Haitko nuorena opiskelemaan jonnekin etkä päässyt?

Saksan kieltä lukemaan. Kävin kokeessa, mutta en valmistautunut siihen kuinkaan... Nyttemmin kyllä opiskelen yo:ssa, tosin eri ainetta. Ja jos olisin ollut tosi älykäs, olisin hakenut eläinlääkikseen, mutta tiesin mahkujeni olevan nolla, joten en koskaan edes yrittänyt.

Pääsinkin kokeissa viimeiseen testiosioon, josta tipahdin. Arkkitehdiksikin hain, siinä en tainnut päästä edes kokeeseen.



No ei harmita lainkaan, vähänkö noitten perusduuni on tylsää, kun sitä katselee tuotantopuolelta :-D

ja kultaseppäkouluun. Jäin parin pisteen päähän. Ei niin kaukaiset jutut enää harmita.



Musta tuli sittemmin 4 lapsen äiti, jolla on talo täynnä lasten kavereita harva se päivä. Ja opiskelin nuorena somistajan ammatin, niihin hommiin on kyllä ikävä.

Niinpä hainkin erääseen "sisäoppilaitokseen".

Tiesin sen olevan turhaa, koska kertasin 9. luokan.

Minut valittiin siihen kouluun, mutta jostain kumman syystä en sitten mennyt...

Ja ei harmita.

seuraavana vuonna kävin valmennuskurssit ja opiskelin pääsykoekirjat ulkoa. Pääsin. Olisi jäänyt harmittamaan, jos olisin luovuttanut. Nyt olen unelma-ammatissani.

Kallion ilmaisutaidon lukioon Helsinkiin. Halusin näyttelijäksi tai kirjailijaksi. Vielä tänäkin päivänä mietin, että jos olisin päässyt sinne sisään, niin elämä olisi nyt ainakin jollain tapaa erilaista.



Tähän liittyy kylläkin myös pikkukaupungin ja perheen silloiset tapahtumat, olisi vaan ollut pakko päästä pois.

lentoemännäksi enkä päässyt. Ja harmittaa. Ihme kyllä en kertonut siitä hausta muille kuin siskolleni, joten kukaan muu ei tiedä episodia. Taitaa muutes olla ainoa hakemani paikka opiskelu/työ tms. johon en ole päässyt.

Nyt joudun työni puolesta lentämään n. 3 kertaa kuukaudessa ympäri maailmaa, joten lentämään ja matkustamaan kyllä pääsen (tai jopa joudun, työstä sekin pidemmän päälle käy) ja yleisen käsityksen mukaan olen nyt ns. paremmassa työssä kuin lentoemona olisin, mutta silti kaihertaa.

Nimittäin hain Turun kauppakorkeaan opiskelemaan markkinointia. Ja onneksi en päässyt.

Pääsin parempaan paikkaan jossa sain lukea myös tuota markkinointia ja se osoittautui kyllä varsinaiseksi "tieteeksi". Nyt olen onnellinen VTM, mikä on paljon parempi kuin KTM.

musiikkitiedettä, suomalaista kirjallisuutta ja ties mitä. En päässyt ikinä mihinkään kahdeksaan vuoteen. Pääsykoesysteemi on mätä. Olen nyt 32v ja pääsin vasta 2v sitten ylipäätään opiskelemaan.

musiikkitiedettä, suomalaista kirjallisuutta ja ties mitä. En päässyt ikinä mihinkään kahdeksaan vuoteen. Pääsykoesysteemi on mätä. Olen nyt 32v ja pääsin vasta 2v sitten ylipäätään opiskelemaan.

kauppikseen, psykaa lukemaan ja lääkikseen.



Mikään noista ei juuri harmita. Kauppiksesta olen myöhemmin valmistunut ja muiden auttaminen ei välttämättä olekaan se mun juttu, joten sikäli tuo psyka ja lääkiskään ei harmita.



Mulla on hyvä koulutus ja työ, ja aion nyt keskittyä siihen.

musiikkitiedettä, suomalaista kirjallisuutta ja ties mitä. En päässyt ikinä mihinkään kahdeksaan vuoteen. Pääsykoesysteemi on mätä. Olen nyt 32v ja pääsin vasta 2v sitten ylipäätään opiskelemaan.

vaikka valmistuin ammattikoulusta luokan parhaana. Lukiolaiset pääsi ohi eivätkä osanneet käytännössä mitään alan asioita. Veetutti opiskella ammatillinen tutkinto ja kaksi kokemusvuotta rikkaampana heidän vierellään.

ekalla yrittämällä. Harmitti niin valtavasti, että tein päätöksen uudesta hausta jo sinä päivänä, kun kuulin tuon huonon uutisen, etten päässyt opiskelemaan. Pääsin tokalla kerralla, opiskelin, valmistuin ja koen olevani ammatissa, jossa viihdyn mainiosti.

Hain myös Oikikseen ja sinne pääsin. Ehkä hiukan harmittaa, silloin harmitti aika paljonkin...

Toisaalta en olisi halunnut kyllä liikunnan opeksi. Vaikeeta arvioida mitä tekis nyt, jos olisin päässyt.



Mulla on kyllä kiva ja mukava työ tällä hetkellä ja pidin opinnoistanikin!

Pääsin toiselle kierrokselle, mutta siihen tyssäsi. Voi olla ettei hermot olisi kestäneet joka päivä lasten kanssa ja jankata yksinkertaisia asioita, joten ehkä hyvä näin. Tykkään nykyisestä työstäkin kyllä ja hyvä koulutus alla. Ainoastaan kesäisin harmittaa:)

Ensin taikkiin, johon tein jotkut ihan puolivillaiset työt tosi itsevarmana tyyliin viimeisenä iltana. YLLÄTTÄEN eivät kutsuneet edes kokeisiin. :) Sitten luokanopeksi, johon taas luin kyllä ihan hulluna ja sain tosi hyvät pisteet kirjakokeesta, mutta toisessa haastattelussa jännitys laukesi jonain hassuna kikatteluna. En päässyt. Sitten välissä olin töissä koulussa ja päivähoidon puolella, ja tykästyin varhaiskasvatukseen. Hain sitte lto:ksi ja pääsin. Samana vuonna hain myös terveydenhoitajaksi ja pääsin. Päädyin lto:ksi ja olen asiaan tyytyväinen.



Välillä kyllä mietin valitsinko oikein, erityisesti tuon sairaanhoitopuolen ja kasvatuspuolen välillä, mutta toisaalta tässä työssä saa tehdä niin monenlaista ja innostua monesta, siksi sopii minulle hyvin.

En päässyt opiskelemaan luokanopettajaksi enkä lääkäriksi. Kertaalleen pyrin näihin aika ponnettomasti. Sitten pääsin yliopistoon yhdelle alalle, joka tarkentui vielä toiselle. Olen tyytyväinen koulutukseeni ja työhöni. Monien nuorten aikuisten tapaan hain itseäni.

En päässyt, ehkä parempi niin. Nyt kuitenkin on omia lapsia 7, joita hoidella.

erikoislukioon, toiseen pääsin varasijalta, mutta en mennyt (menin mieluummin vaihtoon, sain siis valita näistä kahdesta).



Ekan kerran kirjoitusten jälkeen hain kahteen aineeseen yliopistoon, mutta en ehtinyt valmistautua töiden takia pääsykokeisiin. Seuraavana keväänä pääsin sitten opiskelemaan sitä toista ainetta, jota oikeasti halusin opiskella.