Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hirmuisen paha mieli. Riita äidin kanssa. :(
17.08.2011 |
Äiti oli meillä kylässä ja otti tuohon pihaleikkipaikalle meidän pojan (erityislapsi, jota ei voi hetkeksikään jättää valvomatta). Kaikki meni ihan ok, kunnes meidän esikoiselle sattui haaveri. Hän parkui sylissäni täyttä päätä ja samaan aikaan meidän taapero karkasi. Huusin taaperoa takaisin ja tiesin, että hän olisi tullut, sillä niin hän tekee aina. Taapero alkoi parkua kiukusta, niin kuin alkaa aina, kun jää kiinni "pahanteosta". Äitini jätti erityislapsen yksin selkänsä taakse ja lähti lohduttamaan taaperoa. Minä kielsin sekaantumasta, mutta äiti ei totellut, vaan meni. Sitten taapero meni ihan sekaisin siitä, mihin hänen piti mennä. Käskin äitini pois, mutta hän ei vieläkään suostunut jättämään tilannetta.
Lopulta jouduin tiuskahtamaan äidilleni ihan kunnolla, että jätä nyt se lapsi siihen ja mene katsomaan X:n perään. Äiti meni, mutta selkeästi loukkantui, eikä puhunut minulle vierailun aikana enää mitään. Lyhyet heit vaan lähtiessä.
Taapero parkui kiukkuaan normaalia pitempään, koska häntä oli asiassa häiritty, mutta tuli lopulta luokseni.
Tiedän, että äitini silmissä käytökseni taaperoa kohtaan vaikutti julmalta. Mutta lapsi olisi tullut kiukustaan huolimatta heti minun luokseni, jos äitini ei olisi sekaantunut. Eikä kiukku olisi edes kestänyt pitkään, kun olisi jo päässyt minun syliini.
Minulla taas on hurjan paha mieli siitä, että meille tuli riita. Ja toisekseen siitä, että en voi näköjään sittenkään luottaa äitiini lapsenvahtina. Heti, kun taapero vähän parkaisi, äiti jätti hommansa ja erityislapsi jäi täysin valvomatta. Juuri tuollaiset tilanteet lapsi käyttää normaalisti hyväkseen ja karkaa ties minne. Taivaan kiitos hänellä nyt oli niin hyvä leikki kesken, ettei huomannut tilaisuuttaan.
Oli pakko kertoa tämä johonkin, vaikka tiedänkin, että tällä tulee vain paskaa niskaan. Ja suunnilleen lastensuojeluilmoituksia siitä, että taaperon käsketään palata karkuteiltään eikä mennä itse perään pussaten ja halaten.
Ja vielä korostan, että olin itse kiinni itkevässä esikoisessa, joten lähteä en voinutkaan. Meidän perheessä taaperon on muutenkin pakko oppia tulemaan ihan vain käskemällä, koska saatan olla erityislapsen kanssa kiinni jossain niin että en perään pääse. :(
Kommentit (56)
mutta jos olet antanut äidillesi yhtä sekavat ohjeet kuin tuo aloitusviestisi niin en yhtään ihmettele jos ei ole ihan ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- et voinut sylissä olevan esikoisen kanssa mennä hakemaan taaperoa?
- ette voinut viettää ryhmänä aikaa SAMASSA paikassa?
Onneksi sait nyt sentään sen viestin lähetettyä jos asia noin vaivaa!
- et voinut sylissä olevan esikoisen kanssa mennä hakemaan taaperoa?
- ette voinut viettää ryhmänä aikaa SAMASSA paikassa?
Onneksi sait nyt sentään sen viestin lähetettyä jos asia noin vaivaa!
Enkä minä ole sellainen bodari, että jaksaisin häntä kovin paljon enää kantaa.
Siksi ei oltu samassa paikassa, kun mummo itse halusi lähteä keskimmäisemme kanssa leikkipaikalle. Esikoinenkin oli siellä niin kauan, että hänelle sattui tuo haaveri. Minä taas en viitsinyt viedä taaperoa sinne, koska siellä ei ole hänelle sopivaa tekemistä. (tosi surkea leikkipaikka)
ap
koska olin jo käskenyt hänet takaisin. Kuuli huutoni, pysähtyi, kääntyi minuun päin ja alkoi kiukuspäissään parkua. Siitä olisi tassutellut minun luokseni, jos äiti ei olisi sekaantunut asiaan.
Erityislapsi saattaa vahtimattomana karata, lyödä kaveria lapiolla päähän, juosta keinun alle, kiivetä liukumäen päälle ja hypätä pää edellä alas, juosta auton alle jne. On todellakin joka sekunti vahdittava. Eli enpä enää uskalla äidilleni häntä antaa. :(
Eikä meistä kukaan missään juossut. Minä istuin esikoinen sylissäni omalla takapihalla. Äitini piti olla erityislapsen kanssa leikkialueella vähä matkan päässä. Ja taapero lähti liian kauas meistä mummoa kohti eli ylitti selkeästi hänelle sallitut rajat. Hänet huusin siksi takaisin. Äitini ei kestänyt taaperon kiukkuhuutoa ja jätti oman tehtävänsä ja meni taaperon luokse. Taapero on juuri oppinut nuo rajansa eikä niistä siksi tehdä poikkeusta. Eikä mummo pystyisi vahtimaan taaperoa ja erityislasta yhtä aikaa, siksi ei voinut kuvitellakaan, että taaperon olisi hänen luokseen päästänyt.
ap, joka pahoittelee, jos lukijat eivät ymmärrä. Mutta aivan sama, olkaa ymmärtämättä sitten.
Pidä ihmeessä tunkkisi ja kaikki erityis ja erikois ja ties mitkä lapsesi. Mun mielestäni sä olit ihan kohtuuton äitiäsi kohtaan, ja mä ainakin odottaisin anteeksipyyntöä sulta. Miksi laitat äitisi vahtimaan tuollaista kilipääpentua, jos kerran se on noin mahdoton tehtävä? Taitaa sinulta olla moinen pikkuperkele geeninsä perinyt, kuulostaa ainakin siltä.
Minä en tajua yhtään mitään.
Ensiksi tällainen sankariäiti, jota puhettaymmärtämättömät taaperot ja erityislapset viipymättä tottelevat - eikä pysty soittamaan äidilleen ja pyytämään anteeksi, kun on käyttäytynyt typerästi jonkun perhekulttuurin takia.
Kannattaisiko siirtyä perhekulttuurista ihan tavalliseen elämiseen ja toisten asemaan asettumiseen.
Kuulostaa pelottavalta perheeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos erityislapsesi on noin hankala onko koti oikea paikka hoitaa? Sinulla on myös ihmeolettamukset että äitisi ymmärtäisi armollisesti totella mielenoikkujasi. Itse olet lapsesi hankkinut, et voi pitää äitiä piikana. Anna terveet lapsesi äitisi hoitoon ja ota erityis mukaasi. Erityiset voi olla tosi eritysiä ja vain sinä haukka äitinä tunnet sen.
aika mitättömästä asiasta riita.. löysää vähän pipoa? ihan normaalilta ja arkiselta pikku tapahtumalta kuulostaa.
Mitä siitä jos taapero nyt huusi vähän kauemmin ja veti vähän suuremmat pultit? ei sen nyt luulis olevan mikään maailmaa kaatava juttu. Ja erityislapsikaan ei lähtenyt mihinkään, joten mitään ei siis tapahtunut. Sitten jos jotain olisi oikeasti sattunut niin olis aihetta urputtaa.
Äiteelles olisit ihan kiltisti voinut sanoa että hei, tuo taapero tänne ja meetkö äkkiä kattoon mitä toi toinen lapsi tuola tekee ettei sekin karkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos erityislapsesi on noin hankala onko koti oikea paikka hoitaa? Sinulla on myös ihmeolettamukset että äitisi ymmärtäisi armollisesti totella mielenoikkujasi. Itse olet lapsesi hankkinut, et voi pitää äitiä piikana. Anna terveet lapsesi äitisi hoitoon ja ota erityis mukaasi. Erityiset voi olla tosi eritysiä ja vain sinä haukka äitinä tunnet sen.
En ole pitänyt ketään piikana enkä aio pitääkään. Mutta jos meille ihan itse omasta halustaan tulee ja ihan itse omasta halustaan vie lapsen leikkipaikalle, kai minulla on oikeus olettaa, että hän myös huolehtii lapsesta?
Kai sitä olisi sitten pitänyt ärjyä mummolle jo siinä vaiheessa, kun hän leikkipaikalle lähti, että varmana et sitä lasta mihinkään vie... Ei meinaan muu olisi auttanut.
ap, joka jaksaa kyllä vahtia lapsensa, mutta ei enää aikuisia.
Pitäisi varmaan soittaa äidille, mutta lapsuudenperheessäni tällaiset asiat (eli kaikki riidat) on tavattu vain vaieta hiljaisiksi.
Meillä ihan samanlainen tilanne. Olen opetellut soittamaan, tai ottamaan myöhemmin puheeksi.
Aloitan sanomalla, että olen pahoillani miten tilanne meni, ja että en itse toiminut niinkuin olisin halunnut (keksin vaikka väkisin miten olisin ITSE voinut toimia paremmin, esimerkiksi "en ymmärtänyt miten voimakas sinun huolesi itkevästä lapsesta voi olla, enkä muistanut että et tunne lasten käyttäytymisen merkkejä niin hyvin kuin minä - miten voisitkaan"). Ja sitten sanon sen minkä haluan saada sanotuksi, esimerkiksi sinun tilanteessasi se voisi olla toive, että äiti uskoisi minun ohjeitani näissä tilanteissa lasten kanssa, vaikka itsestä tuntuu erilaiselta. Ja lopuksi pyytäisin anteeksi että pahoitin mielen puhumalla niin kiivaasti.
Olen joskus onnistunut tällaisissa selvittelyissä hienosti, ja kovakorvainen äitini on ihan oikeasti muuttanut toimintatapojaan joissain asioissa sen tuloksena. Mutta aina nämä puhelut tai keskustelut eivät mene hyvin, koska äiti alkaa jankata jostain ja minä alan puolustautua tai selittää ja selittää ja menee uudeksi riidaksi.
Mitä pitäisi osata: pitäisi keskittyä siihen yhteen asiaan minkä haluaa saada sanotuksi eikä provoistua MISTÄÄN enää uuteen väittelyyn tällä kertaa. Muuten menee harakoiksi sovinto- ja parannusyritys JA pahenee se edellinen riita JA tulee uusi päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä ihmeessä tunkkisi ja kaikki erityis ja erikois ja ties mitkä lapsesi. Mun mielestäni sä olit ihan kohtuuton äitiäsi kohtaan, ja mä ainakin odottaisin anteeksipyyntöä sulta. Miksi laitat äitisi vahtimaan tuollaista kilipääpentua, jos kerran se on noin mahdoton tehtävä? Taitaa sinulta olla moinen pikkuperkele geeninsä perinyt, kuulostaa ainakin siltä.
Toivottavasti sulla ei oo lapsia... jos se sun oma herranterttus joskus vaikka putoaa jostain, niin siitäkin voi tulla joku ''kilipääpentu'' jos saa vakavan vamman... pistätkö sen sit vaihtoon kun ei ookkaan enää normaali??
Ja sille toiselle valopäälle ''oppiipahan kerrasta..'' -kommenttiin, että luultavasti ei opi kerrasta ja se ensimmäinen kerta voi olla viimenen, jos hyppää vaikka liukumäen päältä pää edellä katuun...
Ja vaikka tässä ei edes olisi tuota erityislapsi -tilannetta, niin itse olisin suuttunut jos äitini kävelisi minun ylitseni lastenhoitoon liittyvissä asioissa.
aika mitättömästä asiasta riita.. löysää vähän pipoa? ihan normaalilta ja arkiselta pikku tapahtumalta kuulostaa.
Mitä siitä jos taapero nyt huusi vähän kauemmin ja veti vähän suuremmat pultit? ei sen nyt luulis olevan mikään maailmaa kaatava juttu. Ja erityislapsikaan ei lähtenyt mihinkään, joten mitään ei siis tapahtunut. Sitten jos jotain olisi oikeasti sattunut niin olis aihetta urputtaa.
Äiteelles olisit ihan kiltisti voinut sanoa että hei, tuo taapero tänne ja meetkö äkkiä kattoon mitä toi toinen lapsi tuola tekee ettei sekin karkaa.
Halusin vain purkaa tämän pahan mieleni johonkin.
Mitään ei tapahtunut. Minua ei haittaa pätkääkään se, että taapero huusi normaalia kauemman eikä taaperokaan kauaa asiasta ollut häiriintynyt. Eikä erityislapsellemmekaan käynyt kuinkaan, mutta se oli kyllä vain tuurista kiinni.
Mitään muuta ei siis tapahtunut kuin se, että mummo putosi lapsenvahtilistalta. On kinunut erityistämme yöksikin itselleen, mutta ei tule kyllä saamaan. Empivästi suhtauduin aiemminkin ja yritin keksiä jotain järkevää syytä, jolla moisen estän, mutta nyt ei tarvi enää miettiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
ymmärrän oikein hyvin, minullakin on 3 lasta ja yksi erityislapsi. Sitä arkea ja tuota kuvaamaasi tilannetta ei ymmärrä kuin muut äidit, joilla on samanlainen tilanne.
Laita viesti äidillesi, jos asia vaivaa sinua. Minä olen jo luopunut toivosta, en jaksa enää kasvattaa äitiäni ja pyydän häntä äärimmäisen harvoin avuksi. Ja kun hän tulee, hän hoitaa vain pienintä 3-vuotiasta, joka on normitapaus.
Voimia, erityisen ihanille ihmisille on joskus annettu raskas tie kuljettavaksi! Ja tarkoitan tällä sinua. Halaus. Kuljemme rinnallasi.
Hei,
ymmärrän oikein hyvin, minullakin on 3 lasta ja yksi erityislapsi. Sitä arkea ja tuota kuvaamaasi tilannetta ei ymmärrä kuin muut äidit, joilla on samanlainen tilanne.
Laita viesti äidillesi, jos asia vaivaa sinua. Minä olen jo luopunut toivosta, en jaksa enää kasvattaa äitiäni ja pyydän häntä äärimmäisen harvoin avuksi. Ja kun hän tulee, hän hoitaa vain pienintä 3-vuotiasta, joka on normitapaus.
Voimia, erityisen ihanille ihmisille on joskus annettu raskas tie kuljettavaksi! Ja tarkoitan tällä sinua. Halaus. Kuljemme rinnallasi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei enää tiedä uskaltaako jättää jotakuta vahdittavaksi.. mitä tähän odotetaan vastaukseksi, kauhean vuolasta anteeksipyytelyä ja pahoittelua ja kerjäämistä, että "saanhan minä vielä vahtia"? Jestas sentään, jos olisin äitisi, sanoisin että selvä, en enää vahti, jos ei kerran kelpaa. Ja huokaisisin helpotuksesta.
Tilanne on jo aiemmin ollut siitä haastava minulle, että äitini olisi kauheasti halunnut auttaa ja olla lapsenvahtina, mutta kun minä en ole voinut luottaa häneen. Nyt näytti hetken paremmalta, mutta samaan taas päädyttiin. Kovasti olisi halunnut auttaa, mutta kun ei ole käsittänyt, mitä auttamiseen vaaditaan. :( ap
mutta tuntuu etta tajuan mika ap:ta risoo. Siis se, etta a) ap:n aiti ei tunnut tajuavan, miten tolkuttoman tarkka tuollaisen lapsen kanssa taytyy olla ja b) vaikkei tuota tajuaisikaan, riittaisi jos noudattaisi saamiaan ohjeita, mita ei myoskaan tapahtunut.
Meilla vahan sama ongelma appiukon kanssa ihan tavislasten (vaikkakin pienten) suhteen, eli ei tajua mitka lapsen ianmukaiset taidot on mutta LUULEE tajuavansa eika noudata meilta saamiaan ohjeita. Siksi ei ole enaa yksin lasten kanssa, niin monta kertaa on ollut vaaratilanteita.
Tai mitkä erityisyydet voivat aiheuttaa tuota että on todella aivan taukoamatta vahdittava? Olisi ihan "sivistävää" meillekin, jotka emme selvästi ymmärrä ihan koko totuutta tässä asiassa.
Hei,
ymmärrän oikein hyvin, minullakin on 3 lasta ja yksi erityislapsi. Sitä arkea ja tuota kuvaamaasi tilannetta ei ymmärrä kuin muut äidit, joilla on samanlainen tilanne.
Laita viesti äidillesi, jos asia vaivaa sinua. Minä olen jo luopunut toivosta, en jaksa enää kasvattaa äitiäni ja pyydän häntä äärimmäisen harvoin avuksi. Ja kun hän tulee, hän hoitaa vain pienintä 3-vuotiasta, joka on normitapaus.
Voimia, erityisen ihanille ihmisille on joskus annettu raskas tie kuljettavaksi! Ja tarkoitan tällä sinua. Halaus. Kuljemme rinnallasi.ap
Alue: Aihe vapaa
mutta kerronpa silti ap:lle että ymmärrän tilanteen. Mulla on myös karkaileva erityislapsi, jota ei voi jättää hetkeksikään valvomatta. Tätä harva ymmärtää. Äitisi ei taida.
Ja mulla on myös äiti, joka alkaa mököttää pienimmästäkin asiasta eikä pyydä koskaan anteeksi. Eli jos jostain tulee sanomista, mun on soitettava, pyydettävä anteeksi, tehtävä se aloite.
Et voi muuttaa äitiäsi, sen nyt tietää jokainen. Mutta jos vain soittaisit ja sanoisit että sulle tuli paha mieli siitä että ärähdit sille, ja kertoisit miksi: siksi, että pelkäät erityislapsesi karkaavan tai satuttavan itseään/muita, sillä niin on käynyt lukuisia lukuisia kertoja. Että jotta koko homma pysyisi kasassa, sinun on voitava luottaa että äitisi tekee lastenhoidossa kuten pyydät, sillä vastuu lapsistasi on kuitenkin loppupeleissä vain ja ainoastaan sinun.