Onko sinua yhtään hävettänyt synnytys?

ja homman kuvaan kuuluu, että siellä ollaan ns. römpsä levällään. Miten se vauva sieltä muuten tulisi???



Hetken nolotti kun ponnistusvaiheessa tuli vähän kakkaa, mutta siitäkään ei kauaa jaksanut välittää kun kätilöt sanoivat nähneensä kaikenlaista.

ja homman kuvaan kuuluu, että siellä ollaan ns. römpsä levällään. Miten se vauva sieltä muuten tulisi??? Hetken nolotti kun ponnistusvaiheessa tuli vähän kakkaa, mutta siitäkään ei kauaa jaksanut välittää kun kätilöt sanoivat nähneensä kaikenlaista.

Itselle se tietysti on erityinen tilanne, ahdistavakin, eikä tietenkään ole tavallista, että aikuinen paskoo tahtomattaan toisen nenän alle (tai tahallaankaan, tietysti ;)

Mutta hoitohekilökunnalle tuo on arkea ja sitä normaalia touhua. Kakka pyyhkäistään rutiinilla pois ja pimppa kuin pimppa on nähty eikä siinä tai jossain peräpukamissa ole suurempaa hohtoa. Alussa varmaan harjoittelevaa opiskelijaa jaksaa ihmetyttää tai kauhistuttaa, mutta aika äkkiä siihen tottuu.

Eiköhän se henkilökunta keskity siihen, että lapsi syntyy turvallisesti ja äidillä on niin miellyttävää kuin se on mahdollista.

muttei ole mikään pakko. Useimmat eivät ole.



Mikä vaan tekee oman olon paremmaksi, on hyvästä.

olin jo tuskien lamaannuttama, kätilö sanoi, että kokeile mennä kontallesi sängylle ponnistamaan ja minä menin. Siellä oli opiskelijapoika takana ja yhä tänä päivänä mu ahävettää ne näkymät sille pojalle. Itse koin asennon huonoksikin, mutta kiltisti tein niinkuin ehdotettiin. Onneksi mies huomasi, ettei asento ole hyvä ja sanoikin, että vaihda vaan parempaan asentoon ja niin tein. Synnytysjakkaralla lapsi lopulta tuli ulos ja on muuten mahtava kapistus

Mä en voinut kestää sitä noloutta kun kätilö + mies näki mun pillukarvat joita en sitte pystyny ajelemaan loppuajasta! Mies ei nähny niitä ikinä ja tuskin kätilötkää nykypäivänä liiemmin.

raskaana olo on. Se on jotenkin niin nöyryyttävää löntystellä sen mahan kanssa.

Ei hallitse itse omaa kroppaansa ja pahinta kaikessa on että kaikki vieraat ihmiset ovat niin lässyn lässyn massun massun. YÖK.

Siinä katoaa karskimmaltakin omanarvontunto täysin.

Lääkäri ja kätilöt näkivät pimpukkani!

No jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin luultavasti sadat tuhannet ovat nähneet sen...

Sun pimpukan on nähnyt sadattuhannet? Kiitos rehellisyydestä - harva näyttää pimpsaansa noin monelle.

Ja eihän niitä voi synnytyksessä pidättää. Lisäksi paskoin monta kertaa, kun ponnistusvaihe kesti 1,5 tuntia. Jossakin vaiheessa kätilön piti laittaa ikkuna auki.



Oltiin juuri oltu sukulaisen synttäreillä, ja siellä syöty ruoka ei ilmeisesti sopinut mulle.

Mies ei nähny niitä ikinä ja tuskin kätilötkää nykypäivänä liiemmin.

mää oon aina synnyttänyt karvojen kanssa...Todella outo kommentti..

ja mun mieheni on kyllä myös nähnyt ne, joka päivä....

Mies ei nähny niitä ikinä ja tuskin kätilötkää nykypäivänä liiemmin.

mää oon aina synnyttänyt karvojen kanssa...Todella outo kommentti.. ja mun mieheni on kyllä myös nähnyt ne, joka päivä....

Kuulin kun olen sairaalassa työssä, että valtaosa synnyttäjistä (ja odottajistakin) on siistinyt tai kokonaan poistanut karvansa.

Ja kieltämättä joku katetrin laitto nolotti, sen teki vielä joku opiskelija ja se kesti ja kesti...

Mutta ajattelin, että opiskelijaa jännittää ja nolottaa varmaan loppupeleissä enemmän kuin mua.



Itse sektiossa en hävennyt vaikka ilman housuja ollaankin. Sitä toivoi vain että kaikki menisi hyvin ja osaisivat hommansa.



Ehkä eniten häpesin rintojani, jotka eivät ole suuren kokonsa vuoksi mitkään kaikista terhakkaimmat. Kätilö toi lapsen rinnalle ja alkoi opastamaan imetystä, silloin ajattelin että kunpa voisin kokeilla tätä nyt vaan ihan issekseni ;)

[/quote]

Kuulin kun olen sairaalassa työssä, että valtaosa synnyttäjistä (ja odottajistakin) on siistinyt tai kokonaan poistanut karvansa.

[/quote]

Mä en ole missään raskauksissa yltänyt jalkoväliä sheivaamaan enää loppuaikana.

Harmi jos kätilöä ällöttää mun karvat (vaikka sehän on ihan luonnollista, että on häpykarvat!). Sääret mies on aina ajanut, että en määkään ihan peikko ole :)

ainoa mikä hävetti oli se kun laitettiin peräruiske ja sitten piti mennä vessaan.. onneksi olin lähes ainoa synnyttäjä sillä hetkellä, joten ei ollut ihan hirveästi jengiä kuuntelemassa oven takana.. Synnytyspöydällä ei enää pystynyt häpeilemään mitään kun toivoi vain lapsen syntyvän ja sen tuskan loppuvan. ja mähän olin vain yksi tuhansista synnyttäjistä joten tuskin muistivat mua enää seuraavassa työvuorossaan.