Onko sinua yhtään hävettänyt synnytys?

häpeämään kun pitäisi pökätä se mukula ulos. Voin taata että sattuu sillä mallilla ettet kerkee paljon häpeilemään.



Kasva nyt jo aikuiseksi.

En ole alapäänkarvoja ajanut, enkä kynsiä laittanut kun olen mennyt synnyttämään. Kukaan ei sielä välitä mun lakatuista kynsistä, ja on ne karvat olleet mun esiäideilläkin, kun ovat synnyttäneet, ja vieläpä ilman mitään kipulääkkeitä. Niille nostan hattua, ei ollut mitään äitiyslomaa niille keksitty. Olen varmaan ekat viikot ollut karmea näky synnytyksen jälkeen, mutta olen suonut sen itselleni. Kunnioitan itseäni naisena ja äitinä, olen kokenut että vain toisia miellyttääkseni en ala puunaamaan ulkonäköäni, kun maailman tärkein käärö on tullut perheemme elämään. Ehtii sitä nainen viellä meikkaamaa, ja huolehtimaan ulkonäistä, olen ottaut synnärillä "lomaa" ulkonäköpaineista ja keskittynyt vauvaan. Sitten kun se vauva on ollut jo viikkojen ikäinen, olen vasta peiliin katsonut ja alkanut esim. meikkaamaan.

synnytyksen aikana hävetti jälkeen päin. Lapsen isäkin sanoi, ettei tiennyt mun osaavan niin paljon erilaisia kirjosanoja..... :D Sitten mua hävetti, kun mies näki, kun laitettiin peräruiske. Mut ei muuta. Ei käyny ees mielessä, et oisin hävenny.



Paitsi sitte, kun piti imettää, niin ei mulla ollu tissejä, mistä vauva ois imeny, se hävetti...

Synnytys on luonnollinen tapahtuma, jossa kohtaat lapsesi.Muulla ei ole merkitystä.

kerralla hieman hävetti, kun omalla työpaikalla ollaan haarat levällään. Toisella kertaa olin jo ihan ok tilanteen kanssa.

laitettiin katetri, ja se meni väärään paikkaan (emättimeen) ja sitä ruvettiin sitten korjailemaan ovi käytävälle auki eikä mitään verhoa edessä. Oli pakko sanoa siinä kivuissaan, että pistäkää nyt perkele edes tuo ovi kiinni.

miten ihmeessä tällänen nolo voi tulla edes raskaaksi?

enkä tee sitä vieraiden ihmisten kanssa vaan oman miehen. Mutta en haluaisi että oma mies näkis mua synnyttämässä. Olen lukenut täältä av:lta, että paskakin voi lentää.. Nolottaa ajatus siitä että kätilö ja lääkäri ja opiskelijat näkisi kaiken, mutta ehkä vielä pahempi ajatus on että tutut ihmiset näkisi. En tarkoita pelkästään alastomuutta, vaan sitä, kuinka paljas, avuton ja eläimellinen nainen on synnytystilanteessa.

ap

siis ihan OIKEASTI noin estoinen tekosiveä ei-saa-katsoa-alapäähäni -tapaus?

REPS REPS REPESRIN!!! REPS REPS REPESRIN!!!

REPS REPS REPESRIN!!! REPS REPS REPESRIN!!!

REPS REPS REPESRIN!!! REPS REPS REPESRIN!!!

REPS REPS REPESRIN!!! REPS REPS REPESRIN!!!

Mutta istukka ei irronnut ja piti sitten leikkaus salissa kavuta haarat levällään siihen leikkauspöydälle, ku napanuora ym. Roikkui alapäästä, siinä sitte salillinen hoitohenkilökuntaa tuijotteli kirkkaassa valaistuksessa ja suunnitteli mistä aloittavat.. Ei sinänsä hävettänyt mutta tuntui inhottavalta ja avuttomalta.

Onko sinua yhtään hävettänyt synnytys? Minua hävettää ajatus siitä että vieraat ihmiset näkevät pimpsan ja ihan kaikki! Voiko nöyryyttävämpää tilannetta ollakaan?

mutta en sitä miettinyt yhtään. Suostuin jopa siihen, että nuori kandipoika seurasi synnytystä, oli ihan sama -fiilis. Se tosin vähän nolotti, kun kakkaa tuli ulos, se haju lähinnä kun tajusin siinä ponnistuksen kipujen välillä että ei hitto oikeasti nyt mä kakkasin tohon pöydälle, jes.

Hävetti kun mies pyörtyi synnytyssalissa ja jouduttiin virvoittelee hereille.

Onneksi olin käyny kosmetologilla pari viikkoa ennen synnytystä poistattaas karvat kainaloista alaspäin kaikki. Eihän siellä kai kylläkään ole tarkoituskaan olla mitenkään täydellinen;

Mulla oli ihan hirveä synnytyspelko ja yksi pelon syistä oli juuri toi, että oon aika häveliäs - ei todellakaan kiinnostanut olla tuollaisessa tilanteessa viereiden ihmisten pällisteltävänä. Siitä syystä (siis voimakas pelko) mulle oli varattu suunniteltu sektio. No, vauvapa päätti lähteä tulemaan päivää ennen sovittua sektiota ja synnytys eteni niin nopeasti, että päätin kuitenkin yrittää alateitse (olisin saanut sektionkin, kun se oli jo sovittu). Voin kertoa, että siinä tilanteessa ei todellakaan kiinnostanut pätkän vertaa kuka näki ja mitä - miehelle olin jo toki vannottanut aiemmin, että alapäähän ei saa kurkkia, jos alatiesynnytykseen joudutaan :D Se on todella sellainen tilanne, että täytyy todella keskittyä vain itse synnyttämiseen ja siitä selviämiseen, ei siinä häveliäisyydelle jää yhtään ajatusta, vaikka itsekin niin luulin...

niin luonnollinen prosessi kokonaisuudessaan.



Itselläni raskausaikana ei hävettänyt lainkaan peräpukamat, eikä virtsankarkailu. Ei siis ollut lainkaan noloa käydä ostamassa peräpukamavoidetta apteekista, tai käydä näyttämässä niitä lääkärille (kun ne tosiaan elämäni ensimmäisen kerran sain, enkä tiennyt, ovatko ihan normaalin kokoiset vai ei, omasta mielestä kun tuntui jotenkin luonnottoman isoilta), taikka ostaa kaupasta aina Tenaa.



Ainoa, mitä ne rajoittivat, oli suuseksi. Sitä en halunnut vastaanottaa pukamien ja virtsankarkailun vuoksi, mutta senkin kerroin ihan avoimesti miehelleni (joka oli tottunut siihen, että sitä saa joka kerta antaa, pitää siis siitä todella paljon, kuin myös... ;)). Miehenihän tosin sanoi, ettei se häntä häiritse ;), mutta minua häiritsi jo pelkkä ajatus, joten minun kohdaltani suuseksi jäi siksi aikaa pois, kun raskaus oli takana ja oli taas toipunut synnytyksestä.



Synnytyksissä ei mitää noloa, vaan kaikki täysin luonnollista. En edes keksi, mikä asia siinä voisi olla noloa...???

Ja kyllä mieheni on aina tarkasti katsonut siellä ihan alapäässä siinä kohtaa, kun lapsen päälaki on tullut näkyviin, ja ihan loppuun asti. Tietenkin hän on halunnut nähdä oman lastensa syntymät, ja yhden kerran malttoi jopa videokuvata sen, sillä olin toivonut sitä (jokaisella kerralla), sillä itsekin halusin nähdä lasteni syntymän.



Ja ihan olen synnytystekin jälkeen näyttänyt miehelleni heti, miltä se alapää näyttää ja toipuu. En sillä, että "hei tule nyt katsomaan", vaan koska itse olen halunnut nähdä sen heti peilillä ja seurannut sen toipumista välillä, niin on se miehenikin halunnut sen nähdä. Onhan se oikeasti ihmeellistä, miten paljon sen naisen alapää voi muuttua synnytyksen vuoksi, ja miten se kaikesta puolimatta palautuu sitten takaisin ennalleen.





HUOM!

Ja minä olen kyllä niin häveliäs ihminen, etten kuunaan päivänä saunoisi miesten kanssa samaan aikaan, eikä mieheni toisten naisten (kun meitä sellaisia täällä palstalla aina aika ajoin ihmetellään ja arvostellaan, miten estyneitä olemme, kun emme voi yhdessä saunoa. Sitä minä EN koe luontevaksi!!!)

niin luonnollinen prosessi kokonaisuudessaan. Itselläni raskausaikana ei hävettänyt lainkaan peräpukamat, eikä virtsankarkailu. Ei siis ollut lainkaan noloa käydä ostamassa peräpukamavoidetta apteekista, tai käydä näyttämässä niitä lääkärille (kun ne tosiaan elämäni ensimmäisen kerran sain, enkä tiennyt, ovatko ihan normaalin kokoiset vai ei, omasta mielestä kun tuntui jotenkin luonnottoman isoilta), taikka ostaa kaupasta aina Tenaa. Ainoa, mitä ne rajoittivat, oli suuseksi. Sitä en halunnut vastaanottaa pukamien ja virtsankarkailun vuoksi, mutta senkin kerroin ihan avoimesti miehelleni (joka oli tottunut siihen, että sitä saa joka kerta antaa, pitää siis siitä todella paljon, kuin myös... ;)). Miehenihän tosin sanoi, ettei se häntä häiritse ;), mutta minua häiritsi jo pelkkä ajatus, joten minun kohdaltani suuseksi jäi siksi aikaa pois, kun raskaus oli takana ja oli taas toipunut synnytyksestä. Synnytyksissä ei mitää noloa, vaan kaikki täysin luonnollista. En edes keksi, mikä asia siinä voisi olla noloa...??? Ja kyllä mieheni on aina tarkasti katsonut siellä ihan alapäässä siinä kohtaa, kun lapsen päälaki on tullut näkyviin, ja ihan loppuun asti. Tietenkin hän on halunnut nähdä oman lastensa syntymät, ja yhden kerran malttoi jopa videokuvata sen, sillä olin toivonut sitä (jokaisella kerralla), sillä itsekin halusin nähdä lasteni syntymän. Ja ihan olen synnytystekin jälkeen näyttänyt miehelleni heti, miltä se alapää näyttää ja toipuu. En sillä, että "hei tule nyt katsomaan", vaan koska itse olen halunnut nähdä sen heti peilillä ja seurannut sen toipumista välillä, niin on se miehenikin halunnut sen nähdä. Onhan se oikeasti ihmeellistä, miten paljon sen naisen alapää voi muuttua synnytyksen vuoksi, ja miten se kaikesta puolimatta palautuu sitten takaisin ennalleen. HUOM! Ja minä olen kyllä niin häveliäs ihminen, etten kuunaan päivänä saunoisi miesten kanssa samaan aikaan, eikä mieheni toisten naisten (kun meitä sellaisia täällä palstalla aina aika ajoin ihmetellään ja arvostellaan, miten estyneitä olemme, kun emme voi yhdessä saunoa. Sitä minä EN koe luontevaksi!!!)

Olemme niin erilaisia kun en osaa ollenkaan nolostella esim. vaikka siellä yhteissaunoissakaan. Vartalo on mitä on 3 synnytyksen jälkeen suonikohjuineen ym. Pissankarkailuun oli jo ennakkoon jumppattu geishakuulia käyttäen ja se jumppa jatkuu vieläkin.

Koska olen aina nk posliini niin synnytyksiin tai neuvolalekuriin ei ole koskaan tarvinnut miettiä karvojeni olemusta. Synnytyksen jälkeen (nyt viimeeksi) kätilö sai maitosuihkeen naamalleen ja se oli kai kaikkein noloin asia.

Itse käskin mieheni kaikissa kolmessa synnytyksessä ponnistusvaiheen ajaksi ulos. Tuntui vain mukavammalta ponnistaa kaikessa rauhassa, vain kätilö siinä tukena.

Miehestä se oli ihan OK. Heti kun lapsi oli nostettu vatsalle, kätilö kävi huikkaamassa miehen takaisin sisään.

Kyllä synnytystilanteessa saa toimia niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Vaikka "kaikki" ottaisivat miehensä mukaan videokameran kanssa alapäätä kuvaamaan, ei sinun silti tarvitse tehdä niin. Eikä opiskelijoita ole pakko päästää katsomaan, vaikka sitä ehdotettaisiinkin. Voit olla kätilön kanssa kahden, ja se ammattiryhmä jos joku on jo nähnyt ihan kaiken, eikä mitään nolosteltavaa tosiaankaan heidän kanssaan voi olla.

miten ihmeessä tällänen nolo voi tulla edes raskaaksi?

enkä tee sitä vieraiden ihmisten kanssa vaan oman miehen. Mutta en haluaisi että oma mies näkis mua synnyttämässä. Olen lukenut täältä av:lta, että paskakin voi lentää.. Nolottaa ajatus siitä että kätilö ja lääkäri ja opiskelijat näkisi kaiken, mutta ehkä vielä pahempi ajatus on että tutut ihmiset näkisi. En tarkoita pelkästään alastomuutta, vaan sitä, kuinka paljas, avuton ja eläimellinen nainen on synnytystilanteessa. ap

Toivottavasti eivät muistele mun pimppiä pahalla TYKSissä ja Salon sairaalassa :(

Mutta onneksi tuo olo oli vain yksi hetki koko synnytyksen aikana, kun tajusin, että ihmiset ympärilläni eivät olleet millään tavalla kiinnostuneita minusta, eikä esimerkiksi ole mitään väliä, että paljonko minuun sattuu, kunhan vauva saadaan revittyä ulos ilman leikkausta. Minulla oli kuitenkin tuuria sen verran, että asiat etenivät pikku hiljaa eteenpäin, eikä tilanteeseen pitänyt puuttua lopulta missään vaiheessa.

Näitä juttuja kuunnellessa tulee sellainen olo, että sillä synnyttäjällä ei todellakaan ole mitään väliä tai arvoa. Ei ole mitään väliä kuinka paljon tulevaan äitiin sattuu, kuinka pahat traumat hänelle jää tai kuinka pahasti hän repeää. Miten ihmeessä voi olla näin?

Miten ihmeessä esimerkiksi tikkaus voidaan tehdä ihan miten sattuu ja alapää näyttää jälkeenpäin rusinan ja rinkelin sekoitukselta? Kyseinen osa ruumista on jokaiselle naiselle tärkeä ja mielestäni sitä pitäisi kohdella hieman kunnioittavammin.

Totta kai se vauvan turvallisuus on tärkein, sitä ei nyt kukaan lähde kiistämään. Mutta olen aivan varma, että äidin hyvinvointia voitaisiin parantaa jos vain oikeasti haluttaisiin.

Olen itse saanut kolme lasta eikä kertaakaan ole ollut sellainen olo, ettei vartaloani tai toiveitani tai minua ihmisenä olisi kunnioitettu. Päinvastoin. Minusta on aina tuntunut turvalliselta olla kokeneen kätilön hoivissa. Olen juuri se, joka ei ole halunnut miehensä olevan koko synnytyksen ajan mukana. Avautumisvaiheessa miehestä on ollut seuraa, mutta ponnistaa olen halunnut kätilön kanssa kahden, ja tätä toivomustani on aina kunnioitettu.

Näitä juttuja kuunnellessa tulee sellainen olo, että sillä synnyttäjällä ei todellakaan ole mitään väliä tai arvoa. Ei ole mitään väliä kuinka paljon tulevaan äitiin sattuu, kuinka pahat traumat hänelle jää tai kuinka pahasti hän repeää. Miten ihmeessä voi olla näin? Miten ihmeessä esimerkiksi tikkaus voidaan tehdä ihan miten sattuu ja alapää näyttää jälkeenpäin rusinan ja rinkelin sekoitukselta? Kyseinen osa ruumista on jokaiselle naiselle tärkeä ja mielestäni sitä pitäisi kohdella hieman kunnioittavammin. Totta kai se vauvan turvallisuus on tärkein, sitä ei nyt kukaan lähde kiistämään. Mutta olen aivan varma, että äidin hyvinvointia voitaisiin parantaa jos vain oikeasti haluttaisiin.

Siinä vaiheessa kun sä synnytät niin et ajattele tollasia. Aika pinnallinen saisi olla tai jotenkin todella häpeää itseään, miten ihmeessä tällänen nolo voi tulla edes raskaaksi?

Miksi synnyttäjäkin ei voisi olla hieman kaunistautunut ja huoliteltu. Kosmetologit nykyisin kuulemma "puunaavat" odottavia äitejä yllättävän paljon.