Kuinka kauan kestää "toipua" uutisesta, että kolmaskin lapsi mahd. samaa sukupuolta?

Kolme tyttoa on, ja poikaa oltaisiin toivottu. Ultrassa selvisi, etta onkin tytto. Viikon kesti paasta pettymyksen yli, nyt olen iloinen, etta lelut ja vaatteet kayvat tallekin pienokaiselle. Lisaksi kolme edellista tyttoa ovat todella laheisia ja leikkivat ihanasti. Siihen mahtuu ehka paremmin neljas tytto mukaan, kuin poika. Poikaa ei ehka kiinnostaisikaan Barbie-leikit ;)

Ja kuten edellinen kirjoitti, olen samaa mielta siita, etta tytot ovat yleisesti ottaen rauhallisempia kuin pojat. Opetan koulussa, jossa on poikaluokat ja tyttoluokat erikseen, ja joka vuosi kaymme lapi koulutuksen siita, miten pojat eroavat tytoista ja toisin pain, jotta kayttaisimme oikeita opetusmenetelmia. Pojat tykkaa vauhdikkuudesta, tytot tykkaavat hopotella ja varitella.

Ymmärrän tunteesi täysin. Aikanaan liki nelikymppisenä tulin vielä kovan yrittämisen jälkeen raskaaksi. Kaksi poikaa jo oli ennestään. Toivoin tyttöä. Ultrassa sitten kuulin odottavani poikaa, jonka olin kyllä jo aavistanut. Kieltämättä se oli pettymys. Varsinkin kun tiesin, että tämä vauva jää meidän viimeiseksi. Aika äkkiä pettymys kuitenkin meni ohi ja olin onnellinen, että kaikki meni hyvin ja vauva oli terve ikäni huomioonottaen.



Vielä vuosien mittaan olen usein tuntenut haikeutta siitä etten tyttöä saanut. Varsinkin kun olen seurannut tuttavien tyttärien kasvua. Mutta minulla on kolme upeaa poikaa joiden mielestä olen paras äiti mitä voi toivoa. Meillä on läheiset välit edelleen, vaikka kaksi jo aikuista.

on viimein eri sukupuolta.



Tv. ikionnellinen kolmen pojan ja yhden tyttövauvan äiti

Minulla poika ja tyttö, alle 10 vuotiaita.



Pojat riehuvat ulkona yhdessä, rakentavat majoja ja juoksentelevat. Tekevät pikku kolttosiaan. Kaikki otetaan leikkiin mukaan ja kaveria ei jätetä.Tyhmyydet tunnustetaan ja niitä myös kadutaan.



Tytöt taas askartelevat ja leikkivät rauhallisemmin, mutta samalla haukkuvat toisen tuotoksia, yrittävät jättää jonkun ulkopuolelle leikistä, manipuloivat ja puhuvat pahaa muista tytöistä. Yli 2 tyttöä leikissä on lähes mahdottomuus. Leikkivuorot varataan ajoissa, ja pidetään huoli että jollekkin tulee paha mieli.



Pojan kasvattaminen on mielestäni helpompaa, ovat yksinkertaisempia otuksia.

Enää ei siis riitä että lapsi on terve.



Olen 31-vuotias naimisissa oleva nainen enkä vielä pariin vuoteen voi harkita lapsen tekoa. Mieheni kovasti toivoo lapsia. Minä pelkään että alan olla liian vanha, että mitä jos jotain menee pieleen ja saammeko terveen lapsen sitten kun aika on. Entä jos jäämmekin lapsettomiksi? Mieheni niin toivoo lapsia, että sydämeni särkyisi jos en voisi antaa hänelle perhettä. Myös entisessä työssäni näin sairaita vauvoja, miten vanhemmat itkivät vaikka vauvan tulon pitäisi olla iloinen asia - ei niille jotka kohtaavat vakavan sairauden tai vauvan kuoleman.



Että juu, en nyt jaksa alkaa empatioimaan AP:tä.

Meillä on tytär ja poikia. Kaikki ovat erilaisia, jokaiselle on erilaista olla äiti.

Minä tiesin jo esikoisesta, etten koskaan saa tyttöä, koska kaikki, joiden tiedän saaneen ensimmäisenä lapsena pojan, ovat saaneet sen jälkeenkin vain poikia. Silti jotenkin toivoin, että kakkonen olisi tyttö. Pitää ajatella, että lapsille on hyväksi että ovat samaa sukupolta. Silti, en voi mitään sille, että kun käyn tyttöperheissä, olen hiukan haikea - kyllä tytöt vaan on erilaisempia kuin pojat. Ei parempia, mut erilaisia, niin että ymmärrän tyttöjä paremmin.

Olin aivan satavarma, että tämä on poika.

Tyttölapsen olen aina halunnut, mutta totuin ajatukseen ajan myötä, että olisi poika...

Mutta rakanneultrassa sitten selvisikin, että tyttö tämä on!

Arvaatkaapa kuinka onnellinen olin?

Olisin tietty ollut onnellinen vaikka olisi ollutkin poika, mutta..