Voi paska miten halpa lahja!

Eli en mitään... ei saanut mieskään, mutta olen mieltänyt sen miehen vaimolleen ostamaksi lahjaksi. Mies ei ollut kuullutkaan moisesta, enkä minä ollut kehdannut kertoa en tiedä tietääkö vieläkään.

Sain mieheltäni huomenlahjaksi korun, joka ei ollut ollenkaan minun tyyppiseni. Hän oli tuskaillut huomenlahjan kanssa jo pari viikkoa, ja olin sanonut, että älä osta mitään, ellet keksi. Koru oli pakattu tökerösti koruliikkeen halpaan kukkapaperiin. Ja parin päivän päästä mies vielä erehtyi kehaisemaan, että oli ostanut korun viime tingassa häitä edeltävänä päivänä. Loukkaannuin, koska lahjassa ei ollut mitään henkilökohtaista ajatusta mukana, ei mitään ideaa. Osti vain mitä eteen tuli, koska jotain piti olla. Vaikka olisi ollut melkein vuoden päivät aikaa miettiäjotakin henkilökohtaisempaa.

Minun huomenlahjani miehelle oli sensuelli valokuvakirja itsestäni, jonka teetin kalliisti ammattivalokuvaajalla ajo kuukausia aiemmin...

Mun mies tiesi asiasta jo vuosi etukäteen, mutta päätti toimia vasta edellisenä iltana... x)



Terveisin, se toinen "katkera"

mitä "parempaa" sinun sensuellissa valokuvakirjassasi kuin miehesi antamassa korussa? Ehkäpä mies olisi tykännyt enemmän lahjasta joka liittyy hänelle tärkeään harrastukseen tai muuhun kiinnostuksen aiheeseen?

Jopas te tästä pillastuitte! :D Tiedä sitten onko parempi tai huonompi. Mutta ainakin olin ajatellut lahjaa jo vähän etukäteen enkä vasta edellisenä päivänä, ja lahja oli hyvin henkilökohtainen. Tiesin miehen toivoneen minusta sellaisia kuvia, vaikkei asiasta oltu puhuttu kuukausiin. Ja kyllä hän lahjasta pitikin. Tietenkin on kaunis ele, että hän hankki minullekin lahjan, kun tiesi sen perinteeksi. Mutta ei pitänyt asiaa niin tärkeänä, että olisi kauheasti jaksanut sille uhrata ajatusta. Huomenlahjan tarkoitus kai lienee olla romanttinen, eikä siinä ollut mitään romanttista. Olisi kysynyt vaikka äidiltään tai joltakin neuvoa... No, samantekevää se nyt on. Harmi vain, ettei korua tule pidettyä, kun ei ole yhtään mieleinen. Onneksi olen saanut mieheltä muita kivoja koruja, pidän niitä. Täytyy tyytyä siihen, että ei tullut naitua kovin romanttista miestä... :)

Ensin sanot että älä osta mitään jos et keksi.

mikähän meteli siitä olisi syntynyt...

näitä älä osta mitään, sitten vedetään pultit ku ei tullut juuri mieluista lahjaa. Eihän se alunperinkään halunnut mitään, miksi siis hermostui?

Mun äiti on tyyppi jolle on silkkaa helvettiä ostaa äitienpäivä ja joululahjat. Joka vuosi sanoo ettei halua mitään. Jos ei anna mitään, on naama norsun vitulla 2 viikkoa ja on niiiiin marttyyria, kun "parhaansa on tehnyt perheen eteen eikä etes kiitosta tule...."

Jos hankkii lahjan, on naama norsun vitulla kun ei sattunut just oikeanlaista mitä on salaa mielessään tahtonut mutta ei kenellekään edes kysyttäessä sanonut. Hymissyt vaan ettei tahdo mitään.

Tahtoisin tietää että miksi tuokin sensuellin valokuvakirjan ostaja ei ole sanonut suoraan mitä tahtoo ja lähtenyt mukaan valitsemaan? Mutta ei, "älä osta mitään, en halua mitään, mutta vedänpä pultit ku en saanut mitä halusin".

"Miehen pakettiin voi sujauttaa esimerkiksi golfmailan, näyttävät kalvosinnapit tai vaikkapa kauniin ja sensuellin kuvan tuoreesta vaimosta.



Huomenlahjalla ei nykyään ole sen syvällisempää merkitystä, kuin että puolisot yksinkertaisesti haluavat antaa toisilleen jotain juuri alkaneen avioliiton kunniaksi. Tärkeintä lahjassa on se, että se on saajalleen mieluinen."



Mutta onhan meillä loppuikä aikaa antaa ja saada lahjoja! ;D

Ei nyt jaksais, tee oma ketjusi.

Mä en saanut vanhemmiltani rippilahjaa lainkaan enkä edes odottanut mitään. Mulle riitti että järkkäsivät ne juhlat, siinä oli lahjaa kylliksi.

kun näki miten veli sai arvoltaan moninkertaisen lahjan. Se tässä kai se idea oli... Siihen mennessä se mun halpiskamera ei enää ollut ehjäkään, kiitos isoveljen joka lainasi sitä autoremonttiin ja toi takaisin täynnä autonrasvaa ja pölyä.

Väännän vielä rautalankaa...



Toki lahjasta oli keskusteltu jo kauan etukäteen, ja sanoin miehelle, että se voisi olla joku minun TYYLIINI sopiva koru, joku sopivan pieni, jota voi käyttää PÄIVITTÄIN.



Mutta hänen ostamansa oli ihan kauhea 80-luvun tyylinen hirvitys ja aivan liian iso arkikäyttöön. Joten makaa siis kaapissa. Lähinnä harmittaa siksi, että olemme olleet yhdessä vuosia, eikä mies silti tunne makuani. Olisi vaikka ottanut joitakin korujani liikkeeseen mukaan ja sanonut, että tämän tyyppistä... Ja kun ei ollut ostanut mitään vielä 2 päivää ennen häitä, niin sanoin, että älä sitten osta mitään, ettei tule tehtyä hätäistä päätöstä....



Olen yrittänyt olla näyttämättä miehelle pettymystäni, ja pidän korua harvakseltaan.. Onhan se kaunis ajatus kuitenkin.

Sori, en huomannut. Jatkakaa vain rauhassa... ;)

Rikkaat on pihejä.

Eräs suvun rikkaimpia (esim. tolkuton ökytalo) antoi lahjaksi viinilasit vissiin suoraan omasta kaapistaan. Pölyiset, yhdessä pieni halkeama, pahin oli huulenjäljet lasissa valoa vasten. Ou jea.

Me saatiin joku jälkiruoka-astiasto, joissa osassa oli vielä rahkat reunoissa. Äitini oli saanut 60v. lahjaa viinilasit, joista yksi oli unohtunut pestä käytön jälkeen.

vaan noloo et viittii antaa tommosta krääsää toisten ahtaisiin nurkkiin. Siis jotain todella tarpeetonta. Pelkkä korttikin on paljon kivempi kuin joku tarpeeton härpäke.

kaikenmaailman vaaleanpunaista kippoa ja kuppoa, mitä on askartelukerhossa itse maalannut. Hän ei ole kovin taitava...



Hän tietää, että vihaaaaaan vaaleanpunaista ja krääsää.



Mutta ei mene jakeluun.



Anoppi rakastaa käsitöitä. Anopin tekemät neuleet on kauniita, kun ohjeen ottaa lehdestä MUTTA omatekoiset lastenvaatteet on aika kamalia. Jälki on muuten ok, mutta kuosit ja värit ei....Ne on yleensä itse tuunattu jostain helmalakanasta tai 70-luvun "kaapinperältä"-kankaasta. Mukana on itse tehtyä suttuista kangaspainantaa tai lakanalle on tehty batiikkivärjäys. Juu, kiitos, onpa kiva!



Muutaman kerran olen itse vienyt sellaiset kankaat ja napit, joille ei tarvitse tehdä mitään ja saanut takaisin kunnollisen tyttöjen mekon.



Joillekin ihmisille vaan iskee nuukuus, ja se on sitten vastaanottajan otettava sairautena. Kiittää, ja siirtää roskiin..

Et sitten mitään parempaa keksinyt?

Mikä olisi mielestäsi ollut parempi idea? ;)

Siis oikeastiko olette noin ihmeissänne asiasta? Eikö teitä koskaan harmita miestenne mahdollinen epäromanttisuus? Luulin, että muilta naisilta saisin ymmärrystä, kun miehet nyt ovat mitä ovat näissä romantiikka-asioissa. :)

Mies on kuitenkin sentään älynnyt ostaa korun eikä tehnyt niinkuin yhden ystäväni ex. Ei ollut ostanut tyttöystävälleen lahjaa jouluksi, ystävä tietysti pettynyt. Joulupäivänä olivat käyneet huoltiksella, mies saanut sieltä jonku firman mainospipon. Autoon tullessaan nakannut kaverin syliin että tässä sulle lahja.

Oma mies osti mulle ensimmäisenä jouluna mielestäni todella lapselliset sydänkorvakorut. Olin 24-vuotias ja korvikset oli tarkoitettu n 10-vuotiaille. Mies alkoi tohkeissaan selittämään että osti sydämenmalliset koska halusi sillä kertoa rakastavansa minua, hopeiset koska tiesi minun inhoavan keltakultaa ja korvikset oli nappimallia koska tiesi etten erityisemmin pidä roikkuvista korviksista. Eli ajatellut vain ja ainoastaan minua niitä ostaessaan. Ikää mulla nyt 35 ja korvikset on vieläkin käytössä. Vaikka eivät aluksi ihan mieleiset olleetkaan.

exältä synttärilahjaksi juurikin tällaisen jyskistä ilmaiseksi saadun pehmolelun. vaikka olin ite sille ostanu yli 50e lahjoja. en kuulemma tarvinu enempää kun kohta oli joulu.

läheiseltä iostädiltä aku ankan tasku pokkarin ja parasta oli että mun vuoden nuorempi pikkuveli sai täsmälleen samanlaisen ettei sille tulis pahamieli. Vuoden päästä pikkuveli sai samalta ihmiseltä rahaa, tarkkaa summaa en muista mutta oli ihan kohtuu summa. Mä en tällä kertaa saanut mitään koska "olin jo iso tyttö ja ymmärsin että oli veljen juhlat". Nämä oli tädin omat sanat.

ymmärtää, että pojat nyt vaan ovat niin paljon parempia ja arvokkaampia kuin tytöt! Muista tällä vanhalla, perinteikkäällä opilla kasvattaa myös omat lapsesi.

Mutta asiaan. Minä saan harvoin epäsopivia lahjoja, mutta varmasti itse annan sellaisia lahjaksi. Tuntuu, että pieleen menee. Vaikka yritän vuoden varrella kuunnella näitä epähuomiossa sanottuja "voi, kun olisi kiva" -juttuja, niin kuitenkin sitten lahjan saajalla menee naama vinoon, kun sellaisen tavaran paketista aukaisee.

"Me saatiin joku jälkiruoka-astiasto, joissa osassa oli vielä rahkat reunoissa. Äitini oli saanut 60v. lahjaa viinilasit, joista yksi oli unohtunut pestä käytön jälkeen"

synttärilahjaksi joulun jälkeisestä alelaarista ostetut joulukuvioidut patalaput. en edes tarvinnut patalappuja, mulla oli niitäkin kahdet ennestään.

Lahja on lahja ja siitä ei rutista.

ymmärtää, että pojat nyt vaan ovat niin paljon parempia ja arvokkaampia kuin tytöt! Muista tällä vanhalla, perinteikkäällä opilla kasvattaa myös omat lapsesi.

Mutta asiaan. Minä saan harvoin epäsopivia lahjoja, mutta varmasti itse annan sellaisia lahjaksi. Tuntuu, että pieleen menee. Vaikka yritän vuoden varrella kuunnella näitä epähuomiossa sanottuja "voi, kun olisi kiva" -juttuja, niin kuitenkin sitten lahjan saajalla menee naama vinoon, kun sellaisen tavaran paketista aukaisee.

KYSY mitä henkilö haluaa lahjaksi. Jos sanoo, ettei mitään, anna rahana.

Ei luulis olevan vaikeeta.

mutta harrastusporukkamme pitää myyjäiset ja arpajaiset aina joulun alla. Jokainen vie sinne jotain arvottavaa palkinnoksi, ja on sovittu, että mitään krääsää ei viedä, vaan jotain ihan kunnollista, käyttökelpoista tavaraa, hinta n. 15-20 e. Eräänä jouluna minä vein juurikin noita Teema-mukeja kaksi kpl, molemmat erikseen, eli noin kahdenkymmenen euron arvoisen lahjoituksen(ostin mukit alennuksella, 10 e/kpl). Ostin sitten kannatuksen vuoksi itse vielä 10 arpaa. Voitin 227 gramman ruostuneen ja kolhiintunee purkin ananasrenkaita. Joku porukastamme oli lahjoittanut sen. Nauran vieläkin tätä kirjoittaessani, vaikka tuosta on vuosia aikaa. :)