Rasittava lapsi häissä!
Olimme vieraana häissä joissa oli myös lapsia. Sitä vastaan minulla ei ole mitään, mutta omamme olimme jättäneet tällä kertaa kotiin.
Häissä oli myös yksi poika n. 4-vuotias, joka terrorisoi muita häävieraita. Otti pari miestä "kohteekseen": ensin teki tuttavuutta ja nämä miehet olivat tässä vaiheessa tietysti ihan ystävällisiä, niinkuin lapsille nyt ollaan.
Mutta kun tuo poika ei jättänyt näitä paria miestä koko iltana rauhaan! Roikkui koko ajan kimpussa, kiipeili miehiä pitkin (siis roikkui käsissä ja kiipesi jalkaa pitkin), kutitteli kun olivat syömässä jne. Aluksi miehet olivat tietysti ystävällisiä, mutta kyllä huomasi, että alkoi pinna mennä. Sanoivat mm. kovaan ääneen ja jo hieman tiukempaan sävyyn, että "menepä nyt vanhempiesi luo, haluan syödä rauhassa!".
Kaiken tämän näin niin tarkasti, koska olin samassa pöydässä näiden miesten kanssa. Ja poika tosiaan roikkui siinä koko ruokailun ja ohjelman ajan. Ja mitä tekivät vanhemmat? Istuivat tyytyväisenä viereisessä pöydässä ja hymistelivät, että "kyllä tuo meidän Matti on sitten ulospäin suuntautunut poika". Lopulta miehiltä meni lopullisesti hermo ja lähtivät mukamas tupakalle, jotta pääsivät pojasta eroon ja sille reissulle jäivät.
Kuvitteleeko joku tosiaan, että heidän rasavilli Nico-Petterinsä on muidenkin mielestä niin vastustamattoman ihana, että nämä haluavat viettää koko iltansa tämän kanssa sen sijaan, että keskustelisivat pöydässä olevien aikuisten kanssa, söisivät rauhassa ja seuraisivat ohjelmaa? Itselläni nousi v-käyrä jo sivustaseuraajana niin paljon, että mikäli olisin ollut toinen noista miehistä olisin varmaan huutanut vanhemmille suoraan, että "viekää nyt helvetti tuo pentunne kimpustani!".
Kommentit (36)
Ruokailun aikana neli-viisivuotias penska juoksenteli koko ajan pöydästä toiseen ja pysähtyi kaivelemaan nenäänsä ja tekemään typeriä kysymyksiä. Vanhemmat eivät puuttuneet siihen tietenkään mitenkään. Hermot meni ja kerran kun se laukkasi sadannen kerran siitä ohi, kamppasin vaivihkaa jalalla. Turvalleen lensi ja kauhea huuto mutta loppuipa juoksentelu.
käyn tappaan sun mutsis. Taatusti häviävät norkoilemasta ja saat syödä rauhassa.
Mäkään en voi sietää sellasia muksuja jotka ei tajua edes käskystä häipyä paikalta.
Ravintoloissa noihin törmää aina välillä. Norkoovat siinä pöydän päässä kun toiset syö.
Vaikka niille sanoo että "me syödään nyt, menepäs siitä" niin ei ne mitään usko, kohta ne on taas siinä tai sitten jonkun toisen pöydän päässä notkumassa ja vanhemmat ei sano mitään. Kai ne on onnellisia kun toiset pitää niiden vilkkaalle lapselle seuraa?Mä en oikein tiedä että mikä niitä vaivaa, siis lapsia? eikö ne saa omilta vanhemmilta tarpeeksi huomiota? vai onko ne vaan huonosti kasvatettuja? Molempia kenties?
Sillä pieni lapsi ei ymmärrä kuolemaa ja tappamista. Joten tuskin välittää.
tai sitten käy kertomassa vanhemmilleen ja itkee, siitä vasta hauska tilanne syntyis! häissä.
katsoo vakavana silmiin ja sanoo, että "tiesitkö, että ensi yönä karmea murhaaja tulee ja tappaa äitisi repimällä siltä sydämen rinnasta. Kannattaisi varmaan olla äidin sylissä vielä nyt, kun se on mahdollista".
ja kas, lapsi lähtee välittömästi karmeati itkien vanhempiensa luokse. Saatte syödä rauhassa.
yleensä vanhemmat hymyilevät ah niin ylpeänä vierestä.
katsoo vakavana silmiin ja sanoo, että "tiesitkö, että ensi yönä karmea murhaaja tulee ja tappaa äitisi repimällä siltä sydämen rinnasta. Kannattaisi varmaan olla äidin sylissä vielä nyt, kun se on mahdollista".
ja kas, lapsi lähtee välittömästi karmeati itkien vanhempiensa luokse. Saatte syödä rauhassa.
Pieni lapsi ei tajua mikä on murhaaja tai tappo tai kuolema. Joten ei tehoa.
katsoo vakavana silmiin ja sanoo, että "tiesitkö, että ensi yönä karmea murhaaja tulee ja tappaa äitisi repimällä siltä sydämen rinnasta. Kannattaisi varmaan olla äidin sylissä vielä nyt, kun se on mahdollista".
ja kas, lapsi lähtee välittömästi karmeati itkien vanhempiensa luokse. Saatte syödä rauhassa.
Joten jätän murha- ja tappamispuheet väliin. Tarjoilijalle olen joskus käynyt sanomassa ja se on hoitanut asian niin että ollaan loppuruokailu saatu viettää rauhassa.
ärsyttävää toimintaa, kyllä se villi nico-petteri tulisi pitää aisoissa eikä antaa melskata ympäri ruokailutilannetta.
Multa erään nico-petterin äiti kysyi katkerana että olenko antanut lapsilleni valiumia kun istuivat häissä nätisti pöydässä. Melkein loukkaannuin.
rauhallinen. Eivät ole ikinä häiriköineet muita ihmisiä ravintoiloissa, juhlissa tai julkisissa kulkuneuvoissa. Vaatii vanhemmilta tietty viitseliäisyyttä vilkkaan 4- vuotiaan viihdyttäminen jossain ruokahäissä, mutta semmosta se on.
Tuossa tilanteessa olisi vanhempien pitänyt käydä hakemassa lapsensa omaan pöytään ja antaa jotain tekemistä tai toinen lähtee lapsen kanssa ulos joksikin aikaa, että lapsi voi purkaa siellä energiaansa.
Etenkään juhlissa ei voi olettaa, että vieraat aikuiset olisivat kovinkaan kiinnostuneita viihdyttämään toisten lapsia.
ärsyttävää toimintaa, kyllä se villi nico-petteri tulisi pitää aisoissa eikä antaa melskata ympäri ruokailutilannetta.
Multa erään nico-petterin äiti kysyi katkerana että olenko antanut lapsilleni valiumia kun istuivat häissä nätisti pöydässä. Melkein loukkaannuin.
tollastahan se on,ku ei lapsilla ole kuria!
ja vielä ärsyttävämmän kuuloseksi tosiaan tekee se,jos vanhemmat vaan hymyilee maireana vieressä! ei se kakara välttämättä muitten mielestä niin ihana ole..
jotka kutsuvat kaikkia heitä ärsyttäviä lapsia nimellä Nico-Petteri. Toinen inhokki sana muuten on white trash. Ja totuus on, että yleensä näiden sanojen käyttäjät eivät ole kovinkaan älykkäitä saati sitten empaattisia ihmisiä.
jotka kutsuvat kaikkia heitä ärsyttäviä lapsia nimellä Nico-Petteri. Toinen inhokki sana muuten on white trash. Ja totuus on, että yleensä näiden sanojen käyttäjät eivät ole kovinkaan älykkäitä saati sitten empaattisia ihmisiä.
voidaan vaihtaa:
nico-petteri -> max-miiccael
white trash -> paskasakki
jotka kutsuvat kaikkia heitä ärsyttäviä lapsia nimellä Nico-Petteri. Toinen inhokki sana muuten on white trash. Ja totuus on, että yleensä näiden sanojen käyttäjät eivät ole kovinkaan älykkäitä saati sitten empaattisia ihmisiä.
Mä olen älykäs, mutta en kovin empaattinen, paitsi tutuille. Sydämen sivistys on sitten asia erikseen.
lapsia kohtaan (tätä en kehtaisi ääneen myöntää).
Viimeksikin kun vein lastani ekaa kertaa yhteen harrastukseen, siinä aloituspiirissä, missä kyseltiin nimiä, niin yksi tyttö oli koko ajan äänessä. Puhui koko ajan pikkuvanhalla tyylillä muiden päälle ja hoki, että minä olen Kaisa. Äitinsä seisoi kauempana ja näytti ylpeältä.
En vaan voi sille mitään, että mulla herää hirveä ärsytys tän tyyppisiä lapsia kohtaan. Toisaalta kyllä herää tällaisia aikuisiakin kohtaan. Oon vaan aina ihmetellyt, kun ulospäinsuuntautuneisuutta pidetään aina niin kivana ominaisuutena.
mua ihmetyttää et aikuiset eivät osaa toimia noissa tilanteissa oikein ja tollaisella "sietämisellä" vaan opettavan noille lapsille, että saa roikkua.
Koko kylä kasvattaa asenteella tuollaisia lapsia ei olisi, kun he oppisivat myös muilta kuin vanhemmilta, miten käyttäydytään.
Mulla on aina ollut asennevamma noita "ulospäinsuuntautuneita" lapsia kohtaan (tätä en kehtaisi ääneen myöntää).
Viimeksikin kun vein lastani ekaa kertaa yhteen harrastukseen, siinä aloituspiirissä, missä kyseltiin nimiä, niin yksi tyttö oli koko ajan äänessä. Puhui koko ajan pikkuvanhalla tyylillä muiden päälle ja hoki, että minä olen Kaisa. Äitinsä seisoi kauempana ja näytti ylpeältä.
En vaan voi sille mitään, että mulla herää hirveä ärsytys tän tyyppisiä lapsia kohtaan. Toisaalta kyllä herää tällaisia aikuisiakin kohtaan. Oon vaan aina ihmetellyt, kun ulospäinsuuntautuneisuutta pidetään aina niin kivana ominaisuutena.
Hänhän olisi esim. voinut sanoa, että nyt kuunnellaan, mikä seuraavan lapsen nimi on tms. Anteeksi, mutta kuvailit tuon tilanteen niin hyvin, että naureskelen tahtomattani ääneen täällä..! :))
Kuvittelen mielessäni jonkun rimpsumekkoisen pienen rusettipään korkkiruuvikiharoineen ja kiiltonahkakenkineen johonkin lasten harrastuspiiriin hokemaan narisevalla mummoäänellä, että "minä olen Kaisa" aina, kun on jonkun lapsen vuoro kertoa nimensä.
Tuskin ihan totuudenmukainen mielikuva, mutta tarpeeksi koominen kuitenkin. ;)
Mulla on aina ollut asennevamma noita "ulospäinsuuntautuneita" lapsia kohtaan (tätä en kehtaisi ääneen myöntää).
Viimeksikin kun vein lastani ekaa kertaa yhteen harrastukseen, siinä aloituspiirissä, missä kyseltiin nimiä, niin yksi tyttö oli koko ajan äänessä. Puhui koko ajan pikkuvanhalla tyylillä muiden päälle ja hoki, että minä olen Kaisa. Äitinsä seisoi kauempana ja näytti ylpeältä.
En vaan voi sille mitään, että mulla herää hirveä ärsytys tän tyyppisiä lapsia kohtaan. Toisaalta kyllä herää tällaisia aikuisiakin kohtaan. Oon vaan aina ihmetellyt, kun ulospäinsuuntautuneisuutta pidetään aina niin kivana ominaisuutena.
Hänhän olisi esim. voinut sanoa, että nyt kuunnellaan, mikä seuraavan lapsen nimi on tms. Anteeksi, mutta kuvailit tuon tilanteen niin hyvin, että naureskelen tahtomattani ääneen täällä..! :))
Kuvittelen mielessäni jonkun rimpsumekkoisen pienen rusettipään korkkiruuvikiharoineen ja kiiltonahkakenkineen johonkin lasten harrastuspiiriin hokemaan narisevalla mummoäänellä, että "minä olen Kaisa" aina, kun on jonkun lapsen vuoro kertoa nimensä.
Tuskin ihan totuudenmukainen mielikuva, mutta tarpeeksi koominen kuitenkin. ;)
Ja mielikuva oli melko lähellä :)
lasten vihaajia linjoilla. Lapset ärsyttää ja on inhottavia. Onhan se sairasta onhan???
Lapset herättävät teissä teidän kielettyjä tunteita, siitähän tässä on kysymys. Teistä itsestänne ja teidän inhottavuudesta. Kaikki on käänteistä...
tais kalikka kalahtaa. Vie kuule vaan se räkänokkas pois mun pöydän äärestä norkoilemasta. Kiitos.
mua ihmetyttää et aikuiset eivät osaa toimia noissa tilanteissa oikein ja tollaisella "sietämisellä" vaan opettavan noille lapsille, että saa roikkua.
Koko kylä kasvattaa asenteella tuollaisia lapsia ei olisi, kun he oppisivat myös muilta kuin vanhemmilta, miten käyttäydytään.
Viimeks pojan kevätjuhlissa sanoin yhdelle tytölle joka juoksi ja mölysi niin että ei mitään kuullut. Sanoin että tää on juhla ja täällä ei kukaan kuule mitään jos sä metelöit.
Mitä siitä seuras? ei yhtään mitään, sen mutsi mulkas mua ja sama meno jatku.
Ei tollasille puupäille jotka on aina saaneet tehdä mitä vaan, mee mikään jakeluun. Ei se mitään, mä nauran sitten kun ne muksut on murkkuiässä, siinähän on vanhemma viimeistää helisemässä. Tai mistä sitä tietää? ehkä ne on vaan ylpeitä kun jälkikasvu hilluu kaupungilla ihmisiä potkimassa.
Sillä pieni lapsi ei ymmärrä kuolemaa ja tappamista. Joten tuskin välittää.