Uskonto vai usko?

miisa29:

Kumpi sinulla on?

Molemmat.

Onko niissä mielestäsi jotain eroa?

Uskon ymmärtää jokainen jolla se on. Uskonto on tapa ilmentää ulkoisesti uskoaan. Se toimii myös kohtaamisen ja kanssakäymisen apuvälineenä, tai rajapintana samankaltaisen uskon omaavien keskuudessa. Uskonnon rituaalit ovat " yhteistä puuhastelua" joka vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rikastuttaa omaa uskonelämää.

Toinen tukee toista, samaksi asiaksi niitä ei mielestäni pidä erehtyä luulemaan. Pelkkä rituaalien harjoittaminen ilman uskoa on näyttelemistä.

Soturi:

Uskonnon rituaalit ovat " yhteistä puuhastelua" joka vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rikastuttaa omaa uskonelämää.

Toinen tukee toista, samaksi asiaksi niitä ei mielestäni pidä erehtyä luulemaan. Pelkkä rituaalien harjoittaminen ilman uskoa on näyttelemistä.

Rituaalit ovat loppujen lopuksi ihmisiä, ei Jumalia varten. Eivät He niitä tarvitse, vaan me.

En taida tähän pinoon ihan täysin kuulua, mutta kirjoittelenpa kuitenkin. Soturi hienosti jo määritteli kummankin termin ja allekirjoitan kyllä hänen tekstinsä.



Itselläni ei kuitenkaan ole kumpaakaan, ei uskoa eikä uskontoa. Elämänkatsomus on kyllä. Alunperin olen ollut kristitty, mutta kasvaessani huomasin, ettei se kuitenkaan tehnyt minua onnelliseksi ja aikani etsittyäni ateismi otti ja vei :D



Uskonnoista lähimpänä omaa ajatusmaailmaani taitaa olla buddhalaisuus.

Muuta en tarvitse. Olo on oikein hyvä näin.

Uskon ja uskonnon eron Soturi kiteyttikin jo hyvin. Satanistilla voi olla myös uskonto, minulle riittää pelkkä usko.

Sitä en lähde arvostelemaan kumpi on parempi. Se on niin yksilöllistä miten kukin asian kokee.

Kyllä niissä on suuri ero.



Usko on hiljaista ymmärrystä. Usko on rakkautta ja anteeksiantoa. Usko on suvaitsevaisuutta itseään ja muita kohtaan. Usko on kunnioitusta kaikkea elollista kohtaan, sillä kaikki on Jumalan luomaa ja Hän on läsnä kaikessa.



Oikea usko ei tarvitse pönkitystä rituaaleista ja säännöstöistä.

ja uskonto se mikä on tavallaan seurausta siitä uskosta. Elämäntapa ja -katsomus uskon mukaisesti.

Minulle islam siis uskontoni on ohje hyvään elämään ja siihen minkälaista elämää Allah meidän haluaa viettävän ja usko se tekijä joka laittaa kulkemaan ohjeiston mukaan.

teletonttu:

Oikea usko ei tarvitse pönkitystä rituaaleista ja säännöstöistä.

Ei usko tarvitsekaan, mutta moni ihminen tarvii.

Soturi kommentoi taas hyvin.

Joillekin rituaalit ovat hyvinkin tärkeitä seikkoja, jotka vahvistavat omaa uskoa ja tietyllä tapaa pitää sitä yllä. Siinä ei ole mitään heikkoa, pahaa tai väärää. Kuten aiemmin kirjoitin, sen tarve on vain yksilöllistä.

Jotakuta toista rituaalit ahdistavat ja kyllästyttävät, eikä siinäkään ole mitään väärää.



Säännöistä taas... Usko ei tosiaan tarvitse sääntöjä, mutta uskonto tarvitsee. Ilman sääntöjä ei olisi yhteneväisiä uskontoja. Olisihan se vähän pöljää, että kristitty viittaa kintaalla " älä tapa" sääntöön vedoten että hän ei tarvitse sitä.

Mutta asiaan. Sinulla ei olisi uskoa jos sinä ensin et olis saanut tietoa uskonnostasi. Sinulla oli ensin tieto sitten usko. Et olisi uskossa tai tullut uskoon jos jokin toinen ei olisi tullut sinulle Jeesuksesta kertomaan. Jeesus ei sitä tehnyt taivaasta, se oli ihminen tai ehkä jokin kirja. Jeesus on astunut sydänmeesi/alitajuntaasi. Olet antanut hänelle tilaa. Sinulla on mielikuva hänestä. Hän on jotakin sellaista jota kukaan muu ei ole. Hän rakastaa sinua ja antaa anteeksi sinulle asiat jotka sinua painavat. Mielesi keventyy ja askeleet käyvät helpoiksi. Jokainen meistä tarvitsee hyväksyntää ihmisenä, elämä kävisi raskaaksi jos meitä syylistettäisiin jatkuvasti asioista jotka kuuluvat elämään. Tarvitsemme vastaanottajan joka huolehtii meidän raskaista asioista se helpottaa kummasti. Sillä eihän meitä kukaan tunne niin hyvin kuin me itse itsemme tunnemme ja tietysti osalle ihmisistä Jumala joka on siellä ihmisen alitajunnassa.

Ensin tulee uskonto jota tutkitaan ja pohdiskellaan, sen jälkeen tulee usko. Rituaaleja tarvitaan uskon ylläpitämiseen/säilymiseen. Rukous on yksi niistä. Rituaalit ovat toistuvia päivittäisiä. Sytytät ehkä kynttilän ja polvistut rukoukseen. Rukoilet ehkä ennen ja jälkeen ruokailun jne... Seurakunnat ja kirkot harjottavat rituaaleja. On symboliikkaa risti ja kuvat. Kädet ristitään tai nostetaan ylös kohti taivasta. Rituaali ovat tärkeitä uskon säilymisen kannalta. Toiset tarvitsevat niitä enemmän toiset taas vähemmän. Niistä tulee tietynlainen huume mielelle. Niitä ilman ei voi elää. Yhdyn siis soturin ajatukseen rituaalien tärkeydestä ihmiselle.

Ande joka ei ole uskossa

miisa29:

Kumpi sinulla on? Onko niissä mielestäsi jotain eroa?

Jos minun pitäisi valita uskonto, saattaisin valita islamin, koska se on selkeämpi tajuisempi ja ehkä järkeenkäyvämpi kuin kristinusko uskontona. Juutalaisuudesta taas en tiedä mitään... voi tosin olla, että valitsisin buddhalaisuudenkin, mene ja tiedä... Toki uskontoihin liittyy myös usko johonkin " yliluonnolliseen" , mutta siihen littyy myös tekoja, rutiineja yms. Ihminen jotenkin rakastaa rutiineja ja tottumuksia.

Mutta. Tulin uskoon. En ymmärtänyt oikeastaan mitään kristinuskosta. Tunsin kuitenkin olevani syntinen, ja Jeesus pesi syntini pois. En tee mitään rutiineja... ehkä pitäisi (?) Teen vain sen, mikä oikealta tuntuu, enkä edes aina sitäkään. En valinnut uskontoani. En edes uskoa. Sain sen lahjaksi. Sain Pyhän Hengen, jota maailma ei tunne.

Millaisia rutiineja ja/tai sääntöjä kristinuskoon liittyy? Entä juutalaisuuteen? Entä islamiin? Voiko olla uskossa ilman niitä?

Kristinuskoon liittyvät ainakin kaste ja ehtoollinen. Kaste on ehkä kaikista selkein asia, mitä ihmiset pohtivat uskoon tultuaan. Toiset on kastettu lapsena ja se on riittävä. Toiset kokevat, että vasta kaste uskoontulon jälkeen merkitsee jotakin. Joitakin ei ole kastettu lapsena ja silloin automaattisesti kastetaan vasta aikuisena, vaikka ihminen liittyisikin sitten luterilaiseen kirkkoon.



Ehtoollisella muistellaan Jeesuksen sovitustyötä. Mielestäni se on aina ollut jotenkin juhlallinen tilanne. Mites muut kokevat? Tosin ehtoolliselta poisjääminen ei tee ketään sen vähemmän autuaaksi.



Ymmärtääkseni mitään pakkoa ei ole mihinkään - ei jumalanpalvelukseen, rukoukseen tai raamatunlukemiseen. Kun olin nuori, opetettiin erilaisia tapoja lukea Raamattu läpi (luku päivässä, joka päivä palanen VT:a ja UT:a jne.). Mielestäni on ollut ihan hyvä, että joskus tuli luettua raamattu pariinkiin kertaan. Toisaalta nyt kun etsin aina noita raamatunkohtia, niin aina löytää jotain uutta. Nykyään en lue raamattua mitenkään säännöllisesti, mutta nämä keskustelut ainakin pitävät aikamoista raamatuntutkimista yllä:)



Rukoillakaan ei ole pakko, mutta toisaalta jos on rakastunut toiseen, niin eiköhän sitä halua pitää keskusteluväliä yllä koko ajan:) Kristityillehän rukous on käytännössä juttelua Jumalan kanssa. Siinä ei ole sääntöjä, eikä tapoja, eikä sen tarvitse olla mitenkään jäykkää kaavoihin sitoutunutta. Toisaalta kun elämässä on vaikeaa, niin kyllä sitä mielellään pyytää apua ylhäältä - ainakin minulla on viime aikoina ollut koko ajan mielessä Jumala.



Jumalanpalveluksenkaan väliin jättämisestä ei tule rangaistusta. Mutta kyllä on hyvä nähdä, että on muitakin samoin uskovia ja joskus toisin päin: on hyvä nähdä, että uskovat ovat erilaisia ja silti uskovat samaan Jumalaan. Lisäksi seurakunnan kokouksissa tai jumalanpalveluksissa mielestäni Pyhä Henki pääsee paremmin vaikuttamaan.



Usko vs. uskonto? Minulle uskontoja ovat buddhismi, hinduismi, islaminusko, kristinusko - ja mitä vielä niitä onkaan. Usko on sitä, että on sisäistänyt uskonnon sanoman ja ainakin kristinuskossa sitä, että uskoo yhteen Jumalaan, josta on kerrottu raamatussa.