Paluumuutto Suomeen / lasten sopeutuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen perusteella mitä täällä on kerrottu lapset varmasti sopeutuvat nopeasti ja hyvin. Alle kouluikäisiä kun ovat ja osaavat suomea.

Vanhempana voi olla vaikeampaa. Itselläni oma kokemus. Asuimme isän työn takia Britanniassa siitä asti kun olin 2, siihen asti kun olin 14. Oli todella kamala ja masentava kokemus paluumuutto Suomeen, maahan jota en ollenkaan edes muistanut. Kieltä kyllä osasin, koska molemmat vanhempani ovat suomalaisia ja suomea kotona puhuttiin, mutta muuten kaikki tuntui kummalliselta.

Se, että koulussa piti syödä pahaa koulun ruokaa eikä saanut syödä eväitä. Erilainen koulujärjestelmä, joutui lukemaan niin monia aineita. Yksi painajainen tuli ruotsin kielestä, jota muut olivat jo lukeneet vuoden ja minä jouduin hyppäämään kylmiltäni mukaan 8. luokalla ilmnan yhtään aiempia ruotsin opintoja. Jouduin myös koulussa kiusatuksi ja nälvityksi, kun briteissä olin ollut ihan suosittu ja minulla oli paljon kavereita. Paluumuutto Suomeen tarkoitti minulle hyvän ja vilkkaan sosiaalisen elämän vaihtumista yksin huoneessani nyhjöttömiseen ja koulussa kiusaajien pelkäämiseen. Inhosin myös pimeää syksyllä ja talvella ja kylmää. Vasta jossain lukion loppupuolella aloin tottua niin ettei koko ajan harmittanut Suomessa asuminen.

Paluumuutto ei ole paluumuutto vanhemmalle lapselle

Teini-ikäiset eivät palaa mihinkään vaan lähtevät omasta tutuista ympäristöissään vain sen takia että heidän vanhemmilla on Suomessa lapsuudenystäviä ja sukulaisia

Minäkin jouduin jättämään taakseni kaiken rakkaan

Siihen menee vuosia kunnes sopeutuu.

Minä olin silloin 14v päättänyt et tänne en jää.

Muutin takaisin ulkomaille heti kun pystyin ja se oli minun paluumuutto

En koe olevani Suomalainen samalla tavalla kuin muut perheen jäsenet

Tämä keskustelu ja muu aiheesta oleva materiaali aina keskittyy aikuisen näkökulmiin

Kyllä lapset sopeutuvat, kyllä ne kielen oppii jne. Ei sitä uutta kieltä opi ilman että lapselta vaadittaisiin ponnistuksia, ja kyllä se uusi dominoiva kieli vaikuttaa ensimmäiseen kieleen

Se ajatus että noin vain voit muuttaa lapsesi suomalaiseksi kädenheitolla on julmaa. Kyllä lapset sopeutuu kun ei ole vaihtoehtoa jne

Ruth van Reken on tutkinut expat lapsia. Hän juuri sanoi että perheen sisällä, perheen jäsenillä saattaa olla eri käsitys siitä että missä on koti

Minä en anna suomen maan passin määrittää sitä mikä olen, en muistele lämmöllä paluumuutto vuosiani, se oli ikävää aikaa.

Suomalaiset eivät ole niin suvaitsevaisia kuin mitä haluavat itse uskoa

Samoilla linjoilla - olin 15v kun muutimme takaisin Suomeen, en enää sopeutunut takaisin kunnolla. Ulkomaille palasin jo yliopisto-opintojen aikana, ja lopulta työelämässä heti sopivan tilaisuuden tultua, nyt parinkymmenen vuoden jälkeen en osaisi enää kuvitella palaavani. Suomesta kaipaan luontoa, mutta paluumuutto ahdistaa ihan teoreettisena ajatuksenakin.

Hei kohtalotoveri!

Lähetän sinulle lämpimän halauksen