Isovanhemmat eivät ota hoitoon kahta lasta

En aio minäkään hoitaa lapsenlapsia, kun aika tulee.

Olen 60v. niin mun nuorin poika on 21v.

Esikoisella kehitysvamma, joten vanhana aion olla itsekäs.

Vanhat ihmiset eivät jaksa ja halua hoitaa pieniä energisiä ihmisiä.

Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa ja jos menen töihin, niin kuka hoitaa koululaisten loma-ajat lapsia?

Kun tukiverkot puuttuu, niin eipä sitä paljon jaksa enään vanhana toisten lapsia hoidella, kun on itse jo väsähtänyt.

Itse olin kyllä kaikki lomat mummulla ja useat viikonloput myös. Usein oltiin siellä serkkujen kanssa yhdessä. Että sieltä on perua ajatus, että iso vanhemmat olivat vuorostaan edes joskus käytettävissä. Tosin en lapsia antaisi kuin viikonlopuksi.

kun synnyin ja äidin puolelta oli vain mummu hengissä, mutta hän oli niin sairas, että ei voinut minua hoitaa.

Ehkä siksi olen oppinut ajattelemaan, että meidän täytyy miehen kanssa miettiä omat voimavaramme ja suunnitella elämä sen mukaan. Ihan sama asia lapsimäärässä kuin esim. asuntolainassakin. Emme ole ottaneet liian suurta lainaa ajatuksella, että jos meille huonosti käy niin kaipa sen joku maksaa.

Itse olin kyllä kaikki lomat mummulla ja useat viikonloput myös. Usein oltiin siellä serkkujen kanssa yhdessä. Että sieltä on perua ajatus, että iso vanhemmat olivat vuorostaan edes joskus käytettävissä. Tosin en lapsia antaisi kuin viikonlopuksi.

vain lastemme isoäidit elossa. He ovat ihan vireitä, mutta kuitenkin jo 7-kymppisiä molemmat. Ei puhettakaan, että jättäisimme kaikki kolme yhdelle mummolle yökylään. Siispä olemma ratkaisseet asian niin, että n. kerran vuodessa molemmat mummot tulevat meille kotiin hoitamaan lapsia ja me miehen kanssa pidämme silloin sen 1-2 vrk mittaisen kahdenkeskisen loman.



Onnistuisiko a.p. teilläkin paremmin niin päin, että lapset eivät reissaa mummolaan, vaan isovanhemmat teille? Ja tarvittaessa vaikka kolmas, esim. sisko mukaan. Eiköhän 3 aikuista jo 2 lasta sitten hanskaa yhden illan ja yön.

Olen itse lapseton sinkku, joka tykkää kovasti lapsista ja viettäisin mielelläni aikaa kavereiden lasten kanssa. Olisin onnellinen, jos joskus saisin hoitaa kaverin lasta! Ehdottakaa siis reippaasti kavereillenne, josko lapsenne voisivat tulla hoitoon. Ainahan voi vastata, että tällä kertaa ei sovi, jos ajankohta on huono.

Minä autan appivanhempia; leikkaan nurmikkoa, poimin marjoja, autoin päivittäin anopin äitiäkin ennen kuin kuoli syöpään, vain pari viimeistä viikkoa hän oli sairaalassa.



Kyllä minä kehtaan odottaa että he taas (50-60v:t) ottavat kerran tai kaksi vuodessa lapsemme yhdeksi yöksi. Toki lapset ovat olleet ensimmäisen yönsä yli yksi ja toinen yli kaksivuotiaana. Kertaakaan ei ole baariin lähdetty (eikä siinä mitään vaikka joku menisikin), on vain nukuttu allergisten ja astmaisten lasten kerryttämiä unirästejä, syöty hyvin ja juteltu rauhassa ja sekstattu ilman pelkoa siitä että joku hipsii sängynviereen.



Toivottavasti voin/jaksan omille lapsillenikin aikoinaan tällaisen henkireijän suoda. Silloin on tietysti eri asia jos isovanhempi asuu yksin, silloin on raskaampi hoitaa useampaa.

lastensa lapsille, sillä ovat jo omansa huolehtineet.

Onko se vanhempien vapaa-aika sitten niin tärkeää vai miksei lapset voi olla siinä mukana ja toimitaan lasten ehdoilla.

Niin väärin! Meitä ei ikinä autettu lasten hoidossa. Anoppi sanoi just noin; olen omani jo hoitanu. Tosin mies muistaa, että olivat kaikki kesät ja muut lomat omilla isovanhemmillaan hoidossa, joten varsinaista paskaa. No, siinähän kitisee nyt kun lapset jo isoja eikä niitä mummi kiinnosta ollenkaan ja jäänyt ventovieraaksi.

Jokainen tavallaan. Minä taas autan naapureitain jos vain apua tarvitsevat. Ja ihan vain siksi, että on kiva auttaa. En pane paperille ylös, kuka on minulle palveluksen velkaa. Saatan ihan hyvin ottaa naapurin vanhuksen kyytiini kun menen kauppaan. En silti odota, että hänen pitää sitten ensi vuonna maksaa tämä takaisin jollain palveluksella.

Eli jos isovanhemmat sairastuvat, eivätkä kykene enää hoitamaan lapsiasi, lopetat heidän auttamisen. Niinpä.

Minä autan appivanhempia; leikkaan nurmikkoa, poimin marjoja, autoin päivittäin anopin äitiäkin ennen kuin kuoli syöpään, vain pari viimeistä viikkoa hän oli sairaalassa.

Kyllä minä kehtaan odottaa että he taas (50-60v:t) ottavat kerran tai kaksi vuodessa lapsemme yhdeksi yöksi. Toki lapset ovat olleet ensimmäisen yönsä yli yksi ja toinen yli kaksivuotiaana. Kertaakaan ei ole baariin lähdetty (eikä siinä mitään vaikka joku menisikin), on vain nukuttu allergisten ja astmaisten lasten kerryttämiä unirästejä, syöty hyvin ja juteltu rauhassa ja sekstattu ilman pelkoa siitä että joku hipsii sängynviereen.

Toivottavasti voin/jaksan omille lapsillenikin aikoinaan tällaisen henkireijän suoda. Silloin on tietysti eri asia jos isovanhempi asuu yksin, silloin on raskaampi hoitaa useampaa.

lapsenlapsiaan ja silti ei lapsenlapset aikuisina heitä muista.

Käykö muuten miehesi isovanhempiensa luona ja pitääkö heistä huolta, koska he ovat hoitaneet miestäsi? Miehesihän pitäisi auttaa nyt isovanhempiaan todella paljon, koska he ovat hoitaneet miestäsi ja heillä pitäisi näin ollen olla todella lämpimät välit.

Ja jos isovanhemmat ei kykene hoitamaan lapsiasi niin et halua mitään välelä isovanhempien ja lapsenlapsien välille sitten?

Aika raakaa peliä joillain äideillä. Ei ihme, että naapurin eläkeläinen hoitaa jaksamisen rajoilla lapsenlapsiaan. Sanoo, että pakko on hoitaa kun miniä ei muuten antaisi nähdä lapsenlapsia koskaan jos hän ei katso hoida niitä joka viikonloppu.

lastensa lapsille, sillä ovat jo omansa huolehtineet.

Onko se vanhempien vapaa-aika sitten niin tärkeää vai miksei lapset voi olla siinä mukana ja toimitaan lasten ehdoilla.

Niin väärin! Meitä ei ikinä autettu lasten hoidossa. Anoppi sanoi just noin; olen omani jo hoitanu. Tosin mies muistaa, että olivat kaikki kesät ja muut lomat omilla isovanhemmillaan hoidossa, joten varsinaista paskaa. No, siinähän kitisee nyt kun lapset jo isoja eikä niitä mummi kiinnosta ollenkaan ja jäänyt ventovieraaksi.

voivoi

auttaa!

Mun mies on hoitanu mumminsa muutot ja ravaa toiselle puolelle Suomea jatkuvasti auttamassa, kun niiden ahkerat omat jälkeläiset on niin uupuneita, ettei persettä sohvalta saa. Minäkin omaa mummiani autoin viimeiseen hengen vetoon asti, kun ihana äitini ei työkiireiltään ehtiny.

että teet minusta lyhyen kirjoituksen jälkeen analyysin, onneksi itse siis kuitenkin olet parempi ihminen. ;)

Minusta on solidaarista että autetaan puolin ja toisin, en itse pyytäisi apua ihmiseltä, jota en ole suostunut auttamaan tämän pyytäessä apua. Tämä on vain minun mielipiteeni. Miksi täällä kaikki on näin vihaisia!?!?

Jokainen tavallaan. Minä taas autan naapureitain jos vain apua tarvitsevat. Ja ihan vain siksi, että on kiva auttaa. En pane paperille ylös, kuka on minulle palveluksen velkaa. Saatan ihan hyvin ottaa naapurin vanhuksen kyytiini kun menen kauppaan. En silti odota, että hänen pitää sitten ensi vuonna maksaa tämä takaisin jollain palveluksella. Eli jos isovanhemmat sairastuvat, eivätkä kykene enää hoitamaan lapsiasi, lopetat heidän auttamisen. Niinpä.

Minä autan appivanhempia; leikkaan nurmikkoa, poimin marjoja, autoin päivittäin anopin äitiäkin ennen kuin kuoli syöpään, vain pari viimeistä viikkoa hän oli sairaalassa. Kyllä minä kehtaan odottaa että he taas (50-60v:t) ottavat kerran tai kaksi vuodessa lapsemme yhdeksi yöksi. Toki lapset ovat olleet ensimmäisen yönsä yli yksi ja toinen yli kaksivuotiaana. Kertaakaan ei ole baariin lähdetty (eikä siinä mitään vaikka joku menisikin), on vain nukuttu allergisten ja astmaisten lasten kerryttämiä unirästejä, syöty hyvin ja juteltu rauhassa ja sekstattu ilman pelkoa siitä että joku hipsii sängynviereen. Toivottavasti voin/jaksan omille lapsillenikin aikoinaan tällaisen henkireijän suoda. Silloin on tietysti eri asia jos isovanhempi asuu yksin, silloin on raskaampi hoitaa useampaa.

että teet minusta lyhyen kirjoituksen jälkeen analyysin, onneksi itse siis kuitenkin olet parempi ihminen. ;)

Minusta on solidaarista että autetaan puolin ja toisin, en itse pyytäisi apua ihmiseltä, jota en ole suostunut auttamaan tämän pyytäessä apua. Tämä on vain minun mielipiteeni. Miksi täällä kaikki on näin vihaisia!?!?

Jokainen tavallaan. Minä taas autan naapureitain jos vain apua tarvitsevat. Ja ihan vain siksi, että on kiva auttaa. En pane paperille ylös, kuka on minulle palveluksen velkaa. Saatan ihan hyvin ottaa naapurin vanhuksen kyytiini kun menen kauppaan. En silti odota, että hänen pitää sitten ensi vuonna maksaa tämä takaisin jollain palveluksella. Eli jos isovanhemmat sairastuvat, eivätkä kykene enää hoitamaan lapsiasi, lopetat heidän auttamisen. Niinpä.

Minä autan appivanhempia; leikkaan nurmikkoa, poimin marjoja, autoin päivittäin anopin äitiäkin ennen kuin kuoli syöpään, vain pari viimeistä viikkoa hän oli sairaalassa. Kyllä minä kehtaan odottaa että he taas (50-60v:t) ottavat kerran tai kaksi vuodessa lapsemme yhdeksi yöksi. Toki lapset ovat olleet ensimmäisen yönsä yli yksi ja toinen yli kaksivuotiaana. Kertaakaan ei ole baariin lähdetty (eikä siinä mitään vaikka joku menisikin), on vain nukuttu allergisten ja astmaisten lasten kerryttämiä unirästejä, syöty hyvin ja juteltu rauhassa ja sekstattu ilman pelkoa siitä että joku hipsii sängynviereen. Toivottavasti voin/jaksan omille lapsillenikin aikoinaan tällaisen henkireijän suoda. Silloin on tietysti eri asia jos isovanhempi asuu yksin, silloin on raskaampi hoitaa useampaa.

Tämän kirjoittajan kanssa olen samoilla linjoilla. Ihmeen vihaisia vastauksia, ja aivan kuin minäkin haluaisin pakottaa isovanhemmat katsomaan lapsiemme perään joka viikko, tuntuvat jotkut ajattelevan. Pointti oli se, että 3v sitten YKSI lapsi oli erittäin toivottu hoitoon, oikein kyseltiin monesti, että milloin voisi tulla. Nyt kun on kaksi, ei kysellä enää ollenkaan, mikä etenkin kuopuksen puolesta harmittaa. ETenkin, kun joskus aikanaan lupailtiin tällaista reissua, lapset eivät onneksi muista enää. Mukava olisi lasten kannalta joskus päästä tällaiselle "retkelle". Mutta ehkä ikä sitten alkaa painaa. Täytyy ajatella niin, että 3 vuotta voi jo muuttaa asioita, ja entiseen ei olekaan paluuta. Ja olla tyytyväinen kaikenlaiseen muuhun lastenhoitoapuun, jota kuitenkin on saatu heiltä.

ap

Aina pitää yksin pärjtä ja marttyyrinkruunua kiilloittaa. JA omia lapsia en sitten ainakaan auta kun ei kukaan auttanut minuakaan! Huh huh!



Meillä lähtökohtaisesti on itsestäänselvää että isovanhemmat ovat apuna arjessa. Toki asia voisi muuttua jos heitä käyttäisi hoitoautomaatteita, mutta ainakin toistaiseksi molemmilta suunnilta tulee valitusta siitä etteivät pääse tarpeeksi auttamaan. Ja molemmat osaavat kyllä sanoa jos ei sovi tai jaksa (todistetusti).



Meillä lapset (3 ja 5 v) ovat yleensä noin 4 kertaa vuodessa mummulassa niin että mummu hakee lapset esim keskiviikkona ja me menemme perjantaina tai lauantai aamuna perässä. Näille illoille/öille meillä ei ole yleensä edes mitään ohjelmaa arki-iltoja kun ovat. Leffassa saatetaan käydä. Hoito on siis isovanhempien aloitteesta ja lasten toiveesta. Anoppi on kyllä todella hyvässä kunnossa ja varmasti jaksaa. Lapsille voi olla todella vaikea paikka jos/kun myöhemmin ei enää niin paljon jaksakkaan.



Mun äiti asuu lähellä ja antaa enemmän tätä perinteistä meidän tarpeista lähtevää lastenhoitoapua. Hoitaa esim sairasta lasta jos mulla on koulussa jotain missä olisi syytä olla oikeasti paikalla tai tulee meille hoitamaan kun on vanhempainillat molempien lasten tarharyhmillä luonnollisesti samaan aikaan. 1-2 kertaa vuodessa on lasten kanssa kun mennään miehen kanssa ihan juhlimaan (kaverin synttärit, vuosijuhlat, hääpäivä jne)



Tietenkään ei isovanhemmilla ole velvollisuutta lapsensapsia hoitaa, mutta todellisuudessa suurinosa haluaa ja ymmärrän hyvin että niitä joilla eivät halua harmittaa. Turvaverkon puuttuminen luo epävarmuutta. Lisäksi varmasti myös lapsi miettii miksi omat isovanhemmat eivät ole samalla lailla elämässä mukana kuin muilla. Esim tarhassa mummut ovat tärkeitä ja sitä reissua voidaan hehkuttaa muille monta viikkoa sekä ennen että jälkeen reissun.



Itse todella toivon että jos saan joskus lapsenlapsia olen vielä semmoisessa kunnossa että voin ottaa lapsia yökylään ja olla mukana myös ihan arjessakin.

Ei ole kyse kostamisesta, vaan ihan siitä ettei vaan jaksa hoitaa niitä lapsenlapsia, kun ei ole itsekkään saanut apua.

Mä puristan kaikki mehut itsestäni nyt, niin en puhtaasti taida enään vanhana hoitaa niitä lapsenlapsia.

Voimat on jo mennyt.

Ei ole kyse kostamisesta, vaan ihan siitä ettei vaan jaksa hoitaa niitä lapsenlapsia, kun ei ole itsekkään saanut apua.

Mä puristan kaikki mehut itsestäni nyt, niin en puhtaasti taida enään vanhana hoitaa niitä lapsenlapsia.

Voimat on jo mennyt.

Mitä järkeä on menettää voimansa ja ehkäpä vielä masentua? Eikö kannattaisi hakea apua jo ajoissa? Vaikkapa isovanhemmilta, jos mahdollista ;) ? Niin jaksaisit paremmin vanhana hoitaa lapsenlapsiasikin.

Ei ole kyse kostamisesta, vaan ihan siitä ettei vaan jaksa hoitaa niitä lapsenlapsia, kun ei ole itsekkään saanut apua.

Mä puristan kaikki mehut itsestäni nyt, niin en puhtaasti taida enään vanhana hoitaa niitä lapsenlapsia.

Voimat on jo mennyt.

Eli isovanhemmat eivät ole auttaneet ollenkaan ja tästä syystä olen sanonut omilleni, että autan niin paljon, kun vaan ikinä kehtaatte pyytää, ettei arki kävisi niin raskaaksi kuin meillä oli. Odotan lapsenlapsia ja aina voivat tulla luokseni hoitoon.

Ei ole kyse kostamisesta, vaan ihan siitä ettei vaan jaksa hoitaa niitä lapsenlapsia, kun ei ole itsekkään saanut apua.

Mä puristan kaikki mehut itsestäni nyt, niin en puhtaasti taida enään vanhana hoitaa niitä lapsenlapsia.

Voimat on jo mennyt.

tarvitsisit apua nyt? siis että et vetäisi itseäsi loppuun? Montako lasta sinulla on?

Jos oma jaksaminen on niin lopussa, että tuntuu ettei vuosienkaan? päästä voisi mitenkään jaksaa hoitaa pientä lasta yhtään, niin tarvitset todella apua arkeesi.

Tottakai isovanhempi voi olla siinä kunnossa ettei yksinkertaisesti jaksa hoitaa. Silloin tilanne on hieman eri. Esim ei minulle tule mieleenkään ihmetellä miksei lasteni isomummu tarjoa apua. Siinä vaiheessa ollaan avun suhteen siellä saamapuolella :) Niin voi tietysti käydä minullekkin vaikka kuinka haluaisinkin auttaa.

Voi mikä katkeruus täällä paistaa läpi sädekehänsä kiillottelijoilla!



Miten ihmiset voikaan olla noi kateellisen katkeria.

Kaikkeen tottuu. Meillä on lapset nyt 6- ja 3-vuotiaat eivätkä ole kertaakaan oleet isovanhemmilla yöhoidossa. Kaksi kertaa illalla muutaman tunnin on oma äitini katsonut lasten perään.

Nuorimmaisen olleessa vauva olin kovastikin kateellinen ja katkera ap:n kaltaisille ihmisille, joiden lapsi on kuitenkin joskus ollut yökylässä isovanhemmilla. Vihainen olin niille, jotka kehtasivat rutkuttaa, jos joku tietty viikonlopu ei käynyt mummolle, vaikka periaatteessa kuitenkin saivat alspensa sinne hoitoon silloin tällöin.

Enää ei tunnu oikein missään. Oma äitini hoitaa veljeni lasta aika usein ja sen jos minkä luulisi aiheuttavan katkeruutta. ;)

Kukaan tuttava tai mikään toinen lapsiperhe ei ole koskaan tarjoutunut ottamaan lapsia yökylään, vaikka me olemme heidän lapsiaan pyytäneet.



Kaikkeen kuitenkin tottuu. Nyt meillä on miehen kanssa omat vapaaillat ja omat menot, reissut ja hotelliviikonloput tehdään koko perheellä jne. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan on pari tuntia kahdenkeskistä aikaa, silläkin pärjää. (Ei siis ole tarvetta olla yhdessä humalassa.)