Lue keskustelun säännöt.
Huoh. Anoppi tuli taas kylään. Toi mukanaan "autollisen" tavaraa penskalle.
19.08.2011 |
Alan olemaan turhautunut. Ymmärrän, että anoppi haluaa ostaa ekalle lapsen lapselleen vaikka mitä, mutta rajansa kaikella. Joka kerta kun tulevat käymään tuivat aivan turhanpäiväisiä leluja, suurinosa niistä on nalleja ja poika on jo 10 kk, ei häntä nallet enään kiinnosta. Lisäksi tuodaan läjäpäin vaatteita, kirppisvaatteita jotka eivät ole yhtään mun makuuni ja ne ovat kulahtaneitakun mitkäkin ja muutenkin meillä on kaapit jo pullollaan lapsen vaatteita niitä ei tarvittaisi yhtään lisää. Anoppi toi säkillisen legoja, no ei noin pieni legoilla vielä voi leikkiä, suuhunhan ne menevät ja voi tukehtua. Mua alkaa oikeesti vituttamaan jo pikku hiljaa tämä touhu. Anopille on monesti sanottu asiasta, että tuo vaikka rahana ja pistetään penskan possuun ja jos tarvitaan, esim. turvaistuimen osto en edessä niin maksetaan se sitten niistä, mutta ei tavaraa pitää haalia meille vaikka millä mitoin ja nyttenkin on jo sellainen olo, että jäädään sen alle. Nalleja on joka nurkassa, vaatteita samaten. Muutenkin kämppä ei mikään kovin suuri ole, joten ei tänne läjäpäin tavaraa mahdu. Alan olla kyllästynyt olemaan kohtelias ja ottaa vastaan se kaikki krääsä.
Mä en pistä pahaksi vaikka tuokin joskus muutaman JÄRKEVÄN jutun, mutta kun sitä tavaraa tulee joka kerralla kun käyvät täällä niin läjäpäin kaikennököstä turhaa. Vaatteidenkin suhteen ei ehditä puoliakaan käyttää ja haluaisin itsekkin ostaa oman maun mukaisia vaatteita lapselle, mutta en viitsi kun anopin vaatteet jäävät muuten käyttämättä ja mulle tulee paha mieli siitä. Mies on sanonut anopilleen, ei ole mennyt kaaliin. Mies on todennu mulle et turhaa sä sitä murehdit, myydään sitte vaikka kirppiksellä pois, mutta siinä vaiheessa mun omatunto taas kolkuttaa, et eihän niitä voi nyt samantien myymään mennä kun lahjaks on kerta saatu. Suora puhe anoppiin ei oo auttanu, onko muita keinoja? Kellään samanlaista anoppia?
Kommentit (66)
Puhukaa asiasta vielä ystävällisesti, muta suoraan ja jos ei tehoa antaa hänen haalia tavaraa ja laitae samantien eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo ennen lapsen syntymää osteli itselleen vaatteita ja sitten päättikin antaa ne mulle. Lapsen syntymän jälkeen karkasi ihan lapasesta: melkein joka viikko kirpparilta jätesäkillinen tavaraa meille. Sitten tein tiukan päätöksen: Me ei oteta enää mitään vastaan. Vieläkin yrittää salaa ujuttaa rojujaan mutta olen tehnyt selväksi että kaikki tulee bumerangina takaisin. Suosittelen lämpimästi amaa.
Mies on sanonutkin, että pakkaa seuraavalla kerralla kun tulevat käymään niin jätesäkkiin kaikki ne tavarat mitä et tarvitse ja anna anopille takas. Mua sitten taas ärsyttää miehen asenne tähän hommaan, että se olis mun tehtävä antaa hänen äitilleen tavarat takas ja mä saan anopin vihat päälleni. Ei mieskään mun vanhemmille sano tai hoida asioita, kyllä se on mun tehtävä. Sit mies ihmettelee miks oon vittuuntunu kun he tulevat käymään. Olen erittäin tyytyväinen, että penska näkee toisiakin isovanhempiaan ja ihanaa, että pääsevät touhuumaan, mutta tavara satsit vois jäädä vähemmälle.
Jos ei puhetta usko niin ei sitten usko. Oletteko jo rumasti sanoneet vai kauniilla yrittäneet?
Jos kirppiskamaa tulee nurkat täyeen, niin suoraan voi laittaa uffelle, lähetyskirppiksille tms lahjoitukseen, tuttuja jolle lapsia tulossa jne.
Legoista ei tarvitse olla huolissaan. Yleensä poikalapsella ei ole koskaan "liikaa" legoja ja jos kymmenen pakettia on jo odottamassa legoikään mennessä niin lapsihan on silloin suorastaan onnellinen.
mutta muistaa kyllä joka kerta sanoa pojalle, että niin mielellään olisi ostanut toppapuvun, talvikengät jne., mutta kun Mirkku on kieltänyt. Hän nyt tuli tyhjin käsin...
Ja mies ihmettelee minulle, miksi olen niin ilkeä, että en anna äidin auttaa, kun rahasta on tiukkaa. Mutta kun se ostaa oman maun mukaan, ei minun.
Anteeksi nyt vaan: köyhällä ei ole vara valittaa. Jos et itse hanki mitään perheeseen, niin sinulla ei kyllä ole varaa mihinkään "makuunkaan".
Meidän poika ei vaan nalleista välitä, kyllä hän kirjoja lukee missä on nalleja sun muita, mutta ihan pehmoleluina ne eivät ole tällä hetkellä lainkaan kiinnostavia ja jäävät nurkkaan vaan tönöttämään kun etsii sen kiinnostavamman lelun mitä pystyy heiluttelemaan ja näpräilemään oikeen kunnolla.
Mulla on omatunto niin hassu, ettei se salli mun viedä lahjaksi saatuja tavaroita kirpparille, mutta kaipa mun täytyy päästä siitä asenteesta eroon.
Ja kyllä mä olen kiittänyt anoppia, aluksi se oli hienoa ja luulin, että se jää sopivaan rajaan, mutta sitten se meni tosiaankin liika on liikaa-asenteelle ja nyt niitä tavaroita ja vaatteita pursuaa ovista ja ikkunoista.
Anoppilassa on leluja vaikka millä mitoin, kieltäydyttiiin viime kerralla ottamasta niitä mukaan kun sanottiin, että meillä on tarpeeksi, joten nämä jääjööt tänne niin ei tarvitse leluja raahata mukana.
Nyt hilpasen töihin, kertokaa silti ihmeessä kokemuksia ja keinoja tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun anoppi sentään ostaa kaupasta uutta tavaraa eikä kirpparikrääsää, mutta yhtä turhaa silti. (saa paremmin myytyä eteenpäin) Hirveeseen ääneen se aina päivittelee kuinka kamalan kurjaa meidän lapsen elämä on kun sillä ei ole sitä ja sitä... siisesim. vauvana lapsella ei ollut sellaista puuhamattoa jossa on kaaressa roikkuvia leluja. toivat sitten sellaisen meille kun vauva oli jo liian vanha kiinnostumaan moisesta. Joulut ja synttärit menee ihan överiksi, lapselle ostetaan säkkikaupalla lahjoja. Viime jouluna taisi olla 10 lahjaa (lapsi oli 1,5.v) joissa osassa oli useampi tavara sisällä, siis melkein 20 lelua, vaatetta, kirjaa, dvd.tä ym.
Mikä hemmetin kuningatar luulet olevasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirppikseltä.
Mä olen ainakin tyytyväinen jos satun saamaan/löytämään jotain tulevaisuudessa tarpeellista jo valmiiksi odottamaan.
Legot on sellasia perusleluja joita voi aivan hyvin täydentää vaikka niitä jo olisikin.
mutta vähän off topic, legot on kyllä mun mielestä hyvä tuliainen vaikkei poika niillä vielä leikikään. Laita jemmaan odottamaan lapsen kasvamista, myöhemmin varmastikin leikkii niillä.
Ne ovat hyvä tuliainen siinä vaiheessa kun leikkii niillä, miks meijän pitäis jemmata läjäpäin tavaroita täällä? Yhtä hyvin ne voivat odottaa siellä anopin omakotitalossa kun ovat tähän astikkin olleet siellä. Ne ovat vsiis miehen ja miehen veljen entiset legot ja ne pitää nyt jo raahata tänne.
joten joulut ovat aika hurjia. Äiti saa ostaa minun lapsilleni ihan mitä tahtoo, veljen lapsille ei. Jouluna lapseni voivat saada äidiltäni vaikka 15 pakettia, veljen lapset eivät yhtäkään. On siinä sitten serkuksilla ihmettelemistä, miksi toisille tulee kaikkea kivaa tavaraa ja toisille toppahaalari. Omien lasteni silmät sädehtivät jostain krääsälelusta, vaikka salapoliisitavaroista, serkut yrittävät etsiä iloa käärepaperista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tahti vähän rauhoittumaan päin nyt kun lapsi jo yli 2v. Onneksi anoppi ei osta kirppareilta kulahtaneita ja rikkinäisiä, vaan tuo ihan laadukkaita vaatteita. Myyn eteenpäin anopin tuomat vaatteet sitä mukaa kun jäävät pieniksi, on niin paljon vaatteita että ovat hyväkuntoisia ja kaikki menee kaupaksi.
Jos et saa anoppia aisoihin, eikä miehesi uskalla sanoa omalle äidilleen suoraan asiasta, niin vie ylimääräiset vaatteet keräykseen tai kysy vaikka turvakodista tms. ottavatko leluja ja vaatteita vastaan.
jos kerta sanominen ei mene perille. ELi surutta vaan kirppikselle tai lahjoitat eteenpäin jos jollekin kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisin vakuuttunut, että meillä on sama anoppi! Tässä ei tosiaan ole kysymys kiittämättömyydestä. Meille tulee kirpparilöytöjen lisäksi "kivoja" pahvilaatikoita miehen lapsuudesta 70-luvulta. Palapelejä yms krääsää, joita ei saa heittää pois. Huoh. Ja sitä tavaraa tulee yleensä jätesäkillinen kerrallaan. Meillä ei ole senttiäkään säilytystilaa tuhlattavaksi..
mutta sinänsä pahempana versiona. Kun esikoinen oli n.6 - 9 vuotta AINA kun anoppi tuli tai käytiin siellä, anoppi antoi tytölle kaikkea vanhaa krääsää mitä oli heittämässä pois tai siivonnut kaapeistaan. Ja tyttöhän halusi aina ottaa kaiken (nykyään ei onneksi enää). Sitten sellaista vanhaa, puolirikkinäistä romua oli joka paikassa, kun tytön huone oli jo ennestäänkin ihan täynnä lelua ja rojua. Pyysin sitten miestäni sanomaan äidilleen, että ei anna tavaraa kun se ei meillä todellakaan mihinkään mahdu. Kielsin myös ottamasta sieltä mitään mukaan, jos olivat tytön kanssa kahdestaan anoppilassa käymässä. Lopulta meni perille.
Nyt anoppi ostaa meidän 1,5 v pojalle tuttavaltaan, joka on himokutoja, kaikenlaisia villavaatteita. Ne ovat ihan ok ulkonäöltään ja tulisivat todella tarpeeseen, mutta kun ne ovat AINA liian pieniä! Anoppi ei kysy koskan kokoa, ja poikkeuksetta joudumme antamaan vaatteet takaisin kun ne eivät mahdu pojalle päälle. Viikonloppunakin anoppi antoi neljät villasukat talven varalle, mutta kaikissa niissä oli kantapää keskellä pojan jalkapohjaa. Ne oli 2-3 numeroa liian pieniä. Miksi se ei voi kysyä sitä kokoa, jos haluaa jotain ostaa?? Rahat menee ihan hukkaan siltä kuitenkin,kun vaatteet jää käyttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös yksinkertaisesti voi sanoa vain, että voi kiitos. Ja tehdä sitten vaatteille/tavaroille/nalleille jne. mitä haluaa - lahjoittaa vaikka eteenpäin.
Pitääkö tällaisesta asiasta tehdä iso ongelma? Jos antajalle tuo iloa ostaminen - varsinkin ekalle lapsenlapselleen - niin anna ostaa. Vaatteista voi aina sanoa, että "ei mahdu enää", ja leluista "juu, ovat säilössä".
Meillä ei mummeja ja vaareja ole ollenkaan. Muulta suvulta tulee sitten vaikka ja mitä - onneksi pääosin vain synttäriksi ja jouluksi. Kaikista kiitetään iloisena ja pikkuhiljaa sitten katsellaan, mitä jää ja mitä ei.
Halaus! Ymmärrän, että ärsyttää. Itselläni oli samanlainen äiti, kunnes nostin kissan pöydälle ja kerroin, että pyydetään mitä oikeasti tarvitsemme.
Kumma juttu, että lapsen elämä pitäisi täyttää liialla vaatteilla tai tavaralla. :( Rakkauttahan pieni tarvitsee.
on melekeen sama pulma..mutta vaatteet ja lelut ovat uusia kaupasta ostettuja..tavaraa vaan tulee joka kerta kun käy kylässä ja se käy viikottain..joskus useempana päivänä kun asuu ihan lähellä :/
Kertoo paljon myös antajasta se, että tavaraa on annettu "jätesäkissä". Jos tavara on oikeasti säästämisen arvoista, niin en minä itse ainakaan eikä kukaan muukaan minun suvussani ole niitä koskaan missään jätesäkeissä säilönyt vaan asianmukaisissa laatikoissa ja kääreissä.
mistä puhut. Meillä oli ihan samalaista kun anoppi ekan lapsenlapsen sai. Eka kertoja kun anoppi toi tavaraa niin se oli ihan ok ja kivaakin. Ostaa myös kaiken kirpparilta ja joskus harvoin jotain uutta jos saa tosi halvalla. Ja se on yleensä jotain pientä krääsää jolla ei tee yhtään mitään.
ASuttiin ja asutaan edelleen todella ahtaasti, kaappi tilaa on vähäsen. Molemmat mieheni kanssa tykätään mahdollisimman yksinkertaisesta sistuksesta ja tykätään että tavaraa ei ole paljon esillä.
Sanoin anopille suoraan että hukutaan tavaraan ja halutaan mielummin eroon tavarasta. Anoppi ei millään ymmärrä kun itse tykkää hamstrata, ihan sairaalloista hamstraamista. Ja kun halvallakin vielä saa.
Enää ei anoppi onneksi niin paljon kanna roinaa kun olen sanonut että laitan kiertoon jos ei niille paikkaa löydy. ja vaatteita olen palauttanut, sanonut nätisti ettei näille ole käyttöä.
Nykysin jos jotain anoppi tuo, joka on selvää krääsää ja rikkinäistä niin roskiin vaan. Ja paljon olen myös lahjoittanut eteenpäin, mm kirpputoreille.
Rohkeasti siis vain tavara ja vaate jätesäkkiin ja kiertoon. Jospa se anoppikin vähän rauhottuis kun aikaa menee.
Vaikeempi voi olla sitten kun lapsi on isompi ja jos anoppiin tulee ja haluaa kaiken säästää mitä saa. :/ Sitte sitä pulassa on.
Voi olla vaikea ymmärtää, miten ahdistavaa tuollainen yltiöpäinen "antaminen" on. Oikeastiko teistä olisi mukavaa, jos joku kantaisi pari jätesäkillistä per kuukausi jotain kulahtanutta kamaa teille? Ja sitten velvollisuudentunnosta/"kiitollisuudesta" koettaisitte pyöritellä sitä jossain jonkun säädyllisen ajan.
Luuletteko, että nämä tälläiset "antajat" itse ilahtuisivat, jos heille tekisi saman tempun eli kiertelisi kirppareilta ostamassa heille "ihan kivoja" vaatteita ja huonekaluja, vaan pikkasen rikkinäisi tuoleja ja lamppuja tai vaikkapa työkaluja, vaikka olisi tiedossa, että anoppi ja appi eivät työkaluja koskaan tarvitse?
Voin kertoa, että nämä "antajat" eivät todellakaan kiitollisuudesta ja onnesta pomppisi, jos saisivat tuollaisia vasta"lahjoja". Tuollainen yletön antaminen on kontrollinhalua. HE haluavat pukea lapsen, päättää millä leikitään jne. ja tuosta antamisella pyritään luomaan kiitollisuudenvelkaa ja sitä voidaan sitten sopivissa tilanteissa käyttää emotionaalisen kiristämisen välineenä. "Näin minua kohdellaan, vaikka NIIIIN paljon olen antanut".
Tuollainen antaminen, jos saaja on selvästi ilmaissut, ettei tuollaisia lahjoja halua tai tarvitse, on toisesta piittaamatonta vallankäyttöä ja ylikävelyä eikä mitään söpöä innostusta.
mutta muistaa kyllä joka kerta sanoa pojalle, että niin mielellään olisi ostanut toppapuvun, talvikengät jne., mutta kun Mirkku on kieltänyt. Hän nyt tuli tyhjin käsin...
Ja mies ihmettelee minulle, miksi olen niin ilkeä, että en anna äidin auttaa, kun rahasta on tiukkaa. Mutta kun se ostaa oman maun mukaan, ei minun.