1lk. ope soitti jo nyt- poika häiritsee tunnilla- olen neuvoton!

ota kotiin ja pidä kotona opetuksessa. Toisia ei vain saa häiritä ja piste. Jos ne lapset muissa maissa menevät kouluun 4v ja pystyvät olla hiljaa, niin pystyy sinunkin poikasi.



kaikilla on tylsää koulussa ja piste. turvat kiinni silti. kotona riehutaan sitten.

kaikki istuivat koulussa hiljaa, vaikka silloinkin joukossa on tietenkin ollut adhd yms. tapauksia. Eli kaipa se kovempi kuri voi toisinaan olla oikea ratkaisu "häiriköiden" kanssa. Tämä näin yleisenä huomiona, ei niinkään ap:n tapaukseen.



Mutta minkäs teet kun koulumeininki on nykyään niin löperöä.

tai jos se on sun tehtävä niin mene luokaan pitämään lapsi kurissa.



Meidän koulussa tehdään näin

- häirikkö istuu pulpetteineen eteisessä

- jos pulisee liikaa, pitää juosta 3xkoulun ympäri'

- jos pylly ei pysy penkissä, istutaan "piikkityynyn päällä" ( muovinen nystyinen tyynynnäköinen hommeli, jossa pylly ei liu'u, ei pysty "putoamaan" tuolilta).



ym ym. nämä asiat siis tekee ope. Open pitää pystyä pärjäämään lasten kanssa, ei ekaluokkalaiselta voi vielä odottaa hirveästi.

mikään lässynlässyn auta. Puhu lapsen kanssa miten tunneilla pitää käyttäytyä. Pitää viitata eikä saa pölistä omiaan. Mikähän siellä koulussa pelottaa? Sekin pitää saada selville. Jos on jokin häiriötekijä, joka pelottaa voi sekin vaikuttaa lapsen käytökseen tunneilla. Lapsesi sanoo, että koulussa on tylsää, mutta kuitenkin yhden kirjaimen tekeminen kotona on vaikeaa? Odottaako hän itseltään/odotetaanko häneltä kotona siis täydellisyyttä? Siinä miettimisen aihetta.

muuttuisi, jos opettajana olisi vanha, ruma rimaa hipoen kirjoittanut karski entinen rettelöitsijäpoika?

Onko opena vasta valmistunut viiden laudaturin vaalea herttainen ex-etupulpetin tyttö?

Jos vanhemmat ovat potkineet tarpeeksi persuuksille, vaatineet hiljaisuutta juhlissa, ravintoloissa, jne. ja ottaneet muut ihmsiet huomioon itse kaikissa tekemisissään, niin aivan varmasti kakarat osaavat olla ihmisiksi koulussa.



jSiinä ei lässytys auta, vaan kuri. Kenelläkään vaan ei ole oikeutta elää kuin olisi ainoa ihminen maapallolla. Muut ovat yhtä tärkeitä ja jos yksi pikkuperkele vie kaiken opettajan ajan pälättämällä itsekkäästi, niin toisille se koulu on helvettiä. Ne toiset ovat hiljaa, koska ovat niin älykkäitä, että tajuavat että kukaan ei kuule, jos kaikki huutaisivat ja puhuisivat itsekkäästikoko ajan.



tyhmät ja itsekkäät pellet häiritsevät tunnilla.

"On osannut lukea ja kirjoittaa jo 5v lähtien."



Siirtäkää 2-luokalle. Ja antakaa niitä vaativampia tehtäviä.



Tämä ei tosin tasapäistä,,,, Eli lapsestanne ei ikänä taisa tulla sellaista "PISA-Neroa"



Vihjeeksi; teetä itse pojalla älykkyystesti ja vaikka se PISA-testi, jne,, ja jos on kykyjä niin älkää haaskatko niitä. Älkää opettako väkisin pasiiviseksi ja laiskaksi.

"Open tehtävä on saada se tunnilla järjestykseen. Hyvä kuitenkin, että sait tiedon."

Meinaatko todellakin, että open tehtävä on saada lapsi koulukypsäksi muutamassa kouluviikossa, jos se ei ole onnistunut vanhemmilta 7 vuodessa?

Sinällään suloista, että joku ajattelee opettajat noin kaikkivoipiksi! Ne lapset, jotka on laitettu järjestykseen jo kotona, osaavat sen taidon myös koulussa ja päinvastoin!

Onko open tehtävä paikata vanhempien puutteita kasvatustyössään?? Valitettavan usein ope joutuu niitä korjailemaan!

Kasvattakaa lapsenne, niin ope voi keskittyä omaan ykköstehtäväänsä: opettamiseen!

Peesi. Jotkut vain ovat nii helvetin itsekkäitä ja laiskoja, että eivtä kotona tee mitään kakaroidensa eteen. Sitten pitäisi erityisopettajien, psykologien ja avustajien tehdä työt.

Itsekkäät vanhemmat maksamaan omasta pussista nämä erityispalvelut. Itse makaavat perse homeessa ja syyttävät opettajaa joka ei saa kuria, kun itse viedään röyhkeällä käytöksellä ja sen opettamisella kakaroilleen, kaikki mahdollisuudet opettajilta.

Nyt tämä suloinen, empaattinen villikkomme on kolmannella luokalla. Toissa syksynä palaveerattiin open kanssa heti syyskuussa ja aiheena juuri samanlaiset asiat kuin teidän pojallanne. Hänen näkemyksenä oli, ettei pojan käytöstavoissa ole sinällään mitään vikaa, poikamme on kohtelias, lempeä, ystävällinen ja kaikkea, mutta että hän vilkas, helposti häiriintyvä ja että käytöksessä on osin tarkkaavaisuushäiriöisen piirteitä eli möläyttelee tunnilla, ei malta viitata, puhuu osin open päälle.

Ja tämän oli todennut koulun erityisopekin, kun oma ope oli integroinut hänet mukaan pojan arviointiin. Oma ope näytti meille tuon lomakkeen, jonka perusteella poikaa oli arvioitu. Erityisope ja oma ope suosittelivat, että poikamme jatkaa ilman muuta ns tavan luokalla (koska yleisiltä taidoiltaan ja valmiuksiltaan oli vähintään ikäryhmänsä tasolla), mutta että otetaan käyttöön muutamia juttua. Näitä olivat:

* tarravihko, eli hän sai tarran jokaisesta päivästä joka meni hyvin (ja koti oli tässä mukana tukemassa tyyliin tietty määrä tarroja oli edellytys tietyille palkinnoille, kuten vaikka leffalipulle tai että kaveri tulee yökylään tms)

* hänellä oli luokassa stressipallo ja mm matikan tunneilla pieniä tikkuja, joita näpräili laskiessaan

* hankittiin luokkaan tyyny, joka simuloi aivoihin tunnetta liikkeestä kun poika tuolilla istui

Aika nopeasti tilanne rauhoittui ja meidän poika "sisäisti" sen toimintatavan, joka meidän koulujärjestelmässä on. Toki tähän kuului olennaisena osana myös vanhempien tuki eli itse puhuttiin paljon näistä asioita, ja tuettiin tätä juuri esim riittävän unen takaamisella, ravinnolla jne. Meillä oli myös yhtenä kiinteänä palikkana se, että poika tuli ip-kerhosta kotiin aina noin 30 min ennen kuin muu perhe tuli, jona aikana hän rauhassa yksin teki läksyt niin ettei perheen yleinen hälinä sitä enää häirinnyt.

Mutta puheet siitä, että pojassanne on jotain vikaa, voitte unohtaa! Hän on yksilö, omanlaisensa ja oman temperamenttinsa omaava, eikä tietyt piirteet hänen temperamentissaan tule koskaan muuttumaan. Eikä vilkkaus ole suinkaan ainut temperamenttipiirre, joka ei sellaisenaan meidän koulumalliin sovi. Ja toisaalta, jokaisella luokalla on myös muita "ongelmayksilöitä" ja kaikilla oppilailla omat haasteensa. Kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen kirja "Temperamentti ja koulumenestys" joka avaa tätä teemaa tosi paljon!

vilkkaan on otettava toiset ihmiset huomioon. Jostain syystä aina ne kakarat, jotka säheltävät luokassa, puhuvat kun huvittaa, jne. omaavat vanhemmat, jotka eivät ota toisia ihmisiä huomioon mitenkään.

Tajuatteko yhtään miltä nuo puheet tuntuu erityislapsen äidistä? Arvatkaa olenko jo muutenkin tarpeeksi syytellyt itseäni, että mitä olen tehnyt väärin kun lapseni on (teidän sanoin) "häirikkö"? Vaikka on laajoissa tutkimuksissa todettu, että hänellä on neurologinen vamma!



Haukutte vilkkaiden, "poikkeavien" lasten vanhempia itsekkäiksi ja epäempaattiksiksi. Mitä sitten itse olette?



AP:lle tsemppiä! Koulutien alku on monesti hankala. Mun pikkuveljellä oli aikoinaan samanlaisia ongelmia. Onneksi 3.luokalla sai fiksun open, joka osasi käsitellä veljeä ja huomasi hänen lahjakkuutensa. Kummasti veli tuon opettajan oppilaana rauhoittui ja sai hyviä numeroita, oikein loisti joissakin aineissa. Neuvoisin samaa kuin monet muut täällä, juttele open kanssa ongelmasta ja kysy mitä vositte YHDESSÄ tehdä asian ratkaisemikseksi.



Aivan naurettavia kommentteja nuo "ota lapsi kotikouluun" jne. Uskon, että olet parhaasi tehnyt lapsesi kasvattamisessa. Et todellakaan vaikuta huonolta vanhemmalta! Joidenkin vaan niin vaikea ymmärtää, että lapsia on erilaisia.



PS. Oma rakas, älykäs lapseni opiskelee pienryhmässä, ei siis ole yleisopetuksen luokassa "häiritsemässä" teidän täydellisten vanhempien täydellisiä lapsia.

Minä olen naimisissa tällaisen entisen vilkkaan pojan kanssa, joka on käynyt koulunsa 30 vuotta sitten. Hän on istunut luekmattomat jälki-istunnot, saanut kotona huudot ja rangaistukset, inhonnut koulua, inhonnut opettajia ja vanhempiaan. Mutta varmaan häiritsi vähemmän kuin vastaavat lapset nykyään, kunhan hänet ensin saatiin uskomaan että hänessä on vikaa ja hän ansaisteee kaikki ne haukut ja torut.



Sen hinta on se, että miehellä on hirveän haavoittuva itsetunto ja vakaa usko siihen, että kukaan ei auta vaan yksin pitää selvitä. Ja edelleen välit etenkin isään on vähän katkerat - missään elämänvaiheessa hän ei ole vanhemmiltaan pyytänyt tukea tai kertonut vaikeuksistaan. Kelpo kansalainen hänestä tuli, mutta jotenkin uskon että toisenalaisella kasvatuksella hänestä olisi voinut tulla onnellisempi.

Minulla on ekaluokkalainen, johon tuo ap:n kuvaus sopii ihan täysin. Opettaja tosin ei ole vielä valittanut, ehkä koulussa sitten suhuu ok tai opettaja hanskaa tilanteen itsekin.



Mutta älykäs (ihan päiväkodin arvio, niin ihmisten kuin testien mukaan), vilkas ja keskittymiskyvyltään ja maltiltaan heikompi lapsi on vaarassa pudota luokan pelleksi ja alisuoriutujaksi. ADD:tä ole miettinyt minäkin. Keskittymiskyky toisaalta ON, mutta vain, jos motivaatiota riittää. Lukee ja rakentelee tuntikausia, jos homma kiinnostaa, mutta joku tylsempi juttu kestää todella kauan ja vaatiii muituttamista, kun kaikki muu hajottaa huomion.



En tiedä. Itse olin aika samanlainen.

en jaksanut lukea joka vastausta.. meillä pojalla oli koulussa ns. pulpettikirja, eli kun tehtävät oli tehty, niin sitten saattoi ottaa sen kirjan ja lukea sitä sen aikaa kun muut pakersivat. Hommaatte sellaista lukemista, mikä lasta kiinnostaa, meillä oli Star Wars -tietokirja. Toimi hyvin, tuo palkitsemisjuttu voisi toimia myös, kunhan saatte sne tehtyä niin, etät se jää lapsen ja open väliseksi.. vaikka reissarin väliin?

1) päivärytmi kuntoon: riittävästi unta, riittävän vähän tvtä ja tietokonetta, runsaasti ulkoilua ja liikuntaa, läksyjen teko valvotaan joka päivä ja vanhemmilta aikaa lapselle kun on tällainen muutosaika.

2) tiukka puhuttelu siitä, mitä koulussa saa ja ei saa tehdä ja miksi.

3) opettajan kanssa sovittu valvonta, mitä OIKEASTI tehdään, jos ei opastus mene jakeluun.



Jämäkästi ja tiukasti. Lahjakkaan pojan pitää saada koulunsa kunnolla käytyä, että pääsee sitten hienosti jatko-opintoihin ihan minne itse haluaa.

t. Viiden äiti

On nyt jo 5. luokkkalainen. Meillä oli hymynaama systeemi käytössä ala-asteella ja se oli ok. Ensin lapsi merkitsi miten pv mennyt oliko vakava naama surullinen vai hymy. Sen jälkeen arvion antoi opettaja. Sitten jos kaksi vk oli mennyt ilman surullista naamaa mentiin palkkioksi esim. uimahalliin. Ekaluokkalainen on pieni 45min on pitkäaika olla hiljaa näin meille sanottiin perheneuvolasta, jossa kävimme puhumassa asiasta. Minun poikani ei vieläkään ole täysin rauhallinen,mutta harvemmin niin enää että viestiä tulee kotiin. Minun poikani sai nyt myös silmälasit, ei ole osannut kertoa näkevänsä huonosti. Tämä on myös saattanut aiheuttaa tunnilla häiritsemistä.

Ei ainakaan muinaisella 80-luvulla, kun minä kävin koulua.



Joidenkin opettajien tunneilla istuttiin kuin kynttilät, toisten tunneilla riehuuttiin. Kyllä nämä jutut ovat ihan opettajasta kiinni.

se kun jätti kaiken sokerin pois.

On ihan eri poika nyt

luokassa EI SAA häiritä muita!!

Muille on annettava opiskelurauha!

Näiden lisäksi huolehdit, että lapsi NUKKUU tarpeeksi. Jotkut lapset tarvitsevat lähemmäs 12h yöunet. Onko aamuherääminen vaikeaa? Siitä voi päätellä jotain, onko unimäärä riittävä.

Ja toinen asia: kunnon aamupala aamulla (ei siis mitään sokerimuroja rasvattomalla maidolla) ja muutenkin kunnon ruokaa kotona. Ei lisäaineita, ei höttöhiilarieineksiä, mahdollisimman luonnollista ruokaa (esim luomua, jossa vitamiinit ym hyvin tallella), hyviä rasvoja, kalaa, pähkinöitä, normaalirasvaisia tuotteita..

Uni ja ravinto vaikuttavat selvästi siihen, miten lapsi jaksaa keskittyä koulussa.

Jospa ottaisit vähän selvää asioista, ennen kuin neuvot toisia. Missä on osoitettu, että luomussa ruuassa vitamiinit ovat paremmin tallella? Näytä minulle sellainen tutkimus.

Jospa ottaisit itse selvää, miten nuo kevyt-tuotteet tehdään (=lisäaineilla). Kukaan ei tiedä vielä, mitkä yhteisvaikutuksset kaikilla lisäaineilla on pitkällä aikavälillä lapsille annettuna. Kevyt-tuotteiden suosittelu lähtee teollisuuden intresseistä, ei ihmisen hyvinvoinnista. Enkä tarkoita, että vedetään voita naamaan kilotolkulla, vaan juuri öljyjä, kalaa, pähkinöitä, siemeniä jne. Ei transrasvoja, kovetettuja kasvirasvoja. Kuitenkin pääpaino on tavallisessa ruuassa, syödään runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä esim.

Sitten lainaus yhdestä tutkimuksesta:

"Luomuruoka on terveellisempää ja ravintopitoisempaa kuin tavallisella tehotuotannolla aikaansaatu sapuska. Tähän päädytään EU:n rahoittamassa nelivuotisessa tutkimuksessa (2004-2008).

Esimerkiksi luomuhedelmät, -vihannekset ja -maito sisältää jopa 40 prosenttia enemmän syöpää torjuvia ja sydämelle terveellisiä antioksidantteja kuin mitä on tavallisin menetelmin tuotetuissa vastaavissa elintarvikkeissa. Luomumaito julistettiin varsinaiseksi terveyden eliksiiriksi, sillä siinä on peräti 60 prosenttia enemmän antioksidantteja ja terveellisiä rasvahappoja kuin tavallisessa maidossa. Näin väittää professori Carlo Leifert Newcastlen yliopistosta. Luomumaitoa ei homogenisoida."

Sitten voit vielä ihan omalla päällä miettiä kumpi on parempi: a) tomaatti joka kasvaa kivivillassa ravinneliuoksessa mahdollisimman nopeasti mahdollisimman isoksi kunnon lannoiteannoksella vai b) tomaatti joka kasvaa ilman myrkkyjä ihan omassa rauhassa oikeassa mullassa. Minusta ainakin myrkytön aina myrkkyjä sisältävää parempi, eikö?

tuli kerrankin suurin osa asiallisia kommentteja! Ja neuvoja, kiitos kovasti.



Olen monessa asiassa samaa mieltä. Opettajan tehtävä ei ole kasvattaa lasta vaan opettaa. Peruskäytöstavat on tultava kotoa. Näin me olemmekin pyrkineet tekemään. Olen jopa miettinyt, että olemmeko vaatineet liikaa?

Pojalla on selvästi ollut aina keskittymiseen liittyvää pulmaa. Myös toiminnanohjailusssa on aina ollut vaikeuksia. Poika saattaa unohtaa matkalla vessaan, että 'ai niin, olikin pissahätä', kun huomaa jonkun kiinnostavan asian tai tavaran ja sitten tuleekin vessaan jumalaton kiire, kun on unohtunut tekemään jotain ihan muuta kuin piti. Tuntuu myös, että pojalla on joko todella valikoiva kuulo tai sitten hän ei vain keskity/pysty vastaanottamaan esim kahta ohjetta samaan aikaan (vie likavaatteet pyykkokoriin ja mene pesemään hampaat). Toiminnan alkuun pääseminenkin on usein sadan pyynnön/kehoitukset/komennon takana....



Huoh. Tavallaan poika on todella fiksu ja tietää paljon asioita, lukee iltapäivät oikeastaan vaan ja ainoastaan kaikkea...toki paljon myös aku ankkoja, mutta myös tietokirjallisuutta jne. Mutta toisaalta nuo sosiaaliset taidot ja ryhmässä toimiminen tuottavat vielä pulmia. Iso, mutta kuitenkin pieni.

Olen miettinyt ADD:ta, josko se olisi syynä käyttäytymiseen...adhd/ta hänellä tuskin on, vaikka vilkkauttakin löytyy...(keltäpä 7-vuotiaalta ei..) halutessaan kykenee kyllä keskittymäänkin pitkään asiaan...



voisin koittaa ottaa käyttöön jonkun ehdottaman vihkon, johon opetta asaisi merkata, miten päivä on sujunut. Hyvä idea!!



Opettaja ei antanut meille muuta ohjetta, kuin että juttelisimme pojan kanssa.



ap

Ap, ymmärrän että open yhteydenotto tuntui kurjalta, mutta toisaalta on hyvä että asiat otetaan esille heti koulun alussa. Pojallasi on haastetta keskittymisessä ja hän todennäköisesti tarvitsee opettajalta ja teiltä vanhemmilta hieman toisenlaista tukea ja huomiota kuin ns. tavalliset oppilaat.



Itselläni on 10- ja 8-vuotiaat lapset. Esikoinen on oika mallioppilaan perikuva: Kaikista tehtävistään ongelmitta suoriutuva, rauhallinen, ahkera, yhteistyöhön pystyvä, huolellinen ja äääntöjä kunnioittava.



Kuopuksella taas on ongelmia nimenomaan keskittymisen kanssa. Hän ei metelöi tunnilla eikä häiritse muita, mutta uppoaa omaan maailmaansa, ei saa tehtäviä aloitettua, haaveilee, venyy ja vanuu.



Hän on pienestä pitäen ollut tällainen ja asia tuli monesti puheeksi jo päiväkodissa ja eskarissa. Mihinkään diagnoosiin asti ei kuitenkaan piirre "riitä", sanovat erityisopettajat. Mutta jos dg tulisi, se olisi varmaankin ADD.



Jos vilkkaisiin keskittymishaasteisiin pätee yhtään samat periaatteet kuin hiljaisiin, niin voin kertoa että puhuttelujen pitäminen ei tuohon auta, saati pakottaminen. Lapselle on turha saarnata kotona että PITÄÄ KESKITTYÄ, jos keskittyminen ei yksinkertaisesti suju. Asia on lapsen tahdonvoiman ulkopuolella.



Kasvaminen ja kehittyminen on kuitenkin mahdollista, ja voi niitä ilon hetkiä kun positiivista muutosta tapahtuu! Meillä lapsi nauttii itsekin, kun saa hommia tehtyä ja pikku hiljaa vaikeat asiat alkavat sujua. Oleellista on lapsen kannustaminen (ei rankaiseminen, lukuunottamatta todella törkeää käytöstä, kuten kiusaamista), kodin ja koulun sujuva yhteistyö ja lapsen tukeminen hänelle sopivilla tavoilla.



Minusta voisitte jutella vielä opettajan kanssa ihan kasvotusten ja pyytää tarvittaessa erityisopettajan ja/tai koulupsykologin mielipidettä asiaan. Heiltä voit saada hyviä vinkkejä lapsen tukemiseen kotona.



Meillä konkreettisesti auttaneita asioita ovat mm. tehtävälistat. Lapsella on edessään tehtävistä asioista, kuten läksyistä, iltatoimista, siivoukseen kuuluvista hommista jne. Listan avulla lapsi pystyy hallitsemaan kokonaisuuden ja tarttumaan yhteen asiana kerralla. Ja kun homma on tehty, sen saa ruksata tehdyksi.



Koulussa taas opettajalla on erilaisia konsteja auttaa lapsia keskittymään, mm. hiljainen nurkkaus.



Tsemppiä ap, tiedän että olet näin alussa järkyttynyt tilanteesta, mutta kyllä se siitä lähtee sujumaan! Nyt vain reippaasti yhteys uudelleen opettajaan, niin pääsette yhdessä tukemaan lasta koulutiellä. :)