Lue keskustelun säännöt.
Jos joku kaveripariskuntanne päättäisi erota, hylkäisittekö yh:n?
Kommentit (25)
Kaikki kaverit ja ystävät pysyivät samoina. Mutta minä olinkin se petetty ja jätetty.... Miehelle ei tainnut käydä yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on kyllä loukannut se etten enää kelpaa mukaan kaikkiin illanistujaisiin, ihan niinkuin minä nyt kavereiden miehiä olisin vailla...
Mutta itselleni tuli mieleen, etta voisiko ennemminkin olla niin, etta kaverisi luulevat, etta vaivaannut jos sinut kutsutaan ainoana yksin juhliin, joissa kaikki muut ovat pariskuntia? Itse olen nimittain miettinyt tata joidenkin sinkku/eronneiden kavereiden osalta.
ajattelemaan- kun ei oikeasti tiedä. Ei mua vaivaa ollenkaan se et olen eronnut, mulla menee paremmin kuin liitossa koskaan. Eikä mua vaivaa sekään et toisilla on onnelliset liitot-olen onnellinen heidän puolestaan. Ennemminkin se ongelma taitaa olla sillä kutsujalla- tai kutsumatta jättäjällä- hän ei ole sinut sen kanssa et joku voi valita muuta kuin tyytymisen huonoon suhteeseen- sehän usein herättää kysymyksen siitä onko itse onnellinen ja valinnut oikein. Ja edellyttää kykyä hyväksyä erilaisuutta.
siis etta (olettaen etta ko. ihmiset ylipaataan pitavat sinuun yhteytta, vaikkeivat tiettyihin tilaisuuksiin kutsuisikaan), etta juuri se niihin tilaisuuksiin kutsumattomuus johtuisi siita etta ovat KATEELLISIA sinulle (?). Jos olisivat, niin varmaankaan eivat olisi yhteyksissa ollenkaan tai sitten vinoilisivat jatkuvasti tms. Siita kylla samaa mielta etta toisten motivaatioita ja tuntemuksia ei kannata yleensakaan lahtea arvailemaan, vaan ihan vaan itse yrittaa olla kohtelias ja huomaavainen kaikille parhaansa mukaan.
Minua on kyllä loukannut se etten enää kelpaa mukaan kaikkiin illanistujaisiin, ihan niinkuin minä nyt kavereiden miehiä olisin vailla...
Mutta itselleni tuli mieleen, etta voisiko ennemminkin olla niin, etta kaverisi luulevat, etta vaivaannut jos sinut kutsutaan ainoana yksin juhliin, joissa kaikki muut ovat pariskuntia? Itse olen nimittain miettinyt tata joidenkin sinkku/eronneiden kavereiden osalta.
en tiedä miten on ajateltu, koska en ole asiaa ottanut koskaan puheeksi. Ei asia minua ainakaan olisi haitannut, siis että muut ovat pariskuntia. Kutsuahan aina voi, jos ei kutsuttu halua tulla niin eihän se ole pakko. Sikäli mietit turhaa. Ele on se tärkein ja se, että kutsut jos on ollut tapana kutsua ennen eroakin.
Minua loukkasi tosi paljon kun kuulin sitten jälkeenpäin juhlista, joissa minulla oli exäni kanssa joka vuosi tapana käydä. Tuli tosi huono fiilis ettenkö enää kelpaa kun olen eronnut. Sittemmin olen jo tottunut. Ja kyseessä minun kaverini, ei pelkoa, että exää olisi kutsuttu.
jonkun aikaa kutsuttiin sitä mukaan niin kuin ennenkin, mutta se oli ärsyttävä kun sillä meni niin joka suhteessa lujaa ja aina piti illan päätteeksi lähteä johonkin tanssiklubiin enkä mä ois jaksanut (eikä moni muukaan). Sit se alkoi puhua meille niin alentuvasti ja säälitellen kun meillä ei ole muka mitään elämää vaan kodit vaan. Suoraan sanottuna alkoi vituttaa niin pahasti ettei viitsinyt kutsua enää.
ajattelemaan- kun ei oikeasti tiedä. Ei mua vaivaa ollenkaan se et olen eronnut, mulla menee paremmin kuin liitossa koskaan. Eikä mua vaivaa sekään et toisilla on onnelliset liitot-olen onnellinen heidän puolestaan. Ennemminkin se ongelma taitaa olla sillä kutsujalla- tai kutsumatta jättäjällä- hän ei ole sinut sen kanssa et joku voi valita muuta kuin tyytymisen huonoon suhteeseen- sehän usein herättää kysymyksen siitä onko itse onnellinen ja valinnut oikein. Ja edellyttää kykyä hyväksyä erilaisuutta.