Lue keskustelun säännöt.
Inhoan vanhempiemme ikäluokkaa (-45 jälk. syntyneet) koska
25.08.2011 |
*ovat saaneet kaikki tarjottimella, eivät ole joutuneet kokemaan sotaa
*työpaikkoja on ollut kaikille työhön vähänkin kykeneville riittävästi (myös niitä lapiohommia joita ei nykyään ole). Suomen talouskehitys on ollut jatkuvasti noususuhdanteista josta seuraa se, että
*Inflaatio on syönyt asuntolainat, asuntovarallisuus on kehittynyt huimasti.
*eläkkeet huippuluokkaa verrattuna meihin 70-luvulla syntyneisiin, jotka maksamme todellisuudessa ne eläkkeet.
Summasummarum: Mikä onkaan se pullamössösukupolvi?
Kommentit (105)
Vanhempiensa, omansa ja lastensa.
Kiva köllötellä 30 vuotta hyväkuntoisena korkealla eläkkeellä ja pelata talvet golffia Marbellassa. Kerran talvessa kortti Suomeen, että voi kun on ikävä lapsenlapsia.Mun vanhemmat ovat pykälää vanhempia, sota-ajan nuoria, isä ehti käymään rintamallakin. Hekin pääsivät hyötymään inflaatiosta ja devalvoinneista, mutta elämä nuorena oli tosi rankkaa verrattuna näihin isoihin ikäluokkiin.
omaisuutta nuoremmille sukupolville.
kun omaisuutta on vasta ihan viime vuosikymmeninä alkanut kertyä. Mutta kyllä pääasiassa suuret ikäluokat istuvat tanalasto talojensa, mökkiensä ja lomaosakkeidensa päällä ihan itte, kun velkaiset lapset yrittävät selvitä pätkätöillään lainojenlyhennyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko seurannut ikinä työttömyyslukuja, nuorisotyöttömyyttä ja miten se on kasvanut? Onhan se kiva että suurilla ikäluokilla menee hyvin. Kukapa sitä saavutetuista eduista luopuisi, varsinkin kun on ne varsin helposti saanut ;P
1970- ja 1980-luvuilla syntyneistä suomalaisista varakkaampia kuin koskaan. Koskaan ennen eivät ole ihmiset perineet niin paljon edellisiltä sukupolvilta. Keskivarallisuus oli muistaakseni jossain tutkimuksessa 75000 euroa, tokikaan se ei jakaannu tasaisesti, mut silti.
hyvä lapsuus, kun vanhemmilla vakityöt ja hyvät ja halvat asunnot. Tulet vielä omaisuutta perimään. Eikä sinun tarvitse avustaa köyhiä eläkeläisiä vaan saat päinvastoin heiltä rahaa.
Minä olen 50-luvulla syntynyt. Opiskelemaan ei ollut helppo päästä, opintotukea ei saanut, asuntolainaa ei meinannut saada millään, jos ei ollut takaajaa, kuten ei ollutkaan.Työpaikoissakin jatkuvasti saneerattiin. Omilla vanhemmillani ei ole mitään, mitä olisivat perinnöksi jättäneet.
hyvä lapsuus, kun vanhemmilla vakityöt ja hyvät ja halvat asunnot. Tulet vielä omaisuutta perimään. Eikä sinun tarvitse avustaa köyhiä eläkeläisiä vaan saat päinvastoin heiltä rahaa.
Minä olen 50-luvulla syntynyt. Opiskelemaan ei ollut helppo päästä, opintotukea ei saanut, asuntolainaa ei meinannut saada millään, jos ei ollut takaajaa, kuten ei ollutkaan.Työpaikoissakin jatkuvasti saneerattiin. Omilla vanhemmillani ei ole mitään, mitä olisivat perinnöksi jättäneet.
Samainen tutkimus todentaa senkin.
jotka vähänkin viitsivät kouluttautua, saivat erittäin hyvät, vakituiset työpaikat. Esim. isäni on tehnyt ihan tavallisena, laiskanpulleana rakennusmestarina huikean uran, palkka oli ennen lama-aikaa 30.000 mummon markkaa kuussa, eikä siis ole ollut edes ylioppilas...
Asuntolaina kuivui inflaatiossa kasaan, ja oli varaa matkustella jne.
Tänäpäivänä yliopistokouluteut naiset saavat vain pätkätöitä, varsinkin jos ovat ns. hedelmällisessä iässä, ja työnantajat pelkäävät että jäävät heti äitiyslomalle, jos vakinaistetaan. Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko seurannut ikinä työttömyyslukuja, nuorisotyöttömyyttä ja miten se on kasvanut? Onhan se kiva että suurilla ikäluokilla menee hyvin. Kukapa sitä saavutetuista eduista luopuisi, varsinkin kun on ne varsin helposti saanut ;P
1970- ja 1980-luvuilla syntyneistä suomalaisista varakkaampia kuin koskaan. Koskaan ennen eivät ole ihmiset perineet niin paljon edellisiltä sukupolvilta. Keskivarallisuus oli muistaakseni jossain tutkimuksessa 75000 euroa, tokikaan se ei jakaannu tasaisesti, mut silti.
rintamamiestalo ja mummonmökki palvelutalokaksioon ja nautittu parikymmentä vuotta kalliista hoitopalveluista ja talvikaudet etelän mailla. Suomalaisten eläkkeiden maksu esim. Espanjaan pitäisi estää, ne ovat poissa Suomen taloudesta.
helpota, enemmän tarpeeseen se olisi tullut 30-40-vuotiaana, kun asuntomenot ovat suurimmillaan ja lapset pieniä.
jotka vähänkin viitsivät kouluttautua, saivat erittäin hyvät, vakituiset työpaikat. Esim. isäni on tehnyt ihan tavallisena, laiskanpulleana rakennusmestarina huikean uran, palkka oli ennen lama-aikaa 30.000 mummon markkaa kuussa, eikä siis ole ollut edes ylioppilas...
Asuntolaina kuivui inflaatiossa kasaan, ja oli varaa matkustella jne.
Tänäpäivänä yliopistokouluteut naiset saavat vain pätkätöitä, varsinkin jos ovat ns. hedelmällisessä iässä, ja työnantajat pelkäävät että jäävät heti äitiyslomalle, jos vakinaistetaan. Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko seurannut ikinä työttömyyslukuja, nuorisotyöttömyyttä ja miten se on kasvanut? Onhan se kiva että suurilla ikäluokilla menee hyvin. Kukapa sitä saavutetuista eduista luopuisi, varsinkin kun on ne varsin helposti saanut ;P
1970- ja 1980-luvuilla syntyneistä suomalaisista varakkaampia kuin koskaan. Koskaan ennen eivät ole ihmiset perineet niin paljon edellisiltä sukupolvilta. Keskivarallisuus oli muistaakseni jossain tutkimuksessa 75000 euroa, tokikaan se ei jakaannu tasaisesti, mut silti.
rintamamiestalo ja mummonmökki palvelutalokaksioon ja nautittu parikymmentä vuotta kalliista hoitopalveluista ja talvikaudet etelän mailla. Suomalaisten eläkkeiden maksu esim. Espanjaan pitäisi estää, ne ovat poissa Suomen taloudesta.
hanki työpaikka ja tienaa rahasi itse äläkä itke täällä. En minäkään peri muuta kuin pienen palasen kannattamatonta maatilaa. Oikein kannustan vanhempiani pistämään kaiken sileäksi niin kauan kun heissä henki pihisee.
ja ilmeisesti juuri siksi että sen vanhemmat ovat suurta ikäluokkaa ja pistäneet kaiken sileäksi. :=DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helpota, enemmän tarpeeseen se olisi tullut 30-40-vuotiaana, kun asuntomenot ovat suurimmillaan ja lapset pieniä.
en käsitä tuollaisia vinkujia jotka ajattelevat että kun jollain on omaisuutta niin se pitäisi antaa minulle ja silloin kun MINÄ haluan.
Oletko seurannut ikinä työttömyyslukuja, nuorisotyöttömyyttä ja miten se on kasvanut? Onhan se kiva että suurilla ikäluokilla menee hyvin.
Tämän päivän työttömillä, myös nuorisotyöttömillä, asiat ovat hyvin, jos tilannetta verrataan 1930-luvun pulavuosiin. Oli Lapuan liikettä, muilutuksia, todellista nälänhätää ja muuta raskasta. Minkälainen sosiaaliturva mahtoi silloin olla, en tiedä. Tuskin se kovin laadukas oli, kun ja jos nykyaikaan vertaa ja vaikka suhteuttaisi silloisiin oloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä usko että se on aivan aitokaan, mutta eikö se ole jotenkin ihan tutkittukin että nykyiset nuoret aikuiset eivät (keskimäärin) tule koskaan saavuttamaan vanhempiensa elintasoa?
Mä en siis ole sen paremmin nuori aikuinen kuin suuria ikäluokkiakaan, vaan nelikymppinen. Vanhempieni lailla olen akateeminen, ja toisin kuin he, aloitin työurani hyvin nuorena, mutta itsekään en pidä todennäköisenä että yltäisin heidän elintasoonsa.
Molemmat vanhempani ovat olleet vakituisesti työelämässä todella varhain. Isäni kustansi parin vuoden opistotason opinnot töiden ohella, äitini kävi välillä töissä. Kummankaan perheillä ei ollut varaa maksaa koulutusta, joten töihin oli mentävä. Perintöjä eivät saaneet.
Kun synnyin, vanhempani asuivat yksiössä ja omistivat yhden vanhan auton. Kun veljeni syntyi, olimme muuttaneet rivariin. Asuimme pikkukaupungissa, ja meidät lapset laitettiin äitiysloman jälkeen hoitoon, minä siis menin 6 kk:n ikäisenä, veljeni 9 kk:n ikäisenä. Muuten sitä rivaria ei olisi maksettu eikä mitään perintötaloja tai perintöjä ollut tiedossa. Muutimme koulun aloituksen yhteydessä pääkaupunkiseudulle, josta hankimme kalliilla rahalla rivarin. Myöhemmin asuimme myös kerrostalossa, rahasta teki tiukkaa, kun isäni menetti yrityksensä, mutta teki sitten hanttihommia, että pärjättiin.
Vanhempani eivät maksaneet opiskelujani, vaikka vähän paremmin pärjäsivät jo tuossa vaiheessa. Kesätöihin menin, jotta saatoin ostaa itselleni kalliimpia vaatteita 15-vuotiaasta alkaen, ja opiskelujeni ohella tein töitä. Sain opintotukea ja lainaa ja asumistukea, joten opiskelu yliopistossa oli mahdollista, vaikka vanhemmat eivät olisi sitä voineet kustantaakaan. Kun ensimäinen lapseni syntyi, olin ollut jo vuosia työelämässä ja asuimme neliössä pääkaupunkiseudulla. Kun toinen lapsemme syntyi, olimme juuri muuttaneet omakotitaloon pääkaupunkiseudun liepeille. Mieheni perheellä on samanlainen tausta kuin minunkin perheelläni, kummankin palkka on alle keskitason, mutta pienituloisiakaan emme ole. Itse tein 8 vuotta pätkätöitä, kunnes sain vakituisen työn. Työmatkani on ollut vuosikausia 130 km päivässä.
Olemme maksaneet omakotitalomme, kun täytän 50 vuotta. Meillä on jo velaton mökki ja kaksi autoa. Jos toinen jää työttömäksi, siirtyy tosin velan maksukin. Edelleen uskon, että saavutan vanhempieni elintason - ehkä vähän enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on HUOMATTAVASTI korkeampi elintaso kuin minun perheelläni. Ja tämä kaikki PELKÄSTÄÄN isäni tuloilla. Isäni ollut koko ikänsä saman firman palveluksessa teknikon koulutuksella. Ja niillä palkoilla sitä asutaan hulppeassa omakotitalossa, jollaiseen perheeni ei tule koskaan muuttamaan. Omasta perheestämme kummatkin käy töissä, minä olen akateeminen pätkätyöläinen. Meidän palkoilla yhteesäkään ei tulla saavuttamaan sellaista varallisuutta, mitä vanhemmillani on. Ja huom! Isovanhempani ovat vielä elossa, joten perintöjä ei olla saatu niin vanhempani, kuin minäkään. Jokin tässä yhtälössä mättää - mikä?
asuivat minun iässäni vielä vuokralla. Meillä on asuntolaina maksettu ja asutaan suunnilleen samantasoisessa asunnossa.
Tuo eläkejuttu kylläkin kismittää, sillä äitini pääsi eläkkeellä 60-vuotiaana. Eläke määräytyi kolmen viimeisen työvuoden mukaan, joten hän on edelliset kymmenen vuotta ansainnut isompaa eläkettä kuin minä saan palkkaa (akateeminen olen minäkin). Ja sitten kehtaa huomautella jos lapsilla on joskus vähän kulahtaneempi vaate päällä tai ei tehdäkään ulkomaanmatkaa joka vuosi... Ei silti, äitini kyllä auttaa jonkin verran mm. lastenhoidossa ja joskus muillakin tavoin, joten en lainkaan valita.
Minun vanhempani syntyivät 60-luvun lopulla ja olen sentään 3 lapsen äiti jo.
Opiskelemaan ei niinkään päässeet, mutta töihin kyllä. Nykyään pääsee opiskelemaan ja on mahdollisuksia sen puolesta, mutta töiden saanti on niin ja näin ja siten talous epävarmaa.
Eniten mua risoo 50-luvun sukupolvessa se yksisilmäisyys ettei nähdä aikojen muuttuneen. "Ei meidän aikana vaan sitä ja tätä, ja kyllä meidän aikanakin niin ja näin"- kun verrataan jotain nykyisiä pikkulapsiperheitä ja heidän ratkaisujaan omiinsa huomioimatta yhteiskunnan muuttuneen ja pikkulapsiperheen nykyelämän olevan monilla, ei kaikilla, epävarmempaa taloudellsiesti kuin 50-luvulla syntyneillä.
Raskaasti karrikoituna musta tuntuu että tuo ikäpolvi on aina ensisijassa rahankiilto silmissä, ahnetta ja itsekästä väkeä. Raha vain merkitsee ja sen haaliminen, ikäänku viimesen pukuun sais taskuun mukaansa.
Ei ole ollut mitenkään helppo elämä heillä vaikka töitä on molemmilla ollut aina. Työn arvostus tuolla ikäpolvella on myös jotain aivan muuta kuin omanikäisilläni (25->). Että en nyt sitten tiedä onko tuossa mitään kadehdittavaa.
Naimisiin ja lapset nuorina, asuntolainaa, maallemuutto jne. Joo, ehkä synnyin perheeseen, jossa raha-asiat on aikaa myötä vaan helpottuneet entisestään, mutta mikään muu ei sitten ollutkaan arvossaan.
Itse arvostan elämässäni ihan muita asioita kuin pelkästään työntekoa ja rahaa. Meillä vanhemmat olivat koko ajan töissä. On sitten kesämökit, autot ja iso omakotitalotontti mutta mitä niillä tekee kun ei töiltään ehdi. Äiti myöhemmin minulle valittanut että kun lapset kasvoi ja muutti pois kotoa niin nopeaan, että nyt olisi sitten kaikki "valmiina"...
Ei päiväöhoitoa, ja koulutus oli maksullista. keskikouluun pääsi vain, jos rahat riitti ( jos lukupäätä siis oli). Köyhimmät sai koulun kautta vaatteita ja kenkiä, mutta oli se näyryyttävää. Ja ne oli sit rumia. Asunnot oli pieniä ja alkeellisia. Hienoa jos oli pulsaattorikone, ja jääkaappi. Pakastimet oli vain rikkaille, automaattikoneetkin yleistyi vasta 70-luvulla.
60-luvulla ja 70-luvulla Suomea koitteli myös yhteiskunnan murros, kun maaseutu autioitui. Työttömyys oli kova, sen takia puoli miljoonaa suomalaista muutti Ruotsiin. Ettekö te enää tiedä näistä?
Ei voi itse valita missä ja mihin ajankohtaan syntyy. Eikä se muita inhoamalla parane.
Et muuten liene itsekään kokenut sotaa, ja lapiohommat sulle tuskin kelpaisivat. Eihän tällä palstalla kukaan tunnu liikauttavan persettään työn suuntaan "paskapalkoilla" eikä ainakaan iltavuoroon tai ruumiilliseen työhön.
Eläkkeistä sulla on väärä käsitys. He ovat osittain maksaneet itse, osittain seuraavat sukupolvet sen kustantavat. Mutta niinhän käy sun omallekin eläkkeelle, senkin maksavat seuraavat sukupolvet osittain. Sikäli siis kuin nykyinen järjestelmä on edes pystyssä (ei ole mikäli Ilmarisen ja Varman johtajien tämänpäiväisiin radiohaastatteluihin on uskominen).