Haitko nuorena opiskelemaan jonnekin etkä päässyt?

erikoislukioon, toiseen pääsin varasijalta, mutta en mennyt (menin mieluummin vaihtoon, sain siis valita näistä kahdesta).



Ekan kerran kirjoitusten jälkeen hain kahteen aineeseen yliopistoon, mutta en ehtinyt valmistautua töiden takia pääsykokeisiin. Seuraavana keväänä pääsin sitten opiskelemaan sitä toista ainetta, jota oikeasti halusin opiskella.

Kallion ilmaisutaidon lukioon Helsinkiin. Halusin näyttelijäksi tai kirjailijaksi. Vielä tänäkin päivänä mietin, että jos olisin päässyt sinne sisään, niin elämä olisi nyt ainakin jollain tapaa erilaista.

Tähän liittyy kylläkin myös pikkukaupungin ja perheen silloiset tapahtumat, olisi vaan ollut pakko päästä pois.

lukioko sun elämää määrittäis? haloo, ihan samanlaisia ihmisiä ne on kaikissa lukioissa eikä mikään lukio ole suora portti yliopistoon tai korkeakouluun.

kasvahan jo aikuiseksi ja ole iloinen tekemistäsi valinnoista tai tee uusia jos vanhat ei miellytä.

tuo höpötys nyt kuitenkin on ihan täyttä skeidaa.

En päässyt. Pääsin sen sijaan opiskelemaan humanistista alaa Helsingin yliopistoon. Päädyin toimittajaksi... Ja kirjoja luen paljon edelleen ja kiertelen kirjakauppoja. Onneksi parikin ystävääni on kustantamoalalla, kirjat edelleen kiehtoo.

Hain 80-luvun puolivälissä ylioppilaskeväänäni yo-pohjaiseen matkailumerkonomin koulutukseen yhteishaussa enkä ollut lähelläkään tulla valituksi. Jouduin tietysti hakemaan ns. välitodistuksella, joka oli juuri kriittisiltä aineilta heikompi kuin lopullinen lukion päästötodistukseni (ekavuosi lukiossa meni vielä vähän "teineillen" ja numerot huonoja, vaikuttivat silti kokonaisarvosanaan yhtä paljon kuin toka- ja kolmannen vuoden numerot. Tenttikaudella nostin puoli numeroa keskiarvoa lukion päättötodistukseen.)



Välivuoden jälkeen hain kahteen yliopistoon eri pääaineisiin ja pääsin molempiin. Toisen sitten valitsin ja tämä valinta mua on jälkikäteen mietityttänyt enemmän kuin jääminen ilman jatkokoulutuspaikkaa silloin yo-vuonna.