Kuka hakis ton lapsen pois?

ensin töissä, ja töiden jälkeen... En tiedä missä! Silloin kun lasta odotettiin, oli innoissaan, ja ei malttanut odottaa lasta. No, lapsi syntyi ja mies katosi, kun vauva itkee. Jätti mut yksin siis. Asuu kyllä meidän kanssa, mutta jaksaa vielä vähemmän kuin minä. Ja turha sanoa, että sille pitäisi puhua, oon yrittänyt, mutta kun hänen pitää jaksaa käydä töissä, ja itkevän vauvan kanssa se ei kuulemma onnistu. Ja muita tukiverkkoja on, vanhempani, mutta he ovat työttääyviä ihmisiä, joilla on omat aktiiviset elämät. Miten heitä nyt tällaisella asialla voisi häiritä.

se on numero juuri sitä varten, kun lapsi itkee ja konstit loppuvat. Ma-pe klo 18-21.30 on siellä väkeä. Siellä on ihan asiantuntijoita vastailemassa. Voimia!

Lapsen jatkuva huuto ja äidin väsymys kaamea yhdistelmä. Veikkaus olis, jos äiti sais nukkua pari päivää väsymystään pois, jaksaisi taas. Edelliselle empatiaa tarjonneelle "et ansaitse olla äiti", haista ite vaan pk. Koita ap saada jostakin joku, joka kaitsee vauvaa pari päivää ja saat nukkua. Kyllä se siitä sitten lähtee. Nimimerkillä kolmen ison pökäleen äiti.

Mun esikoinen oli koliikki, ja ekat kolme kk, lähes 6kk oli yhtä helvettiä. Ja kirosin kaikki ihmiset kun kukaan ei ollut kertonut kuinka hirveää vauva-arki voi olla. Suosittelen kantoliinaa ja/tai ergoreppua (ei mitään baby björnejä), niissä nuo koliikit yleensä on vähän rauhallisemmin. Välillä mä lisäksi pidin vauvaa kovassa kantokopassa ja tärisyttelin joko polvien päällä, tai laitoin pyörivän tuolin päälle (toki varmistin ettei tipu), keinutuoliin tme. Yleensä hiljeni vähän liikkeessä. Lisäksi kun otin nukkumaan viereen niin yöt vähän helpotti, heräili edelleen paljon, muttei aina täytynyt nousta ylös ja hytkyttää ympäri kämppää. Ja lisäksi koittaisin kaikin keinoin ylläpitää jotain rytmiä ihan oman jaksamisesi kannalta, vaunulenkit, kehiin, jonka jälkeen vauvakin ehkä nukkuisi hetken. Ja säännölliset ja terveelliset ruokailut. Mulla meni tosi monet päivät siihen että yritettiin vain nukkua, ja siitähän ei tullut mitään ja henkinen helvetti oli vieläkin suurempi. Ehkä joku äiti/vauva jooga tai jumppa voisi jeesata myös. Ainakin voit kokeilla, joskus vauvat saattaa yllättää ja käyttäytyä nätimmin kodin ulkopuolella. Ja jos vain mahdollista, niin koita saada nukkua edes 1 yö viikossa häiriöttä (meet isovanhemmille tms?) ja vaikka edes 1 yö (tai enemmän) sillain että mies tai joku muu hoitaa pakolliset hytkytykset, sä vaan imetät. Tsemppiä ja voimia!! 6kk jälkeen meillä oli maailman aurinkoisin ja ihanin mussukka, joka ei itkenyt juurikaan :)

Mutta kai sulla ystäviä on? Pyydä vaikka silloin tällöin joku ystävä teille yöksi auttamaan vauvan kanssa. Saisit levättyä.

olla myös allergiaa. Sinuna veisin lapsen ihan kunnolliselle lastenlääkärille, koska ei tuo nyt ihan normaalia ole että koko ajan itkee. Samalla voit mainita omasta väsymyksestäsi asian suhteen. Meillä oli esikoisella maitoallergiaa ja huutoa kesti tuntikausia putkeen. Onneks nukkui päivällä rattaissa ulkona hyvin.. Muuten olis kyllä ollu hulluks tulo lähellä!!

jos jätät D-vitamiinitipat antamatta. Meidän vauvalle niistä tuli ihan kauheat mahakivut. Eikä auttanut merkin vaihtaminenkaan. Neuvolasta sanottiin, että niitten antamista voi lykätä parilla, kolmella kuukaudella jos niistä tulee mahakipuja ja niin tehtiin.

vähätellään usein. Ihmiset kokee sen niin eri tavalla.



Haluaisin lisää lapsia, mutta en jaksa vauva-aikaa. Lapsi täyttää kohta kolme ja edelleen on ekan vuoden, ja varsinkin ensimmäisten kuukausien epätoivo niin hyvin muistissa, että vauvakuumetta ei ole uudestaan tullut. Silti en ole koskaan haukkunut lastani paskakasaksi.



Jos tämä on "vain" väsyneenä ja v****neena tehty heitto, niin saisitko jostain lastenhoitoapua? Meillä alkoi helpottamaan 4kk iässä, joten älä heitä pyyhettä kehään.

vaadit apua neuvolasta tai lastensuojelusta. Suosittelisin ensin neuvolan kautta. Lapsi pitäisi tutkia, ettei ole mitään erityistä syytä itkuisuuteen (allergiat, refluksit ym.). Lisäksi sinut pitäisi tutkia, onko masennusta ym. Mutta lstensuojelu on myös vaihtoehto, jos et oikeasti jaksa lapsesi kanssa olla, soita ihmeessä sinne.

lääkärille, jossa voit jutella esim mahdollisista allergioista. Jos annat korviketta, niin maitoallergia jos imetät niin mikä vaan. Jos sulla on rahaa niin vie lapsi vyöhyketerapeutille. Jos olet lapsen kanssa yksin, niin soita vaikka ensikotiin ja selitä tilanne. Voisitkohan saada lapsen sinne yhdeksi yöksi tai sitä kautta jonnekin, että saisit nukuttua.

Toivottavasti saat apua ja tilanne helpottaa. Jos olet sitten vielä samaa mieltä, niin kyllä ne vaikka adoptiotoimistosta hakevat sen pois.

mutta suosittelen silti lääkärissäkäyntiä ja kyllä apua pitäisi jostain saada jos ei jaksa

ehkäpä voisin joskus iltaisin tai viikonloppuisin tulla viemään vauvelin vaikka ulos lenkille että saisit hetken hengähtää? Siksi kyselin missä asut.

ja saat itse nukkua.

Lähdette nyt heti lastenpoliklinikan ensiapuun. Kerrot siellä tilanteesi ja saat vauvalle hoitoa.



Mielestäni vauvasi voidaan ottaa lastensairaalan osastolle heti tänä päivänä kun tilanne on tuo mitä kerrot. Sanot että olet täysin uupunut tilanteeseen ja et jaksa enää.



Kun saat vauvan osastolle hoitoon menet kotiin ja lepäät. Käyt katsomassa vauvaa päivittäin jos matka on kohtuullinen.



Sanot että vauva on tutkittava kun huutaa jatkuvasti jotain on vialla.

Jos pk-seudulla, voisit tuoda vauvan välillä mulle hoitoon, niin saisit nukkua. Mulla on aikaa ja vauvakuume ja oma "vauva" jo aika iso :)

Voimia! Ei tuo loputtomiin kestä.

Mun lapsella oli "lievä" koliikki ja huusi yöt ja päivät. Neuvolassa "luvattiin" että loppuu kun täyttää 3kk, ei loppunut. Laskin jopa oikeasti päiviä siihen että tulee sen 3kk ja odotin toiveikkaana että nyt loppuu ja ei mitään...



Pahin huuto loppu VASTA 3, 5kk jälkeen, nuo 2 viikkoa oli pitkä kun luulin että tämä jatkuu loputtomiin.



Cuplatonia meilläkin syötiin, meillä kävi vyöhyketerapeutti josta oikeasti oli hetkeksi hyötyä (kannattaa siis kokeilla) ja kannettiin. Voi että vauvaa kannettiin varmaan satoja kilometrejä ympäri kämppää noina 3.5kk aikana.



Aamuisin itkin miehelle ettei voi lähteä töihin koska en jaksa olla hereillä enää yhtään, mutta pakkohan sen miehen oli aina mennä. Tuntui kuin olisin ollut vankina kodissa. Juuri kun vauva nukahti ja sain kahvikupin eteeni, kuului äännähdyksiä ja aivoni kelas sadalla että EI EI TÄMÄ EI OLE TOTTA; EI VIELÄ EEEIIII.... ja pakkohan sinne oli taas mennä kantamaan pientä.



Monet lohduttelivat että vauva on vain hetken pieni, NAUTI nyt tästä ajasta... siinä oli nautinto kaukana! Tai että ei tuo huuto kestä loputtomiin että josko jo parin viikon päästä loppuisi. PARIN VIIKON!?!? Musta tuntui etten kestänyt enää paria tuntia!!!!



Mutta, huuto kuitenkin loppui. Vauva kasvoi ja sain nukuttua pitempiä pätkiä. Nyt lapsieni on 6v ja aika ei ole kullannut muistoja vauvavuodelta. Muistan sen tuskan kuin eilisen päivän kun olin niin väsynyt etten olisi jaksanut hetkeäkään.



En osaa sanoa sinulle mitään muuta lohdullista kuin että se kyllä loppuu aikanaan ja sinun on vain jaksettava tämän hetkinen tilanne kahlattava läpi. Avunpyytäminen ei ole häpeä, minäkin olisin pyytänyt jos olisi ollut joku. Puhu neuvolassa, puhu ystäville, puhu vanhemmillesi, puhu miehelle. Koita tehdä selväksi että apua tarvitaan nyt heti.



Muuten tsemppiä sinulle ja voimia, ei siltä nyt tunnu, mutta vauva-aika on pieni hetki ihmisen elämässä. Selviät varmasti siitä vauvasi kanssa yhdessä kun saatte hiukan apua.

Minunkin vauvaa saa tulla hoitamaan, sekin huutaa ja mua väsyttää ja masentaa

Mulle tuli kyyneleet silmiin tästä ketjusta. Ensinnäkin tuli omien jo isojen lasten vauva-aika mieleen, varsinkin kun kuopus syntyi ja esikoinenkin oli vielä ihan pieni. Se oli hirveetä. Olin ihan poikki ja nyt jälkeenpäin ajateltuna masentunut. Kauheet paineet selvitä ja olla hyvä äiti, mutta olisin voinut vaikka lähteä siitä paikasta kävelemään ja jättää koko p*skan taakseni. Ymmmärrän sua.



Tarvitset apua!!



Tosi hyviä neuvoja olet saanut, äläkä aikaile nyt enää. On liikuttavaa, että monet tarjosivat ihan konkreettista apuaan. Ehkä saat uusia ystäviä tätä kautta, tukea ja kuuntelijan. Hyvä kun kirjoitit tänne. Hirveesti tsemppiä ja ota tosissasi nämä neuvot, älä jää sinne kotiin uupumaan, vaan ala toimia.

Jos lapsen isovanhemmat vain suinkin on lähellä, niin he varmaankaan ei olisi iloisia jälkikäteen siitä, että saivat rauhassa suorittaa omia aktiviteettejaan sillä aikaa kun lapsi ja lapsenlapsi kärsii. Kuulostat niin lopussa olevalta, että et ainakaan mitään menetä, vaikka pyytäisit että isoäiti tai pappa tulisi työpäivän jälkeen edes muutamaksi tunniksi katsomaan vauvaa. Tilannetta varmasti ei pahenna se, että lähipiirissä useampi näkee mikä tilanne teillä todella on. Nimittäin jos vain sanoo, että vauva itkee paljon ja olen tosi väsynyt, ihmiset herkästi reagoi hymistellen että joo joo, niinhän se on vauva-aikana sellaista. Siksi täytyy sanoa niin voimakkaasti että ihmiset tajuaa että oikeasti olet loppu.



Jos Turun lähellä asut, niin voin auttaa.

Neuvolan kommentti toisesta sisään toisesta ulos. Menet lääkäriin ja sanot että nyt ei enää puhuta mistään "vauvat joskus itkevät" tilanteesta, vaan että tämä on tauotonta ja vauvalla on joku hätänä ja todellakin olet loppuun asti väysnyt, vaikka unta, vailla voimia.



Sanot ihan suoraan lääkärille että jollei vauvan huudon syytä voida ruveta selvittämään, etkä saa nyt välittömästi apua ja tilaisuutta nukkua, niin pelkäät että se on lääkäriltä ihan heitteillejättötilanne.



Vauvallasi voi olla "vain" koliikki tai vaikka kuinka laajat mahavaivaa tekevät allergiat. Tai joku muu lääketieteellinen syy huutoonsa. Se pitää selvittää, tuo EI ole tavallista tai normaalia.



Lisäksi sinä tarvitset unta ja sen on järjestyttävä keinolla tai toisella jos olosi on tuo. Joko lähipiiri hätiin tai sitten ihan turvakoti tai sairaalaosasto ratkaisuksi, ammattilaiset saavat päättää mikä, mutta unta sinun on saatava!



Nyt heti soitat päivystykseen ja sieltä tietysti sanovat ettei aikoja ole ja vasta huomenna jne. Siihen sanot että tilanne on erittäin akuutti ja vauva erittäin itkuinen ja ipeän oloinen ja sinä niin uupunut ettet koe olevasi järjissäsi, joten jos aikaa ei tule, niin tuot vauvan vastaanottotiskille huutamaan ja menet omaan kotiisi nukkumaan.



Sekin on keino taata lapselle huolenpito ja itselle muutamaksi päiväksi unet, sillä silloin joutuisivat ottamaan lapsesi siksi aikaa huostaan että tilanteenne selvitetään. Tässä tapauksessa selvittelyssä olisi hyvä jos sulla olisi vaikka nauhoitettuna se puhelu jolla haet apua, että voit todistaa tiedostaneesi tilanteesi ja hakeneesi apua, etkä ole mikään välinpitämätön hylkääjä, vaan ennemminkin huolissasi vauvan turvallisuudesta.