Lue keskustelun säännöt.
Hämmentynyt miehensä käytöksestä
25.08.2011 |
Olemme olleet asumuserossa pian kuukauden. Mies ei ollut hyvä ilmaisemaan tunteitaan eikä ole osallistunut perheen arkeen juuri mitenkään. Yritin kauan puhua asioista, mutta vuosien vatvomisen jälkeen kun mikään ei muuttunut kerroin päätöksestäni. Kerroin haluavani erota. Jos joudun olemaan yksin vastuussa kaikesta haluan myös asua yksin. Mies sanoi ettei haluaisi, mutta jos minä sitä haluan niin ei ala hanttiin pistämään.
Nyt tosiaan kuukausi asumuseroa takana ja eilen illalla mies ilmestyi oven taakse. Itki ja pyysi minua polvillaan takaisin. Mies, joka ei ole koskaan voinut kertoa mitä mielellä on avautui sitten kaikesta mahdollisesta. Sanoin haluavani miettiä asioita ja että puhumme sitten myöhemmin.
Olen jotenkin vain niin ihmeissäni. En ollut odottanut mitään tuollaista. Toisaalta tämä kuukausi on ollut ensimmäinen helppo kuukausi aikoihin, kun ei ole tarvinnut stressata parisuhdeeta tai hoitaa kuin omat asiat. Ja toisaalta mietin, että entä jos asiat oikeasti muuttuisivat. Huijaanko vai itseäni?
Kommentit (48)
Ihmiset ovat erehtyväisiä ja monet voivat tietyissä olosuhteissa erehtyä pettämään. Mutta tunnen mieheni, pettäminen on asia jota hän halveksii. Eikä hänellä olisi siihen pettämiseen oikein koskaan edes ollut tilaisuutta vaikka olisi halunnutkin. Meidän ongelmamme ovat jossain ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mies nyt puhuu, niin ehkä joku lukko olisi avautunut? Anna mahis. Menkää pariterapiaan/perheneuvolaan.
On vain ajatellut, että sinä tulet toisiin ajatuksiin, kun hän on niin hyvä mies, ja vasta tuo kuukausi opetti tajuamaan sen, miten paljon sinä teit ja kannattelit teidän suhdettanne.
Minä antaisin toisen mahdollisuuden. Etkö itsekin haluaisi sitä, jos tajuaisit jotain perustavanlaatuista itsestäsi ja suhteestasi? Tajuan kyllä, miten vaikeaa teidän on jatkaa ilman että sinä kyykytät miestä uhkailemalla lähteä tai mies luisuu entiseen, jos sinä taas et kyykytä. Siksi mielestäni tuo pariterapia olisi hyvä ratkaisu.
Mutta on jotenkin tyhjä olo. Niin kauan yritin kaikkeni. Jossain vaiheessa seinä tuli vastaan ja silti yritin vielä lisää. Tämä on se suhde jonka todella tahtoisin toimivan. Kuinka monesti mies sanoikaan ottavansa vastuuta enemmän ja niin ei koskaan käynyt. Inhottaa itseäkin, että ei vain jotenkin enää pysty uskomaan.
Ehkä voisin harkita vielä antavani mahdollisuuden. Mutta haluaisin jatkaa erillään asumista. Vasta ehkä joskus kun mies on todistanut teoin olevansa valmis tekemään oman osansa voisi sitä yhdessä asumista miettiä uudestaan.
kyllä ymmärrä sinua
jos mies on pyytänyt anteeksi, miksi et antaisi mahdollisuutta? Toisaalta sekin on väärin sanottu koska homma pitäisi saada toimimaan yhdessä.
Mutta takeita toimivuudelle et koskaan saa, vaikka mies muuttaisi tapojaan miten. Tulee uusia haasteita.
Jos rakastat, älä enempää testaa toista. Sait anteeksipyynnön ja toinen haluaisi yrittää uudelleen, mitä muuta voisit vaatia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies todella pyysi anteeksi. Omalla tavallaan sekin oli jo merkki muuttumisesta sillä koskaan ei ole ollut noin avoimena tunteistaan.
Mutta kun jotenkin kaipaisin niitä vakuuksiakin. En heittänyt pyyhettä tiskiin yhden huonon vaiheen päätteeksi vaan NELJÄ vuotta olemme samasta asiasta puhuneet ja aina olen vain odottanut ja toivonut, että josko tällä kertaa asiat oikeasti muuttuisivat. En haluaisi, että olo olisi näin kyyninen...
mutta en muuttaisi heti takaisin yhteen. Voisitte tapailla ja mies voisi opetella puhumaan ja kantamaan vastuuta ja osallistumaan. Jos hommat menevät hyvin, voisi miettiä yhteenmuuttoakin.
Mutta yhden keskustelun perusteella en vielä palaisi takaisin entiseen. Enkä tarkoita tällä, että pitäisi mitenkään testata tai nöyryyttää miestä, mutta ehkä olisi hyvä nähdä käytännössäkin, ymmärtääkö jo mitä olet tarkoittanut.
ennen eroamme. Sitten erohässäkässä selvisi, että miehellä oli jo valmiina uusi rakkaus odottamassa.