Voiko keuhkokuumeesta toipuminen muka kestää

Vierailija kirjoitti:

Kyllä toipuminen vie kuukausia. Työkykyiseksi toipuu yleensä parissa viikossa.

Entä jos kahdesta työstä toinen olla mettässä liikkeellä täysiä työpäiviä kuukausi putkeen vaikeassa maastossa?

Sellaisessa työssä jokin vuosi aikaa huomasin ensimmäisen työpäivän jälkeen olevani 40 asteen kuumessa. Se oli tavallinen flunssa.9 päivän jälkeen jatkoin enkä tullut sen kipeämmäksi.

Nyt on mennyt kolme kuukautta, ja epäilen onnistuisiko, vaikka keuhkotautien erikoislääkäri käski.

Onko täällä ketään oikeasti raskaan fyysisen työn tekijää tai urheilijaa?

Toimistotyö on ihan eri asia, se suujuu kyllä, mutta entä raskas työ.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt on? Kävin juuri keuhkotautien erikoislääkärillä, joka sanoi, että levätä ei tarvitse.

Pitäisikö sitä uskoa vai ei?

Olo on toistaiseksi huonompi kuin ennen tautia.

Vähän epäilyttää toimia lääkärin ohjeiden mukaan.

Ei liikkumista kokonaan pidä lopettaa, mutta mitään raskasta hengästyttävää ja hikeen asti tekemistä kannattaa välttää vähintään yhtä kauan kun sinulla oli kuumetta.

Minulla kuumeilua kesti yli neljä viikkoa vielä sen jälkeen kun palasin töihin (konttorihommia) kahden viikon sairausloman jälkeen keuhkokuumeessa. Lääkäri neuvoi menemään töihin, kevyttä kun on, kun aamulla ei enää ollut kuumetta ja jatkamaan siitäkin huolimatta vaikka illalla sitä oli vielä jonkin verran päivän jälkeen. Tämä siksi, että lihaskunto ei huonone ja oli ihan hyvä neuvo. Mutta sitten yhteensä kuuden viikon kuumeilun jäljiltä olin vielä varovainen ja otin rauhassa saman ajan, eli kuusi viikkoa. Sinä aikana keuhkot palautuvat sen minkä ne sitten tulevat palautumaan. Vasta sitten palasin takaisin liikuntaharrastuksiin, jossa hengästyy ja hikoilee kunnolla.

Ei minun hapenottokyky täysin palautunut ja nyt muutamia vuosia sairastamisen jälkeen on vain sopeuduttava siihen, että suoritustasoni heikkeni noin 10% siitä mitä se oli ennen keuhkokuumetta.

Vierailija kirjoitti:

nelikymppinen, meni muistaakseni pari kuukautta. Ja ei kai ole edes enää ihan samassa kunnossa kuin ennen enää ikinä.

Miten niin? Olen sairastanut keuhkokuumeen, toipuminen kesti, mutta ihan normaalikunnossa olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt on? Kävin juuri keuhkotautien erikoislääkärillä, joka sanoi, että levätä ei tarvitse.

Pitäisikö sitä uskoa vai ei?

Olo on toistaiseksi huonompi kuin ennen tautia.

Vähän epäilyttää toimia lääkärin ohjeiden mukaan.

Ei liikkumista kokonaan pidä lopettaa, mutta mitään raskasta hengästyttävää ja hikeen asti tekemistä kannattaa välttää vähintään yhtä kauan kun sinulla oli kuumetta.

Minulla kuumeilua kesti yli neljä viikkoa vielä sen jälkeen kun palasin töihin (konttorihommia) kahden viikon sairausloman jälkeen keuhkokuumeessa. Lääkäri neuvoi menemään töihin, kevyttä kun on, kun aamulla ei enää ollut kuumetta ja jatkamaan siitäkin huolimatta vaikka illalla sitä oli vielä jonkin verran päivän jälkeen. Tämä siksi, että lihaskunto ei huonone ja oli ihan hyvä neuvo. Mutta sitten yhteensä kuuden viikon kuumeilun jäljiltä olin vielä varovainen ja otin rauhassa saman ajan, eli kuusi viikkoa. Sinä aikana keuhkot palautuvat sen minkä ne sitten tulevat palautumaan. Vasta sitten palasin takaisin liikuntaharrastuksiin, jossa hengästyy ja hikoilee kunnolla.

Ei minun hapenottokyky täysin palautunut ja nyt muutamia vuosia sairastamisen jälkeen on vain sopeuduttava siihen, että suoritustasoni heikkeni noin 10% siitä mitä se oli ennen keuhkokuumetta.

Siitähän hengästyy kun nousee pienen mäen päälle kun vuosi sitten meni 30 km laturetki tosta vaan kylmilttän harjoittelematta.

Lihaskuntoni on luultavasti niin hyvä, ettei se muutaman kuukauden tauosta mene miksikään kun ei ole terveenäkään mennyt, tilannehan on eri kuin jos makaisi koomassa, ku päivirräin kuitenkin liikkuu.

Mutta jos keuhkot ei kestä normaalia hengästymätöntä 2,5 km kävelyä kerralla niin millä sitä uskaltaisi siinä kunnossa kävellä koko päivää?

Täytyy kai ruveta kävelemään sitten kilometri päivässä ja viivoittimella mitata maanmittauslaitoksen kansalaisen karttapaikan kartalla ettei 2 km ylity.

Kyllä minua ainakin pelottaa, kun koko keuhkokuume tuli juuri siitä, että oireettoman tai vähäoireisen flunnssan jälkeen aloitin liian aikaisin normaalin päivittäisen liikunnan ja sain siitä keuhkokuumeen, ja nyt lääkäri käskee liikkumaan, vaikka kunto on huonompi kuin silloin millä kunnolla liikkumisesta se keuhkokuume tuli. 

Että sillä mistä koko tauti alkoi ja puhkesi pitäisi parantua, jos tekee uudestaan saman? Ei oikein houkuta.

Ei haluttaisi sillä tavalla heittää arpaa omasta terveydestään ja työkyvystään.

Siitä juuri olen sen oppinut kun lukiossa tai yläasteella monta vuotta ennen ylioppilaskirjoituksia olin kipeänä hiihtoloman alkaessa, luulin parantuneeni ja menin hiihtämään ja olin kipeänä sitten hiihtoloman lppuessakin. Silloin oppi varomaan, että jos on vähänkin kipeä olo, niin pitää levätä.

Nyt huolimattomuuksissani rikoin tätä ohjetta ja sain keuhkokuumeen, ja nyt keuhkokuumeen jälkeen olo on paljon huonompi kuin sillä kunnolla, missä liikkuessa se keuhkokuume tuli.

Ei oikein kiinnosta riskeerata terveyttä ja työkykyä tällä ohjeella, kun paremmassa kunnossa flunssan jälkeen ulkoilun aloittamisella juuri tuli se keuhkokuume.

Sitä kilometria päivässä voin koittaa, tai mennä bussilla kaupungille ja liikkua keaskustassa kävellen, mutta jos pitääkin kävellä joku välimatka mikä on yli 2,5 km yhteen menoon niin tammikuun puolivälissä siitä oli viikon kipeä ja nyt helmikuun alkupuolella ja lopussa 2 päivää.

12 viikkoa on 3 kk ja se rupeaa nyt olemaan mennyt, varmaan se joskus menee ohi, mutta vähän meinaan, että olisi pitänyt mennä urheilulääkärille.

Siitä voisin lyödä vaikka vetoa, että ei ketään tässä kunnossa ainakaan urheilemaan komenneta, mutta se työ mitä minun pitäisi tehdä taitaa käytännössä vastata raskaudeltaan urheilua.

Keuhkokuumeesta tulee vähintään kuukausi saikkua ja enemmän jos kuvissa näkyy jotain. Ihmiset ei tunnu ymmärtävän että kyseessä on todella vakava sairaus johon on syytä suhtautua riittävällä vakavuudella.

Kohta joku tulee uhoamaan että oli viikon päästä sairastumisesta rankassa ruumiillisessa työssä ja treenasi olympialaisiin samalla ;D Jos näin olisi niin et todellakaan sairastanut keuhkokuumetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt on? Kävin juuri keuhkotautien erikoislääkärillä, joka sanoi, että levätä ei tarvitse.

Pitäisikö sitä uskoa vai ei?

Olo on toistaiseksi huonompi kuin ennen tautia.

Vähän epäilyttää toimia lääkärin ohjeiden mukaan.

Ei liikkumista kokonaan pidä lopettaa, mutta mitään raskasta hengästyttävää ja hikeen asti tekemistä kannattaa välttää vähintään yhtä kauan kun sinulla oli kuumetta.

Minulla kuumeilua kesti yli neljä viikkoa vielä sen jälkeen kun palasin töihin (konttorihommia) kahden viikon sairausloman jälkeen keuhkokuumeessa. Lääkäri neuvoi menemään töihin, kevyttä kun on, kun aamulla ei enää ollut kuumetta ja jatkamaan siitäkin huolimatta vaikka illalla sitä oli vielä jonkin verran päivän jälkeen. Tämä siksi, että lihaskunto ei huonone ja oli ihan hyvä neuvo. Mutta sitten yhteensä kuuden viikon kuumeilun jäljiltä olin vielä varovainen ja otin rauhassa saman ajan, eli kuusi viikkoa. Sinä aikana keuhkot palautuvat sen minkä ne sitten tulevat palautumaan. Vasta sitten palasin takaisin liikuntaharrastuksiin, jossa hengästyy ja hikoilee kunnolla.

Ei minun hapenottokyky täysin palautunut ja nyt muutamia vuosia sairastamisen jälkeen on vain sopeuduttava siihen, että suoritustasoni heikkeni noin 10% siitä mitä se oli ennen keuhkokuumetta.

Jatkan vielä, vaikka jo vastasin viestiisi vierailijana jo kerran.

Tuo on selkeästi eri neuvo kuin se, jonka  minulle antoii yksityinen keukotautien erikoislääkäri kun varta vasten sellaisen vastaanotolle hakeuduin, kun kysyin nyt kolme kuukautta taudin puhkeamisesta, että voinko aloittaa raskaat mastotyöt nyt 3 kk eli 12 viikkoa taudin puhkeamisesta. Koska ne kuukauden raskaat maastotyöt täysinä työpäivinä kuukausi putkeen eivät kyllä mene tuohon että ottaa rauhassa hengästymättä. Kun sairastuin viikko joulukuun alusta, niin vielä helmikuun lopulla nousi pientä kuumetta. Tämän mukaan minun siis pitäisi ottaa rauhallisesti vielä toiset kolme kuukautta, eli täysin päinvastainen ohje kun varta vasten menin yksityiselle keuhkotautien erikoislääkärille. Ei kyllä ole kanttia tuollaista ohjettaa noudattaa vaan paremmin tuota sinun ohjettasi. Oliko se yleis- vai erikoislääkäri ja jos niin minkä alan? Tosiaan niin kuin sanoin, niin olisi kai pitänyt mennä urhheilulääkärille, koska se nyt ainakaan komenna ketään sairaana urheilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt on? Kävin juuri keuhkotautien erikoislääkärillä, joka sanoi, että levätä ei tarvitse.

Pitäisikö sitä uskoa vai ei?

Olo on toistaiseksi huonompi kuin ennen tautia.

Vähän epäilyttää toimia lääkärin ohjeiden mukaan.

Ei liikkumista kokonaan pidä lopettaa, mutta mitään raskasta hengästyttävää ja hikeen asti tekemistä kannattaa välttää vähintään yhtä kauan kun sinulla oli kuumetta.

Minulla kuumeilua kesti yli neljä viikkoa vielä sen jälkeen kun palasin töihin (konttorihommia) kahden viikon sairausloman jälkeen keuhkokuumeessa. Lääkäri neuvoi menemään töihin, kevyttä kun on, kun aamulla ei enää ollut kuumetta ja jatkamaan siitäkin huolimatta vaikka illalla sitä oli vielä jonkin verran päivän jälkeen. Tämä siksi, että lihaskunto ei huonone ja oli ihan hyvä neuvo. Mutta sitten yhteensä kuuden viikon kuumeilun jäljiltä olin vielä varovainen ja otin rauhassa saman ajan, eli kuusi viikkoa. Sinä aikana keuhkot palautuvat sen minkä ne sitten tulevat palautumaan. Vasta sitten palasin takaisin liikuntaharrastuksiin, jossa hengästyy ja hikoilee kunnolla.

Ei minun hapenottokyky täysin palautunut ja nyt muutamia vuosia sairastamisen jälkeen on vain sopeuduttava siihen, että suoritustasoni heikkeni noin 10% siitä mitä se oli ennen keuhkokuumetta.

Jatkan vielä, vaikka jo vastasin viestiisi vierailijana jo kerran.

Tuo on selkeästi eri neuvo kuin se, jonka  minulle antoii yksityinen keukotautien erikoislääkäri kun varta vasten sellaisen vastaanotolle hakeuduin, kun kysyin nyt kolme kuukautta taudin puhkeamisesta, että voinko aloittaa raskaat mastotyöt nyt 3 kk eli 12 viikkoa taudin puhkeamisesta. Koska ne kuukauden raskaat maastotyöt täysinä työpäivinä kuukausi putkeen eivät kyllä mene tuohon että ottaa rauhassa hengästymättä. Kun sairastuin viikko joulukuun alusta, niin vielä helmikuun lopulla nousi pientä kuumetta. Tämän mukaan minun siis pitäisi ottaa rauhallisesti vielä toiset kolme kuukautta, eli täysin päinvastainen ohje kun varta vasten menin yksityiselle keuhkotautien erikoislääkärille. Ei kyllä ole kanttia tuollaista ohjettaa noudattaa vaan paremmin tuota sinun ohjettasi. Oliko se yleis- vai erikoislääkäri ja jos niin minkä alan? Tosiaan niin kuin sanoin, niin olisi kai pitänyt mennä urhheilulääkärille, koska se nyt ainakaan komenna ketään sairaana urheilemaan.

Siis piti tuossa yllä sanoa että voinko aloittaa raskaat maastotyöt tästä kuukauden päästä kun nyt kolmen kuukauden jälkeen vielä vähänkin pidemmästä pienestä kävelystä tuppaa nousemaan pieni kuume.

Eli sinun ohjeeseesi nähden räysin päinvastainen ohje erikoislääkäriltä.

Vierailija kirjoitti:

Keuhkokuumeesta tulee vähintään kuukausi saikkua ja enemmän jos kuvissa näkyy jotain. Ihmiset ei tunnu ymmärtävän että kyseessä on todella vakava sairaus johon on syytä suhtautua riittävällä vakavuudella.

Kohta joku tulee uhoamaan että oli viikon päästä sairastumisesta rankassa ruumiillisessa työssä ja treenasi olympialaisiin samalla ;D Jos näin olisi niin et todellakaan sairastanut keuhkokuumetta.

No ei tule automaattisesti kuukauden saikkua. Itse sain kerran kaksi viikkoa ja myöhemmin viikon. Keuhkokuvissa näkyi, mikä tauti on kyseessä. Crp oli toisella kertaa 200 ja toisellakin yli 100.

Olin keuhkokuumeen takia 3 vk sairauslomalla. Teen toimistotyötä, mutta kyllähän se alussa hapotti sekin vähä

yleiskunto romahti täysin. Puolisen vuotta meni, että olotila alkoi olla normaali.

Mä sairastin nelikymppisenä keuhkokuumeen ja sain viikon saikun sekä antibioottikuurin millä paranin. Keuhkot kuvattiin kk päästä jälkitarkastuksessa eikä mitään enää näkynyt. En ole huomannut mitään jälkivaikutuksia, urheilen paljon ja tuosta jo kymmenen vuotta aikaa. Näitä on ilmeisesti eri tasoisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keuhkokuumeesta tulee vähintään kuukausi saikkua ja enemmän jos kuvissa näkyy jotain. Ihmiset ei tunnu ymmärtävän että kyseessä on todella vakava sairaus johon on syytä suhtautua riittävällä vakavuudella.

Kohta joku tulee uhoamaan että oli viikon päästä sairastumisesta rankassa ruumiillisessa työssä ja treenasi olympialaisiin samalla ;D Jos näin olisi niin et todellakaan sairastanut keuhkokuumetta.

No ei tule automaattisesti kuukauden saikkua. Itse sain kerran kaksi viikkoa ja myöhemmin viikon. Keuhkokuvissa näkyi, mikä tauti on kyseessä. Crp oli toisella kertaa 200 ja toisellakin yli 100.

Sain saikkua keuhkokuumeessa ensin 4 päivää! Menin sen jälkeen lääkäriin kun henkeä ahdisti ja sain saikkua 5päivää lisää. Ennen kun tuo saikku loppui, jouduin käymään uudestaan lääkärissä kun tilanne huononi ja sain astmalääkkeet. Sitten taas 4 päivää saikkua. Jotenkin raivostutti että vaikka lääkäri näki etten ole vielä läheskään kunnossa niin tyyliin 4pvää saikkua kerrallaan. Tauti ei lähtenyt kunnolla paranemaan ja vielä 4kk tuon jälkeen en ole ihan kunnossa ja reipas liikunta hengästyttää.

Vierailija kirjoitti:

Mä sairastin nelikymppisenä keuhkokuumeen ja sain viikon saikun sekä antibioottikuurin millä paranin. Keuhkot kuvattiin kk päästä jälkitarkastuksessa eikä mitään enää näkynyt. En ole huomannut mitään jälkivaikutuksia, urheilen paljon ja tuosta jo kymmenen vuotta aikaa. Näitä on ilmeisesti eri tasoisia?

Pakko olla jotain tapauskohtaisia eroja. Kerran oltuani täyden työpäivän metsässä kuukauden kestävän maastotyön ensimmäisenä poäivänä huomasin illalla olevani 40 asteen kuumeessa, mutta se oli flunssa ilman antibiootin tarvetta, ja jatkoin 9 päivän päästä. Aloitin ehkä päivää liian aikaisin ja vähän oli pientä lämmönnousua kun kävelin koko päivän metsissä jyrkkiä rinteitä ylös alas, mutta raskasta työtä pystyi jatkaamaan kuukauden. Se oli vuonna 2012.

Nyt kun tuli keuhkokuume, niin lähes 3 kk päästä tulee vielä pariksi päiväksi pientä lämmönnousua, jos erehtyy kävelemään enemmän kuin 2 km tasamaalla. Ei oikein viitsi lähteä testaamaan, mitä tapahtuisi, jos menisi koko päivän ylös alas jyrkkiä 30 m rinteitä.

Naakuk Jenelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt on? Kävin juuri keuhkotautien erikoislääkärillä, joka sanoi, että levätä ei tarvitse.

Pitäisikö sitä uskoa vai ei?

Olo on toistaiseksi huonompi kuin ennen tautia.

Vähän epäilyttää toimia lääkärin ohjeiden mukaan.

Ei liikkumista kokonaan pidä lopettaa, mutta mitään raskasta hengästyttävää ja hikeen asti tekemistä kannattaa välttää vähintään yhtä kauan kun sinulla oli kuumetta.

Minulla kuumeilua kesti yli neljä viikkoa vielä sen jälkeen kun palasin töihin (konttorihommia) kahden viikon sairausloman jälkeen keuhkokuumeessa. Lääkäri neuvoi menemään töihin, kevyttä kun on, kun aamulla ei enää ollut kuumetta ja jatkamaan siitäkin huolimatta vaikka illalla sitä oli vielä jonkin verran päivän jälkeen. Tämä siksi, että lihaskunto ei huonone ja oli ihan hyvä neuvo. Mutta sitten yhteensä kuuden viikon kuumeilun jäljiltä olin vielä varovainen ja otin rauhassa saman ajan, eli kuusi viikkoa. Sinä aikana keuhkot palautuvat sen minkä ne sitten tulevat palautumaan. Vasta sitten palasin takaisin liikuntaharrastuksiin, jossa hengästyy ja hikoilee kunnolla.

Ei minun hapenottokyky täysin palautunut ja nyt muutamia vuosia sairastamisen jälkeen on vain sopeuduttava siihen, että suoritustasoni heikkeni noin 10% siitä mitä se oli ennen keuhkokuumetta.

Jatkan vielä, vaikka jo vastasin viestiisi vierailijana jo kerran.

Tuo on selkeästi eri neuvo kuin se, jonka  minulle antoii yksityinen keukotautien erikoislääkäri kun varta vasten sellaisen vastaanotolle hakeuduin, kun kysyin nyt kolme kuukautta taudin puhkeamisesta, että voinko aloittaa raskaat mastotyöt nyt 3 kk eli 12 viikkoa taudin puhkeamisesta. Koska ne kuukauden raskaat maastotyöt täysinä työpäivinä kuukausi putkeen eivät kyllä mene tuohon että ottaa rauhassa hengästymättä. Kun sairastuin viikko joulukuun alusta, niin vielä helmikuun lopulla nousi pientä kuumetta. Tämän mukaan minun siis pitäisi ottaa rauhallisesti vielä toiset kolme kuukautta, eli täysin päinvastainen ohje kun varta vasten menin yksityiselle keuhkotautien erikoislääkärille. Ei kyllä ole kanttia tuollaista ohjettaa noudattaa vaan paremmin tuota sinun ohjettasi. Oliko se yleis- vai erikoislääkäri ja jos niin minkä alan? Tosiaan niin kuin sanoin, niin olisi kai pitänyt mennä urhheilulääkärille, koska se nyt ainakaan komenna ketään sairaana urheilemaan.

Siis piti tuossa yllä sanoa että voinko aloittaa raskaat maastotyöt tästä kuukauden päästä kun nyt kolmen kuukauden jälkeen vielä vähänkin pidemmästä pienestä kävelystä tuppaa nousemaan pieni kuume.

Eli sinun ohjeeseesi nähden räysin päinvastainen ohje erikoislääkäriltä.

Lainasin näköjään epätarkasti lääkärin sanomisia. Kantaan lääkäri oli kirjoittanut että "liikuntaa voi pikkuhiljaa lisätä".  Mutta kumminkin siis työkykyi´enkin raskaaseen työhön. Kun työ ei alkaisi vielä niin pystyn rauhassa odottamaan, mutta jos pitäisi  nyt aloittaa, niin polttaisin kyllä toisen satasen toiseen mielipiteeseen vaikka sitten urheilulääkäriltä.

Heh, mulla kesti kaksi vuotta että fyysinen suorituskyky parani keuhkokuumetta edeltäneelle tasolle kun sairastin mykoplasman aiheuttaman keuhkokuumeen joka oli lievä ja siten ehti kestää 6viikkoa ennen diagnoosia, siihen päälle kuukauden antibioottikuuri. Olin alle 30v.