Onko päiväkotilapsilla yleensä harrastuksia?

Kaksivuotiaan ainokaisen äiti paasaa rintaäänellä.

uinnissa jne. jo 2-vuotiaasta lähtien. En ole koskaan kokenut harrasteita rasitteena, vaan ainoastaan positiivisena asiana.

Ja lajit on valittu aina lasten taitojen ja mielenkiinnon mukaan. Ja jos joku laji on tökkinyt, niin ollaan vaihdettu lajia. Se meillä on kuitenkin sääntönä, että vähintään se maksettu kausi, eli puoli vuotta käydään loppuun.



Lapset ovat tykänneet ja ovat päässeet kokeilemaan omia juttujaan ja ovat jo löytäneet omat lajinsa (nyt 8 ja 10 v.).



Kotityöt ei lopu koskaan (en laske niille arvoa) ja aikaa jää silti yhteisellekin tekemiselle.

yksin harrastamaan iltaisin tai viikonloppuisin. Perheen yhteinen harrastus olisi erikseen, esim. yhteinen hiihtolenkki. Kyllä lapsen ptää saada rauhoittua iltaisin. Niin vähän sitä yhteistä aikaa siinä jää muutenkin. Kouluiässä ja murkkuiässä harrastukset voivat olla tärkeitä.

enkä niistä hirveästi viitsi huudella kun niin moni pitää niitä tienä vähintäänkin onnettomaan lapsuuteen ja stressaantuneeseen tulevaisuuteen. Harrastusrumba-sana kuvaa tätä asennetta hyvin.



On niin helppo syytellä sellaisesta, mistä ei itse mitään tiedä. Kaikki mainitsevat vain autolla suhaamisen ympäri kaupunkia, mutta muista puolista harvoin mainitaan. Jos kerron, että lapseni on saanut harrastuksesta mm. ystäviä, hyvää kuntoa, esiintymistaitoa, itseluottamusta, kyvyn keskittyä ja ottaa valmentajan ohjeita vastaan, määrätietoisen asenteen harjoitteluun ja koko elämään, tämä voidaan kuitata aina sanomalla: "saman mekin tarjoamme ihan kotona, ilman kuskausta ympäriinsä."



Kun harrastaa vaativaa lajia, oppii todella työn tekemisen merkityksen. Kun mikään ei tule helpolla vaan joutuu tosiaan ponnistelemaan saavuttaakseen tavoitteen, lapsi oppii mielestäni korvaamattoman tärkeän asian elämää varten. Joku tavoite voi näyttää mahdottomalta, mutta jos oikeasti haluan sitä ja teen paljon töitä sen eteen, voin kuin voinkin saavuttaa sen.



Mutta tälläkään ei tietenkään ole kenenkään mielestä mitään merkitystä, koska samanhan voi oppia kuljettamatta lapsia mihinkään. Olkoon pihalla vaan ja käydään joskus porukalla uimahallissa. Se riittäköön ihan kaikille. Harmi vain, että tulevaisuudessa Suomeen ei sitten enää saada anttikasvioita, hannamariaseppälöitä tai teemupukkeja, mutta tärkeämpää kai kuitenkin on, että vanhempien ei tarvitse koskaan kuljettaa lastaan harrastukseen.