hän pääsi lastentarhaan ja sain pian diagnoosin käytyämme spesialistien luona. Hän viihtyi tarhassa paremmin kuin sikäläisessä koulussa ikinä ja diagnoosin takia sai apua. Kielen hän oppi alle puolessa vuodessa, sellaista jota tämä diagnoosi ensiksi povasi ettei varmaan oppisi. Nyt hän käy kolmatta luokkaa, ei ole ikinä jätetty luokalle, mutta uskon että kun hän saavuttaa peruskoulun lopun hän on samalla tasolla kuin muut. Muutto takaisin oli parasta hänelle ja minä kuulun siihen ryhmään jotka voivat allekirjoittaa Suomen koulu systeemiä maailman parhaimpana. :)
Meillä siis myös muutto takaisin ulkomaille edessä jo ensi vuonna!
Saavat barbaarit jäädä taistelemaan keskenään...
suurin syy. Se näkyy sitten ihan kaikessa. Samoin toinen lapsista urheilee kilpaa ja hänen oli vaikea sopeutua siihen, ettei ole sellaista reilua urheiluhenkeä. Ressukka ekoissa kisoissa toivotteli toisille onnea suorituksiin ja kättelikin. Suorituksen jälkeen onnitteli voittajaa ja tieysti odotti myös, että häntä olisi vastavuoroisesti onniteltu. Myöskin muiden kilpailijoiden vanhempien kyräily tuntui raskaalta. Lapsi oli tottunut siihen, että vanhemmatkin taputtavat selkään ja kannustavat ja kehuvat toisten lapsia.
Olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Suomessa käydään yleensä kesällä, mutta sekin tarve on pienentynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni on syntynyt Briteissä ja aloitti siellä myös koulun, kun se alkaa siellä niin varhain. Jo siellä havaittiin että ongelmia oli, nyt hänellä on diagnoosina oppimisvaikeuksia. He eivät halunneet auttaa, vaan olisivat jättäneet vaan luokalle. Muutimme Suomeen hänen ollessa 4, melkein 5v. Täällä hän pääsi lastentarhaan ja sain pian diagnoosin käytyämme spesialistien luona. Hän viihtyi tarhassa paremmin kuin sikäläisessä koulussa ikinä ja diagnoosin takia sai apua. Kielen hän oppi alle puolessa vuodessa, sellaista jota tämä diagnoosi ensiksi povasi ettei varmaan oppisi. Nyt hän käy kolmatta luokkaa, ei ole ikinä jätetty luokalle, mutta uskon että kun hän saavuttaa peruskoulun lopun hän on samalla tasolla kuin muut. Muutto takaisin oli parasta hänelle ja minä kuulun siihen ryhmään jotka voivat allekirjoittaa Suomen koulu systeemiä maailman parhaimpana. :)
Suomalainen koulusysteemi tukee kyllä hyvin juuri näitä, joilla on ongelmia oppimisen ja kehityksen kanssa. Monissa maissa tähän ei ole julkisilla varoilla varaa. Teille oli kyllä upea ratkaisu, että pääsitte nauttimaan suomalaisesta hyvinvointimallista! Kiva, kun lapsen asiat järjestyivät.
Suomessa taidetaan diagnoosejakin kirjoittaa enemmän kuin missään muualla. En sitten tiedä saako sen helpommin vai tunnistetaanko vaikeudet helpommin. Onneksi yhteiskunta maksaa.
mutta muistetaan kysellä juttukaverilta kanssa hänen kuulumiset ja jopa kuunnellaan kiinnostuneena. Ollaan innostuneita ja kehutaan toisten saavutuksia. Ei kerrota vai siitä kuinka huonosti asiat on, vaan yritetään löytää hyviäkin asioita elämästä. Juttua tulee muustakin kuin sairaskertomuksista ja toisten asioiden juoruamisista!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni on syntynyt Briteissä ja aloitti siellä myös koulun, kun se alkaa siellä niin varhain. Jo siellä havaittiin että ongelmia oli, nyt hänellä on diagnoosina oppimisvaikeuksia. He eivät halunneet auttaa, vaan olisivat jättäneet vaan luokalle. Muutimme Suomeen hänen ollessa 4, melkein 5v. Täällä hän pääsi lastentarhaan ja sain pian diagnoosin käytyämme spesialistien luona. Hän viihtyi tarhassa paremmin kuin sikäläisessä koulussa ikinä ja diagnoosin takia sai apua. Kielen hän oppi alle puolessa vuodessa, sellaista jota tämä diagnoosi ensiksi povasi ettei varmaan oppisi. Nyt hän käy kolmatta luokkaa, ei ole ikinä jätetty luokalle, mutta uskon että kun hän saavuttaa peruskoulun lopun hän on samalla tasolla kuin muut. Muutto takaisin oli parasta hänelle ja minä kuulun siihen ryhmään jotka voivat allekirjoittaa Suomen koulu systeemiä maailman parhaimpana. :)
Suomalainen koulusysteemi tukee kyllä hyvin juuri näitä, joilla on ongelmia oppimisen ja kehityksen kanssa. Monissa maissa tähän ei ole julkisilla varoilla varaa. Teille oli kyllä upea ratkaisu, että pääsitte nauttimaan suomalaisesta hyvinvointimallista! Kiva, kun lapsen asiat järjestyivät.
Suomessa taidetaan diagnoosejakin kirjoittaa enemmän kuin missään muualla. En sitten tiedä saako sen helpommin vai tunnistetaanko vaikeudet helpommin. Onneksi yhteiskunta maksaa.
Kun kuitenkin kai vanhemmat yleisesti ottaen (pois lukien Rosa Meriläinen) haluavat asettaa lapsilleen rajat ja opettaa käytöstapoja. Kukaan ei kai halua lapsestaan kiusaajaa, haistattelijaa tai pussikaljoittelijaa. Mitä oikein tapahtuu, kun hyvistä aikomuksista huolimatta epäonnistumme? Ehkä aikuisten pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, ovatko itse kohteliaita ja ystävällisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni on syntynyt Briteissä ja aloitti siellä myös koulun, kun se alkaa siellä niin varhain. Jo siellä havaittiin että ongelmia oli, nyt hänellä on diagnoosina oppimisvaikeuksia. He eivät halunneet auttaa, vaan olisivat jättäneet vaan luokalle. Muutimme Suomeen hänen ollessa 4, melkein 5v. Täällä hän pääsi lastentarhaan ja sain pian diagnoosin käytyämme spesialistien luona. Hän viihtyi tarhassa paremmin kuin sikäläisessä koulussa ikinä ja diagnoosin takia sai apua. Kielen hän oppi alle puolessa vuodessa, sellaista jota tämä diagnoosi ensiksi povasi ettei varmaan oppisi. Nyt hän käy kolmatta luokkaa, ei ole ikinä jätetty luokalle, mutta uskon että kun hän saavuttaa peruskoulun lopun hän on samalla tasolla kuin muut. Muutto takaisin oli parasta hänelle ja minä kuulun siihen ryhmään jotka voivat allekirjoittaa Suomen koulu systeemiä maailman parhaimpana. :)
Suomalainen koulusysteemi tukee kyllä hyvin juuri näitä, joilla on ongelmia oppimisen ja kehityksen kanssa. Monissa maissa tähän ei ole julkisilla varoilla varaa. Teille oli kyllä upea ratkaisu, että pääsitte nauttimaan suomalaisesta hyvinvointimallista! Kiva, kun lapsen asiat järjestyivät.
Suomessa taidetaan diagnoosejakin kirjoittaa enemmän kuin missään muualla. En sitten tiedä saako sen helpommin vai tunnistetaanko vaikeudet helpommin. Onneksi yhteiskunta maksaa.
Toisella lapsella oli lähtömaassa todettu testeissä erityislahjakkuutta, johon hän sai extraopetusta pari kertaa viikossa. Tätä ei taas Suomessa huomioitu millään tavoin. Ja kun lahajakkuus on yhdellä osa-alueella, niin ei voida esimerkiksi siirtää toiselle luokka-asteelle. Lisätehttävät olivat naurettavia: samaa mitä koulussa muutkin opiskelivat yhtäaikaa, vähän vain eri muodossa.
ja perhe joka muutti takaisin ulkomaille.
En tiedä jos oikeasti laitetaan lapsille nopeammin diagnoosia, siksi että se tunnistetaan vai siksi että nyt halutaan laittaa. Tyttäreni erikoisuus on aika ilmiselvää. Diagnoosi vain auttaa saamaan oikeaa apua, ettei kaikki vaan ajattele "hui, onpa huonokäytöksinen, on varmaan huono äiti jne" siis jopa koulun puolelta. Kun tietää miten hänet saa parhaiten "toimimaan" niin hän on maailman ihanin. En osaa sitten kommentoida siihen jos on erikoislahjakkuus. Se on pikkusiskoni. On joskus ollut koulu hänelle liiankin helppoa ja hyvät numerot tulee aina. Ehkä se antaa sitten myöhemmällä iällä enemmän valinnanvaraa opiskeluun.
vai maaseudun koulu. Meille tuli kulttuurishokki ihan jo siinä kun muutetiin maalaiskunnasta ison kaupungin lähiöön. Lähiössä nuorison tavat (ja harrastukset) oli jotain ihan muuta kuin maaseudun okt-alueella.
Suomessa on aika tasa-arvoista, ei ole nk. "eliittiä" ja "köyhälistöä" vaan eletään rinta rinnan sosiaaliluokasta riippumatta (vert. moni muu maa).
Täällä sitten ne pussikaljoittelijat iskevät enemmän silmään, koska heitä näkee ihan omassa naapurustossa. Jos ajatellaan vaikka Yhdysvaltoja: kun sinne joku Suomesta lähtee töihin, hän ei asu missään ghetossa jossa ammuskellaan ja liki jokainen käyttää huumeita, vaan rauahllisella alueella. Joten ne ongelmat eivät näy, koska asuinalue vaikuttaa siihen elämiseen.
ei mitään ongelmia sopeutumisessa. Lapset englanninkielisessä koulussa, mutta suomi todella hyvin hallussa.
Se on kuulkaa mammat ja papat ihan teistä itsestä kiinni kuinka hyvin ne lapset suomea osaavat. Ei ne sitä opis jos te ette kunnioita yhtään omaa äidinkieltänne ja ette käytä sitä kotona ja ohjaa sen pariin. Nuorin lapsi oppi lukemaan suomeksi ja englanniksi 5 vuotiaana.
Ja kyllä ne yksityiskoulut ulkomailla on pääsääntöisesti paljon tasokkaampiakuin koulut suomessa. Ainakinnäin lahjakkaiden lasten vinkkelistä.
Jotkut nyt vaan ei halua sopeutua suomeen, oli tilanne mikä vaan.
Mekinlähdimme taas, koska miehen työ vei.
Kuopus on syntynyt Briteissä, esikoinen Suomessa.
Kuopukselle oli kuulemma positiivinen ylläri se, että ei tarvinnutkaan mennä kouluun vaan pääsikin takasin tarhaan (lapsi on 5v ja käynyt jo vuoden "koulua" Briteissä).
Esikoinen on 12v ja hänet laitettiin kuutoselle eikä seiskalle. Esikoiselle oli kuulemma todella kova shokki se, että täällä on niin "vapaata" koulussa ts. opettajia ei kutsuta Mr. se ja se tai Miss se ja se vaan ihan vaan opeksi tms. Esikoinen kävi katolilaista yksityiskoulua (serkun mies on suomen katolilaisia), jossa oli todella kova kuri.
Suomen kieli on kyllä vielä hakusessa kummallakin lapsella, mutta kyllä se siitä.