Lue keskustelun säännöt.
Työporukkaan sopeutuminen uudessa työssä..
29.08.2011 |
Olen ollut nyt kohta 1,5kk uudessa työpaikassa ja aluksi tuntui että porukka otti hyvin vastaan mutta nyt alkanut tuntua välillä kurjalta. Tein heti työhaastattelussa selväksi etten ole alan ammattilainen ja kertoivat hakevansakin ns junioritason tekijää. Nyt kuitenkin olen huomannut että tietämättömyyteni käy eräiden hermoille. Olen kokenut tulleeni joskus hieman "heitteille jätetyksi" eli kovasti odotetaan kuukauden jälkeen mun osaavan kerrasta kaiken mikä ei tunnu kivalta.
Toinen juttu on se ettei mua juurikaan pyydetä mukaan esim lounaille eikä oteta oikein mukaan kahvipöytäkeskusteluunkaan.En jaksaisi enää väkisinkään tuppautua kun minusta ei olla kiinnostuneita. Tiedän tämän johtuvan osaksi siitä että paikassa on muodostunut hyvin kiinteät kuppikunnat joihin on hyvin vaikeaa päästä sisään. Osaksi johtunee myös siitä että olen eri ikäinen kuin muut jotka ovat joko ihan nuoria tai sitten todella vanhempia ja elämme erilaista elämäntilannetta. En vaan koe kuuluvani jotenkin porukkaan. Meneeköhän tää fiilis ohi vai tuleeko olo vaan kurjistumaan sitä tässä pohdin...onko teillä muilla ollut vastaavia fiiliksiä uudessa työssä ja miten lähtenyt sujumaan?
Kommentit (45)
Ei sitä turhaan puhuta miten nykyään työpaikoilla voidaan huonosti. Ei parane ihmetellä jos siellä töissä palstalaisten tapaisia inhotuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viihdyt uudessa työpaikassasi. Kannattaisiko vaikka jutella esimiehesi kanssa ja pyytää että perehdyttäisivät sinua lisää tehtäviisi. Muutoin sinun täytyy olla aktiivinen päästäksesi mukaan "porukoihin".
Itse vaihdoin työpaikka n. puoli vuotta sitten, ja täytyy sanoa että työnantaja on hoitanut perehdytyksen loistavasti. Tämän lisäksi työporukka ja kollegat ovat aivan ihmeellisiä, kaikki ovat valmiita pyytettömästi auttamaan ja jakamaan tietonsa asioista. Noh, alakin on sellainen että kukaan ei yksin pärjää, vaan aina täytyy kysellä muilta apua ja tietoja.
ihan kuten yleensä työpaikoillakin. Se joka tykkää kokea ylemmyyttä alentamalla toista. Se joka tykkää kääntää veistä haavassa....
paree kai sitten vaan painaa pitkää päivää ja tehdä kaikki itse jos kerran ei jaksa toisten perehdyttämistä. KUKA MEISTÄ OLLUT SEPPÄ SYNTYESSÄÄN NOSTAKOON KÄTENSÄ JA HUUTAKOON HEP.
hyvin usein heitetyksi uuteen porukkaan. Työni on itsenäistä ja omanlaistaan, mutta teen sitä aika ajoin erilaisissa porukoissa. Tutuksi on tullut tuo ulkopuoliuuden tunne. Hyvin harvassa on olleet ne, jotka ovat pyytäneet kahville tai ruokailemaan. Jotenkin minun arvellaan olevan itseohjautuva näissä ruoka- ja kahvikuvioissa, kun olen sitä työtehtävässänikin. Itse minun on pitänyt tuppautua seuraan ja osaksi porukkaa. Ei se ole tuntunut kivalta ollenkaan, mutta olen vaan jaksanut yrittää. Tsemppiä sinulle ap. Kun olet ollut siellä vuoden, niin sitten varmasti on helpottanut. Älä luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis siitä mikä nykypäivän yrityksissä mättää ja yksi suuri asia on juurikin työilmapiiri. Ap tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja oikeestaan juuri he ovatkin mut ottaneet hyvin vastaan :) omassa tiimissä on yksi mies onneksi. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan sama juttu. Olin tosin ihan nuoresta päästä kun muut jää pian eläkkeelle.
Hetken kuluttua taas tuntui että kuuluu joukkoon, jonkun ajan päästä taas tuntui, että kaikki vihaa mua. Tää aaltoilu helpottui hetken kuluttua ja löysi tavallaan oman paikkansa. Reippaasti vaan tervehdit aamulla, opettelet vähän small talkia ja seuraat uutisia niin tiedät päivän polttavat jutut. Kyllä meilläkin vakkarit välillä haluu olla yksin kahvilla. Mutta niiden jutut ja mielenkiinnon kohteet oppii pian. Ja ainahan voit kysellä lastenlasten kuulumisia(jos sellaisia on), tai kokemuksia tuossa paikassa olemisesta(kauan ollut, tehnyt aina samaa toimenkuvaa, milä koulutuksella jne).
Mitä jos sä pyytäsit päästä mukaan lounaalle?
Vaihdellen aina kuppikuntia, jostain se oma vakkarijengi löytyy. Itse löysin paikkani pienemmästä porukasta, en siitä isoimmasta.
Eli älä nyt heti heitä lusikkaa nurkkaan!;)
siis 1,5kk ollut töissä eikä jaksa enää, vaihda paikkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä sanoin etten jaksa enää? :D t. ap
ketkä on niitä joiden takia työpaikoilla voidaan huonosti....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei mulla ole ollut mitään ongelmaa mennä työpaikan ruokalassa pöytään kuin pöytään vaikka ei ole ns kutsuttukaan :D t. ap
ap tsemppiä teet vaan oman työsi mahdollisimman hyvin ja menet sit vaikka yksin syömään sinne ruokalaan. t. Maiju
Sitten huomaat että sinähän olet jo osa porukkaa, ja löydät itsesi selittämästä talon tapoja uudelle tulokkaalle ;)
eräiden vastanneiden kaltaiset päällepäsmärit jyrää muut eli ne paremman tapakasvatuksen saaneet joille on opetettu myös niitä sosiaalisia taitoja ja normeja. Ihan tulee kuulkaa koulumaailma mieleen ja sama meno jatkuu työpaikoilla!
kestänyt 10kk. Välillä ollaan ihan mukavia ja välillä ei olla huomaavinankaan. Olen itse ihan puhelias, mutta en kuitenkaan tee itseäni tykö. Kuppikuntia on meilläkin, tosi tiiviitä sellaisia. Aina kun joku kuppikunnan jäsen tai se oma "pari" on poissa, niin silloin ollaan ystävällisiä ja jutellaan, mutta kunhan vanha kaveri taas palaa töihin, niin sitten ei lähes tulkoon huomatakaan. Minuakaan ei pyydetä lounaalle ja en tiedä onko se kuvitelmaa vai totta, niin jos lähden mukaan, niin tuntuu että tuppaudun matkaan ja kumppanukset vaihtavat katseita.
Kyseessä on siis hoitoala, osasto jolla ei ole vaihtuvuutta. Minua edeltävä on tullut 4 vuotta sitten ja on nyt pitkällä sairauslomalla ja minä tuuraan siis häntä. Muut ovat siis olleet samassa työpaikassa vuosia, eivätkä tiedä/muista millaista se oli olla untuvikko uudessa paikassa.
Tsemppiä sulle ap. Mun työni tällä osastolla loppuu kuukauden kuluttua ja sitten olen taas se uusi eri paikassa. Rankkaa sinäänsä, mutta erittäin positiivista kokemusten kannalta.
Itse olen tehnyt itsenäistä työtä, vaihtanut vaan välillä työnantajaa. On oma hommansa päästä mukaan työporukkaan. Joillakin on lisäksi käsitys, että uuden työntekijän pitäisi olla jotenkin "terveesti nöyrä" ja ekat puoli vuotta piilotella nurkissa kunnes on tullut hyväksytyksi työporukkaan. Heille siis tietyy hierarkian taju on tärkeää. Sehän ei nykypäivänä ole mahdollista, koska työsuhteet on usein niin lyhyitä. Minulle on tultu usein sanomaan, että nykypäivän työntekjät vaan ui siihen työporukkaan puoliröyhkeästi, ja jotkut tykkää siitä ja pitää sitä oikein virkistävänä, ja jotkut taas eivät tykkää ollenkaan.
juuri niin kuin itse on asiat kokenut eikä mulla ainakaan ole tarvetta epäillä apn valehtelevan, onko sulla?