Jos joku kaveripariskuntanne päättäisi erota, hylkäisittekö yh:n?

Ei ihmisarvo ja ystävyys pääty siihen kun avioliitto päättyy.



Oi hyvänen aika jos joku niin ajattelee. Mutta onhan niitäkin.

Ja sitten vielä paheksuisin täällä kaikkea, mitä se hylkäämäni yh sen jälkeen tekisi ;). No en tietenkään hylkäisi!

illanviettoihin? Pelkäättekö että eronnut yrittää syödä kuormasta?

Miten hylkään jonkun joka asu kanssani?

Mitä on hylkääminen?



PITÄÄKÖ yh hylätä? Pitääkö mun suosia sitä etävanhempaa vaikka en tykkää siitä?

yhteisiin illanviettoihin tms ei enää kutsuta, yksi vaimo pitää minuun edelleen yhteyttä. Muuten meni ystävyyssyhteet.



Että helppohan se on sanoa noin kun ei tilanne ole oikeasti tapahtunut...

etta jos on alkujaan ollut hyva kaveri vain toisen puolison kanssa, niin sen kanssa jatkaa kaveruutta. Toisaalta jos on ollut yhta hyvat kaverisuhteet molempien kanssa, kylla ainakin mina olen jatkanut kaveruutta molempien kanssa. Se vain on logistisesti vahan hankalaa joskus, jos entinen pari ei halua enaa olla samassa paikassa samaan aikaan...

niin osaltani siinä varmaan vähän kävisi näin, jos se olisi alkújaan mun kaveri, niin en tietenkään.

Ei ollut enää se ihminen, kenen kanssa olin ollut läheinen. Ei kyllä hänkään enää pitänyt yhteyttä eli en nyt osaa sanoa, kumpi "hylkäsi" kumman.

illanviettoihin? Pelkäättekö että eronnut yrittää syödä kuormasta?

Missä ajassa/maassa sinä elät? Onko yh sinun mielestäsi sellainen, jonka ihmisarvo riippuu siitä onko hänellä mies? Mitä vittua?

yhteisiin illanviettoihin tms ei enää kutsuta, yksi vaimo pitää minuun edelleen yhteyttä. Muuten meni ystävyyssyhteet. Että helppohan se on sanoa noin kun ei tilanne ole oikeasti tapahtunut...

Ystäväni edelleenkin pitivät minusta ja en huomannut sosiaalisissa suhteissa mitään eroa.

yhteisiin illanviettoihin tms ei enää kutsuta, yksi vaimo pitää minuun edelleen yhteyttä. Muuten meni ystävyyssyhteet. Että helppohan se on sanoa noin kun ei tilanne ole oikeasti tapahtunut...

sinusta pidettiin exäsi takia? Että et ole maailman hurmaavin tai iloisin ihminen?

yhteisiin illanviettoihin tms ei enää kutsuta, yksi vaimo pitää minuun edelleen yhteyttä. Muuten meni ystävyyssyhteet.

Että helppohan se on sanoa noin kun ei tilanne ole oikeasti tapahtunut...

samoin minullekin kävi. Yhteisiin illanviettoihin ei enää kutsuttu, muuta kuin jos oli "tyttöjen ilta". Pikkujoulukutsut ym. jäi, koska ne oli pariskunnille. Muuten kyllä ystävyyssuhteet ovat säilyneet. Minua on kyllä loukannut se etten enää kelpaa mukaan kaikkiin illanistujaisiin, ihan niinkuin minä nyt kavereiden miehiä olisin vailla...

Minusta on tuntunutunut, että ystäväni tarvitsee nyt enemmän ystävyyttäni. Ero on ollut todella rankka ja "likainen", mutta nyt asiat ovat onneksi kunnossa.

yhteisiin illanviettoihin tms ei enää kutsuta, yksi vaimo pitää minuun edelleen yhteyttä. Muuten meni ystävyyssyhteet. Että helppohan se on sanoa noin kun ei tilanne ole oikeasti tapahtunut...

Mulla ei ole käynyt noin, monessa illanvietossa kun on se toinen tai kolmaskin eronnut, karannut tai sitten uusia suhteita. JOhtuu ehkä myös siitä et myös liiton aikana huolehdin omistakin ystävyyssuhteista, enkä jäänyt vaan näiden parisuhdejuttujen armoille.

Muutenkin ystäväni taitavat olla avarasydämistä porukkaa.

Viestisi olisi voinut olla minun kirjoittamani..

Viestisi olisi voinut olla minun kirjoittamani..

Minua on kyllä loukannut se etten enää kelpaa mukaan kaikkiin illanistujaisiin, ihan niinkuin minä nyt kavereiden miehiä olisin vailla...

Mutta itselleni tuli mieleen, etta voisiko ennemminkin olla niin, etta kaverisi luulevat, etta vaivaannut jos sinut kutsutaan ainoana yksin juhliin, joissa kaikki muut ovat pariskuntia? Itse olen nimittain miettinyt tata joidenkin sinkku/eronneiden kavereiden osalta.

yhteisiin illanviettoihin tms ei enää kutsuta, yksi vaimo pitää minuun edelleen yhteyttä. Muuten meni ystävyyssyhteet. Että helppohan se on sanoa noin kun ei tilanne ole oikeasti tapahtunut...

samoin minullekin kävi. Yhteisiin illanviettoihin ei enää kutsuttu, muuta kuin jos oli "tyttöjen ilta". Pikkujoulukutsut ym. jäi, koska ne oli pariskunnille. Muuten kyllä ystävyyssuhteet ovat säilyneet. Minua on kyllä loukannut se etten enää kelpaa mukaan kaikkiin illanistujaisiin, ihan niinkuin minä nyt kavereiden miehiä olisin vailla...

on yksi hyvä syy kasvattaa lapsista avarakatseisia ihmisiä, jotka ei tuijota statusta tai jotain instituutiota, vaan näkevät ihmiset ihmisinä ja arvostavat oikeasti ystäviään. KOska eihän kukaan hylkää oikeeta ystävää siksi et hän on eronnut- tuollaiset suhteet perustuu enemmän tai vähemmän pinnallisuuteen ja johonkin yhteiseen statukseen- eli ei voi kovin lämpimiä ja aitoja suhteita voi olla. Mun mielestä erossa just se on ollu hyvä, että näkee ketkä oikeesti kykenee ystävyyteen ja sitten taas ne kulissinkiillottajat joille tärkeää on miehen, talon, ammatin yms statukset eli hölmöt.

ole kaatunut eroon tai lapsen saamiseen tms. Yhtä yksineläjää huomaan karttavani illanviettokutsuissa. Hän aina valittaa jos johonkin pitää lähteä niin en halua enää kuunnella sitä. Hän haluaa että häntä houkutellaan ja anellaan mutten jotenkin jaksa sellaista peliä.

Meillä on ollut niin, että toinen on jommankummat pitkäaikainen ystävä (kymmeniä vuosia) ja se toinen ollut tuttu vain ne pari vuotta, jotka ehtivät olla naimisissa/yhdessä. Joten kyllähän se yhteydenpito siihen "uuteen" ihmiseen sammuu aika satavarmasti. Ei sitä yleensä ole häneen niin tutustunut, että olisi sellaista ihmissuhdetta, jota jatkaa.



Jos ero on riitaisa, se vanha kaveri loukkaantuu, jos ei ole (olevinaan) hänen "puolellaan". Ne on hankalia tilanteita, ja tunnen kyllä sympatiaa sitä toista kohtaan, mutta minkäs teet.