Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Help.Lapsen kaverin isä oli sanonut,ettei pidä
22.08.2011 |
lapsestani.Ei suoraan lapselleni,vaan tälle hänen parhaalle kaverilleen,siis omalle lapselleen.Omani kertoi asiasta eilen illalla,kierteli pitkään ja vannotti,että tämä on hänen ja ystävänsä salaisuus.Eli isä on lapselleen näin sanonut,ja luultavasti pyytänyt olemaan kertomatta.
Taustaa;Asumme siis samassa kerrostalossa,minä pojan kanssa ja kaverinsä isänsä kanssa.Leikkivät todella paljon kahdestaan,tässä ei asu juuri muita samanikäisiä.Harrastavat kummatkin samaa lajia.
Omalla pojallani on ongelmia tunteiden säätelyn,ja keskittymisen kanssa,siksi käy koulua keskustassa,pienluokalla.Kotona nuo ongelmat eivät niinkään näy,on toki tavallista raisumpi ja villiintyy herkästi.Mutta,ei kiroile tms. eikä tee pahoja,on pääosin siis ihan kuin muutkin tuonikäiset.Luulen kuitenkin,että kyläillessä tuolla ystävällä on sitten saattanut käyttäytyä huonosti,tai jotain tapahtunut,kun isä näin on kommentoinut.Poikani on myös hieman "tuppautuva" ja jotenkin riippuvainenkin ystävästään,en anna ikinä kyläillä tuntikausia vaan enemmänkin kehotan leikkimään meillä,ettei olisi liian vaivaksi.
Niin,lapset ovat 7-vuotiaita.
Pitäisikö minun reagoida tähän jotenkin?Olin ajatellut joka tapauksessa,että kouluviikolla pitää olla enemmän rauhallista aikaa,perheen kesken vain,joten tulen kyllä rajoittamaan jo senkin takia lapsen kyläilyä.Tuntuu vain niin pahalta pojan puolesta,on aika herkkä,ja saanut koko päiväkoti-ja eskari-ikänsä niin paljon huonoa palautetta,että itsetunto on kovin matala muutenkin.Ja sitten kuulee tällaista.
No,jonkun mielestä turha vuodatus,mutta olisiko jollain jotain ajatuksia?
Kommentit (26)
mutta jos oma lapseni kertoisi jonkun vaikka kiusanneen tai pilkanneen häntä, niin varmaan sanoisin, että "itse se on tyhmä ja älä välitä".
voi olla että olen sanonutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on väärin, että vanhempien pitää hyssyttää lapsiensa kanssa siitä, mitä mieltä ovat näiden kavereista. Kyllä minä ainakin sanon ihan reilusti, että jostain lapsesta en pidä. En pidä siitä tytöstä, joka aina (siis joka kerta) rikkoo nukkekodista jotain (ja ikää on jo 11v) ja jos kannan sen aarteeni piiloon, rikkoo sitten jotain muuta tytölle tai minulle tärkeää. Enkä pidä siitä pojasta, jonka täytyy kielloista huolimata pomppia sohvalla jne.
Olen sanonut lapsilleni, että en pidä näistä kavereista. Ja jos niiden lasten vanhemmat tulevat minulle selittämään, että olen ikävä ihminen niin sanon, että minulla on oikeus mielipiteisiini. Jos lapsellaan on sairaus tai vamma, niin se on todella ikävää, mutta ei muuta mielipidettäni.
itse en koskaan sanoisi lapselleni että en pidä jostain hänen ystävästään.Voisin sanoa,etten pidä että hän on tämän ystävän kanssa,kritisoisin siis tekemistä,en henkilöä.
Ja ap:n asiassa hämmentää se,että kun kuitenkin tämä ystävä isänsä avulla jostain syystä sitten ap:n lapsen kanssa on,niin mikä ajatus on sitten haukkua tätä lasta?Vai pidetäänkö vain ilmaisena lapsenhoitajana,näitäkin on.
kotona ja se rasittaisi minua vaikka lapsella olisi mikä sairaus/häiriö. Rehellisesti sanoen toivoisin, että lapsellani olisi niitä rauhallisempia kavereita.
No enpä silti alkaisi lasta arvostelemaan, tai sanoisi lapselleni etten pidä lapsen kaverista. Tältä isältä asia on varmaan asia lipsahtanut sammakkona suusta jonain vartioimattomana hetkenä, ja lapset ovat olleet kuulemassa. Sellaista sattuu.
En kyllä mitään draamaa tästä kehittelisi tai keskustelua perheen isän kanssa. Ei sille voi mitään, kaikki eivät pidä kaikista ja joillakin ärtymyksen raja tulee nopeammin vastaan kuin toisilla.
Lapsellesi voi selittää, että riehumisesta ja sellaisesta sekoilusta eivät ihmiset tykkää ja siihen hän joutuu todennäköisesti tottumaan jos riehuu kylässä eikä käyttäydy asiallisesti. Ja kohta ei ehkä pääse kaverille enää leikkimään jos ei hillitse itseään. Oppimisen paikka tämäkin.
mutta en ikinä sano ketään lasta tai aikuista tyhmäksi.
Alue: Aihe vapaa
niin lapselle parhaat kaverit ovat esimerkillisesti käyttäytyviä, ja kaikessa keskivertoa etevämmin pärjääviä. Tällaiset kaverit edistävät lapsen kehitystä. Lisäksi sosiaalisesti taitava käytös ja hyvät tavat edistävät omankin lapsen sosiaalisia taitoja ja hyvin tapojen oppimista.
Se vaan on karu totuus että kukaan ei halua häirikköä lapsensa kaveriksi pahoja tapoja opettamaan.
Vähän haiskahtaa siltäkin, että mahdatko hyväksyä pojalta erinäisiä poikkeamia hyvästä käytöksestä, koska hänellä on haasteensa ja erityisvaikeutensa?
Vaaditko häneltä edes samanlaista hyvää käytöstä kuin ns. normilapselta vaaditaan. Jollet, niin ei hän sitä myöskään opi ja tuo kohtalo seuraa myös aikuisuuteen häntä, syrjäytyminen lopulta.
Selosta hänelle, että vaikeuksista huolimatta pojan on osattava tietyt käyttäytymisen perusasiat jo paljon ennen aikuisikää jos mielii muiden hänet hyväksyvän ja että kyllä kaverin isäkin alkaa pojasta pitää kun huomaa että käytös on kohentunut, eikä ole häiriöksi, opeta huonoja tapoja tms. mitä se sitten poikasi kohdalla konkreetisti lieneekään, mikä herättää paheksuntaa kaverin isässä.