Kuinka kauan kestää "toipua" uutisesta, että kolmaskin lapsi mahd. samaa sukupuolta?
Toivottu olisi toistakin "lajia"...
Toki olen onnellinen lapsistani, mutta kaipa kaikki toivoo myös toista sukupuolta jossain vaiheessa. Onhan se kiva kokea millaista on olla tytön sekä pojan äitinä (ja isänä). Ei me enää lapsia taideta tehdä ja rakastetaan noita kahta ja tulevaa kolmattakin ihan kauhean paljon, eikä koskaan luovuttais kenestäkään, mutta pienoinen pettymys kieltämättä tuli ja tuntui oikein selkäpiissä, kun utrasta ilmeni lapsen sukupuoli, joka on siis sama kuin aikaisemmilla. 8en halunnut tuntea mitään negatiivista ja olin asennoitunutkin näihin uutisiin, mutta se tunne tuli silti)
Vieläkin jotenkin alakuloinen fiilis, vaikka odotetaan koko perhe vauvaa hartaasti.
Kuulostaa varmaan tosi pahalta joidenkin mielestä tämä, muttei kai niille tunteilleen voi mitään. En siis toivo tai rakasta vähempää tätä lasta, vaan yhtä paljon kuin ketä tahansa. tuntuu etten keksi yhtään hyvää nimeä lapselle jne.
Ihanaa toki, että olemme kolme lasta saaneet, kun joku kuitenkin tarttuu sellaisiin seikkoihin.
Kommentit (48)
mulla kesti sellainen alakuloisuus vielä lapsen synnyttyäkin (2 samaa sukupuolta vasta) ja epäilijöille tiedoksi niin aivan mielettömästi rakastan tätä unelma vauvaani, kiltimpää ja kauniimpaa vauvaa ei voi olla :)
Meillä on kolme samaa sukupuolta olevaa lasta ja kolmannesta tiesimme jo raskausaikana, että samaa lajia tulee. Minä en kokenut pettymystä, enkä jaa näkemystä "kaipa kaikki toivoo myös toista sukupuolta jossain vaiheessa". Moni muu olisi meille toivonut myös toista sukupuolta, mutta minä olen niin onnellinen näin, vaikka ei sitä kukaan tunnu uskovan. =) Toivovat, että neljäs sitten olisi toista sukupuolta, vaikka ei meille neljättä ole tulossa.
Mutta eipä tämä sinua varmaan lohduttanut... Ehkä sitten kun lapsi syntyy ja hän valloittaa persoonallaan sydämenne, ette enää sure sukupuolta. Tai sitten asia jää kalvamaan ja muistuu mieleen aina, kun näette perheitä, joissa on sekä tyttö- että poikalapsia.
Meillä on kaksi poikaa. Esikoista odottaessani tiesin odottavani poikaa, toisen kanssa ei tullut yhtä vahvaa tunnetta, ja hetken ajattelin odottavani tyttöä. Aika pian kuitenkin alkoi tuntua poikafiilis ja rakenneultrassa vahvistui, että poikahan se. Muistan, että tunsin hetken sellaista "no niin"-fiilistä eli jotain pettymystä siinä saattoi olla mukana, mutta samalla se vauva alkoi tuntua tutummalta ja rakkaammalta, kun tämäkin yksityiskohta tuli ilmi. Syntymä ei siis tuonut mitään kaipausta tai masennusta tai harmitusta. Ei todellakaan. Olinhan tiennyt, kumpaa sieltä tulee ja ehtinyt ihan rauhassa sopeutua tilanteeseen, laitellut vaatteita esille jne.
Kolmannesta vielä haaveilemme, ja molemmille (sekä miehelle että minulle) on selvää, että kolmas poika on oikein tervetullut. Ollaan keskusteltu aihe läpi ja huomattu, että kumpikaan ei kaipaile mitään prinsessaa tai erilaista lasta kuin nuo pojat ja että melkein toivotaan poikaa. Ehkä jossakin sisimmässäni on pieni toive siitä tytöstäkin, koska yhden tyttönimen olen miettinyt jo valmiiksi, mutta se toive on kyllä aika pieni, koska mietittynä on myös poikanimi.
En ole lähtneyt yhdenkään lapsen tekoon sillä mielellä, että tässä tehdään nyt jompaakumpaa sukupuolta. Siksi ei niitä pettymyksiäkään koe.
Emme uskalla tehdä enää lisää lapsia, kun minulla on ollut raskausmyrkytys molemmilla kerroilla ja hankalat raskaudet. Jos vielä pystyisin saamaan lisää lapsia, ei sukupuolella olisi mitään väliä. En pysty edes kuvittelemaan muutakaan tilannetta, että ajattelisin sukupuolen olevan tärkeä. Jokainen lapsi on arvokas ja tärkeä sellaisenaan.
tähän yhteen koska en ole valmis olemaan kahden "piip" äiti...
mutta etukäteen emme ole tienneet sukupuolia, vasta synnytyssalissa salaisuus aina paljastunut. :0)
Toisen lapsen kohdalla tunsin hetken aikaa pettymystä, paljoltkin siksi, että ulkopuolisten mielestä perheeseen kuuluu sekä poika että tyttö. Sen pettymyksen ja tavallaan syyllisyydenkin (syyllisyys ajatuksistani, surin ja kaduin niitä pitkään ) läpikäytyäni päätin, etten toista kertaa halua tätä käydä enää läpi ja sen jälkeen olen aina odottanutkin sitä samaa sukupuolta ja ollut jokaisesta terveestä lapsestani iloinen ja onnellinen ensi sekunneista lähtien!
Kuten joku kirjoittikin, silti meni pitkään, että aina kun näin isompia perheitä, tsekkasin alitajuisesti, onko heillä molempia laatuja ja tunsin hengenheimolaisuutta sellaisten perheiden kanssa, joilla vain toista sukupuolta. Nyt kuopuksemme nelivuotias ja tänään tajusin nähdessäni perheen, jossa samanlainen nelikko, että tunsin melkein KATEUTTA, että joku muukin saanut samanlaisen "erityisen" sarjan kuin mekin, ikäänkuin se olisi vain meidän yksinoikeus! :0) Eli nykyisin olen erityisen ylpeä sarjastani, ei olla mikään standardiperhe! :0)
Eli ap, aika aikansa kutakin, jossain vaiheessa kuitenkin huomaat, ettet muunlaista perhettä koskaan toivonutkaan! :0) Ihanaa loppuraskautta, äläkä välitä, jos kohdalle saattuu päivittelijöitä, jotka toivovat teille puolestanne sitä toista sukupuolta!
vaikka meidän neljä ovat samaa sukupuolta kaikki. Itse asiassa pikemminkin jännitin kuopusta odottaessani, että entäs jos se onkin eri merkkiä, osaanko hoitaa?
Viides on toiveissa, mutta jälleen kerran toivomme tervettä lasta, emme tyttöä tai poikaa. Tiedän toki, etteivät tätä kaikki usko. ;-)
saavani pienen tytön jonain päivänä. Kolme poikaa tuli, pettymystä tunsin vain ensimmäistä odottaessa ja hiukan toista odottaessa, kolmannesta en enää muista olleeni pettynyt. Sen verran kivoja nuo pojat on olleet.
tähän yhteen koska en ole valmis olemaan kahden "piip" äiti...
Mulla onneksi sattui eka olemaan "oikeaa" sukupuolta, joten uskalsin tehdä lisää ja kaksi seuraavaa olivat samaa sukupuolta.
Mutta jos eka olis ollut väärää, niin yhteen olis jäänyt juuri tuosta syystä.
kun ei SAANUT tyttöä! Olisi kannattanut jättää lapset hankkimatta, kun se ei mennyt suunnitelmien mukaan. Aina on olemassa riski, että lapsi onkin samaa sukupuolta kuin jo aikaisemmat. Et sitten pystynyt antamaan miehellesi ihanneperhettä, jossa olisi sekä tyttöjä että poikia - häpeäisit!
mä toivoin molemmissa raskauksissa tyttöä ja kaksi poikaa meillä asustaa. Sanoin sukupuolen kysyjillekin että ihan sama kunhan on tyttö!
Joku sanoi hyvin ettei tällä fiiliksellä ole mitään tekemistä lapsen kanssa, se on mun päässäni oleva idea siitä että olisin tytönkin äiti ja on mulla niitä nimiäkin joita haluisin päästä antamaan. Mutta meille ei taideta toivoa enempää lapsia joten sopeudun ajatukseen itsestäni kahden pojan äitinä. Olen molemmista kysynyt ja saanut tietää etukäteen sukupuolen.
Kyllähän se, ettei koskaan saanut tyttöä voi jollain tasolla harmittaa loppuelämän, mutta jos se tunne kovin hallitsevaksi muuttuu, niin ehkä syytä hakea apua.
Minulla oli tyttö ja poika ja toivoin kolmannesta kovast tyttöä. Poika tuli ja olen vielä pari kuukautta synnytyksen jälkeen pettynyt, mutta rakastan silti tätä poikavauvaa aivan yhtä paljon kuin edellisiäkin. Pettymyksellä ei oikeastaan ole mitään tekemistä vauvan kanssa. Käyn vaan kriisiä läpi siitä, ettei sitä tyttöä enää tule.
Se oli oikeasti paska uutinen. Kyllä sä sopeudut. Minäkin sopeuduin.
...että tästä alustavasta pettymyksestä ylipääseminen kestää sinulla noin kaksi viikkoa. On hyvä ettet tiedä vielä ihan varmasti mutta melko varmasti (oletan että on ultrassa nähty). Voit varautua henkisesti. Ja kun vauva syntyy muut asiat vievät ajatuksesi eikä vain sukupuolipettymys.
Ymmärrän mistä pettymyksesi tulee, mutta onhan se vähän noloa että sukupuolella olisi oikeasti niin paljon väliä. Kuitenkin paljon enemmän meinaa minkälainen luonne sieltä tulee, ja sitä saat edelleen odottaa iloisena ja ihmetellen.
palstalla saa puhua ja keskustella ihan niistä asioista, mitkä itseä painaa tai muuten vaan. Kattokaapa noita aloituksia, niin kyllä sieltä löytyy ihan laidasta laitaa... jotaki ärsyttää koiran paskat ja toisella on syöpä... Life is life.
ihan kuin Pieni talo preerialla tv-sarja. Sarja alkaa ihanasti, kun ne tytöt juoksevat niittyllä mäkeä alas. Viimeisenä tulee se pienin ja horjuvin :) Tyttökatrashan on ihana saavutus.
Meille on syntynyt kolme ihanaa poikaa, nuorin 8 kk. Mieheni kertoi juuri, että näki unta, jossa taas syntyi poika, mutta sitten vihdoin tyttö. :)
ja olin vähän pettynyt kun ultrassa kuulin että "toista lajia" olikin nyt tulossa. Mä tiesin ettei meille tulisi enää kolmatta, ja olisin halunnut että esikoinen ja kuopus olisivat samaa sukupuolta, jotta niille olisi helpompi löytää yhteisiä leikkejä, kun ikäeroakin kuitenkin on kolme vuotta.
Lievä pettymys kesti muutaman viikon, unohtui sitten ja palasi ihan hetkeksi kun synnytyksessä kätilö kertoi lapsen sukupuolen. Mutta heti kun sain vauvan syliini, pettymys oli poissa eikä enää ole käynyt kertaakaan mielessä (vaikka lapset tosiaan eivät juurikaan leiki keskenään).
Kyllähän se, ettei koskaan saanut tyttöä voi jollain tasolla harmittaa loppuelämän, mutta jos se tunne kovin hallitsevaksi muuttuu, niin ehkä syytä hakea apua.
Minulla oli tyttö ja poika ja toivoin kolmannesta kovast tyttöä. Poika tuli ja olen vielä pari kuukautta synnytyksen jälkeen pettynyt, mutta rakastan silti tätä poikavauvaa aivan yhtä paljon kuin edellisiäkin. Pettymyksellä ei oikeastaan ole mitään tekemistä vauvan kanssa. Käyn vaan kriisiä läpi siitä, ettei sitä tyttöä enää tule.