Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon omaa aikaa vauvan äidille?
29.08.2011 |
Lapseni on nyt 4kk ja olen käytännössä ollut lapsessani kiinni koko tämän ajan. Kaksi kertaa olen käynyt kaupungilla kävelemässä alle tunnin mittaisen ajan ja yhden kerran nukkunut 5h putkeen, kun mies hoiti vauvaa yöllä ja ruokki pullosta. En ole vielä aivan romahtamaisillani väsymyksestä, vaikka vauvamme ei mistään helpoimmasta päästä ole. Mutta minulla on äärimmäisen vaikea pyytää miestä hoitamaan lasta yksin, koska hän käy töissä ja tarvitsee myös lepoa ja tuntuu aina siltä kuin hän tekisi suuren uhrauksen katsoessa lasta vähän aikaa yksin.
Kuinka paljon teillä muilla pienen vauvan äideillä on "omaa aikaa". Onko jotain säännöllistä aikaa, jonka saatte olla erossa vauvasta ja joku muu hoitaa? Haluaisin avata tämän miehelleni, että hän ei ole perheessä avustamassa lapsen hoitoa, vaan on toinen vanhempi ja myös minä tarvitsen lepoa vaikka kotona olemmekin päivät pitkät rennosti ja vaikka vauva nukkuukin päiväunia se ei ole sama asia kuin olla vauvasta erossa :(
Kommentit (34)
Ja heidän lapsillaan ei ole oikeutta tutustua isäänsä tai päinvastoin.
No minulla on ollut omaa aikaa heti vauvan syntymän jälkeen kun kotiuduttiin. Mies jäi mielellään vauvanm kanssa siksi aikaa että kävin koiran kanssa lenkillä tai vaikkapa kaupassa. Nyt vauva on 3kk ja ihan samalalailla jatketaan. Tosin usein käyn nyt lenkillä vaunujen ja koiran kanssa, mutta iltaisin saan kyllä omaa aikaa aina kun vain tarvitsen. Huomaan siis etten läheskään aina sitä tarvitse, mutta minulla on se mahdollisuus aina olemassa.
Minulle oma-aika voi olla sitä että saan vaikka rauhassa leipoa tai laittaa ruuan. Baarissa en ole koko aikana käynyt, enkä ole sitä kaivannutkaan. En myöskään mitään hemmotteluhoitoja tms. Usein myös saunomme eriaikaan ja sekin on minulle jo omaa-aikaa ja nautin siitä. Kerrab olen käynyt lempi bändini keikan käynyt katsomassa ja olin poissa kaikki kaksi tuntia, menin omalla autolla ja tulin omalla autolla.
Meillä vauva ei huoli pulloa (tai voisi huoliakin, mutta ei haluta tyhjää huudattaa), joten olen syöttöjen suhteen vauvassa kiinni. Minä kyllä ehsin vauvaa ihmettelemään kaiken sen ajan mitä olen kahdestaan vauvan kanssa kotona. Ja iltaisinkin vielä ihan riittävästi.
Nyt vain ap sanot miehelle että tahdot että hänkin tutustuu vauvaanne ja että vauva oppii olemaan hänenkin kanssaan kahdestaan.
Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kummallista, että keskustellaan nyt siitä, että jonkun pitäisi väkisin sitä omaa aikaa ottaa jos sitä ei koe tarvitsevansa! Ei kukaan teitä syyllistä että haluatte olla lapsenne kanssa 24/7 kuus vuotta putkeen. Mutta ei pitä syyllistää niitä, jotka haluavat olla erossa lapsesta, ei se tee niistä huonompia äitejä. Täällä tuntuu että on pakko päästä korostamaan jos ei ole ollut erossa lapsestaan.
Kateellisten panettelua takuulla. Varmasti olisi useampi äiti erossa lapsestaan ja harrastaisi jos vaan saisi sosiaalisen hyväksynnän sille ja olisi mies joka olisi innokkaampi hoitaja.
kyennyt olemaan erossa lapsesta kuin max. tunnin kun oli vauva, mutta mies olisi kyllä hoitanut vaikka kaikki illat. Erittäin vähän kävi missään. Halusi itse olla lapsen kanssa. Pidin tätä normaalina, näin on ollut myös kaikissa tuttavaperheissä jotka läheisemmin tunnen. Hoiti myös just n. 4kk eteenpäin yöheräilyjä, kun vauva ei enää joka heräämiseen tarvinnut maitoa. 7kk eteenpäin aloimme jakaa yöheräilyt vuoroöin vaikka mies kävi töissä, tätä toki jatkettiin kun mies jäi kotiin ja minä töihin.
joihin voin mennä ilman lapsia, joita meillä on neljä.
Esim. kerran viikossa käyn tekemässä yksin isot ostokset kaupassa, kun normaalisti vähintään kolme lasta on aina mukana.
Omaa aikaa mulla on myös muutaman kerran viikossa iltaisin koiralenkki (kun päivittäin sen teen myös vaunuissa olevan vauvan ja 3-vuotiaan kanssa).
Miehen kanssa saadaan yhteistä omaa aikaa muutaman viikon välein, kun kolme vanhinta lasta menee mummolaan ja vain vauva jää meille. Ah sitä nautintoa, kun on vain yksi lapsi hoidettavana ja rauhaa.
Pienistä asioista se oma aikakin koostuu. Eihän tuo paljoa vaadi!
Omaa aikaa on se arki perheeni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin varmasti toimii omalla tyylillään ja tarvitsee sen oman aikansa, ei kenenkään muun.
Miesnäkökulmaa sitten peliin.
Jos sattumalta kerrotte miehelle (=miehen näkökulmasta vaimo valittaa koko miehen kotonaoloajan) miten raskasta lapsenhoito on, ja mies tämän perusteella yrittää antaa vaimolle aikaa niin ottakaa hyvät mammat sitten se "annettu" aika ja tehkää jotain ilman lasta, vaikka sitten sen 30 minuutin annoksina, jos ei muuten pää kestä.
Ei mitään tyyliin, että parasta "omaa aikaa" onkin se, että olemme "kaikki yhdessä kotona" happy family meiningillä.
ovat niitä äitejä, joiden lapsilla ei ole kamalaa uhmaa, ei itkupotkuraivareita, heistä ei tule koulukiusaajia eikä myymälävarkaita. Ehmä nämä äidit onnistuvat olemaan lapsensa kanssa tavalla, joka välittää lapselle hyväksyntää ja kunnioitusta, rakkautta. Ne toiset äidit taas hampaita kirskutellen kalenteri kädessä laskevat, etteivät vain joutuisi olemaan oman lapsensa kanssa liikaa. Voisiko se jotenkin vaikuttaa lapseen, haluaako äiti olla hänen kanssaan vai hänestä erossa? Ja voisiko esim. mies olla allapäin, jos vaimo ilmoittaisi, että haluu viikossa yhden miesvapaan päivän eli pysy vuorokausi poissa silmistä. Olisiko se pohja hyvälle suhteelle? "Rakastan sinua, mutta painu helvettiin elämästäni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat niitä äitejä, joiden lapsilla ei ole kamalaa uhmaa, ei itkupotkuraivareita, heistä ei tule koulukiusaajia eikä myymälävarkaita. Ehmä nämä äidit onnistuvat olemaan lapsensa kanssa tavalla, joka välittää lapselle hyväksyntää ja kunnioitusta, rakkautta. Ne toiset äidit taas hampaita kirskutellen kalenteri kädessä laskevat, etteivät vain joutuisi olemaan oman lapsensa kanssa liikaa. Voisiko se jotenkin vaikuttaa lapseen, haluaako äiti olla hänen kanssaan vai hänestä erossa? Ja voisiko esim. mies olla allapäin, jos vaimo ilmoittaisi, että haluu viikossa yhden miesvapaan päivän eli pysy vuorokausi poissa silmistä. Olisiko se pohja hyvälle suhteelle? "Rakastan sinua, mutta painu helvettiin elämästäni".
Kukaan ei ole puhunut kalenterin kanssa räknäämisestä. Mentiikö taas pikkasen toiseen äärilaitaan? :) Niin kuin tällä palstalla kylläkin on tapana.
ovat niitä äitejä, joiden lapsilla ei ole kamalaa uhmaa, ei itkupotkuraivareita, heistä ei tule koulukiusaajia eikä myymälävarkaita. Ehmä nämä äidit onnistuvat olemaan lapsensa kanssa tavalla, joka välittää lapselle hyväksyntää ja kunnioitusta, rakkautta. Ne toiset äidit taas hampaita kirskutellen kalenteri kädessä laskevat, etteivät vain joutuisi olemaan oman lapsensa kanssa liikaa. Voisiko se jotenkin vaikuttaa lapseen, haluaako äiti olla hänen kanssaan vai hänestä erossa? Ja voisiko esim. mies olla allapäin, jos vaimo ilmoittaisi, että haluu viikossa yhden miesvapaan päivän eli pysy vuorokausi poissa silmistä. Olisiko se pohja hyvälle suhteelle? "Rakastan sinua, mutta painu helvettiin elämästäni".
ainakaan useimmilla, vaan siitä että äiti on muutakin kuin äiti. Suurin osa kaipaa joitain asioita ajalta ennen lapsia. Kavereiden kanssa kahvittelua, lenkkiä ihan rauhassa, jotain harrastusta jne. Miksi näistä pitäisi luopua?
Kun minä lähden harrastukseeni en huuda ovelta lähteissäni "Äiti menee nyt kun en enää jaksa teitä katsella" vaan "Äiti menee nyt kuoroon pitäkää hauskaa isin kanssa" ja yleensä heillä ihan hauskaa onkin :)
Jos harratuksia tms. paljon niin tietysti jostain täytyy luopua, sekä äidin että isän. Lapset kaipaavat myös koko perheen yhteistä aikaa (ainakin meillä). Viisas vanhempi kuuntelee lastaan ja etenee sen mukaan. Jos ei mitään perheen ulkopuolelta kaipaa niin mikäs siinä. Kyllä mun puolesta saa kotonakin olla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainiin itse kysymykseen. Vauva oli kaksi viikkoinen kun jäi ensimmäisen kerran isänsä kanssa kahdestaan (kahdeksi tunniksi) ja on siitä lähtien ollut säännöllisesti lähes joka viikko 2-3 tuntia. Nyt tuo esikoinen on jo viisi vuotias.
Miehellä ei ole säännöllistä harrastusta, mutta tietysti saa mennä silloin kun menoja tulee.
Itse tarvitsen n.1-2 krt kuussa omaa aikaa kavereiden kanssa tuulettumista ja hauskanpitoa. Näin jaksan olla muina aikoina se hyvä äiti, joka antaa lapsilleen kaikkensa. Eli pari kertaa kuussa vapaailta/yö/aamu. Tietty! Miksi sen "oman elämän" pitäisu loppua lasten tuloon....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei kukaan muu elämääni elänyt, kun olin vauvan kanssa. Olin halunnut lapsen ihan siksikin, että voisin olla vauvan kanssa, joten en ikinä kokenut, että olisi pitänyt olla omaa aikaa. Sitä minulla oli ollut 30 edellistä vuotta.
Jokainen tyylillään, minä nautin lapsesta ja hänen kanssaan tekemisestä.
Mulla kans sama. En ymmärrä nykyään ''oman ajan'' tarvetta. Kyllä nyt suihkussa ja vessassa pitää päästä yksin käymään, mutta joku vaikka tunnin kävelykin voi tehdä lapsi vaunuissa. Ainoana erona yksin kävelyyn on että työnnät vaunuja, joissa vauva todennäköisesti nukkuu. Aika harvaan paikkaan itsellä on ollu tarvetta mennä jonne lasta ei saisi mukaan ottaa ja tuollainen pieni vauva on vielä helppo. Kannattaa nauttia siitä vauvasta vielä kun se on vauva, ne meinaa kasvaa yllättävän nopeasti.
Muistakaa nyt ettei ne isit HOIDA vauvaa vaan ovat sen vanhempia. Lapsi ei ole hoidossa kun se on isällään, vaan isänsä kanssa kotona. Ne isit osaa yhtä hyvin kuin äidit. Tähän luottamalla, olen saanut aina omaa aikaa kun olen tahtonut.
Mutta kuten on todettu, kaikki eivät ole samanlaisia.