Lue keskustelun säännöt.
1lk. ope soitti jo nyt- poika häiritsee tunnilla- olen neuvoton!
31.08.2011 |
Jotenkin osasin odottaa pelolla tätä puhelua:( Poika kuulemma pölisee jatkuvasti tunnilla, ei keskity, vastaa viittaamatta, kommentoi ja tekee tyhmyyksiä.
Hutilpi kaikessa, ei keskity.
Mä oon NIIN surullinen. Oon huomannut pojassa kyllä, ettei läksyt kiinnosta eikä jaksa tehdä niitä kunnolla. Eilen väkeri A-kirjainta itkun kanssa.
On osannut lukea ja kirjoittaa jo 5v lähtien. Luulee kaiketi, ettei tarvitse enää tollasta 'vauvajuttua', miksi itse tehtäviä kutsuu. Sanoo, että koulu on tylsää, tehtävät helpompia kuin eskarissa jne.
Yritin kysellä opelta, olisiko kyse tästä. Että poika on tylsistynyt tehtäviin, jotka tuntuu liian helpolta. Ei kuulemma ole kyse tästä, on antanut mahdollisuuden lisätehtäviin.
Mikä neuvoksi, kuinka puhua lapselle?? En haluaisi syyllistää tai moittia liikaa, kuulemma opettaja tekee tätä jo ihan riittävästi. Mutta mikä menee sitten jakeluun??
Poika sanoi just äsken, että sitä pelottaa koulu. On pelottanut alusta saakka, että jos se mokaakin?
auttaako rngaistuksetkaan tässä nyt vai mitä teen??
Kommentit (59)
Puhukaa siitä, mitä koulupäivän aikana tapahtuu alkaen kouluun menosta ja mitä milläkin tunnilla tehdään.
Kerro, että ope on pomo ja tunnilla pitää tehdä niin kuin pomo sanoo vaikka olisi vähän tylsää tai tietäisi jo miten tehdään.
Ja hälvennä niitä pelkoja mokaamisesta. Kerro, mitä itse olet koulussa möhlinyt ja kuinka ainoastaan sellainen mokaaminen on paha, missä tarkoittaakin tehdä toisille pahaa.
Kerro, että koulussa ollaan sitä varten että opetellaan. Vielä saa montakin vuotta mokailla eikä tarvitse olla täydellinen.
Ja puhukaa vielä siitä kuinka tärkeää on viitata. Harjoitelkaa yhdessä vaikka ruokapöydässä tai telkkaria katosessa. Jos haluaa sanoa jotain, niin pitää viitata. Lasta takuulla huvittaaa, kun isi ja äiti viittaa.
Ja lähetä opelle sähköposti tai soita ja kiitä palautteesta ja sano, että te nyt näitä asioita käsittelette. Pyydä vaikka että juttelette taas parin viikon päästä ja katsotte onko tilanne helpottunut.
Hyvin se sujuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet saanut onneksi pari ihan hyvääkin neuvoa. Se on helppo niiden huudella joiden lapset tekevät heti mitä käsketään.
Kouluhan on Suomessa tehty tasapäiseksi ja rauhallisia, säännöt uskovia lapsia varten. Valitettavasti kaikki eivät tähän muottiin istu.
Juttele siis ensin lapselle mitä koulussa on tarkoitus tehdä ja miksi. Soita sitten opelle ja kysy tarkemmin, mitä hän haluaa asialle kotona tehtävän. Jos siellä on vähänkään kokeneempi ope hänellä on jo ollut näitä lapsosia pilvin pimein. Kysy siltä opelta minkälaisia eriyttäviä tehtäviä hän on antanut ja kerro, että lapsi on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan huomattavan aikaisin. Silloin se A-kirjaimen vääntäminen sivutolkulla voi olla vähän tylsää, varsinkin kun oikeasti haluaisi juosta ulkona pelaamassa jalkapalloa...
Jos tästä ei ole apua pyydä tapaamista erityisopen kanssa, koulussa on taatusti sellainen tai parikin. Palaveri, missä ovat ope, erityisope ja sinä. Siinä keskustelette haasteista ja vahvuuksista ja sovitte toimintamallit. On helpompi toimia kun tietää mitä pitää tehdä.
Jos tästäkään ei ole apua pyydä päästä koulupsykologin juttusille. Siellä lapselle voidaan tehdä erilaisia testejä ja löytää mahdollisesti sitä kautta apua. Ja usko pois, se apu kannattaa ottaa vastaan.
Tällä menisin ensimmäisen vuoden. Kesän jälkeen tokana syksynä katsoisin tilannetta uudelleen, lapset kasvavat ja kypsyvät paljon tässä välissä.
Voimaa ja rohkeutta, olemme käyneet läpi tämän kaiken ja paljon muuta, välillä menee hyvin ja välillä taas ei. Älä luovuta, vain sinä tunnet lapsesi niin hyvin että saat hänelle kaiken (mahdollisesti) tarvitsemanne avun.
t. kahden unelmaoppilaan (nyt jo lukiossa) ja yhden omapäisen pojan äiti
Puhuisin lapseni kanssa hyvin tiukasti:
1) Koulussa tehdään niin kuin ope sanoo.
2) Tunneilla on annettava muille työrauha.
3) Tehtävät on tehtävä, oli ne sitten helppoja tai ei, tylsiä tai ei! Lisätehtäviä saa vasta sitten, kun on osoittanut, että hallitsee perustehtävät hyvin.
Siis turha "lässytys" pois! - > Sinä olet nyt koululainen ja koululainen toimii näin!
Esim. kirjainten oikeaoppiminen tekeminen ei ole juuri kenenkään aloittavan ekaluokkalaisen hallussa, vaikka kirjaimet muuten osaisikin.
Rivien välistä pystyy aistimaan, että lapsi ei ole joutunut hirveästi tekemään asioita, jotka eivät häntä kinnosta.
Luku- tai muilla taidoilla ei ole juurikaan merkitystä, jos koululaisen olennaisin taito, kouluvalmius, puuttuu!
Siispä sorvin ääreen ja töihin!
Ope ei todellakaan ole kahden viikon jälkeen vastuussa lapsen kouluvalmiudesta. Siitä vastaavat lapsen vanhemmat!
oli käytössä jossain vaihessa eka luokkaa semmoinen pahvin pala ,joka oli jaettu lokeroihin . Viisi lokeroo per viikko.
Opettaja laittoin siihen päin päätteeksi aina leiman jos oli ollut opettajan vaatimalla tavalla .Lapsen piti itse muistaa sitä pyytää leimaa joskus ei edes pyytänyt kun itse tiesi ,ettei ole käyttäynyt hyvin.
Sitten kotona oltiin sovittu joku palkinto esim.elokuvissa käynti kun leimoja oli tietty määrä.Tätä ei käytetty kuin pari kuukautta kun sitä ei enään tarvittu.
Tiedän myös yhden tapauksen jota ei koulun tehtävät kiinnostaneet.Kun oli pakolliset tehtävät tehnyt niin hän sai lukea sarjakuvia kunhan oli vain hiljaa. Mutta juttele opettajan kanssa.hänelläkin voi olla jotain vinkkejä.
palkita lasta osaamisesta. Että hyvin teit tehtävät, tässä lisää työtä!
Sinuna ap pyytäisin tapaamista opettajan kanssa. Kysy avoimin mielin, mitä hän ehdottaa tehtäväksi. Ehdota itse vaikkapa pulpettikirjaa niiksi tuokioiksi, jolloin lapsesi on saanut tehtävät tehtyä - se palkitsisi lastasi siitä, että on ollut nopea, harjoittaisi hänen lukutaitojaan ja pitäisi hänet hiljaa...
Tuo tarrapalkitseminen on myös hyväksi havaittu keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Open tehtävä on saada se tunnilla järjestykseen. Hyvä kuitenkin, että sait tiedon."
Meinaatko todellakin, että open tehtävä on saada lapsi koulukypsäksi muutamassa kouluviikossa, jos se ei ole onnistunut vanhemmilta 7 vuodessa?
Sinällään suloista, että joku ajattelee opettajat noin kaikkivoipiksi! Ne lapset, jotka on laitettu järjestykseen jo kotona, osaavat sen taidon myös koulussa ja päinvastoin!
Onko open tehtävä paikata vanhempien puutteita kasvatustyössään?? Valitettavan usein ope joutuu niitä korjailemaan!
Kasvattakaa lapsenne, niin ope voi keskittyä omaan ykköstehtäväänsä: opettamiseen!
Siellä kiinnitetään nimenomaan kouluvalmiuteen huomiota esim. pystyykö työskentelemään hiljaa, odottamaan puheenvuoroa jne. jne. Oliko niitä ongelmia havaittavissa jo eskarissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet saanut onneksi pari ihan hyvääkin neuvoa. Se on helppo niiden huudella joiden lapset tekevät heti mitä käsketään.
Kouluhan on Suomessa tehty tasapäiseksi ja rauhallisia, säännöt uskovia lapsia varten. Valitettavasti kaikki eivät tähän muottiin istu.
Juttele siis ensin lapselle mitä koulussa on tarkoitus tehdä ja miksi. Soita sitten opelle ja kysy tarkemmin, mitä hän haluaa asialle kotona tehtävän. Jos siellä on vähänkään kokeneempi ope hänellä on jo ollut näitä lapsosia pilvin pimein. Kysy siltä opelta minkälaisia eriyttäviä tehtäviä hän on antanut ja kerro, että lapsi on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan huomattavan aikaisin. Silloin se A-kirjaimen vääntäminen sivutolkulla voi olla vähän tylsää, varsinkin kun oikeasti haluaisi juosta ulkona pelaamassa jalkapalloa...
Jos tästä ei ole apua pyydä tapaamista erityisopen kanssa, koulussa on taatusti sellainen tai parikin. Palaveri, missä ovat ope, erityisope ja sinä. Siinä keskustelette haasteista ja vahvuuksista ja sovitte toimintamallit. On helpompi toimia kun tietää mitä pitää tehdä.
Jos tästäkään ei ole apua pyydä päästä koulupsykologin juttusille. Siellä lapselle voidaan tehdä erilaisia testejä ja löytää mahdollisesti sitä kautta apua. Ja usko pois, se apu kannattaa ottaa vastaan.
Tällä menisin ensimmäisen vuoden. Kesän jälkeen tokana syksynä katsoisin tilannetta uudelleen, lapset kasvavat ja kypsyvät paljon tässä välissä.
Voimaa ja rohkeutta, olemme käyneet läpi tämän kaiken ja paljon muuta, välillä menee hyvin ja välillä taas ei. Älä luovuta, vain sinä tunnet lapsesi niin hyvin että saat hänelle kaiken (mahdollisesti) tarvitsemanne avun.
t. kahden unelmaoppilaan (nyt jo lukiossa) ja yhden omapäisen pojan äiti
Kyllä ne temperamenttisemmatkin lapset pitää tavoille opettaa! Vanhempien laiskuutta, jos eivät viitsi käydä "koirakoulua" vaativampien lastensa kanssa.
Terv. VILLIN, mutta tavoille opetun poikalapsen äiti
luokassa EI SAA häiritä muita!!
Muille on annettava opiskelurauha!Näiden lisäksi huolehdit, että lapsi NUKKUU tarpeeksi. Jotkut lapset tarvitsevat lähemmäs 12h yöunet. Onko aamuherääminen vaikeaa? Siitä voi päätellä jotain, onko unimäärä riittävä.
Ja toinen asia: kunnon aamupala aamulla (ei siis mitään sokerimuroja rasvattomalla maidolla) ja muutenkin kunnon ruokaa kotona. Ei lisäaineita, ei höttöhiilarieineksiä, mahdollisimman luonnollista ruokaa (esim luomua, jossa vitamiinit ym hyvin tallella), hyviä rasvoja, kalaa, pähkinöitä, normaalirasvaisia tuotteita..
Uni ja ravinto vaikuttavat selvästi siihen, miten lapsi jaksaa keskittyä koulussa.
Jospa ottaisit vähän selvää asioista, ennen kuin neuvot toisia. Missä on osoitettu, että luomussa ruuassa vitamiinit ovat paremmin tallella? Näytä minulle sellainen tutkimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän kaikissa maailman kouluissa ole enemmän tai vähemmän sääntöjä ja niiden noudattamista valvotaan.
Vaikka lapsi olisi kuinka osannut lukea ja kirjoittaa ennen kouluun menoa, useimmiten hän ei ole käyttänyt pienaakkosia, joita ekana vuonna harjoitellaan. Lisäksi tavuttaminen ei suju useimmilta lukemaanoppineiltakaan itsestään. Vaikea kuvitella, että missään koulussa a-kirjainta väännetään sivutolkulla, en ole ainakaan koskaan tavannut suomalaisia oppimateriaaleja, joissa niin tehdään.
Elämässä on hyvä oppia tekemään myös sellaisia asioita, joista ei liiemmin pidä.
Kouluhan on Suomessa tehty tasapäiseksi ja rauhallisia, säännöt uskovia lapsia varten. Valitettavasti kaikki eivät tähän muottiin istu.
Kysy siltä opelta minkälaisia eriyttäviä tehtäviä hän on antanut ja kerro, että lapsi on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan huomattavan aikaisin. Silloin se A-kirjaimen vääntäminen sivutolkulla voi olla vähän tylsää, varsinkin kun oikeasti haluaisi juosta ulkona pelaamassa jalkapalloa...
Tekee esim. kirjainmuodot väärin. Lapsi itse ei yleensä kykene arvioimaan omaa osaamistaan, vaan ajattelee helposti: nopea = taitava, ei tarvitse enää harjoitella.
Minusta nuo lisätehtävät ovat vähän mölö tapa palkita lasta osaamisesta. Että hyvin teit tehtävät, tässä lisää työtä!
Sinuna ap pyytäisin tapaamista opettajan kanssa. Kysy avoimin mielin, mitä hän ehdottaa tehtäväksi. Ehdota itse vaikkapa pulpettikirjaa niiksi tuokioiksi, jolloin lapsesi on saanut tehtävät tehtyä - se palkitsisi lastasi siitä, että on ollut nopea, harjoittaisi hänen lukutaitojaan ja pitäisi hänet hiljaa...
Tuo tarrapalkitseminen on myös hyväksi havaittu keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Open syyhän tämä ei ole. Jos hän soittaa kotiin, jotain on oikeasti vialla. Voisin kuvitella että kun kyse on eppuluokasta, luokka on täynnä eläväisiä poikia. Ei ope kuitenkaan kaikille soittele, eli aihetta varmasti on puuttua poikasi käytökseen. Oliko eka kerta kun ope soitti? Miten meni eskarissa? Jos on useammin jo soittanut, on kyllä hälyttävää ja vanhempien pitäisi puuttua tilanteeseen. Ei open syyttely auta, se on vanhempien kypsymättömyyttä jos pannaan pää pensaaseen eikä nähdä omassa lapsessa olevia ongelmia.
Ravinto kuntoon (mnonipuolista, terveellistä, säännöllistä)
Unirytmi kuntoon.
Rauhallinen ympäristö
Aikaa, syliä ja rauhaa lapselle.
Jos nämä ei auta,voi alkaa miettiä onko lapsen käytöksessä taustalla jokin neurologinen/psyykkinen/kehityksellinen (ikäistään lapsellisempi) ongelma. Ne voivat selittää lapsen käyttäytymistä. niihin on olemassa yleensä myös apua.
Viimeisin virhe on ajatella, että lapsessamme ei ole mitään vikaa.
Kyllä opettaja osaa suhteuttaa lapsen käytöksen ja toiminnan ryhmässä ikätasoon, ja poikkeamat niissä näkyvät selvästi koululuokassa, jossa on paljon samanikäisiä. Kotona voi mennä aivan hyvin, mutta ongelmat tulevatkin suhteessa ikätovereihin.
Open syyhän tämä ei ole. Jos hän soittaa kotiin, jotain on oikeasti vialla. Voisin kuvitella että kun kyse on eppuluokasta, luokka on täynnä eläväisiä poikia. Ei ope kuitenkaan kaikille soittele, eli aihetta varmasti on puuttua poikasi käytökseen. Oliko eka kerta kun ope soitti? Miten meni eskarissa? Jos on useammin jo soittanut, on kyllä hälyttävää ja vanhempien pitäisi puuttua tilanteeseen. Ei open syyttely auta, se on vanhempien kypsymättömyyttä jos pannaan pää pensaaseen eikä nähdä omassa lapsessa olevia ongelmia.
Ravinto kuntoon (mnonipuolista, terveellistä, säännöllistä)
Unirytmi kuntoon.
Rauhallinen ympäristö
Aikaa, syliä ja rauhaa lapselle.
Jos nämä ei auta,voi alkaa miettiä onko lapsen käytöksessä taustalla jokin neurologinen/psyykkinen/kehityksellinen (ikäistään lapsellisempi) ongelma. Ne voivat selittää lapsen käyttäytymistä. niihin on olemassa yleensä myös apua.
Viimeisin virhe on ajatella, että lapsessamme ei ole mitään vikaa.
Kyllä opettaja osaa suhteuttaa lapsen käytöksen ja toiminnan ryhmässä ikätasoon, ja poikkeamat niissä näkyvät selvästi koululuokassa, jossa on paljon samanikäisiä. Kotona voi mennä aivan hyvin, mutta ongelmat tulevatkin suhteessa ikätovereihin.
Mun mielestä on äärettömän tyhmää ajatella että lapsessa on jotain VIKAA. Onko villiys vika, onko se että jännittää tai pelottaa vika? Jos nämä asiat purkautuvat vilkkautena, niin se ei ole vika. Kohta tämäkin lapsi on lääkitettynä, kun av:n superäidit vetävät diagnooseja.
Koulussa ollaan oppimista varten. Myös muita taitoja opitaan kuin lukemista ja laskemista. Mm. miten ollaan suuren ryhmän jäsen, miten siinä toimitaan, miten koulussa käyttäydytään.
Jos ajatellaan, että kaikissa on jotain vikaa, niin sittenhän vaippoihin pissivä vauva on viallinen. Oppimisesta tässä on kyse, ei viasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset on vain opittava ottamaan huomioon. Muiden opiskelua ei häiritä jen. Pään silittelystä ei hyvä seuraa, vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsi ottamaan muut luokassa huomioon ja käyttäytymään siten, että kaikilla muillakin on luokassa hyvä ja turvallinen olla. Jos ei sovellu suureen ryhmään, pienryhmät on sellaisia lapsia varten.
Open syyhän tämä ei ole. Jos hän soittaa kotiin, jotain on oikeasti vialla. Voisin kuvitella että kun kyse on eppuluokasta, luokka on täynnä eläväisiä poikia. Ei ope kuitenkaan kaikille soittele, eli aihetta varmasti on puuttua poikasi käytökseen. Oliko eka kerta kun ope soitti? Miten meni eskarissa? Jos on useammin jo soittanut, on kyllä hälyttävää ja vanhempien pitäisi puuttua tilanteeseen. Ei open syyttely auta, se on vanhempien kypsymättömyyttä jos pannaan pää pensaaseen eikä nähdä omassa lapsessa olevia ongelmia.
Ravinto kuntoon (mnonipuolista, terveellistä, säännöllistä)
Unirytmi kuntoon.
Rauhallinen ympäristö
Aikaa, syliä ja rauhaa lapselle.
Jos nämä ei auta,voi alkaa miettiä onko lapsen käytöksessä taustalla jokin neurologinen/psyykkinen/kehityksellinen (ikäistään lapsellisempi) ongelma. Ne voivat selittää lapsen käyttäytymistä. niihin on olemassa yleensä myös apua.
Viimeisin virhe on ajatella, että lapsessamme ei ole mitään vikaa.
Kyllä opettaja osaa suhteuttaa lapsen käytöksen ja toiminnan ryhmässä ikätasoon, ja poikkeamat niissä näkyvät selvästi koululuokassa, jossa on paljon samanikäisiä. Kotona voi mennä aivan hyvin, mutta ongelmat tulevatkin suhteessa ikätovereihin.
Mun mielestä on äärettömän tyhmää ajatella että lapsessa on jotain VIKAA. Onko villiys vika, onko se että jännittää tai pelottaa vika? Jos nämä asiat purkautuvat vilkkautena, niin se ei ole vika. Kohta tämäkin lapsi on lääkitettynä, kun av:n superäidit vetävät diagnooseja.
Koulussa ollaan oppimista varten. Myös muita taitoja opitaan kuin lukemista ja laskemista. Mm. miten ollaan suuren ryhmän jäsen, miten siinä toimitaan, miten koulussa käyttäydytään.
Jos ajatellaan, että kaikissa on jotain vikaa, niin sittenhän vaippoihin pissivä vauva on viallinen. Oppimisesta tässä on kyse, ei viasta.
Eli kyse voi myös olla esim. ADHD:stä tai muusta tällaisesta.. Onko opettaja ajatellut sellaista?
Meillä nimittäin kans tuli puhelu että pyörii ja hyörii tuolillaan(tämä oli kyllä odotettavissa eskarin vuoksi) ja nyt ollaan menossa testeihin! Opekin sanoi että ei tosiaan tahallaan tee sitä vaan ihan sen takia kun ei vain kykene keskittymään! Eli kyse ei välttämättä ole "häirikkölapsesta" :)
Minusta ammattitaidotonta toimintaa, jos ei ole ehdottaa miten asiassa tulisi edetä.
Nyt tämä suloinen, empaattinen villikkomme on kolmannella luokalla. Toissa syksynä palaveerattiin open kanssa heti syyskuussa ja aiheena juuri samanlaiset asiat kuin teidän pojallanne. Hänen näkemyksenä oli, ettei pojan käytöstavoissa ole sinällään mitään vikaa, poikamme on kohtelias, lempeä, ystävällinen ja kaikkea, mutta että hän vilkas, helposti häiriintyvä ja että käytöksessä on osin tarkkaavaisuushäiriöisen piirteitä eli möläyttelee tunnilla, ei malta viitata, puhuu osin open päälle.
Ja tämän oli todennut koulun erityisopekin, kun oma ope oli integroinut hänet mukaan pojan arviointiin. Oma ope näytti meille tuon lomakkeen, jonka perusteella poikaa oli arvioitu. Erityisope ja oma ope suosittelivat, että poikamme jatkaa ilman muuta ns tavan luokalla (koska yleisiltä taidoiltaan ja valmiuksiltaan oli vähintään ikäryhmänsä tasolla), mutta että otetaan käyttöön muutamia juttua. Näitä olivat:
* tarravihko, eli hän sai tarran jokaisesta päivästä joka meni hyvin (ja koti oli tässä mukana tukemassa tyyliin tietty määrä tarroja oli edellytys tietyille palkinnoille, kuten vaikka leffalipulle tai että kaveri tulee yökylään tms)
* hänellä oli luokassa stressipallo ja mm matikan tunneilla pieniä tikkuja, joita näpräili laskiessaan
* hankittiin luokkaan tyyny, joka simuloi aivoihin tunnetta liikkeestä kun poika tuolilla istui
Aika nopeasti tilanne rauhoittui ja meidän poika "sisäisti" sen toimintatavan, joka meidän koulujärjestelmässä on. Toki tähän kuului olennaisena osana myös vanhempien tuki eli itse puhuttiin paljon näistä asioita, ja tuettiin tätä juuri esim riittävän unen takaamisella, ravinnolla jne. Meillä oli myös yhtenä kiinteänä palikkana se, että poika tuli ip-kerhosta kotiin aina noin 30 min ennen kuin muu perhe tuli, jona aikana hän rauhassa yksin teki läksyt niin ettei perheen yleinen hälinä sitä enää häirinnyt.
Mutta puheet siitä, että pojassanne on jotain vikaa, voitte unohtaa! Hän on yksilö, omanlaisensa ja oman temperamenttinsa omaava, eikä tietyt piirteet hänen temperamentissaan tule koskaan muuttumaan. Eikä vilkkaus ole suinkaan ainut temperamenttipiirre, joka ei sellaisenaan meidän koulumalliin sovi. Ja toisaalta, jokaisella luokalla on myös muita "ongelmayksilöitä" ja kaikilla oppilailla omat haasteensa. Kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen kirja "Temperamentti ja koulumenestys" joka avaa tätä teemaa tosi paljon!
että poika ei voi käytökselleen mitään. Minun adhd-poikaani kohdeltiin kolme ekaa vuotta vain tottelemattomana häirikkönä. Tilanne alkoi parantua heti kun myönnettiin että ongelmat olivat neurologisia, ei ilkeyttä.
Ota rauhassa. Poika kyllä sopeutuu, mutta aikaa se vie. Älä nyt hätäile, olen ihan varma että jouluun mennessä tilanne rauhoittuu.
Miten olisi tänään tai huomenna äiti-poika-ilta. Tehkää kaksin jotain kivaa ja jutelkaa samalla. Esim munkkikahvit kaksin tai leffaan kaksin. Miehesi kyllä hoitaa toista lasta sillä aikaa ihan varmasti. Jos ei, niin kilauta kaverille.
Kyllä me jeesataan tarvittaessa.