Lue keskustelun säännöt.
Hämmentynyt miehensä käytöksestä
25.08.2011 |
Olemme olleet asumuserossa pian kuukauden. Mies ei ollut hyvä ilmaisemaan tunteitaan eikä ole osallistunut perheen arkeen juuri mitenkään. Yritin kauan puhua asioista, mutta vuosien vatvomisen jälkeen kun mikään ei muuttunut kerroin päätöksestäni. Kerroin haluavani erota. Jos joudun olemaan yksin vastuussa kaikesta haluan myös asua yksin. Mies sanoi ettei haluaisi, mutta jos minä sitä haluan niin ei ala hanttiin pistämään.
Nyt tosiaan kuukausi asumuseroa takana ja eilen illalla mies ilmestyi oven taakse. Itki ja pyysi minua polvillaan takaisin. Mies, joka ei ole koskaan voinut kertoa mitä mielellä on avautui sitten kaikesta mahdollisesta. Sanoin haluavani miettiä asioita ja että puhumme sitten myöhemmin.
Olen jotenkin vain niin ihmeissäni. En ollut odottanut mitään tuollaista. Toisaalta tämä kuukausi on ollut ensimmäinen helppo kuukausi aikoihin, kun ei ole tarvinnut stressata parisuhdeeta tai hoitaa kuin omat asiat. Ja toisaalta mietin, että entä jos asiat oikeasti muuttuisivat. Huijaanko vai itseäni?
Kommentit (48)
anna teille vielä tilaisuus, mutta älkää muuttako yhteen ainakaan vuoteen vielä!!
Käykää terapiassa, seurustelkaa, treffailkaa.
Opetelkaa uudenlainen parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin puhuisit omasta elämästäni. :)
Meillä tosin asumuseroa oli kolme kuukautta, ja asuin lapsemme kanssa yksin, kun mies tuli puhumaan ja pyytämään, että menisimme yhdessä terapiaan.
Meillä on tavallaan ollut samanlainen lukko ja mies on käyttäytynyt välinpitämättömästi.
Jotenpa kävimme yhteensä neljä kertaa puhumassa asioistamme ja tunteistamme. Se kyllä avasi monta lukkoa suhteessamme.
Nyt olemme "seurustelleet" neljä kuukautta. (Asun silti poikamme kanssa omassa asunnossa) Mutta tähän asti suhteemme on tuntunut paremmalta. Kohta joudumme kuitenkin tekemään joitain ratkaisuja, ja silti mielessäni ihan pienesti kummittelee se välipitämätön mies. Toivotaan parasta. :)
Kannattaisi jatkaa asumuseroa ja miettiä siinä samalla, että onko rakkautta jäljellä. Sano miehelle, että voidaan tapailla ja katsoa...sitten voi titse katsoa, että olitko hänelle vaan tapa vai pystyykö todellan muuttamaan käytöstään. Jos nyt luisutte samaa perhe-arkeen, mikään ei todennäköisesti muutu. Vaadi ottamaan vastuuta lapsista, sopikaa esim viikonlopputapaamisista jolloin miehen täytyy pyärittää yksin lapset ja koti koko viikonlopun ajan, siinähän sitten näkee, kiinnostaako oikeasti ottaa vastuuta.
Ei trvinnut puhua tunteistaan, ennen kuin oli pakko eli kriisi tuli. Tämä on varmaan ihan tyypillistä mihille, mitä sitä nyt puhumaan, kun näinkin sujuu. Kyllä mä näkisin tuossa mahdollisuuksia. meillä muutti ainakin tosi oleellisesti ja on kestänyt jo pitkään.
eikä mun ole vaikea uskoa sitä, että luotat ihan vilpittömästi siihen, että miehellä ei ole ketään toista (kuten joillain täällä).
Työtähän se vaatii, mutta sinä käsittääkseni olet siihen ollut halukaskin, ja nyt näyttäisi mieskin olevan.
Sen verran sanoisin, että jos teet päätöksen jatkaa, niin älä odota, että pääsisit heti siitä jonkunlaisesta tunnekuopasta yli, jossa nyt kuvailit olevan. Että nyt on ollut helppoa, kun ei ole tarvinnut välittää parisuhteesta.
Vähän samankaltaisessa tilanteessa olin: suhde ei tuntunut toimivan (ei ulkopuolista uhkaa meilläkään) ja erosimme (ei lapsia). Pidimme kuitenkin yhteyttä toisinaan ja muutaman kuukauden jälkeen mies pyysi minut takaisin. Mietin asiaa ja tajusin, että sitä minä haluan.
Jokin tuntui silti muuttuneen. Ahdisti, kun en tuntenut enää niin voimakkaasti; niin paljon olin yrittänyt ennen eroa enkä koskaan kokenut toisen panostaneen suhteen toimimiseen yhtä laisesti, joten tuntui, kuin olisin jotenkin henkisesti päästänyt hänestä kuitenkin irti. Rakastanko vai viihdynkö vaan?
Sitten tajusin päästää noista ajatuksista irti. Kuitenkin viihdyin, mikä oli jo hyvä juttu, tunnepuolta voisi sitten kuulostella rauhassa, kun päästään yli siitä alkuajan "outoudesta".
Niin vaan ne tunteetkin vahvana palasivat, kun annoin sille aikaa. Sitä vaan, että älä anna liikaa painoarvoa sille, jos sinusta ei mahdollisen yhteenpalaamispäätöksen jälkeen heti tunnu siltä, kuin "tämä on paras päätökseni ikinä". Ei tietenkään tunnu, mutta ei sen tarvitse mitään tarkoittaa! Isoja juttuja nämä, ja suunnanmuutokset tapahtuvat vähitellen. Katso elämääsi vaikka kuukauden pätkissä: jos ei heti yhteen palattua tunnu miltään, niin odota kuukausi. Eihän tunteet ole mikään on-off-juttu, suuntaan tai toiseen. Jos JUST NYT ei tunnu siltä, että rakastan ylitsevuotavasti, niin huomenna saattaisin tulkita oloni toisin. Kuukaudessa osaat sanoa, kuinka vahvana sen tunnet.
Vaikea selittää, mutta ehkä tajuat. :)
Kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 ja 26, puhuu asiaa. Siis mitä tämä mies nyt on sitten tehnyt? Ei puhu tunteista? Ei ota vastuuta kodista? Kyllähän tuosta nyt kannattaa jo erota. Vai? Antakaa miesten olla miehiä.
voi oppia vain kun hänet jätetään, tähän tulokseen olen tullut. Kaikki eivät opi sittenkään, mutta jos mies on yhtään luotettava ja muuten ok, niin minä ainakin ehdottomasti ottaisin tuollaisen jälkeen takaisin. Pelisäännöt vain pitäis sopia tarkkaan ja vaikka paperille ylös etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että rakkautta riittää AINA, jos tahtoa löytyy!
sitä tajuaa vasta mitä menettää kun sen oikeasti menettää. Jospa miehellesi on käynyt näin!
Minä antaisin toisen mahdollisuuden, mutta en muuttaisi heti yhteen. Kertoisin miehelle, että nyt saa teot puhua ja mieskin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi oppia vain kun hänet jätetään, tähän tulokseen olen tullut. Kaikki eivät opi sittenkään, mutta jos koira on yhtään luotettava ja muuten ok, niin minä ainakin ehdottomasti ottaisin tuollaisen jälkeen takaisin. Pelisäännöt vain pitäis sopia tarkkaan ja vaikka paperille ylös etukäteen.
Nuorena sitä ei ollut ehkä niin sinut omien halujensa kanssa eikä niitä osannut täysin kuunnella. Enkä aio pyydellä anteeksi sitä, että haluan joidenkin asioiden olevan toisin. En vaadi kuitenkaan mielestäni liikoja, toiveeni ovat realistisia.
Jos keskusteluyhteys ei toimi niin eteen tulevia ongelmia on vaikea ratkoa ja niitähän kuitenkin aina tulee halusi tai ei. Olen itsekin ollut valmis kompromisseihin, mutta jos toinen ei kerro mitään niin vaikea on tulla vastaankaan. Ajatuksenlukija en kuitenkaan ole.
Ja jos miehen vastuulla on tehdä joku asia niin minun pitäisi pystyä luottamaan, että asia myös tehdään. Hänen ei tarvitse hoitaa asioita samoin kuin minä, tehköön omalla tavallaan, mutta hoitaa ne silti pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin kuulla jotain konkreettista, mitä ongelmia on jäänyt ratkomatta, mitä asioita jäänyt tekemättä? Miehenä selityksesi kuulostaa lähinnä yleiselle jäkätykselle.
Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Muutkin John Grayn kirjat ovat yhtä hyviä. Vasta kirjan luettuani aloin ymmärtämään miestäni, aiemmin vain luulin ymmärtäväni!! Miehet ja naiset ovat tosi erilaisia, siitä johtuvat kaikki ongelmat. Ei mikään perinteinen parisuhdekirja, vaan OIKEASTI auttaa. Kaikkien, niittenkin joilla ei ole ongelmia, kannattaa lukea tuo kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun lähteä, jos oli halunnut jatkaa. ehkä sen tyttöystäväkin antoi kenkää eikä se halua jäädä ihan yksin?
on avannut miehen silmiä, ja osaa arvostaa perhettään enemmän :) kannattaa varmaan käydä perheneuvolassa tai vastaavassa että saatte suhteenne toimimaan, itsellä positiivinen kokemus perheneuvolasta parisuhdeasioissa,suosittelen.
Eikä muita naisia ole kuvioissa ollut asumuseronkaan aikana. Siitä olen varma, koska tunnen hänet ja hänen menneisyytensä niin hyvin.
joku kaunis päivä pettäisi sinäkin
ei pidä olla naivi
joku tunsi breivikinkin helvetin hyvin
(kun ei ole kysymys väkivallasta ym.). Ehkä mies on oppinut arvostamaan sitä, minkä menetti. Anna teille mahdollisuus, jos rakastat miestä.
saa kodinhengettären takaisin.
ja kohta tuskastut taas dialogin puutteeseen ja uhkaat erolla.
sori, pidä pääs jo ekalla kerralla.
Pitäis aina muistaa et mies näyttää monesti ne tunteensa tekojen ei sanojen kautta.
Mulla on muuten puhelias mies mut kiintymys näytetään silti teoilla.