Ero raskausaikana

Riippuu ihmisestä, toisilla suurempi kuin toisilla.

Eli onko muut ajautuneet siihen tilanteeseen, että ero on ajankohtainen ekaa lasta oottaessa? Meillä tilanne on niin kiristynyt, että jo lapsenkin kannalta olisi parempi kun erottais nyt, eikä myöhemmin. Riitaa tulee jatkuvasti ja olemme ihan eri aaltopituudella. Mulla on tapahtunut elämässä suuria muutoksia viime kuukausina, isän kulema ja hänen asioistaan huolehtiminen, poisjäänti työpaikasta yms. Mies on miltei vain viikonloppuisin kotona ja mielestäni ei tue minua tarpeeksi.



Neuvolasta ehdottivat perheneuvotteluita, mutta mies ei suostu.



ap

Kyse on aika suuresta elämänmuutoksesta, joka voi aiheuttaa paineita ja pelkoja ja samalla aiheuttaa riitoja. Onko ongelmia ollut jo ennen raskautta? Itse en eroaisi parin kuukauden riitelyn vuoksi - kaikissa parisuhteissa on huonojakin aikoja.

Ikinä ei ole mennyt niin huonosti kuin raskausaikana. Pelottaa oikein, että millaista on sitten kun vauva on syntynyt. Kuulemma ei helpommaksi ainakaan muutu. Viikot yksinäni olen tasaisempi kuin viikonloput miehen kanssa. Koen todellakin odottavani yksin.



ap

Onko raskausaika ollut teillä tasaista vai myrskyisää suhteessa?



ap

eroamaan jo ennen synnytystä, sillä kuten ap totesikin, lapsi ei osaa kaivata sitä mitä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Jatkuva riitelykin vie voimia onnelliselta odotusajalta.



tsemppiä

Omakohtaisesti kerrottuna, olen paljon tyytyväisempi eron jälkeen. Aluksi synnytys ja lapsesta huolehtiminen yksin tuntui pelottavalta, mutta pitemmän päälle hyvä ratkaisu. Meilläkään ei riitoja ollut kuin muutama kuukausi. Eikös se ole niin, että jos ei ole avioliitossa, äiti voi estää isän tunnustamisenkin, jos haluaa ihan kokonaan yksin huolehtia lapsesta.

usein kirpaisee paljon vähemmän kuin sen pitkällinen suunnittelu. Tosin olen sitä mieltä, että lasta suunniteltaessa pitäisi suhde olla vakaalla pohjalla valmiiksi. Muuten en ymmärrä lapsien saamista.

Vierailija:

Eikös se ole niin, että jos ei ole avioliitossa, äiti voi estää isän tunnustamisenkin, jos haluaa ihan kokonaan yksin huolehtia lapsesta.