Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan kestää "toipua" uutisesta, että kolmaskin lapsi mahd. samaa sukupuolta?
27.08.2011 |
Toivottu olisi toistakin "lajia"...
Toki olen onnellinen lapsistani, mutta kaipa kaikki toivoo myös toista sukupuolta jossain vaiheessa. Onhan se kiva kokea millaista on olla tytön sekä pojan äitinä (ja isänä). Ei me enää lapsia taideta tehdä ja rakastetaan noita kahta ja tulevaa kolmattakin ihan kauhean paljon, eikä koskaan luovuttais kenestäkään, mutta pienoinen pettymys kieltämättä tuli ja tuntui oikein selkäpiissä, kun utrasta ilmeni lapsen sukupuoli, joka on siis sama kuin aikaisemmilla. 8en halunnut tuntea mitään negatiivista ja olin asennoitunutkin näihin uutisiin, mutta se tunne tuli silti)
Vieläkin jotenkin alakuloinen fiilis, vaikka odotetaan koko perhe vauvaa hartaasti.
Kuulostaa varmaan tosi pahalta joidenkin mielestä tämä, muttei kai niille tunteilleen voi mitään. En siis toivo tai rakasta vähempää tätä lasta, vaan yhtä paljon kuin ketä tahansa. tuntuu etten keksi yhtään hyvää nimeä lapselle jne.
Ihanaa toki, että olemme kolme lasta saaneet, kun joku kuitenkin tarttuu sellaisiin seikkoihin.
Kommentit (48)
vaikka meidän neljä ovat samaa sukupuolta kaikki. Itse asiassa pikemminkin jännitin kuopusta odottaessani, että entäs jos se onkin eri merkkiä, osaanko hoitaa?
Viides on toiveissa, mutta jälleen kerran toivomme tervettä lasta, emme tyttöä tai poikaa. Tiedän toki, etteivät tätä kaikki usko. ;-)
Meilläkin kaikki lapset ovat olleet samaa sukupuolta jo toistakymmentä vuotta, mutta en ymmärrä kysymystäsi.
Me kaikki emme vaan niin suuresti himoitse nimenomaan puuttuvaa poikaa/tyttöä. En todellakaan ole koskaan kokenut minkäänlaista pettymystä lapsen sukupuoleen. Sinänsä hauskaa, että tässä suvussa samaan aikaan syntyneet lapset ovat olleet eri perheissä lähes poikkeuksetta samaa sukupuolta. On esim. 5 vuoden sisällä syntynyttä tyttöä ja yksi poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voin vilpittömän rehellisesti sanoa, etten ikinä ole tuntenut pettymystä pojista tai toivonut tyttöä. Sukupuoli on ollut minulle täysin yhdentekevä asia. Meillekään ei lapsia enää tule, menetin kohtuni kolmannessa synnytyksessä. Siitä olen tehnyt surutyötä, koska ainaolen haaveillut neljästä lapsesta.
Eikä olisi yhtäkään tarvinnut haudata :(
Omaan päähäni ei millään mahdu tällaiset toipumiset niinkuin ap:lla, en ole niin empaattinen ihminen.
..mutta mä haluaisin 3 poikaa. Meillä on jo 1, mutta lisää poikia halutaan. :)
ja samat fiilikset oli kun olin ihan varma että nyt tulee sitä toista. Pettynmys oli tosi kova, mutta heti ultrasta päästyäni aloin toipumaan ja ajattelemaan positiivisia puolia asiasta. Kuitenkin kova halu yrittää vielä lasta ja toivottavsti se toisen sukupuolen edeustaja nyt tulisi ainakin aion tehdä kaikki poppakonstit mutta toki se samanmerkkinenkin on toivottu ja rakastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moniakin tiedän joilla ensin kolme tyttöä ja sitten tullut kolme poikaa, sattumaa vain.
Olen tyttövoittoisesta suvusta ja minun perheeseen aina haaveiltiin poikia. Teinistä asti haaveilin, että saisin poikia, koska suvun poikavouhotus oli pinttynyt päähäni. Nyt meillä on neljä poikaa!! Uskomatonta, että unelmani toteutui. Vanhempani ovat aivan myytyjä. Nyt näen isänikin aktiivisena pienten poikien parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä olisi yhtäkään tarvinnut haudata :( Omaan päähäni ei millään mahdu tällaiset toipumiset niinkuin ap:lla, en ole niin empaattinen ihminen.
Kummallista, tuohan on loistouutinen! Ei ehkä sinulle mutta lapsillesi. Todennäköisyys sille että lapsista tulee erottamattomat ja tukevat toisiaan myös aikuisina on PALJON suuremmat jos lapset ovat samaa sukupuolta. Miehelläni on kaksi veljeä ja he puuhavat usein yhdessä jotain, metsäreissuja, urheilevat yms. poikien puuhaa. Olisi kurjaa ajatella että yksi lapsista olisikin tyttö jolla taas ei ole sisarusta jakamassa tyttöjen juttu-iltoja, shoppailu-seuraksi ja makutuomariksi jne. Minulla on kaksi poikaa ja kun ensimmäinen syntyi, toivoin että hän saisi veljen. Se toive toteutui. Kyllähän sitä itsestä äitinä olisi kiva kun olisi ollut tyttö jolle ostaa barbeja, kauniita mekkoja ja saada hänestä aikuisena seuraa, mutta sehän on täysin itsekäs toive. Kun aika meistä joskus jättää, ehkä aiemmin tai myöhemmin, niin on hyvä jos on läheinen sisarus samalla aaltopituudella, jota sisko ja veli harvoin ovat. Tyttärellä tuskin voi koskaan olla yhtä hyvää ystävää joka sisko voisi olla. Tietty toisinaan kemiat ei kohtaa samallakaan sukupuolella, mutta usein aikuisena tullaankin taas toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme tienneet kumpi on tulossa, mutta kun synnytyssalissa sukupuoli selvisi, niin olin jopa salaa onnellinen! Toki poikakin olisi ollut tervetullut, ei sillä.
Minusta lasten yksilöllisyys korostuu kun sisarussarja on samaa merkkiä kaikki, kenenkään kontolle ei kaadu odotuksia tyyliin "meidän prinsessa" tai meidän "pikkumies". Yhdelle perheen pojista hyväksytään helpommin joku pehmeämpi luonteenpiirre tai tyttömäinen harrastus, ainoan pojan "miehekkyyttä" ylikorostetaan alusta asti. Samoin sitten ainoan tytön asema on olla niin prinsessaa että.
Meillä on pelkästään tyttöjä, enkä osaa edes ajatella millainen olisi "tyypillinen tyttö". Kaikki ovat omia persooniaan! Vanhin on hieman poikamaisesti pukeutuva älykkö, ei yhtään prinsessa. Toinen taas on hyvinkin prinsessamainen ja taiteellisesti lahjakas. Kolmas on vielä pieni, mutta veikkaan hänessä olevan enemmän esikoisen piirteitä.
Minua myös huvittaa asenteet, joissa tytöt ovat äidin kanssa shoppailevia kynsilakkafriikkejä ja pojat taas isän kanssa kalastavia urheiluhulluja tosimiehiä. Meillä kun on aina kannustettu lapsia kokeilemaan kaikenlaista ja löytämään omat persoonalliset kiinnostuksen kohteensa. Yhtä lailla meillä onnistuu kynsien lakkaus ja meikkileikit kuin nikkarointi ja majan rakentaminenkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen, että naisena olisin halunnut tyttöä, koska itse olen niin läheinen sukuni naisten kanssa. Mutta äitinä olen onnellinen että lapset ovat poikia. Heistä tulee helpommin läheiset keskenään, ja tämä suojaa heitä monelta asialta elämässä. Me esimerkiksi tulemme muuttamaan vielä monta kertaa, ja on kiva ajatella, että pojat saavat aina toisistaan turvaa uudella pihalla, uudessa koulussa jne.
toivonut kumpaakaan sukupuolta, vaan yhtä lailla olen ollut iloinen ultrassa saadusta tiedosta. Tähän saattaa vaikuttaa se, että lasten saaminen ei ollut itsestäänselvyys, vaan jouduin käymään hoidoissa monta vuotta ja lisäksi yksi lapsi kuoli kohtuun. Voi olla, että olisin muuten suhtautunut eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olisit onnellinen, että edes saat lapsia. Toisille niitä ei suoda.
Niisk.
En tiedä ketään "vain" tyttöjä saaneen olevan katkera. Mulla on 2 ihanaa tyttöä, ja varmasti olen päässyt helpommalla askartelevien tyttöjen kanssa kuin jos olisin kahden riehuvan pojan äiti. Nyt meille odotetaan kolmatta. Sukupuolta en halua tietää etukäteen. Salaa toivon tyttöä, jotta kaikki ihanat mekot saataisiin taas käyttöön. Toisaalta mies toivois vähän poikaa, mutta hänelle kelpaa myös 3. prinsessa oikein hyvin. Ja kyllä mullekin se poika kelpais vaihteluna eli ihan sama... Aikuisina tytöt luultavasti pitävät ahkerammin yhteyttä äitiin kuin pojat eli ei tarvi yksin vanheta.
ja se olisi ainutlaatuinen. Ei tulisi riskejä samasta sukupuolesta.
itsensä jatkeeksi shoppailu ja meikkiostoksille.
Meillä tytöt harrastavat urheilua, kalastavat, käyvät partiossa, purjehtivat.
Ei tosiaankaan ole jokaisen äidin toive saada prinsessoita toteuttamaan omia kuihtuneita unelmiaan.
Askartelevat tytöt - riehuvat pojat justjust.. 3. "prinsessa".. Eikä tarvitse edes yksin vanheta, joten onneksi olkoon vaan.
En tiedä ketään "vain" tyttöjä saaneen olevan katkera. Mulla on 2 ihanaa tyttöä, ja varmasti olen päässyt helpommalla askartelevien tyttöjen kanssa kuin jos olisin kahden riehuvan pojan äiti. Nyt meille odotetaan kolmatta. Sukupuolta en halua tietää etukäteen. Salaa toivon tyttöä, jotta kaikki ihanat mekot saataisiin taas käyttöön. Toisaalta mies toivois vähän poikaa, mutta hänelle kelpaa myös 3. prinsessa oikein hyvin. Ja kyllä mullekin se poika kelpais vaihteluna eli ihan sama... Aikuisina tytöt luultavasti pitävät ahkerammin yhteyttä äitiin kuin pojat eli ei tarvi yksin vanheta.
Meillä tosiaan tuttavaperhe, jossa 3 poikaa, ja joka kerta kun ovat meillä kylässä hajoaa jotain tavaraa. Vaikka ollaan nostettu ylös kaikki mielestämme rikkimenevä. (Eikä ne vanhemmat yhtään kiellä "vauhdikkaita" poikiaan.) Eli pojat vaan on menevämpiä. On mullakin vauhdikas tyttö, mutta liikunnallisuus on ihan eri luokkaa kuin pojilla.
Terv. se kahden tytön äiti joka odottaa kolmatta "prinsessaa"
Minä toivoin että kolmaskin olisi samaa sukupuolta kuin kaksi edellistä. Toisin kävi ja kyllä se satunnaisesti edelleen "harmittaa".
Voi olla ettei siitä "toivu" ikinä, aina se asia tulee mieleen ettei se mennyt ihan niin kuin olisi toivonut. Mutta eikai se terveellä ihmisellä kovin hallitsevana tunteena ole pitkään.
Alusta asti vastustin ajatusta perusperheestä jossa on tyttö ja poika, oli minusta ihanaa ja täydellistä kun kaksi ekaa oli samaa merkkiä!
Minusta lasten yksilöllisyys korostuu kun sisarussarja on samaa merkkiä kaikki, kenenkään kontolle ei kaadu odotuksia tyyliin "meidän prinsessa" tai meidän "pikkumies". Yhdelle perheen pojista hyväksytään helpommin joku pehmeämpi luonteenpiirre tai tyttömäinen harrastus, ainoan pojan "miehekkyyttä" ylikorostetaan alusta asti. Samoin sitten ainoan tytön asema on olla niin prinsessaa että.
Sanomattakin selvää, etten omistani vaihtaisi yhtään pois ja ovat maailman rakkaimmat lapset minulle.